Lue keskustelun säännöt.
Olenko tehnyt oikean havainnon, että nuoret äidit ovat valmiita hoitamaan lapsiansa kotona 3-vuotiaaksi
24.08.2006 |
ja osaavat ajatella lapsensa parasta? Ja rahasta tämä EI ole kiinni, kyllä sen 3v ja enemmänkin hengissä pysyy vaikka " köyhänä" joutuu elämään!
Kyllä me ainakin pärjätään vaikka miehen tulot on 1500e/kk ja itse olen kotihoidontuella. Ollaan jopa taloa ostamassa (50-luvun talo) ja kaksi autoa on pihassa (ei mitään uusia). Ja itse olemme ostaneet kaikki, mitään perintöjä emme ole saaneet emmekä muutenkaan keneltäkään rahaa.
Itse ainakin tiedän tehneeni oikean valinnan kun hoidan lapsia kotona, kyllähän sen jo noista lapsistakin huomaa!
Tarkoitus ei ole pahoittaa kenenkään mieltä, mutta näin minä ajattelen.
Kommentit (37)
Vierailija:
näillä nuorilla äideillä ei ole koulutusta eikä työkokemusta, joten mistä he edes saisivat töitä. lisäksi ilman koulutusta ei kovin kummoista palkkaa saa, joten kotihoidontuki ynnä muut yhteiskunnalta ruinaamalla saatavat tuet vastaavat kyllä varmasti sitä pientä palkkaa.tätäkö halusit ehkä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienet on tulot, mutta onnellisia ollaan, eikö se ole pääasia. Raha ei tuo onnea! Kaikesta turhasta ollaan luovuttu, ei tule lehtiä, ei käydä elokuvissa jne jne. Itse olen kouluttautunut hyvin ja on vakkari työpaikkakin odottamassa, mut haluan olla kotona lasten kanssa, ja hyvin pärjätään vaikka on asuntolaina ja auto ym... vähälläkin pärjää, kun ei ole liian suuria toiveita, joka kuukausi ei tarvi ostaa muotivaatteita, kiertelee kirppareita ym... En tunne itseäni köyhäksi, niin kauan pärjää kunhan rakkautta riittää!
Vakituinen työpaikka ja kaksi lasta. Lapset ovat 8 vee ja 6kk ja vanhimman kanssa olin 3 vuotta kotona, palasin kouluun vuodeksi(Vuosi jäi siis käymättä raskauden vuoksi), valmistuin, tein töitä ja nyt olen äitiyslomalla ja työpaikkaan ilmoittanut, että palaan, kun lapsi täyttä 3 vuotta.
Ei pidä mennä yleistämään, että nuoret äidit olisivat kaikki kouluttamattomia, perseaukisia pummeja!
Syyllisyyskö se saa pienenä lapsensa hoitoon laittaneet älähtämään. Ehkä toisenlaisilla valinnoilla kotihoito olisi mahdollinen, mutta sitä ei haluta myöntää? Minua ainakin harmittaa esim. tuttavani, joka " haluaisi hirveästi olla kotona lasten kanssa, mutta ei ole varaa" ja varaa on uuteen, isoon omakotitaloon ja uuteen autoon.
Jos oikeasti jollakin ei ole varaa, niin kai se normaalissa ihmisessä herättää myötätuntoa? Eikä luulisi ihmisen, joka tekee valintansa omantuntonsa mukaan, kovin helpolla provosoituvan ja syyllistyvän?
Luulen, että monia ärsyttää tietynlainen tekopyhyys näissä keskuteluissa, puolin ja toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikka on odottamassa vaikkakaan ei hyväpalkkainen (n. tonni käteen kuussa)
Lapsi hoitoon 3- v synttäreiden jälkeen ( = keväällä)
Hyvin ollaan lapsen kans toimeen tultu taloudellisesti vaikka eihän yh: n tuloilla juhlita...
minä 27 vuotta, muuta äidit yli 30. Minä olen vielä lapsen kanssa kotona (vajaa 2 v), muilla lapset menneet hoitoon vajaa 1,5 vuotiaina. Enkä ole kouluttamaton, vaan maisteri (kuten muutkin em. äideistä). Meillä ei ole ole asuntolainaa, kuten muilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän siitä jää juurikaan plussalle, jos tonnin saa ja menettää kotihoidontuen + täytyy maksaa hoitomaksu.
Kaikkien tutkimusten mukaan nopeiten töihin palaavat naiset, joilla on työpaikka odottamassa ja korkea koulutus/ mielenkiintoinen ja hyvinpalkattu työ. Eiköhän tuo ole ihan loogisesti pääteltävissäkin, että elämässä valintoja ohjaa " pohja" , jolta ne tehdään.
Vierailija:
Syyllisyyskö se saa pienenä lapsensa hoitoon laittaneet älähtämään. Ehkä toisenlaisilla valinnoilla kotihoito olisi mahdollinen, mutta sitä ei haluta myöntää?
