Lue keskustelun säännöt.
Hirveä tilanne uudessa rakkaudessa
09.07.2014 |
Olin vielä reilut pari kuukautta sitten pitkässä kestäneessä parisuhteessa, joka oli kuitenkin jo pahasti kuihtunut. Sitten ihastuin mieheen, joka oli myös suhteessa ja jolla oli yksi lapsikin. Hänellä oli myös häät tulossa. Rakastuin tuohon mieheen ihan täydellisesti ja ilmeisesti hän minuun, koska tilanne eteni nopeasti siihen että molemmat lopettivat suhteensa, jotta voisimme olla yhdessä.
Tunnen että tämä mies on elämäni aito rakkaus, eikä minulla ole huonoa omaatuntoa tapahtuneesta. Aiemmassa suhteessani en ollut enää onnellinen, eikä aiempi miehenikään ollut. Tunnen että uuden rakkaani kanssa voisin saada kaiken mistä olen ikinä haaveillut. Perheen ja todellisen aidon rakkauden. En ole ikinä ollut näin rakastunut ja onnellinen.
Minulla on ollut vahva luotto siihen että uusi suhde tulee toimimaan ja että hän todella rakastaa minua. Olemme puhuneet jo lasten teosta ja avioliitosta. Ei nyt, mutta ne ovat olleet yhteinen haave. Eikä uskoni ole perustunut vain sanoihin… Hänhän jätti naisensa ja perui häänsä minun takia. Ja on tutustuttanut minua lapseensa. Aivan ihana poika, joka on myös tykästynyt minuun.
Shokki
Samana päivänä kun molemmat muutimme omiin asuntoihimme, tuli kuitenkin kova shokki.
Meille tuli suhteemme ensimmäinen riita. Vein miehelleni hieman muuttotavaroita ja kerroin sen jälkeen uudelle rakkaalleni että minulle tuli hieman huono olo, koska olen valehdellut exälleni ja hän tulee pian saamaan tietämään uudesta suhteestani ja varmasti arvaa että uusi suhde oli jo alkanut meidän silloisen suhteen aikana. Mies loukkaantui ja sanoi ettei tunteista exää kohtaan saa puhua toiselle. Se tuntui pahalta. Luulin että olimme voineet puhua ihan mistä vain. Ja oli hänkin eron hetkellään kertonut tunteistaan.. Kuinka pahalta tuntui kun hän sanoi haluavansa erota ja hänen nainen itki.
Ymmärsin kuitenkin hänen tunteensa, mutta kun hän seuraavana päivänä puhui jatkuvasti exästään ja sanoi vielä että aikoo käydä exänsä luona lähes päivittäin katsomassa lastaan. Siis heillä on viikko-viikko systeemi lapsen kanssa, mutta että hän aikoo käydä exänsä luona säännöllisesti myös silloin kun lapsi on hänen luonaan… Niin ahdistuin ja nukkumattoman yön jälkeen avauduin pahasta olostani. Mielestäni ahdistuksesta huolimatta aika normaalilla tavalla… En huuutanut tai mitään.
Mielestäni riita ei ollut erityisen vakava. Itse ymmärrän hänen tuntemuksiaan, mutta hän ahdistui tästä pahasti, vaikka olen pyydellyt jo miljoona kertaa anteeksi käytöstäni.
Tapahtuneesta on mennyt jo viikko. Hän sulkeutui ihan täysin, eikä ole suostunut kertaakaan juttelemaan kanssani sen jälkeen. Hän vetäytyi pois… Sanoo että hänen pitää miettiä asioita ja tunteitaan. Kun olen anellut että eikai hän jätä minua… Hän ei ole vastannut mitään.
Tuntuu ihan uskomattoman pahalta ja avuttomalta. Itse olen niin syvästi rakastunut etten voisi kuvitellakaan eroa. Tuntuu etten selviäisi siitä. Olen rukoillut häntä keskustelemaan minua, mutta hän ei ole vastannut mitään. Hän tietää kuinka kurja olo minulla on ja hän pystyy olla vastaamatta mitään… Ihan kun tunteillani ei olisi mitään merkitystä. Itkettää…
Käsitykseni mukaan hänen aiemmassa suhteessa ei hirveästi puhuttu ongelmista, vaan ne hoidettiin huutamalla. Minä taas olen tottunut käsittelemään ongelmat keskustelemalla… Joten vähän ”kulttuurieroa” tässä on. Niin ja ei, hän ei ole ulkomaalainen.
Mitä mieltä olette tilanteesta?
