Lue keskustelun säännöt.
Olen alle 20-vuotias ja kahden lapsen äiti
Kommentit (33)
Tein itse toisin: opiskelin, sain vakipaikan ja tein vuosia uraa. ensimmäinen lapsi synty, kun olin 35. Melko iäkäs siis. Sekin on ollut onnistunut ratkaisu. Ei elämässä ole vain yhtä hyvää mallia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoruus eletään kerran njoten naattikaa nuoruudesta, opiskelkaa, matkustelkaa ,bailatkaa kohtuullisesti, kyllä sitä ehtii. Puhun kokemuksesta.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 22:49"]
Miten pärjäätte taloudellisesti? Oletko miettinyt, että opiskelu pienten lasten kanssa on rankkaa?
[/quote] Pärjäämme taloudellisesti oikein hyvin.
Olen miettinyt opiskelua hyvinkin tarkkaan ja kyllä, tiedän että se tulee varmasti olemaan rankkaa kahden pienen lapsen äitinä mutta siitä huolimatta olen valmis siihen. Minulle on nimittäin tärkeää että pystyn huolehtimaan lapsistani myös taloudellisesti jatkossa. Koulutuskeskeisessä yhteiskunnassa on aika turha haaveilla hyvä palkkaisesta työstä ilman korkeakoulututkintoa, poikkeuksia lukuunottamatta.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 22:51"]
Ensiksi opiskelu ja sitten lapsi.
[/quote] Tai sitten ei. Ei ole olemassa mitään yhtä ja oikeaa tapaa elää. Jokainen eläköön niin kuin parhaaksi näkee.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 22:54"]
Tein itse toisin: opiskelin, sain vakipaikan ja tein vuosia uraa. ensimmäinen lapsi synty, kun olin 35. Melko iäkäs siis. Sekin on ollut onnistunut ratkaisu. Ei elämässä ole vain yhtä hyvää mallia.
[/quote] Olen samaa mieltä kanssasi siitä ettei elämässä ole vain yhtä hyvää mallia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 22:55"]
Nuoruus eletään kerran njoten naattikaa nuoruudesta, opiskelkaa, matkustelkaa ,bailatkaa kohtuullisesti, kyllä sitä ehtii. Puhun kokemuksesta.
[/quote] Tätä kaikkea voi tehdä myös kahden lapsen äitinä, kohtuudella.
[/quote] Haa, meitä on siis muitakin! Lähipiiri oli lievästi sanottuna shokissa kun kuulivat minun olevan ensimmäisen kerran raskaana. Kuopuksen kohdalla kaikki ottivat asian jotenki paljon luonnollisemmin ja rennommin, varmaankin siksi että he olivat ehtineet jo näkemään että meidän elämä on ihan tavallista lapsiperheen arkea eikä sellaista mitä se useasti teiniäideillä valitettavasti on, ei toki kaikilla.
Ventovieraiden kommenteilta olen säästynyt aika hyvin joitakin satunnaisia heittoja huomioimatta. Lähinnä sellaista aitoa ihmettelyä kuulee, ei niinkään negatiivista. Miten teillä?
[/quote]
Meillä taas ensimmäiseenkin raskauteen suhtautui lähipiiri yllättävän rennosti, ja toinen ei ollut kuulemma mikään yllätys.
Liekkö sillä vaikutusta, että meilläkin monen vuoden parisuhde takana ja yleisessä tiedossa että olemme hyvin lapsirakkaita. Eikä kukaan tuntematonkaan ole koskaan mitään negatiivista tullut kommentoimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 23:05"]
Kaikki iät eletään kerran...
[/quote]
Mutta nuoruus on ainut jota ihannoidaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itsekkin nuori äiti,mutta en ymmärrä näitä 'sain lapseni nuorempana kuin ihmiset keskimäärin,kysyttävää?'-aloituksia.Mitä pitäisi olla kysyttävää.Ap osaa odottaa oleetko sossupummi?missä lapsen isä?koulut käyty? Kaduttaako?-kysymyksiä,ja sitten innolla vastailee olevansa vakituisessa työsuhteessa,seurusteltu puolielämää ja elämä on ihanaa paitsi lihavat av-mammat kyttää vihaisesti.Miksi ette voi suoraan tehdä aloitusta,jossa kerrotte sen mitä haluatte :D Itse en koe äitinä oloani mitenkään sen ihmeellisempänä kuin vaikkapa 10vuotta vanhemmalla äidillä,perus arkea.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 22:48"]
Täällä toinen 19-vuotias kahden lapsen äiti ilmottautuu! Miten lähipiirisi suhtautunut siihen kun olet saanut lapsia niin nuorena? Tai onko vaikka ventovieraat tullut kommentoimaan sitä? :)
[/quote] Haa, meitä on siis muitakin! Lähipiiri oli lievästi sanottuna shokissa kun kuulivat minun olevan ensimmäisen kerran raskaana. Kuopuksen kohdalla kaikki ottivat asian jotenki paljon luonnollisemmin ja rennommin, varmaankin siksi että he olivat ehtineet jo näkemään että meidän elämä on ihan tavallista lapsiperheen arkea eikä sellaista mitä se useasti teiniäideillä valitettavasti on, ei toki kaikilla.
Ventovieraiden kommenteilta olen säästynyt aika hyvin joitakin satunnaisia heittoja huomioimatta. Lähinnä sellaista aitoa ihmettelyä kuulee, ei niinkään negatiivista. Miten teillä?