Onkobteillä ollu minkälaisia huone kavereita,teillä ollu synnärillä? :)

Mulla oli tosi mukava neiti ja tultiin hyvin juttuun ihan huippua.

Sitten oli toisen kansalaisuuden edustaja joka toi koko sukunsa vaikka se kiellettiin, tunki sänkynsä omaani kiinni ja voihki kokoajan tauotta, tuoksu oli melkoinen ja olin todella tuskainen koko tilanteeseen. 

Ja sitten oli sellainen kun supisi vauvalle koko ajan jotain, ei ollut hetkeäkään hiljaa, joo ihan kiva että tutustu vauvaan mutta itseä ärsytti.

On kyllä hoitajien ammattitaidttomuutta jos eivät suojaa muiden potilaiden/synnyttäneiden intimiteettiä vaan antavat toisista kulttuureista tulleiden käyttäytyä epäkunnioittavasti.

40 esikoisen saanut oli ihan sairaan sekasin. Huoneessa itseni lisäksi kolme muuta plus tämä sekopää. Soitteli keskellä yötä "voi luoja 55senttii ja 5,5 kiloa,et usko"- puheluita ja voivotteli niin kovaan ääneen vauvan vierellä,että vauva heräsi tunnin välein rääkymään. Naisen mies oli uskomaton tallukka. Kävi joka päivä,viipy useita tunteja ja palveli mammaa. " ei tämä kraanavesi on liian haaleaa, ei tämäkään kelpaa,liian lämmintä" jne ja mies saattoi 7 kertaa kipata vedet viemäriin ja valittamatta tuoda uutta. En halua edes tietää,millainen perheelämä mahtoi vauvan jäljiltä kotona olla..

Jouduin olemaan sairaalassa ennen kaksosteni syntymää jonkin aikaa. Oli ongelmia, kuten muillakin odottajilla samassa huoneessa. Yksi oli tosi hauska nainen, joka veisteli vitsejä hoitajista, jotka tulivat huoneeseen kumihanskoja käsiinsä kiskoen, aina sama kysymys huulillaa, eli onko suoli toiminut, johon kaikki kauhuissaan, että on on!

Seuraava oli äiti, joka myös odotti kaksosia, jotka olivat perätilassa. Molemmat vanhemmat olivat näkövammaisia. Nainen kutoi koko ajan puikot vaan helisivät.

Kolmas oli hyvin surullinen tapaus, oli osittain halvaantunut ja oli alituinen keskenmenon vaara, sai joka ilta konjakkia, josta hyväntuulisena kommentoi. Sitten hän saikin keskenmenon siinä viereisessä vuoteessa, vauva syntyi kuolleena.

Neljäs oli diabetespotilas. Hän valitti koko ajan. Ei halunnut päästää miestään pois, kun vierailuaika loppui. Miehensä retkotti siinä hänen vieressään, kun ei muutakaan voinut.

Oli kauheaa, kun sen kuolleen vauvan äiti joutui olemaan samassa huoneessa edelleen, kun muiden lapsia tuotiin syömään.

Otsikossa vähän virheitä:D

Ekalla kerralla olin kahden hengen huoneessa, jossa aivan huiput petikaverit. Eka oli monen lapsen äiti jolta sai paljon lastenhoitovinkkejä. Toinen oli kätilö ja oikein hyväntuulinen ja puhelias. Juteltiin paljon, kaikki oli sellaisessa miellyttävässä hormoonihumalassa. Toisella kerralla olin kolmen hengen huoneessa ja halusin sieltä vaan pois. Meidän keskellä oli äiti jonka lapsi rääkyi koko ajan, ja hän ei koskaan jutellut sieltä verhon takaa mitenkään, ei tervehtinyt kun tuli vastaan jne. Toinen äiti oli saanut lapsen jota ei halunnut, ja jonka synnytys oli mennyt ihan päin sitä itseään. Hän vain itki, ei koskenut vauvaan, ei ollut ostanut lapselle mitään kotiin jne. Jos vauva vähänkin äännähti hän ärähti sille. Sitä oli tosi ahdistavaa seurata enkä ymmärrä miksi tälle äidille ei annettu apua. 

Olin kahden hengen huoneessa. Naapurikaveri oli mukava nainen, jonka tyttövauva itki ihan hirveästi, ja vauvalla oli jotain sokeriongelmia. Hänen miehensä ja leikki-ikäinen esikoinen kävivät joka päivä katsomassa ja vaikuttivat hirveän onnellisilta.

Aika paljon juteltiin, vaikka olin itse vähän sekaisin. Olin 18-vuotias, sain esikoisen, olin ihan pihalla suuresta muutoksesta elämästäni ja lapsen isän kanssa meni silloin todella huonosti.