Voiko olla ettei hän olekaan ettei hän ikinä ole aidosti rakastunut minuun? Kuinka hän voi heti harkita eroa ensimmäisen pikkuongelman vuoksi?
Hänen tilanne on toki äärimmäisen stressaava… Lapsen tilanne ja kaikki… Rakastaako hän minua ja on vain pelästynyt?
Mitä voin tehdä?
Viikko on nyt mennyt ilman yhtään keskustelua. Hän sanoo ettei tiedä mitä sanoa. Eikä hän olekaan sanonut mitään. Minusta tuntuu että olen tulossa hulluksi… En saa nukutuksi kuin pari tuntia kerrallaan, en pysty syödä… Asia ahdistaa mieltä koko ajan. Tuntuu että olen menettämässä kaiken mistä olen ikinä haaveillut, enkä pysty tehdä yhtään mitään. Hän ei vaan suostu tapaamaan minua. Olen lähetellyt toki paljon viestejä hänelle rakkaudestani, mutta hän vaan ahdistuu niistä lisää.
Mitä voin tehdä? Antaa hänelle aikaa selvittää päänsä? Se ei ole helppoa… Koska olen aivan sekaisin tosiaan… Olen niin avuton, enkä oikein pysty vain odottaa hänen päätöstään. Tuntuu että suhteemme loppu olisi minunkin loppu. Ei sellaista voi vaan odottaa…
Tai onko oikein jos pakotan hänet keskustelemaan? Itse en näe että asiasta keskusteleminen ja jutteleminen (ei riiteleminen) ei voisi ainakaan pahentaa asioita… Ja jotenkin uskon vahvasti siihen että jos kerran juttelisimme, niin tilanne ratkeaisi siihen. Tuntuu etten pysty vain odottamaan hänen päätöstään. Pakko tehdä jotain…
Mitä minun tulisi mielestänne tehdä?
Kommentit (96)
Mies tajusi, että tekikin virheen. Toivottavasti ex ei ota takasin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohda koko mies ja jatka elämää..
Jätä se mies jo rauhaan ja anna olla perheensä kanssa! Olet kirjottamasi perusteella ärsyttävä takiainen!
Olet vaan miehen väliaikainen panopuu kun alkoi sitoutuminen pelottaa, onneks olkoon vaan...
No mies tuntuu kerrankin ajattelevan järkevästi, kun lapsen hyvinvointi on hänelle etusijalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna olla. If it's meant to be, it's meant to be. Älä anele, viesteile, tilitä yhteisille tutuille. Mies tietää mistä sut tavoittaa, jos haluaa. Jatka omaa elämääsi.
Mies selvittelee omaa avioliittoaan. Veikkaan että yrittävät palata takaisin yhteen. Hän vaan käytti sinua pelinappulana, sai selvästi vaimonsa huomion pettämisellään. Sun tutustuttamineen poikaan ei ollut lupaus teidän tulevasta elämästä, vaan viesti vaimolle, lapsi ikään kuin todisti että miehellä oikeasti on joku toinen -- sai vaimon anelemaan miestä takaisin. Nyt äijä on luvannut ettei petä, ja vaimo on antanut lupaksia tilanteen parantamisesta omalta osaltaan. Ovat kenties pariterapiassa?
Joten sua ei enää tarvita, bye-bye!
Älä ota yhteyttä mieheen tarkoittaa että on luvannut vaimolleen että teidän juttu on ohi. Älä puhu yhteiselle tuttavalle mitään on varoitus siksi, ettei vaimo saa tietoonsa asioita tämän kautta ja epäile miehen lupauksia.
Todennäköisesti tyyppi tekee kumminkin lopulta oharit sekä sulle että vaimolleen. Kenties nainen numero kolme onkin jo kuvioissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmeen väliotsikkoja sinulla on? Ja mistä olet oppinut kirjoittamaan "tulee pian saamaan tietämään" tai "pystyä nukkua"?
Lysti pieni tarina, jota voit vielä hieman tarkentaa ja täydentään ja laventaa, mutta surkea kielioppisi estää minua lukemasta sitä nauramatta.
Veikkaan, ettei äidinkielesi ole suomi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 22:39"]
Mies selvittelee omaa avioliittoaan. Veikkaan että yrittävät palata takaisin yhteen. Hän vaan käytti sinua pelinappulana, sai selvästi vaimonsa huomion pettämisellään. Sun tutustuttamineen poikaan ei ollut lupaus teidän tulevasta elämästä, vaan viesti vaimolle, lapsi ikään kuin todisti että miehellä oikeasti on joku toinen -- sai vaimon anelemaan miestä takaisin. Nyt äijä on luvannut ettei petä, ja vaimo on antanut lupaksia tilanteen parantamisesta omalta osaltaan. Ovat kenties pariterapiassa?
