"Lapset antavat enemmän kuin ottavat" Koska tämä alkaa näkyä?

No nyt kun lapset ovat 4 ja 6- vuotiaat. Ei vaippoja, puhuvat, kävelevät pitkiäkin matkoja, ei uhmaa, syövät hyvin ja ovat kohteliaita ja empaattisia. Mahtavia muksuja joita olen rakastanut jo vuosikausia mutta nyt näiden kanssa on erilailla helppoa ja hauskaa viettää aikaa. Ollaankin todettu että nyt se viime vuosien työ kantaa hedelmää.

Hyvä kysymys. Esikoisen vauvavuosi oli pelkkää helvettiä. Joskus kolmen vuoden jälkeen alkoi tuntua ihan mukavalta ja sitten pitikin tehdä toinen lapsi. Nyt esikoinen on joka asiasta kitisevä riiviö, jonka kanssa ei kehtaa mennä enää julkisille paikoille. Ennen hän oli niin fiksu ja rauhallinen, nykyään ihan painajainen. Jos olisin tiennyt tämän, en olisi tehnyt toista lasta ollenkaan. Tuntuu, että esikoisen kasvatus on mennyt täysin pieleen. Onneksi vauva on (vielä) yleensä tyytyväinen.

Sellainen joka väittää että lapsi antaa HETI enemmän kuin ottaa ja syyllistää äitejä rakastamaan joka hetkeä, ei varmaankaan ole kasvattanut vaativaa, vahvan tempperamentin omaavaa lasta..

Rakastan lastani yli kaiken, mutta kyllä tähän asti on otettu enemmän kuin annettu. Lapsi nyt 2 v. En odota enää hetkeä että tilanne kääntyisi, lapsi on sellainen kuin on. Eli vinkiksi ap:lle..Sun lapsi on vielä pieni vauva. Yritä jaksaa ja heitä turhat ennakkoluulot ja odotukset unholaan! Kyllä se pikkuhiljaa helpottaa ja opit elämään lapsen kanssa. Tälläiset ruusunpunaisten lasien läpi toljottavat äidit eivät vaan tiedä kaikkea.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 22:15"]

Minusta velat ovat fiksuja, kun ymmärtävät sen, ettei heistä ole siihen. 

[/quote]

Kyllä minusta olisi siihen. Mutta en halua sitä.

Terv. Vela-nainen

Minä ja mieheni olemme mielestämme saaneet joka päivä enemmän kuin mitä lapsi on ottanut. Lapsi nyt vuoden ikäinen. Olemme päässeet siinä mielessä helpolla, että vaivana nukkui kaikki yöt ja oli muutenkin aurinkoinen, ihana ja kiltti lapsi ja on edelleen. Joka aamu on ihana herätä kun tietää että nään sen nautavan aurinkoisen naaman heti seuraavaksi :) mieheni on ollut mitä ihanin isä ja jos lapsi on edes illan hoidossa mummolassa niin mieheni sanoo että kaipaa lapsemme naurua ja leikkejä :) raskausaikana en edes osannut kuvitella tällaista perheonnea, tulen varmasti muistelemaan vaua-aikaa aina onnellisena :)

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 18:12"]Lapseni on nyt 5kk enkä edelleenkään ole kokenut sitä palkinnollista tunnetta, jota aina hehkutetaan mm. noissa vela vastaisissa keskusteluissa. Koska se tunne tulee? Koska tunnen, että kannattipa raskaus, synnytys ja tämä kaikki huolehtiminen? 

[/quote] miksi uskoa mitään sananlaskua??!!

Sitten kun istut palvelutalossa geriatrisessa tuolissa ja lapsesi käyvät pari kertaa vuodessa sinua katsomassa ja tuovat aina tarjouskahvipaketin. Sinullahan ei siinä vaiheessa ole enää mitään annettavaa, sillä eläkkeesi kuluu huoitomaksuihin.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 21:25"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 21:20"]

Siinä vaiheessa kun makaat kuolinvuoteella ja huomaat, ettet ole yksin, vaan ympärilläsi on rakastavia lapsia ja lapsenlapsia, jotka pitävät kädestäsi, kun vedät sen viimeisen henkäyksen.

[/quote]

Jos lapsista on iloa vasta tuossa vaiheessa, ei niitä kannata hankkia ollenkaan. Mitä järkeä on kärsiä vuosikymmenet lasten kanssa, jos heillä on jotain annettavaa vasta viimeisinä elinhetkinä?

[/quote]

Tässäpä se tulikin. Ei niillä ole mitään annettavaa, se on vanhemmat ketkä antaa ja lapset ketkä ottaa.