Aina kun miehellä jotain tärkeämpää niin unohtaa minut täysin
Olenkohan pikkumainen, kun pahoitan mieleni aina, kun miehellä jotain ”tärkeää”, kuten nyt eräs kesätapahtuma niin unohtaa minut kokonaan ja yhteydenpito lakkaa. Emme ole virallisesti suhteessa tai asu saman katon alla, mutta säätöä monta vuotta. Muuten kyllä yhteys pelaa, mutta heti, kun jotain tärkeämpää menoa niin ei kuulu miehestä ja tuntuu pahalta, ihan kuin en olisi tärkeä ollenkaan, kun minut unohdetaan heti, kun jotain tärkeämpää menoa. Olisi kiva jos haluaisi edes vähän jakaa minunkin kanssa näitä tärkeitä juttuja. Oletteko muut kokeneet tällaista ja tuleeko teille loukattu olo tällaisesta?
Kommentit (8)
Miksi sä edes suostut tai haluat tuollaisen kuvion?
Mies tyhjentää kassinsa suhun ja elää muuten sinkkuelämää.
Miksi se jakaisi asioita sun kanssa kun se ei jaa edes elämäänsä...
Niin, nimenomaan itsekkäältä se tuntuu. Minulla ei ole mitään harhakuvitelmia omasta tärkeydestäni ts. tiedän, että olen miehelle ns. kevyempi suhde. Mutta suhde kuitenkin ja monta vuotta jatkunut. Yhteydenpito on molempien puolelta ja tasapuolista, mutta kun jotain tärkeää niin minut ”lempataan”. Jostain syystä tunnen oloni loukkaantuneeksi ja hylätyksi tai hyväksikäytetyksi aina niissä tilanteissa. Luulisi, että kuitenkin haluaisi jakaa kanssani joskus hänelle tärkeitä asioita.
Ei säätö ole sinulle tilivelvollinen. Se maistelee muita lettuja festareilla ja palaa nauttimaan seurastasi, kun on aika. Jos haluat emotionaalisesti turvallisen suhteen, niin etsi joku eri mies. Jatkuvat hylkäämiset rikkovat sisältä päin.
Olet hänelle vain pano. Yrittää olla sen verran mukava, että et lähde mihinkään. Miksi suostuvat tuommoiseen suhteeseen, jos kerta haluat enemmän?
Vierailija kirjoitti:
Niin, nimenomaan itsekkäältä se tuntuu. Minulla ei ole mitään harhakuvitelmia omasta tärkeydestäni ts. tiedän, että olen miehelle ns. kevyempi suhde. Mutta suhde kuitenkin ja monta vuotta jatkunut. Yhteydenpito on molempien puolelta ja tasapuolista, mutta kun jotain tärkeää niin minut ”lempataan”. Jostain syystä tunnen oloni loukkaantuneeksi ja hylätyksi tai hyväksikäytetyksi aina niissä tilanteissa. Luulisi, että kuitenkin haluaisi jakaa kanssani joskus hänelle tärkeitä asioita.
Niin tietysti, sinä tunnet olevasi hylätty ja hyväksikäytetty. Mitä jos asia onkin niin että mies olisi halunnut sinun kanssa jotain syvempää, mutta ei ole kevytsuhteilun jälkeen uskaltanut sanoa sitä koska on pelännyt että sinä ristit samantien jalkasi? Onko edes käynyt sellainen mahdollisuus mielessä? Ei tietenkään, koska mieshän tässä on se kaikkein suurin syyllinen taas ja sinä itse pyhimys, eikö niin?
Voisiko ongelma olla siinä että sinä et ole koskaan avannut suutasi, vaan kun mies on ilmestynyt taas kuvioon, oletkin avannut jalkasi, ja keskustelun sijaan olet vain oletellut asioita ja kuvitellut että oletuksesi ovat totuus?
Jos haluat olla hänelle tärkeämpi, silloin on parasta lopettaa kuvittelut että mies on telepaattisessa yhteydessä sinuun, ja kertoa ihan ääneen että haluaisit olla hänen hyvä ystävänsä ja osa hänen elämäänsä, ellet sitten halua ihan vaimoksi saakka!
Mitä jos onkin niin että mies ajattelee että tämä kevytsuhteilu on juuri sitä mitä SINÄ olet aina halunnut, ja siitä syystä hän ei ala edes ottamaan esiin mitään muita vakavampia suhdekuvitelmia?
Sä et ole sille tärkeä. Oot kaurapuuroseksiä, siihen tyydytään kovassa nälässä jos ei oo parempaa saatavilla.
No, sinähän sen sanoit. Kun ei ole muuta tekemistä, sitä vois vaikka jyystää. Sinä olet sitä varten.