Joten sua ei enää tarvita, bye-bye!
Älä ota yhteyttä mieheen tarkoittaa että on luvannut vaimolleen että teidän juttu on ohi. Älä puhu yhteiselle tuttavalle mitään on varoitus siksi, ettei vaimo saa tietoonsa asioita tämän kautta ja epäile miehen lupauksia.
Todennäköisesti tyyppi tekee kumminkin lopulta oharit sekä sulle että vaimolleen. Kenties nainen numero kolme onkin jo kuvioissa?[/quote]
Mutta mies ei halunnut kenenkään tietävän. Hän ei ole kertonut kenellekään läheiselleen suhteestamme ja selvästi pelästyi kun vähän vihjasin olevani rikki ainoalle yhteiselle tutullemme.
Niin ja mies itse perui ht, muutti pois morsiammensa luota... 12kk vuokrasopimus.
Eli tuskin hän nyt käytti minua pelinappulana saadakseen morsiammensa jonka kanssa hänellä oli jo häät tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä olit keino jolla mies pääsi irti suhteestaan. Sitoutymiskammoinen ja ei osaa sutautua ongelmiin ja huomaa kuinka kaikissa suhteissa on ongelmia.
Peräännyt, et saa tuosta miehestä hyvää kumppania vaan vuosien vaivan itsellesi. Löydät parempaa. Nyt jos jäät sinä tuhlaat elämääsi ja aikaasi ja huomaat vuosien päästä, että näetkin miehen sellaisena kuin on eikä olisi kannattanut, nyt et näe hänen todellista luonnettaan rakkaudeltasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 06:25"]
Rakastuminen on psykoosiin verrattava tila, jossa taatusti tuntuukin tuolta, ettei voi hengittää kun toinen ottaa etäisyyttä. Mutta aika pian siinäkin aletaan kuitenkin nähdä tosiasioita, vaikka et ollutkaan siihen vielä valmis. Kuukauden päästä ehkä olisit itsekin nähnyt asioita, jotka olisivat nyt auttaneet ymmärtämään tilannetta.
Et kuitenkaan ymmärrä, että mies on todennäköisemmin hullaantunut kuin rakastunut, ja hänen motiivinsa oli sitoutumisen pelko. Eivätkä ne omatkaan syysi ole paljon sen onnellisemmat, olette molemmat olleet hädissänne jo alun perin. Nyt miehellä on kaksinkertainen sitoutumisenpelko, ja hän on aivan paniikissa. Ehkä ensimmäistä kertaa elämässään hänen on ollut pakko pysähtyä ja ymmärtää, ettei viina paranna juoppoa eikä sitoutumisongelmaista uusi rakkaus. Älä ihmeessä vakuuttele siinä tilanteessa mitään.
Arvaanko oikein, tässä miehessä on ne vahvuudet, jotka omalta mieheltäsi puuttuvat? Se estää näkemästä, mitkä hänen ihan omat vikansa sitten ovat. Kun ne viat alkavat paljastua, tajuat ripustaneesi kaiken toivosi muukalaiseen. Näin minulle kävi, eikä siinäkään hyvin käynyt.
Jälkikäteen olen kuitenkin tyytyväinen, että koin sen kaiken. Aloin ymmärtää itseäni paljon paremmin. Ja vaikka se rakkaus oli hullua, se oli kuitenkin aitoakin, ja teki sielulle hyvää. Tuskaa vain piti kestää vuosi pari, se oli se hinta. Onneksi koko ajan ymmärsi, että tämä tauti on paraneva ja oireet lievenemään päin.
[/quote]
Mullekin kävi just näin. Onneksi en sentään eronnut miehestäni, kun hän antoi mun sekoilla tunteissani, mutta se oli hirveän rankkaa ja vasta sen jälkeen olen alkanut oppia ymmärtämään itseäni edes jotenkin. Se ulkopuoliseen rakastuminen oikeastaan siis aloitti sen prosessin, se on vielä pahasti alussa ja olen vieläkin surullinen tai siis teen surutyötä. Mutta jokainen on (loppujenlopuksi, vaikka muiden tukea tarvitsisikin) vastuussa itse itsestään, se on ensimmäinen "sääntö". Eikä se ole helppo.
