Miten voin koskaan alkaa parisuhteeseen, kun minulla ei ole juuri ystäviä?
Ei ole kuin yksi ikäiseni ystävä. Mitähän mies siitä ajattelee? Tämä asia estää minua luottamasta ja tutustumasta miehiin. Minua on joskus pilkattu (naisten toimesta) tästä kaverittomuudesta, ihmiset osaavat olla ajattelemattomia ja ilkeitä.
Miten uskallan luottaa siihen että tuleva mies ei kiusaa minua tuosta asiasta vaan päin vastoin hyväksyy minut ja tukee minua, ihan niin kuin minäkin häntä? 🥺
Kommentit (27)
Miehen kavereista voi tulla myös sun ystäviä☺️ Mä löysin miehen yhteisen kaverin kautta, ei mullakaan montaa ystävää ollut, mutta sain monta uutta kun tutustuin miehen kavereihin. Välillä käyn niidenkin kanssa ulkona ilman miestä. Ystäviä voi löytyä mitä erikoisemmista paikoista. Miehen ystävän vaimosta tuli mulle hyvä ystävä☺️ Älä stressaa, ystävyydessä vähemmän voi olla myös enemmän. Itselläni ei olisi edes resursseja kymmenille ystäville. Mieluiten jaan aikaani niiden muutaman tärkeimmän kanssa!
Minäkään en ole kehdannut koskaan aloittaa seurustelua, koska hävettää, kun olen täysin ilman ystäviä. Ei mitään sosiaalista elämää. Olen nainen.
Ei ystävättömyys ole noloa. Aika tavallista on ja lähinnä sattumaa.
Ei mullakaan ole kavereita ja siksi jään ikisinkuksi.
Ei me miehet edes huomata ettei sinulla ole kavereita.
Ei ole miehille mikään ongelma. Ällöttävää, että sinua ovat naiset kiusanneet. Kiusaavathan naiset tästä miehiäkin kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Asperger?
Ei, en ole.
Ap
Minä haluaisin nimenomaan sellaisen naisen jolla olisi vähän sosiaalista elämää/kavereita.
Ei mullakaan ole koskaan ollut kavereita, töissä on tarpeeksi sosiaalista elämää.
No ei siitä kannata tehdä mitään numeroa. Voit olla tosi hyvä tyyppi vaikka sulla ei olisi ystäviä. Loppujen lopuksi aika monilla on se puoliso ja ehkä lähisukulaiset, sitten on kavereita tai tuttavia eri yhteyksistä ja nämä voivat vaihdella elämäntilanteen mukaan.
Ps. Minusta yksi hyvä ystävä on paljon. Itselläni ei ole sitäkään.
Mulla ei ole juurikaan kavereita, en vain jaksa pitää yhteyttä ja ystävyydet hiipuu siksi, oma moka. Mutra ei tämä kaverittomuus ole koskaan haitannut miehen löytämistä. Useimmat miehet ei kiinnitä asiaan edes huomiota.
Sehän olisi oikeastaan helppoa, jos ystävystyisit miehen kavereiden ja heidän kumppanien kanssa. Ei tarvitsisi yhdistää kahta ystäväpiiriä. Se kun ei mitenkään automaattisesti onnistu.
Voithan aina sanoa, että ystäväsi ovat muuttaneet töiden perässä muualle ja yhteydenpito on jäänyt ja olet tilanteessa, ettei hirveästi kavereita ole. Ihan reippaasti.
Toimesta-passiivi paljasti sinut vanhaksi tutuksi palstatrolliksi.
Vinkki! Älä ota paskaa miestä! Muutin tänne paikkakunnalle vuosia sitten miehen pyynnöstä (nykyinen ex). Vietti paljon aikaa omien kavereidensa kanssa ja saattoi joskus naljailla siitä kun minulla ei ole täällä ystäviä. Ex halusi muutenkin tuhota itsetuntoani piikittelemällä minulle vaikeista asioista. Eron tullessa jäin tänne vielä asumaan koska sain töitä. Löysin uuden miehen myöhemmin jolla on paljon kavereita täällä synnyinseudullaan, mutta hänelle ei tulisi mieleenkään olla minulle ilkeä siitä että en ole löytänyt täältä paljoa uusia ystäviä. Hän on muutenkin maailman ymmärtäväisin. Tässä iässä monilla vanhoillakin kavereilla on jo perheet, työt ja muut kiireet, eikä kaukana asuvien kavereiden kanssa onnistu tapaamisten sopiminen noin vain, yhteydenpito on vain puhelimen varassa.
Ei sillä ole pariutumisen kanssa mitään tekemistä. Korkeintaan sen verran ettei pysty kavereiden kautta tapaamaan ihmisiä
Vierailija kirjoitti:
Taas malliesimerkki naisten järjenkäytöstä...
Oikea syy on teidän tyhmyys eikä mikään yksinäisyys!
Mikä tässä oli tyhmää?
Täällä on nyt ollut paljon viestejä yksinäisyydestä. Mietin vain, että mistä niitä löytyy? Harrastukset ym, mutta ujohkona on vaikea vain mennä ja jutella. Etenkin kun on ollut kiusattu. Kun tutustun ihmisiin, niin olen todella avoin ja puhelias.
Niin. Ehkä hankitte yhteisiä ystäviä/kavereita. Mulla sama juttu.