Nyttemmin kaikki meillä hyvin, toivottavasti tällä huonekaverillakin :)

Ekalla kerralla olin kahden äidin kanssa joka synnytti seitsemännen lapsensa, hänen kanssaan oli kiva olla, antoi paljon neuvoja ja oli todella mukava. Tokalla kerralla toinen huonekaveri kuorsasi hemmetin kovaa koko ja toinen alkoi pälättää kännykällä joka aamu klo 6 kieppeillä. Kumpikaan ei juuri jutellut  mitään.

Olin yksityishuoneessa. Ihan mukavaa ja rauhallista. Oma vessa ja suihku ja hyvin tilaa. En juuri ollut muiden synnyttäneiden kanssa tekemisissä.

Olin kahden hengen huoneessa, ensimmäiset kolme vuorokautta huonekaverina oli n. 40v nainen, ei paljoa juteltu, oli vain verhon takana sängyssä ja piereskeli, välillä pyyteli anteeksi :D Itse olin tuolloin 18, ei ollut paljon juteltavaa. Vähän kummasteli ikääni, hänen esikoisensa oli minua vuoden nuorempi. Pari vuorokautta sain olla yksin.

Eka ja ainoa huonekaveri oli mukava nainen, hyvin samanlaisessa elämäntilanteessa kuin itsekin ja lapsilla sama ikäero ja sukupuolet. Vauvojen syntymäpainokin oli melkein sama.

Minut kärrättiin huoneeseen aamuyöstä useamman vuorokauden kestäneen synnytyksen jälkeen ja olin itkuinen ja väsynyt. Kuulin kyllä että naapuri oli hereillä kun jutteli hiljaa omalle vauvalleen verhon takana. Alapää oli hellänä synnytyksen jälkeen enkä saanut pidätettyä pierua, niitä vaan tuli ja äänen kanssa (pikku pöräys). Kuulin kun naapuria hihitytti verhon takana ja itseäkin alkoi sitten naurattaa. Se ei ainakaan auttanut pierun pidättelyssä :)

Ekalla kerralla olin enimmäkseen yksikseni. Kun pääsin osastolle, siitä lähti yksi äiti vauvansa kanssa kotiin ja jäin huoneeseen yksin. Sitten vietiin minun vauva teholle ja jäin ihan yksin pariksi päiväksi. Vauvani tuli teholta pois ja joutui sinivalohoitoon vielä, mutta sai olla kanssani siinä huoneessa. Vasta viimeisenä yönä tuli huoneen täydeltä porukkaa. Olimme siis sairaalassa 7 yötä. En muista enää minkälaista porukkaa olivat.

Toisella kerralla oli huonekaverina joku mamu, jonka miespuolinen suku ramppasi pitkin päivää vierailulla ja valtasivat koko huoneen myös vierailuaikojen ulkopuolella. Henkilökunta ei puuttunut asiaan mitenkään. Kiva siinä sitten imettää kun huone on täynnä vieraita mamumiehiä, jotka eivät muuten yhtään häpeile tuijottaa. Verhosta ollut paljoa apua, kun sieltä rakosistakin yrittivät kurkkia.

Kolmannella kerralla oli huonekaverina ensisynnyttäjä lestadiolainen, sen mies lauleskeli tuutulaulua AINA kun tuli käymään.

Ei oo koskaan ollut huonekaveria, 4 synnytystä. 2xperhehuoneessa, 1 poliklininen synnytys ja yhden kerran yksin kahden hengen huoneessa.

Hii

Surullinen tarina: ekassa synnytyksessä Kättärillä 15v sitten huonekaveri oli edellisenä päivänä synnyttänyt terveen pojan (neljäntensä). Poika oli kiltti, äiti mukava, joskin itkuinen ja ongelmainen. Minä olin 20v, hän 25v). Asuimme samoilla kulmilla joten vaihdettiin numeroitakin. Olishan jo sillon hälytyskellojen pitänyt soida. Äiti sai apua sos.työntekijöiltä, syytti lasten isää vaikka mistä. Hänen kolmesta aiemmasta lapsesta 2 oli vaikeasti vammaisia, mistä syytti isän huumeiden käyttöä.

Kun lapsemme (mun esikoinen, hänen kuopuksensa) olivat alle vuoden ikäisiä, nainen yhtäkkiä soitti minulle baarista tuhannen päissään. Manasi puhelimeen, että oli saanut juuri kuulla odottavansa viidettään, eikä voinut tehdä aborttia, koska viikot jo 20.

Sen jälkeen en hänestä ole kuullut. :(

Ekat vuorokaudet sain olla yksin kahden hengen huoneessa, mutta viimeiseksi yöksi tuli huonekaveri. Kolmen lapsen äiti. Ei paljoa juteltu, mutta ihan positiivinen kuva jäi.