En osaa sanoa kauheasti, mitä sinun pitäisi tehdä, muuta kuin kuunnella itseäsi ja antaa surun tuskan ja minkä tahansa tunteiden tulla. Ne kertovat mihin suuntaan sun olis mentävä.
Olet toiminut aika hölmösti, kun olet antanut tunteidesi viedä kaiken järjen päästäsi, jos sulla siis on koskaan mitään järkeä ollutkaan. Miten voit kuvitella, että vuosisadan rakkaustarina voi alkaa pettämisellä ja entisten kumppanien jättämisellä ja noin kovalla itsekkyydellä. Jos teidät olisi tarkoitettu yhteen, niin yhteen olisitte päätyneet myös pitämättä noin kauheaa kiirettä ja loukkaamatta läheisiänne noin pahoin.
Et selvästikään edes tunne miestä yhtään, vaan ilmeisesti olet vain kuvitellut hänen olevan "se oikea". Mene itseesi ja lopeta typerä haaveilu. Mokasit, ja mies ei olekaan mikään unelmien prinssi. Yritä rakentaa elämääsi yksin ja yritä tulevaisuudessa käyttäytyä fiksummin myös ihmissuhdeasioissa. Ihastuminen tai rakastuminen ei tarkoita sitä, että voisi sen tunteen varjolla käyttäytyä sikamaisesti ja itsekkäästi.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 23:05"][quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 22:39"]
Mies selvittelee omaa avioliittoaan. Veikkaan että yrittävät palata takaisin yhteen. Hän vaan käytti sinua pelinappulana, sai selvästi vaimonsa huomion pettämisellään. Sun tutustuttamineen poikaan ei ollut lupaus teidän tulevasta elämästä, vaan viesti vaimolle, lapsi ikään kuin todisti että miehellä oikeasti on joku toinen -- sai vaimon anelemaan miestä takaisin. Nyt äijä on luvannut ettei petä, ja vaimo on antanut lupaksia tilanteen parantamisesta omalta osaltaan. Ovat kenties pariterapiassa?
Joten sua ei enää tarvita, bye-bye!
Älä ota yhteyttä mieheen tarkoittaa että on luvannut vaimolleen että teidän juttu on ohi. Älä puhu yhteiselle tuttavalle mitään on varoitus siksi, ettei vaimo saa tietoonsa asioita tämän kautta ja epäile miehen lupauksia.
Todennäköisesti tyyppi tekee kumminkin lopulta oharit sekä sulle että vaimolleen. Kenties nainen numero kolme onkin jo kuvioissa?[/quote]
Mutta mies ei halunnut kenenkään tietävän. Hän ei ole kertonut kenellekään läheiselleen suhteestamme ja selvästi pelästyi kun vähän vihjasin olevani rikki ainoalle yhteiselle tutullemme.
[/quote]
Teki näin siksi, koska ei halunnut kenenkään tietävän eron syytä eli sinua. Palaaminen näin edelliseen suhteeseen on helpompaa, kun kukaan ei tiedä kolmannesta pyörästä. Ex-mieheni toimi näin. En saanut kertoa laittaneeni meidän suhteen poikki, jotta palaaminen yhteen, johon hän uskoi, olisi helpompaa. Ei palattu.
Rakastunut ei tajua, että toinen ei ole perunut häitään hänen takiaan, ei voi olla, koska noin lyhyen ajan jälkeen ei vielä tiedä ollenkaan keneen on vaihtamassa. Ei hän ymmärrä sitäkään, että ei itsekään ole rakastunut toiseen, vaan ideaansa siitä toisesta. Se tunne on oikeasti kemiaa, ja sen tarkoitus on varmistaa, että täytät maailman vauvoilla. Se huumaava tunne alussa on mahdollinen juuri siksi, että kun toista ei vielä tunne käytännössä lainkaan, on mahdollista elää siellä mielikuvissa unelmien prinssinä ja prinsessana.
Miehellä on senverran enemmän elämänkokemusta, että hän oivalsi, että tilanne oli tämä, ja että häntä ajoi enemmän tarve juosta jotain karkuun kuin tarve juosta kaikista maailman ihmisistä juuri sinun luo. Sinä sen sijaan taidat vielä olla romanttisten kuvitelmien vallassa täysin.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 23:19"]
Olet toiminut aika hölmösti, kun olet antanut tunteidesi viedä kaiken järjen päästäsi, jos sulla siis on koskaan mitään järkeä ollutkaan. Miten voit kuvitella, että vuosisadan rakkaustarina voi alkaa pettämisellä ja entisten kumppanien jättämisellä ja noin kovalla itsekkyydellä. Jos teidät olisi tarkoitettu yhteen, niin yhteen olisitte päätyneet myös pitämättä noin kauheaa kiirettä ja loukkaamatta läheisiänne noin pahoin.
