Kaverisuhteissa aina jään roikkumaan tai en saa sanoa asiaani

Ymmärrän ap:ta ja 57:aa. 

Varmaan suuri osa vastauksista joissa kehotettiin aloittamaan kevyemmillä aiheilla ja tutustumaan pikkuhiljaa tuli ihmisiltä, jotka eivät ole olleet henkisen kasvun/ihmissuhdekursseilla. Sellaisessa ympäristössä arkipäivän naamiot riisutaan nopeasti ja ihmiset jakavat syviä asioitaan. Siinä helposti sekoittuu normaalin sosiaalisen kanssakäymisen rajat ja syvät tunteet.

oliko ap:n kaveri mies?

[quote author="Vierailija" time="07.07.2014 klo 00:08"]

Ymmärrän ap:ta ja 57:aa. 

Varmaan suuri osa vastauksista joissa kehotettiin aloittamaan kevyemmillä aiheilla ja tutustumaan pikkuhiljaa tuli ihmisiltä, jotka eivät ole olleet henkisen kasvun/ihmissuhdekursseilla. Sellaisessa ympäristössä arkipäivän naamiot riisutaan nopeasti ja ihmiset jakavat syviä asioitaan. Siinä helposti sekoittuu normaalin sosiaalisen kanssakäymisen rajat ja syvät tunteet.

[/quote] 

Jos pahoittaa niin herkästi mielensä kuin ap, kannattaa varmaan pysyä poissa tällaisilta leireiltä.

Itselläni oli ilmaisutaidonkurssilla yhdessä tehtävässä parinani poika, joka haisi ihan järkyttävältä, söi mielialalääkkeitä ja jotain ahdistus/paniikkihäiriö pillereitä. No ei sitä olisi kyllä päälleppäin uskonut kun puhui ainakin 100 ihmisen edestä ja avautui vuolaasti kaikesta perheeseen ja elämään kokonaisuutena liittyviin asioihin. Tämä samainen oli saanut numeroni jostain ja vielä kurssin jälkeenkin laittaa viestiä ja soittelee. Kävi mielessä miksen vaihtanut paria siinä YHDESSÄ tehtävässä niin olisin säästynyt omantunnontuskilta sanomalla tälle pojalle että meneppäs nyt vaikka vit*uun. En tuntenut häntä ennempää enkä olisi kyllä sen jälkeenkään halunnut tuntea, mutta minkäs mahdat.

63, mistähän tietää, milloin ei ole tervetullutta seuraa?

Huolehdin hygieniastani enkä ole lääkkeissä. Olen usein kursseilla hyvin varovainen, etten tungettele. Mutta palautteen mukaan voisin olla ulospäinsuuntautuneempi ja aktiivisempi. Pelkään olevani kuvailemasi kaltainen ällötys, vaikka tuskin olen.

Tilannetaju?

Mua ei ainakaan kauheasti kiinnostanut yhden kaverin soittelut, koska elimme niin eri elämäntilanteissa. Halusin juhlia, käydä töissä ja hoitaa elukkani mutta hän olisi vaatinut että istun hänen luonaan kaiket ajat. Ei natsannut, ja yhteydenpito kuivui kasaan.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 19:21"]Miksi usein päädyn tilanteeseen, jossa kaverin kanssa minulla on paljon tunteita ja ajatuksia jaettavaksi, mutta kaveri ei ole kiinnostunut?

Esimerkiksi juuri nyt tutustuin erääseen ihmiseen kurssilla, ja haluaisin puhua oppimastani (käsitteli ihmissuhteita ja tunteita) hänen kanssaan. Hän ei ole vastannut viesteihini.

Tai yksi toinen joka herätti paljon tunteita ja ajatuksia lähettää aina vain kylmän asiallisia viestejä, vaikka yhdessä vaiheessa puhuimme syvällisiä.

Onko vika minussa, odotanko ystäviltä liikaa? Haluaako kukaan syvällisyyttä?

[/quote]

Ehkä syy koetaan rasittavaksi?

