Mitkä muut asiat yhtä "huikeita" kuin lapsen saaminen?

Parisuhde rakkaan mieheni kanssa. Elämä hänen kanssaan.

eka työpaikka ja oma, itse ansaittu raha. vesijuoksu. laihdutus.

Miehen saaminen takaisin elävien kirjoihin kuoleman porteilta ja halaaminen sen jälkeen, kun sai sanottua ensimmäiset sanat ääneen teho-osastolla. Tai.... Ei se ole sama asia. Hetken aikaa yhtä suuri ihme kuitenkin. Ihmetys ihmeestä lapsen kohdalla on elinikäistä.

Koulutus ja ura.

Olen lapseton toistaiseksi.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 08:28"]

eka työpaikka ja oma, itse ansaittu raha. vesijuoksu. laihdutus.

[/quote]

Tuota vertaisin toivotun raskaustestin plussatuloksen saamiseen.

Kyllä, elämässäni on paljon muitakin huikeita juttuja kuin ne lapset. Tottakai lapset menevät aina etusijalle, mutta mikäli lapset ovat elämän ainoa huikea sisältö, tulee olemaan aika ankeaa siinä vaiheessa kun lähtevät omilleen.

Kyllä pidän itseni kehittämistä yhtä merkityksellisenä ja tärkeänä asiana kuin lasteni kasvattamista. En elä lasteni kautta, minulla on oma elämäkin eikä se ole millään lailla lapsilta pois. Lapset ovat osa elämääni mutta eivät sen ainoa sisältö.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 08:35"][quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 08:28"]

eka työpaikka ja oma, itse ansaittu raha. vesijuoksu. laihdutus.

[/quote]

Tuota vertaisin toivotun raskaustestin plussatuloksen saamiseen.

[/quote]

Jep, taitaa olla velojen esiinmarssi tämäkin keskustelu. Vaikka ap kysyi lapsia saaneilta nimenomaan kommentteja.

Ei ihan samalla tavalla huikeeta taida olla. Tai siis onhan noi yllämainitut asiat erittäin paljon tyydytystä tuottavia. Mutta ei silti samalla viivalla lapsen saamisen kanssa.

Entinen vela, nyk äiti

7, äitiys ei muuten lopu siihen, kun lapsi muutta kotia pois. Se muuttaa muotoaan aikuisen ja itsenäistyvän ihmisen vanhemmuudeksi, joka on yhä suuremmassa määrin etäältä rakastamista ja sallimista, luopumista mutta turvasatamana pysymistä. En koe mitenkään, että voimakas vanhemmuuden vietti estäisi minua elämästä ns. omaa elämääni. Lapseni ovat mitä suurimmassa määrin elämäni sisältö. Kuihtuisin pois, jos lapset vietäisiin minulta vaikka... vaikka nyt sitten auto-onnettomuuden kautta. Jotenkin nyt tuntuu niin olevan muotia rehennellä sillä, että "minut määrittelee muukin kuin lasten saaminen". Minulle se kyllä on ihan ykkösasioita puolisona olemisen ohella. Nuorimmaiseni on 8, vanhin 23.

ohis

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 08:37"]

Kyllä, elämässäni on paljon muitakin huikeita juttuja kuin ne lapset. Tottakai lapset menevät aina etusijalle, mutta mikäli lapset ovat elämän ainoa huikea sisältö, tulee olemaan aika ankeaa siinä vaiheessa kun lähtevät omilleen.

Kyllä pidän itseni kehittämistä yhtä merkityksellisenä ja tärkeänä asiana kuin lasteni kasvattamista. En elä lasteni kautta, minulla on oma elämäkin eikä se ole millään lailla lapsilta pois. Lapset ovat osa elämääni mutta eivät sen ainoa sisältö.

[/quote]

Joo, toki näin. Mutta nyt kysyinkin nimenomaan sitä, mitkä asiat on olleet _yhtä antoisia_ kuin lasten saaminen. 

ap

Ei mikään.

Onnellinen parisuhde on kyllä huikea juttu ja kiitollisuuden aihe. Samoin hyvä ja tasapainoinen arki, toki siinä lapset mukana. Mielekäs ja haastava työ. Mutta kaikki nämä muodostavat kokonaisuuden, mitään en antaisi pois eikä homma olisi sama ilman kaikkia palasia.