Et selvästikään edes tunne miestä yhtään, vaan ilmeisesti olet vain kuvitellut hänen olevan "se oikea". Mene itseesi ja lopeta typerä haaveilu. Mokasit, ja mies ei olekaan mikään unelmien prinssi. Yritä rakentaa elämääsi yksin ja yritä tulevaisuudessa käyttäytyä fiksummin myös ihmissuhdeasioissa. Ihastuminen tai rakastuminen ei tarkoita sitä, että voisi sen tunteen varjolla käyttäytyä sikamaisesti ja itsekkäästi.
[/quote]
Musta tää on ihan tarpeetonta tylytystä, joutuuhan ap nyt joka tapauksessa kärsimään seuraukset, jonkun mamman on pakko vielä tylyttää päälle.:(
Onko miehen nimikirjaimet T.L. ?
Vuosien takaa kokemus samanlaisesta käytöksestä, tilanne tosin tietenkin eri.
Tilannepäivitys:
Mies ei suostunut tapaamaan minua… tai sanoi tapaavansa, mutta perui aina tapaamiset. En edelleenkään pystynyt nukkua juuri mitään, enkä syödä… Tuntui että tulen hulluksi.
Sitten kävi niin että mä menin sanomaan meidän ainoalle yhteisellä tutulle että olen ihan rikki… Sitten mies suuttui mulle siitä, vaikken paljastanut mitään… Ja sitten mies ilmoitti viestillä että haluaa nyt olla yksin, oppia elämään yksin… Ja kun kysyin että eikö hän rakastakaan minua, niin vastaus oli ei ”En kai”-
Sitten mies soitti… Ja kun en suostunut vannomaan etten kerro yhteiselle tutullemme mitään, niin mies yhtäkkiä halusikin nähdä minut.
Keskustelu oli oikein hyvä, oli ihanaa vihdoin päästä juttelemaan. Mies sanoi ettei jättäminen johdu siitä riidasta, vaan siitä että hän on nyt eronnut pitkästä vuoden suhteesta… Ja lapsi voi huonosti. Ja että hänen energia menee nyt lapsen hyvinvointiin ja että hänen täytyy olla yksin, jotta oppii olemaan yksin ja voi sitten joskus rakentaa jotain uutta. Mies ei siis halua olla kanssani nyt ja sanoi ettei tiedä tulevaisuudesta. Mutta en saa kysellä asiasta häneltä asiaa tai laittaa viestejä tai mitään. Ja hän vannoitti minulla etten kerro yhtään mitään yhteiselle tutullemme.
Kamala olo
Minulle tuli tietenkin aivan kamala olo. Ensinnäkin oli helpottavaa päästä vihdoin juttelemaan… Vaikka hän ei suostunutkaan tapaamaan minua siksi että minä tarvin sitä, vaan siksi etten kerro yhteiselle tutullemme mitään.
Tuntuu kauhealta ettei hän rakastakaan minua. Hän kuitenkin sanoi lukuisia kertoja rakastavansa minua, haaveilevansa lapisista kanssani… Ja hän jätti morsiammensa minun takia. On tyhjä olo.
Jotenkin se tuntuu ainoalta oleelliselta tällä hetkellä. Jos hän ei rakasta minua, niin ei ole mahdollisuutta yhteiseen elämään, vaikka saisimmekin ongelmat ratkaistua. Ja varmasti saisimmekin jos hän rakastaisi minua.
Tulemme tapailemaan yhteisen harrastuksen parissa ja haaveilen siitä että hän saa oman tilanteensa setvittyä ja haluaakin olla kanssani
Jossain vaiheessa (ehkä kuukauden päästä?) aion kyllä vaatia miestä kertomaan miten näin voi tapahtua… Miten hän voi sanoa rakastavansa minua yms. ihanaa ja sitten yks kaks jättää minut ja vaan sanoa ettei kai rakastakaan.
Kysymyksiä
Uskotteko että on mahdollista että mies haluaakin joskus vielä olla kanssani?
Uskotteko että hän palaa exänsä kanssa yhteen? Lapsen hyvinvoinnista huolehtiminen on ainakin lähentänyt heidän välejä… Mies on käynyt koko ajan exänsä luona hoitamassa lasta ja he ostavat lapselle yhteisen synttärilahjankin…
Mitä muuten ajattelette tilanteesta?