Vähän creepyltä kuulostat; random kurssikaverin pitäisi alkaa sulle sieluaan vuodattaa? Ehkä sun jutut säikäyttää ihmisiä?

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 23:48"][quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 20:06"]

Olen välillä sulkeutunut kuoreeni ja ollut todella itsenäinen ja -päinen. En ole mikään räpättäjä, nuo mainitsemani ihmiset ovat itse kaivaneet minusta ensin asioita ulos. Mutta sitten jättäneet roikkumaan. Olen lähinnä katkera turhan toivon herättämisestä, olisi antanut minun olla yksin eväitäni syömässä kurssilla. Ei olisi tätä ongelmaa nyt.

[/quote]

Mulla vähän samanlainen tilanne. Erään miehen kanssa. Olimme eräällä kurssilla ja tämä käyttäytyi kuin olisi kiinnostunut minusta. Aloin luottaa häneen ja jotenkin turvautuakin (olin hyvin yksinäinen ja kurssi käsitteli myös henkisiä asioita ja siellä asuttiin) ja vapaa-ajalla luulin jotenkin, että se turvautuminen toiseen oli molemminpuoleista. Olipa tosi kivaa tajuta, että ei ollutkaan, mies oli koko kolmen kurssikerran session läpi vain tainnut hakea itselleen ihailijaa, ei oikeaa tutustumista. Eihän se muuten mitään, mutta todella ikävää, kun hänellekään (kuten ei minulle) tutustuminen vastakkaiseen sukupuoleen ole helppoa. Tai hänelle ei suhteeseen meneminen, mulle taas ei se tutustuminen. Hän itse puhui siitä ongelmastaan kurssilla ja sanoi haluavansa parisuhteen, siksikin luulin, että etsii jotakuta.

Olemme pitäneet ihan vähän yhteyttä kurssin jälkeen, mutta mies ei tunnu haluavan mitään. :( Nyt en uskalla edes soittaa, vaikka pää täynnä ajatuksia ihan muustakin kuin vain meistä. Tuntui sillä kurssilla, että me jaoimme tosi monet samat ongelmat ja hän oli tosi mielenkiintoinen ja herkkäkin. Mutta en tiedä pääseekö niillä jaettavilla ongelmilla tuttaviksi :(

[/quote]

Voihan kilin ........

Millä helvetin herkistelykursseilla sitä.juostaan manipuloitavana. Eikös noi kaikki kultit ala.tällaisista herkistä yksinäisistä ihmisistä, joita joku tärähtänyt johtaa?

Ap sanoi aluksi, että halusi puhua oppimastaan. Sitten yhtäkkiä se koskikin hänen ja kurssikaverin henkilökohtaisia kemioita. Niin tai näin, sen perusteella mitö ap on kirjoittanut, voisin itsekin haluta vältellä häntä. Mitä tarkoittaa "valmiiksi kirjoitettu"? Onko se sivukaupalla tekstiä ap:n henkilökohtaisista tuntemuksista? En minäkään jaksaisi sellaista lukea varsinkaan jonkun puolen vuoden tuttavuuden jälkeen.

Tuollainen avautuminen on kiusallista ja tungettelevaa, jos toinen osapuoli odottaa vastavuoroista avautumista. Se, että kurssilla käydään noita asioita läpi, ei tarkouta sitä että kaikki haluavat käydä asioita läpi vapaa-ajallaan puolituttujen kanssa. Joillekin ne aiheet ja ihmiset saavat jäädä sinne kurssitilaan. Vaikka asioista puhutaan siellä avoimesti, jotkut eivät halua jatkaa sitä avoimmuutta arjessaan sinun kanssasi. Ja sinun on kunnioitettava sitä.

Kuulut heidän elämäänsä vain tuolla kurssilla. Hyväksy se. Älä takerru. Älä kirjoita pitkiä syväluotaavia tekstejä elämästäsi ja odota toiselta samaa. Kuten joku aiemmin mainitsikimän, eihän aviomiestäkään etsitä housut kintuissa.

onko pakko mennä tuollaisiin mukaan, jos ei kestä seurauksia?

