voiko alkoholistin pakottaa hoitoon?

Mikään ei valitettavasti auta niin kauan kuin äitisi uskottelee itselleen olevansa tilanteen herra ja kykenevänsä lopettamaan juomisen niin halutessaan.  Mikäli hänelle joskus tulee hetki, jolloin hän myöntää olevansa alkoholisti ja avun tarpeessa, silloin olisi hyvä olla jo valmiiksi mietittynä mitä hänelle ehdottaa hoidoksi. Katso huviksesi AA:n sivut valmiiksi, kuuntele ensimmäinen askel ja mieti tunnistatko äitisi siitä ja tunnistaisiko hän itse heikkona hetkenään itsensä. Myös muita vaihtoehtoja olisi hyvä olla takataskussa, esim minnesota- hoidolla olen kuullut päästyn hyviin ja pysyviin tuloksiin. Hoito vain on melko hintavaa, joten rahoituspuoli pitäisi olla valmiiksi mietitty.

Vaimo laittoi puolen vuoden eroharkinnan vireille ja kertoi etten näe lapsia sen jälkeen ilman valvontaa ellen hakeudu hoitoon. Hyväksyin hakemuksen eli omalta osaltani nöyrryin 'pyyntöön'. Pakolliset psykologihaastattelut painottivat että kyseessä kiristys ja että hoidettavan tulee omasta tahdosta hakeutua hoitoon joten tiedä sitten pakkokeinoista, kuitenkin 5 viikkoa raittiutta nyt väkisinkin takana, uhriudun tässä tai en.

Jos ongelmaa töissä.Työnantaja ohjaa hoitoon.Jos ei mene hoitoon se on lopputili.

Äitisi elää harhassa, että hänen juomisensa on hallinnassa, kun pystyy hoitamaan työnsä.  Ja väistelee ongelmaa joko suuttumalla tai lyömällä leikiksi.

Tosi ikävä tilanne sinulla, mutta voit aina kuitenkin ajatella, että aikuinen ihminen on itse vastuussa.  Olen alkoholistin lapsi (isäni joi) ja muistan mitä se oli.  Äiti ei juonut, mutta oli menettänyt hermonsa ja oli jotenkin avuton ja paniikkihäiriöinen.  Ne tappelut ja räyhäämiset oli kamalaa lapsen kuulla ja nähdä.  Isä raitistui vasta, kun sairastui vakavasti.  Ja sitten hän kuoli, mutta ehti sentään muutaman vuoden elää raittiina.  Vasta silloin näin isästäni puolen, joka oli ollut minulle tuntematon koko elämäni.  Heidän avioliittonsakin koheni ja ne vuodet oli vanhemmillani kohtuullisen hyviä aikoja.

Pakkohoitoon voi käsittääkseni viedä vasta sitten, jos alkoholisti alkaa saada juoppohulluuskohtauksia, eli mielenterveys pettää.  Mutta onko sillä pakkohoidollakaan tuloksia, jos toinen vain tuntee olonsa hoidon jälkeen hyväksi ja päättelee, että nyt voin taas juoda.  Se pään sisus pitäisi saada parempaan järjestykseen.

Ystäväni isä oli hyvä ammattimies ja työpaikalta laitettiin katkolle vaikka kuinka monta kertaa, joka kerta tuli sieltä kotiin täyskännissä.  Kun viikon verran sai levätä ja syödä hyvin, olo koheni, niin johan siinä sitten pystyi taas mukavasti aloittamaan juomisen.   

  

Vierailija kirjoitti:

Vaimo laittoi puolen vuoden eroharkinnan vireille ja kertoi etten näe lapsia sen jälkeen ilman valvontaa ellen hakeudu hoitoon. Hyväksyin hakemuksen eli omalta osaltani nöyrryin 'pyyntöön'. Pakolliset psykologihaastattelut painottivat että kyseessä kiristys ja että hoidettavan tulee omasta tahdosta hakeutua hoitoon joten tiedä sitten pakkokeinoista, kuitenkin 5 viikkoa raittiutta nyt väkisinkin takana, uhriudun tässä tai en.

Psykologi oli tavallaan oikeassa, mutta toisaalta, elämässähän tulee eteen tilanteita, jotka on joko tai.

Eli joutuu valitsemaan.  Onko katsottava kiristykseksi, jos käy vieraissa, ja puoliso sanoo, että jos teet sen vielä toisen kerran, otan eron?  Puolisolla on kuitenkin täysi oikeus sanoa näin, ja myös toteuttaa uhkauksensa, jos niin tapahtuu.

Kyllähän sitä voi mennä hoitoon toisen vaatimuksestakin, mutta jos se oma tahto ei ole siinä mukana, niin todennäköisesti se hoito ei tehoa.  Eli voitko nyt sitten vaatia, että saat tavata lapsia ilman valvontaa, koska olet hakeutunut hoitoon, vaikka hoito ei tehoisikaan?

Nämä on sanoilla spekulointia.  Sulla on tilanne, joka kannattaa käyttää oikein.  Vaimo ei lähde ja esitä tuollaista vaatimusta ilman syytä.  Kaikki on kuitenkin susta itsestä kiinni, että haluatko oikeasti raitistua, vaan yritätkö nyt vain luovia tilanteessa jotenkin ja osoittaa, että käyt hoidossa ja otat sen tosissasi, vaikka et olisikaan tosissasi?

Raitistumiseen täytyy olla oma halu, silloin se onnistuu.  Olen itse ollut sun vaimon tilanteessa, ei tosin ole lapsia.  Eli katselin puolisoa, joka alkoholisoitui ihan silmissä.  Tilanne meni ihan järkyttäväksi, mutta minä en asettanut ehtoja enkä lukenut lakia.  Oli ihan viittä vaille, että olisi tullut ero, katselin jo vuokrattavia asuntoja itselleni ja olin jo henkisesti irtautunut hänestä ja kodista.  Sitten mies raitistui, ilman hoitoja ja mitään.  Joku käsitys hänelle itselleen sitten viimein tuli, että näin ei voi jatkua.  Näin, ettei se helppoa ollut, mutta toisaalta tilalle tuli muita, mukavia asioita.  Monta vuotta kyllä olin aika varpaillani, en ihan uskonut, että raittius jatkuu, mutta ehkä tässä nyt jo pikkuhiljaa uskaltaa uskoa.  

Ei aikuista ihmistä voi komentaa eikä holhota, eikä loppupeleissä kiristääkään, mutta onhan tämä sun kohdallasi kuitenkin yhdenlainen vedenjakajatilanne, jonka on tarkoitus sulle tullakin, että huomaisit, mistä on kyse.  

Tunnen yhden tosi kovan alkoholistin, joka raitistui silmänräpäyksessä, kun ainoa tytär pitkän odotuksen ja hoitojen jälkeen ilmoitti olevansa raskaana.  Ja samalla ilmoitti, että ikinä et sitä lasta tule syliisi saamaan enkä papan statusta sinulle anna, niin kauan kuin tuota menoa jatkat, tämä lapsi ei tule sinun toikkarointejas näkemään etkä sinä sitä.  Se on täysi raittius tai sitten saat jatkaa elämääsi mutta meitä et näe.   Se lapsenlapsi ei ole pappaansa ikinä kännissä nähnyt, en olisi ikinä uskonut, oli niin hankala tapaus se mies, mutta päätös piti.  Ja on ihana pappa, vähän äkkipikainen kyllä, mutta se vuosikymmenten juominen jättää jälkensä.

Ei muuta kuin hyvää sulle.