Ulkomailla asuvasta pojasta ei ole kuulunut mitään kuukausiin
Alkaa huolestuttamaan. Ei vastaa viesteihin/puheluihin. Yliopistoon olemme olleet yhteydessä, mutta eivät he tiedä mistään mitään. Poikamme kavereita tai vuokranantajaa emme tunne niin ei voi kysellä. Täytyy varmaan lähteä paikanpäälle selvittämään?:/
Kommentit (32)
Toukokuussahan hän viimeksi katosi Ruotsissa ja lopulta löytyi, koska etjaksanut enää jatkaa provoasi.
Ehkä olet sellainen vanhempi, johon ei jaksa olla kovin usein yhteydessä ja pitää ulkomaille asti paeta, että saa omaa rauhaa. Omat vanhempani olivat tällaisia.
Anna sen olla rauhassa. Puhuu sulle sitte kun haluaa
Harrastaa homoseksiä ulkomailla, tämän takia ei kehtaa puhua
Vierailija kirjoitti:
Huono provo. Ei kukaan ole lapsiinsa noin harvoin yhteydessä.
Höpö höpö. Minun äitini oli yhteydessä kun pääsin ripiltä 15-vuotiaana. Ja seuraavan kerran kuuden vuoden päästä oltiin yhteydessä äitini hautajaisissa.
Aina samat provot tasaisin välein. Keksi jotain uutta
Ehkä se on löytäny paikallisen naisen, pamauttanu sen paksuks ja nyt ei viitti kertoa teille ja pakenee siks?
Suomalaiset ovat keskimäärin kylmiä ja empatiakyky hyvin rajallinen, jos sitä on edes. Tämähän on tutkittua faktaa.
Mikäli ap:n kertoma on totta eikä provoa niin mielestäni hyvin huolissaan saa ja tuleekin olla.
Itse ottaisin paikalliseen poliisiin yhteyttä mikäli en muutoin yhteyttä taikka tietoa esimerkiksi kaverien tai oppilaitoksen kautta saisi.
Vierailija kirjoitti:
Kuukauden välein? Tuo on todella harvoin.
Teillä on ilmeisen etäiset välit.Laita viesti pojalle ja pyydä häntä ilmoittamaan, että onko kaikki ok ja et saa vastausta, niin tulette ovelle koputtelemaan / otatte yhteyttä poliisiin. Luulisi; että siinä tilanteessa vaikka laittaa lyhyen viestin, jos ei halua teitä oven taakse.
Paljon riippuu myös maasta missä on. Itse ottaisin tuossa tilanteessa yhteyttä paikallisiin viranomaisiin.
Tämä on nyt ensimmäinen mitä kannattaa tehdä. Jatko sen mukaan.
Yhteydenottovälien pituuksista on turha kenenkään ulkopuolisen kommentoida mitään kun ei tiedetä kokonaistilannetta. Itse olen omaan vanhempaani yhteydessä max. 2 kertaa vuodessa, ihan oman hyvinvointini vuoksi. Mieluiten en olisi missään tekemisissä, mutta tuohon nyt taivun.
Mutta sitten taas oman aikuisen lapseni kanssa ollaan läheisiä, soitellaan kerta viikkoon ja päivittäin jonkinlainen kontakti joko kuulumisten tai hassujen kissavideoiden muodossa.
Etkö tunne ketään sieltä poikasi maasta? Pojan tyttöystävää tai kaveria? Niiltä kannattaa kysy'
Mun yli 20v. poika pitää lähes joka päivä yhteyttä ja käy viikottain mun luona kylässä. Asuu suht lähellä, niin poikkeaa välillä kahvilla. Mikäs siinä, kun meillä on hyvät, sopuisat välit ja juttua riittää. On hänellä naisystäväkin, mutta ei tämä meidän yhteydenpito naista haittaa. En sotkeudu heidän väleihin, enkä muutenkaan puutu pojan tekemisiin, ellei kysy ja/tai pyydä apua, neuvoa, tms.
Mulla itsellä on hyvät välit vanhempiini, niin eipä kai tuo ole tavatonta että itselläni on myös omaan lapseeni.
- Eri vastaaja