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 21:52"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 21:38"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 21:16"]

Miten sellaisen voi löytää ilman että alkaa avautua? Jos en etsi ketään puhumaan kanssani säästä, miksi johtaisin harhaan aluksi olematta syvällinen?

Lisäksi juuri tuon kurssikaverin kanssa olisi akuutti tarve jutella, siis minun ja hänen välisistä asioista, mihin laitan ne?

[/quote]

Kuulostat sosiaalisesti kömpelöltä elämäntapaekstrovertilta. Vähän omituinen yhdistelmä. Miten aviomiehen voi löytää vetämättä housujaan alas heti ensitapaamisella?

Miten sinulle on edes muodostunut niin suuri tarve jutella suhteestasi jonkin henkilön kanssa, jota ei yksinkertaisesti kiinnosta? Kohteleeko hän sinua väärin? Mistä haluat puhua hänelle, ja miksi koet pakahtuvasi, jos et saa avautua aiheesta? Jos suhteenne harmittaa niin pahasti, ettet voi jatkaa elämääsi, niin varmasti voit kertoa huolistasi oikeasti läheiselle ystävällesi, mahdolliselle puolisollesi tai jopa äidillesi.

[/quote]

Kurssin aiheena oli ihmissuhteet ja tunteet. Yksi luento käsitteli 'varjoa', miten ryhmämme dynamiikassa jokin tai joku henkilö aiheuttaa reaktioita. Kurssin viimeisenä hetkenä tuo kurssikaveri vihjaili, että minä aiheutin hänessä jotain. Tunne oli molemminpuolinen, ja vihjaus jäi vaivaamaan mieltäni. Kurssi jatkuu vuoden loppuun, ja meillä on intensiivisiä retriittejä.

Tuntuu, että minun on vaikea kohdata häntä uudestaan tuon vihjailun jälkeen. Ja minusta vääryyttä on luvata jutella ja sitten vältellä. Sanoisi suoraan, että ei halua olla tekemisissä.

Mutta ehkä on vain pakko ja olla niiden parinkymmenen muun ihmisen kanssa sitten, antaa tälle ihmiselle tilaa.

[/quote]

Tämä kuulostaa taas nyt ihan eri tilanteelta kuin se, että "kaverisuhteissa" jää roikkumaan. Ymmärsin siis nyt tästä, että tämä ihminen oli vaan joku kurssilainen ettekä olleet sen kummemmin kavereita.

Olen ollut näissä molemmilla puolilla. Joskus olen tukahduttanut toisen syvällisillä (?) puheillani ja joskus taas saanut lukuisia ajatuksellisia tekstiviestejä ihmiseltä, jonka kanssa en ole ollut kovin läheinen.

Jos jatkuvasti joudut tilanteeseen, jossa toinen "pakenee" paikalta, kannattaa muuttaa käyttäytymistään. Pitkät ja syvälliset keskustelut eivät nyt vain onnistu kaikkien kanssa. Joskus on mukava jutella sellaisista pinnallisistakin ja iloa tuottavista asioista tai viimeisimmistä maailman tapahtumista.

Viestinnässäkin kannattaa miettiä sitä, että onko itse aina aloitteentekijä. Jos on laittanut jo useamman viestin ilman vastausta, kannattaa hiljentää tahtia. Esimerkiksi joskus minulla oli tuttu, joka saattoi päivän aikana laittaa monia viestejä, joihin ei ollut helppoa vastata. Lisäksi työni on sellaista, etten voinut reaaliaikaisesti vaihtaa ajatuksia hänen kanssaan. Kerran ollessani lomalla aloin tuntea oloni jo ahdistuneeksi, kun puhelimeen tulvi jatkuvasti viestejä, jotka olisivat vaatineet vastausta. Kuitenkin olin tuolloin lomamatkalla ja tämä tuttavani myös tiesi sen.

