Lue keskustelun säännöt.
Sukulaiset, huomioikaa myös hiljaisempia lapsia!
05.07.2021 |
Aina sama tilanne, kun sukulaisia nähdään kuten kesällä. Reippaammalle ja sanavalmiille pojalle jutellaan, häntä kehutaan, kysytään harrastuksista ym.
Sitten taas arempi veli joka nimenomaan tarvitsisi rohkaisua sosiaalisissa tilanteissa, jää ihan ilman huomiota.
Surettaa kun tämä heikentää itsetuntoa entisestään. Poika on älykäs ja numerot paljon paremmat kuin toisella mutta mistään ei kehuta.
Kommentit (51)
Äitinä voit tehdä asialle jotain paremmin niissä tilanteissa kuin täällä palstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä ole mikään sosiaalikouluttaja
Haluaako se hiljaisempi huimiota vai oletatko vain?
Kehupa seuraavalla kerralla itse sitä arkaa poikaa ja rohkaise häntä kertomaan asioistaan sukulaisille. Tuskinpa jättävät kuuntelematta. Voit myös hillitä sitä sosiaalisempaa poikaa rajaamalla hänen saamaansa huomiota. Näin opetat hänellekin, ettei hänen tarvitse aina olla huomion keskipiste, vaan velipoikakin on oikeutettu huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten jos ottaa kontaktia niin ollaan järkyttyneitä, että väkisin yritetään sitä ujoa ja väistelevää lasta lähestyä vaikka selvästi pelkää.
Olen huomannut saman. Lapsilta vaaditaan ehkä enemmän sitä sosiaalisuutta ja puheliaisuutta kuin aikuisilta. Ujot ja epävarmat lapset jäävät vähemmälle huomiolle. Niin ei kuitenkaan saisi ikinä mennäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on superpuhelias lapsi ja hiljainen lapsi. Sanon puheliaalle välillä ihan suoraa, että "nyt Liisa on Kertun vuoro puhua ja sinä olet hiljaa". Muotoilen hieman kauniimmin toki. Pitää oppia huomioimaan muutkin eikä olla itse koko aikaa äänessä/esillä.
Vierailija kirjoitti:
Haluaako se hiljaisempi huimiota vai oletatko vain?
Hän saattaa vastata vähän vaikeasti ja aluksi hiljaa, mutta innostuu kyllä puhumaan kun tilanne jatkuu. Siis juuri toivoisin että hän saisi harjoitella sosiaalisia tilanteita..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään lapsilta vaaditaan todella paljon. Jo viisivuotiaan pitäisi olla sosiaalisesti valmis, muuten joku hullu saattaa ärsyyntyä. Moni hiljainen ei ole ujo, vaan vaatii enemmän aikaa ennen kuin juttelee. Tämä ei ole kasvatuksesta kiinni, ei myöskään ujous.
On hankala jutella sille ujolle ja hiljaiselle, kun jokainen vastaus on "en mä tiiä". Eli opeta se lapsesi vastaamaan muutamiin peruskysymyksiin kuten oletko käynyt jo uimassa Varsajärvessä, oletko seurannut jalkapallokisoja tai otatko jäätelöä vai kakkua. Kun lapsi on täysin hiljaa, vaikka miten yrittää yksinkertaisilla kysymyksillä saada keskustelua alkuun, niin ole siinä sitten mukava sukulainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse lapsena tykkäsin jäädä vähemmälle huomiolle. Ahdistuin huomionosoituksista.
Vierailija kirjoitti:
On hankala jutella sille ujolle ja hiljaiselle, kun jokainen vastaus on "en mä tiiä". Eli opeta se lapsesi vastaamaan muutamiin peruskysymyksiin kuten oletko käynyt jo uimassa Varsajärvessä, oletko seurannut jalkapallokisoja tai otatko jäätelöä vai kakkua. Kun lapsi on täysin hiljaa, vaikka miten yrittää yksinkertaisilla kysymyksillä saada keskustelua alkuun, niin ole siinä sitten mukava sukulainen.
No on silläkin merkitystä että millä tyylillä kyselee, jos se on tyyliin piinapenkillä olemista että joku takakireästi tivaa niin ei se varmasti sen ujoa ja herkkää lasta auta vastaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On hankala jutella sille ujolle ja hiljaiselle, kun jokainen vastaus on "en mä tiiä". Eli opeta se lapsesi vastaamaan muutamiin peruskysymyksiin kuten oletko käynyt jo uimassa Varsajärvessä, oletko seurannut jalkapallokisoja tai otatko jäätelöä vai kakkua. Kun lapsi on täysin hiljaa, vaikka miten yrittää yksinkertaisilla kysymyksillä saada keskustelua alkuun, niin ole siinä sitten mukava sukulainen.