Ei tietenkään mene lasten kanssa samaan kategoriaan, mutta yhtä kaikki, osana elämääni on rakas harrastus juoksu. Esimerkiksi jokaisen maratonin viimeiset kilometrit ja maaliintulo ovat voimia antavia kokemuksia ja huikaisevia hetkiä, jotka ovat yksin minun ja joita voin mielessäni elää uudelleen. Niistä riittää ammennettavaa muillakin elämänalueilla, tiedän, millaisia voimia minulla on. Mieli on herkkänä, ajatukset omanlaisiaan noissa tilanteissa.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 08:28"]eka työpaikka ja oma, itse ansaittu raha. vesijuoksu. laihdutus.

[/quote]No nuo ovat ihan normaaleja asioita äitienkin elämässä. Olen kokenut nuo kaikki eikä päivämäärä ja kellonaika ole jäänyt mieleen. No jaa, eka vakityö alkoi 8.6 muinoin.

Aika lähellä endorfiinien tasolla oli yksi jääkiekkomatsi paikan päällä. Yksi huikea konsertti myös.

Syöpään sairastuminen, työttömäksi joutuminen, läheisen ihmisen kuolema.

Minä saan matkustelusta näitä huikeita ikimuistettavia kokemuksia. Minusta lapsen saanti ei varsinaisesti ole edes huikea ja ihana, vaan verinen, kivulias kokemus ja hyvinkin tavallinen tapahtuma.

Ei mikään yllä samalle tasolle.

Mulla on ollut onnellinen elämä ennen lapsiakin. Koulutus on iso osa identiteettiä ja sen tuoma työ on todella tärkeä. Seksin tai liikunnan tuomat endorfiinipöllyt ovat hetkellisiä. Oman lapsen nauru porautuu syvemmälle.

Kiva kuulla ihmisten erilaisista kokemuksista, tai niiden merkityksistä. On varmaan vähän tabu että joillekin ihmisille se lapsen saaminen tosiaan on aika "arkinen" asia? Tai ainakaan siitä ei juuri puhuta. Itsekin olen kouluttaunut pitkälle, harrastan yms.., mutta itselle mikään kokemus ei kyllä ole päässyt lähellekään sitä fiilistä minkä omaan vastasyntyneeseen tutustumaan pääseminen on antanut. Ehkä omalla arvomaailmalla tosihyvä parisuhde voisi yltää lähelle tuota, mutta valitettavasti ihan niin hyvä ei oma parisuhde ole...

ap

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 08:45"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 08:37"]

Kyllä, elämässäni on paljon muitakin huikeita juttuja kuin ne lapset. Tottakai lapset menevät aina etusijalle, mutta mikäli lapset ovat elämän ainoa huikea sisältö, tulee olemaan aika ankeaa siinä vaiheessa kun lähtevät omilleen.

Kyllä pidän itseni kehittämistä yhtä merkityksellisenä ja tärkeänä asiana kuin lasteni kasvattamista. En elä lasteni kautta, minulla on oma elämäkin eikä se ole millään lailla lapsilta pois. Lapset ovat osa elämääni mutta eivät sen ainoa sisältö.

[/quote]

Joo, toki näin. Mutta nyt kysyinkin nimenomaan sitä, mitkä asiat on olleet _yhtä antoisia_ kuin lasten saaminen. 

ap

[/quote]

Opiskelu, ehdottomasti. Minulla on aina ollut valtava tiedonjano, ja oikeasti se, että minulta olisi viety aikanaan mahdollisuus oppia asioita, olisi ollut kohdallani yhtä suuri tragedia kuin lapsettomaksi jääminen.  Onneksi minun ei ole tarvinnut tehdä valintaa sen väliltä, hankinko lapsia vai tietoa, saati että tiedonhankinta olisi jotenkin estetty, kuten vielä niin monessa maassa tehdään. 

Ehkä jos ei olisi ollut mahista kouluttautua? Mutta Suomessa se on niin itsestään selvää. Varmasti on tabu jos kokee että lapsi ei ole mikään ihmeellinen juttu, tai on kiva juttu muiden joukossa. Minusta se on kyllä surullista.