No voi kilin vittu

[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 01:28"]

No voi kilin vittu

[/quote]

keskustelun idea katosi jo aikoja sitten tässä järkevin kommentti

Ap, tuo ihminen on saanut liian ison osan elämästäsi. Sinulla taitaa olla tarve jakaa ajatuksiasi. Ehkä voisit pitää blogia tai jotain. Itse olisin ahdistunut jos joku kurssilainen alkaisi kiilata kylkeeni. Se jokin jota aiheutit hänessä, ei välttämättä ollut positiivista alkuunkaan. Jätä hänet rauhaan. Ei ihmissuhteista tarvi tehdä noin ongelmallisia. Kuten täällä on monta kertaa sanottu, kurssi on kurssi ja jokaisella on oma elämänsä kurssin ulkopuolella. Ehkä voisit jutella ammattiauttajan kanssa, mielestäni teet kohtuuttoman ison numeron yhden ihmisen sanomisista ja tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Tai jonkinlainen ihmissuhdetaitokurssi voisi olla paikallaan. 

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 20:06"]

Olen välillä sulkeutunut kuoreeni ja ollut todella itsenäinen ja -päinen. En ole mikään räpättäjä, nuo mainitsemani ihmiset ovat itse kaivaneet minusta ensin asioita ulos. Mutta sitten jättäneet roikkumaan. Olen lähinnä katkera turhan toivon herättämisestä, olisi antanut minun olla yksin eväitäni syömässä kurssilla. Ei olisi tätä ongelmaa nyt.

[/quote]Takerrut ihan liikaa ihmisiin jotka satunnaisesti piipahtavat elämässäsi. Jos sinulla on pakottava tarve puhua ja avautua niin mene juttelemaan psykologille. Eväiden syöminen yhdessä kurssikaverin kanssa on normaalia mutta se että teet siitä näin suuren ongelman, ei ole ihan tervettä. 

[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 22:39"]

Ok. Aion nyt olla ottamatta yhteyttä. Mutta miten kohdata hänet seuraavan kerran, kun molemmat tietävät toisen ajattelevan toisesta jotain, mitä emme nyt ole ääneen sanoneet? Näinhän on aina, mutta tuo vihjaus ja minun jutteluyritys toi sen päydälle. Ja nyt pitäisi olla puhtaaltä pöydältä kuin muidenkin kurssikaverien kanssa. Muiden kanssa ei ole tällaista epämääräisyyttä ilmassa.

[/quote]

Todennäköisempää on että hän ei kuitenkaan ajattele sinusta mitään sen kummempaa. Teet nyt kärpäsestä härkäsen. Menet vaan paikalle ja olet samalla tavalla kuin muidenkin kanssa ja that´s it. 

Paras tapa saada uusia ystäviä on olla kiinnostunut HÄNESTÄ ja HÄNEN elämästään, tai keskustella yleisistä yhteisistä kiinnostuksen kohteista. Jos alat heti vuodattamaan omia asioitasi, olet päällekäyvä ja toiselle tulee olo että etsit terapeuttia hänestä. 

Eihän tämä ollut kaverisuhde vaan satunnainen tuttava samalla kurssilla. Ei sellaisen kanssa aleta purkamaan omaa elämää tai teidän välistä ihmissuhdettanne, etenkin kun se on noin pintapuolisella tasolla. Varsinkaan sen kurssin ulkopuolella! Ehkäpä aiheutit hänessä juuri sen tunteen että olet kuin "varjo" hänen kannoilllaan. 

Oliko kyseessä samaa vai eri sukupuolta oleva ihminen? (Tai seksuaalista suuntautumista.) Ainakin minun elämäni on täynnä epämääräisiä vihjailuja, jotka vain jäävät mystiseksi. Ei joka heitosta pidä alkaa tivata, mitä sillä tarkoitti. Mahdollisesti se oli vain hetken päähänpisto, eikä sisältänyt mitään suurempaa viestiä.

Ei ihmiset ole tottuneet puhumaan asioistaan suoraan, varsinkaan vähemmän tutuille ihmisille. Toisaalta syvällinen keskustelu on sen verran uuvuttavaa, että se vaatii aina oikean vastapuolen, mielentilan ja tarpeeksi aikaa.