Normaalilta aikuiselta kyllä onnistuu hiljaisenkin lapsen "lämmittely". Ei se vaadi kuin vähän kärsivällisyyttä ja hieman enemmän kuin yhden tai kaksi kysymystä. Ap:kin sanoi, että lapsensa kyllä juttelee, kunhan vauhtiin pääsee, joten tuskin tarvitsee kauaa "lypsää" että saa jutun alulle.
Miten kyläilyistä on tullut terapiatapaamisia? Ennen mentiin kylään kahvipaketin kanssa, juteltiin niitä näitä ja oltiin tyytyväisiä, jos lapset ei isosti häirinneet. Nyt pitää ottaa huomioon lasten ruokarajoitteet ja dieetit ja koko kyläily on samalla sosiaalisten tilanteiden opettelua. On osattava huomioida vilkas ja hiljainen, sopivat keskustelunaiheet ja lopuksi pitää kyetä muodostamaan jonkinlainen yhteenveto tapahtuneesta ja antaa kannustavaa palautetta koko perheelle.
Taitaa suurin osa suomalaisista olla sosiaalisesti vammaisia, ainakin maailman mittakaavassa. Ja sitten samaa taakkaa jatketaan eteenpäin kun ahdistutaan hiljaisista sukulaislapsista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hankala jutella sille ujolle ja hiljaiselle, kun jokainen vastaus on "en mä tiiä". Eli opeta se lapsesi vastaamaan muutamiin peruskysymyksiin kuten oletko käynyt jo uimassa Varsajärvessä, oletko seurannut jalkapallokisoja tai otatko jäätelöä vai kakkua. Kun lapsi on täysin hiljaa, vaikka miten yrittää yksinkertaisilla kysymyksillä saada keskustelua alkuun, niin ole siinä sitten mukava sukulainen.
Normaalilta aikuiselta kyllä onnistuu hiljaisenkin lapsen "lämmittely". Ei se vaadi kuin vähän kärsivällisyyttä ja hieman enemmän kuin yhden tai kaksi kysymystä. Ap:kin sanoi, että lapsensa kyllä juttelee, kunhan vauhtiin pääsee, joten tuskin tarvitsee kauaa "lypsää" että saa jutun alulle.
No sitten vanhempien pitää ilmoittaa sukulaisille heti kättelyssä, että meillä on tänään tarkoitus opettaa lapsille sosiaalisia tilanteita, joten vaikka Erkka-Petteri vääntää itkua ja näyttää siltä, että haluaa vajota maan alle, niin nytpä rupatellaan. Normaalit aikuiset saavat lapset kyllä juttelemaan ja sehän sukulaisvierailujen tarkoitus onkin, lasten sosiaalistaminen yhteisöön.
Veetuttaa nämä teidän provot.. Silti pitää vastata niihin xD
Vierailija kirjoitti:
Miten kyläilyistä on tullut terapiatapaamisia? Ennen mentiin kylään kahvipaketin kanssa, juteltiin niitä näitä ja oltiin tyytyväisiä, jos lapset ei isosti häirinneet. Nyt pitää ottaa huomioon lasten ruokarajoitteet ja dieetit ja koko kyläily on samalla sosiaalisten tilanteiden opettelua. On osattava huomioida vilkas ja hiljainen, sopivat keskustelunaiheet ja lopuksi pitää kyetä muodostamaan jonkinlainen yhteenveto tapahtuneesta ja antaa kannustavaa palautetta koko perheelle.
Miksi pitää yleensä melkein neuroottisesti ajatella että myös ne ujot mukulatkin osallistuvat, antaa kaiken mennä omalla painollaan eikä tehdä siitä hirveä projekti. Minullakin on sellainen ajatus että aikuiset keskustelevat keskenään, ja lapset leikkivät yhdessä. Onhan se kaikille kiusallista että jpku puolituttu aikuinen yrittää saada kontaktia myös siihen hiljaiseen lapseen joka pitää itsekin koko tilannetta vaivaantuneena.
Mitäpä jos sanoisit tämän suoraan niille sukulaisillesi. Voisi mennä paremmin perille.