Kun luulisi, että jos elää itse elämäänsä onnellisena kotona lasten kanssa, olisi itselle aivan sama, miten muut asiansa sotkisivat. Luulisi, ettei onnellisella, tyytyväisellä ihmisellä ole tarvetta valittaa muidenkaan valinnoista, jos ne eivät hänen omaan elämäänsä vaikuta. Vai onko kyse vähän samasta kuin siitä, että uskovaiset haluaisivat Jeesuksen muidenkin sydämiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En keksi muuta syytä näin verisiin riitoihin, kuin omantunnon pistokset. Mutta sitä se elämä on, jokainen tekee valintansa, ja elää niiden mukaan. Tämä olisi monen ihmisen täällä syytä hyväksyä, eikä haukkua muita sen takia, ettei olekaan varma omien valintojensa oikeudesta, tai että tuntee olevansa puolustusasemissa erilaisten valintojen takia.
On tasapainoinen ja kehittynyt 5-vuotias nykyään, ja olen hyvä äiti kaikilla mittapuilla. Omaan uskoontoonsa hurahtaneiden kotiäitien nupit vaan ei kestä sitä, että jollain on odottamassa mukava työ ja perhe-elämä kukoistaa, vaikkei olekaan omaksunut tätä kotiäitimantraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näitä " kotiäidit on laiskoja yhteiskunnan loisia" ja " uraäidit traumatisoivat lapsensa päiväkodilla" aloituksia tekee pari hassua ihmistä. Joko pönkittävät omaa erinomaisuuttaan tai sitten vaan tykkäävät provoilla:D
Vierailija:
Pienet on tulot, mutta onnellisia ollaan, eikö se ole pääasia. Raha ei tuo onnea! Kaikesta turhasta ollaan luovuttu, ei tule lehtiä, ei käydä elokuvissa jne jne. Itse olen kouluttautunut hyvin ja on vakkari työpaikkakin odottamassa, mut haluan olla kotona lasten kanssa, ja hyvin pärjätään vaikka on asuntolaina ja auto ym... vähälläkin pärjää, kun ei ole liian suuria toiveita, joka kuukausi ei tarvi ostaa muotivaatteita, kiertelee kirppareita ym... En tunne itseäni köyhäksi, niin kauan pärjää kunhan rakkautta riittää!
Että hyvä 28, nämä ei ole niitä asioita, jotka mahdollistaa kotona olemisen. Sillä muutenhan minunkin pitäisi voida olla kotona vaan en voi. Se on siis kiinni JOSTAIN MUUSTA, ehkä asuinpaikasta (joka vaikuttaa siis elinkustannuksiin), ehkä puolison koulutustasosta ja palkasta, ehkä kertyneestä omaisuudesta, ehkä jostain ihan mystisestä jota en ymmärrä.
Haluan nyt vain alleviivata tätä, kun koko ajan AV:lla toitotetaan, että omilla valinnoilla voi vaikuttaa siihen, voiko lapset hoitaa kotona vai ei, niin KAIKKI EI VOI. Se, että luopuu turhuuksista ja ylimääräisestä kulutuksesta, voi olla jonkinlainen seuraus kotona olemisesta, mutta ei siitä kerry sellaisia rahoja, että niillä maksettais vaikkapa pääkaupunkiseudulla vuokra-asunnon vuokra joka kuukausi.
4/19
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KAIKKI EI MENE TÖIHIN PALKAN SUURUUDEN TAKIA...TAI SEN PIENUUDEN!
Vierailija:
Vierailija:
Syyllisyyskö se saa pienenä lapsensa hoitoon laittaneet älähtämään. Ehkä toisenlaisilla valinnoilla kotihoito olisi mahdollinen, mutta sitä ei haluta myöntää?Kun luulisi, että jos elää itse elämäänsä onnellisena kotona lasten kanssa, olisi itselle aivan sama, miten muut asiansa sotkisivat. Luulisi, ettei onnellisella, tyytyväisellä ihmisellä ole tarvetta valittaa muidenkaan valinnoista, jos ne eivät hänen omaan elämäänsä vaikuta. Vai onko kyse vähän samasta kuin siitä, että uskovaiset haluaisivat Jeesuksen muidenkin sydämiin?
Lapsi on sitten 1v8kk ja tulee varmasti pärjäämään vaikka päiväkotiin menee. Haluan nimittäin että meillä on ruokaa pöydässä JOKA päivä ja katto pään päällä! Asumme pääkaupunkiseudun läheisyydessä ja täällä eläminen ja asuminen maksaa oikeasti enemmän kuin pohjoisemmassa! Kun oma osunto on kerran ostettu ja lainaa maksetaan, niin en enää halua vuokralle! Sitä paitsi vuokra on monesti jopa kalliimpi.. Mitään ylimääräisiä hankintoja ei tehdä vaan kaikki menee normaaliin vaatimattomaan elämiseen. Kertaakaan en ole nähnyt että RAKKAUDELLA voisi laskuja tai ruokaostoksia maksaa!!
Vierailija:
Pienet on tulot, mutta onnellisia ollaan, eikö se ole pääasia. Raha ei tuo onnea! Kaikesta turhasta ollaan luovuttu, ei tule lehtiä, ei käydä elokuvissa jne jne. Itse olen kouluttautunut hyvin ja on vakkari työpaikkakin odottamassa, mut haluan olla kotona lasten kanssa, ja hyvin pärjätään vaikka on asuntolaina ja auto ym... vähälläkin pärjää, kun ei ole liian suuria toiveita, joka kuukausi ei tarvi ostaa muotivaatteita, kiertelee kirppareita ym... En tunne itseäni köyhäksi, niin kauan pärjää kunhan rakkautta riittää!
Vierailija:
Olet siis lukutaidotonkin muun typeryyden lisäksi. Onnee vaan :D