Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut pääsette yli nöyryytetyksi tulemisesta?
03.07.2021 |
Vähän kova esimerkki, mutta jos nyt vaikka joutuu petetyksi ja jätetyksi, mutta sen jälkeen on kuitenkin jatkettava yhteistyötä lasten asioiden kanssa. Minulla ei ole ihan kirjaimellisesti tuosta kyse, mutta lähes vastaavaa ihmissuhdedraamaa, kunnioituksen puutetta ja mitätöimistä. Ja kyllä minulla sitten nousee kaikenlaisia tunteita kostonhalusta ja sabotoinnista vetäytymiseen ja erakoitumiseen.
Miten pääsette yli nöyryytetyksi tulemisesta ja siihen liittyvistä tunteista?
Kommentit (34)
Olisko kumminkin niin, että toinen osapuoli on häpäissyt itsensä? Saattaa jopa tuntea häpeää peittäen sen (häpeämättömyydellä ja toisen syyllistämisellä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelemalla asiaa niin kuin se tapahtuisi jollekin toiselle, ei itselle.
Voi myös mennä tilanteisiin kylmän rauhallisesti ja ulkoistaa tunteensa silloin kun tilanne on muiden silmien alla. Sitten kun on kotona, voi vaikka hakata tyynyä ja ulvoa täysillä, mutta vain tietyn ajan, jonka päättää itse ja siinä pitää pysyä. Voi päättää, että asiaa saa rääkyä esimerkiksi vartin ja sen jälkeen elämän tulee taas jatkua tasaisesti. Alussa voi rääkyä vaikka kolme kertaa päivässä vartin verran ja muut ajat pitää yrittää rauhoittaa kaikin puolin ja keskittyä muihin elämän asioihin. Voi siis ihan itse päättää ajat, jolloin saa surra ja silloin saakin surra ihan täysillä, mutta sen jälkeen taas pitäisi saada rauhoitettua itsensä. Varsinkin jos tilanteessa on lapsia, niin ei ole heillekään hyvä olla ihan koko ajan naama rutussa ja ajatukset muualla, vaan välillä äiti voi lähteä hakemaan kellarista tavaraa ja siinä menee hetken aikaa tai ihan mitä vain.
Yritin vastata tähän niin kuin minulle on neuvottu ja vastauksessani ei ole yhden yhtä pahaa asiaa, mutta, ei en saa, menee hyväksyttäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Yritin vastata tähän niin kuin minulle on neuvottu ja vastauksessani ei ole yhden yhtä pahaa asiaa, mutta, ei en saa, menee hyväksyttäväksi.
Tuo on epäreilua. Saman olen joskus kokenut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olisko kumminkin niin, että toinen osapuoli on häpäissyt itsensä? Saattaa jopa tuntea häpeää peittäen sen (häpeämättömyydellä ja toisen syyllistämisellä).
Toki toinen on kyllä häpäissyt itsensä. Silti minä jumitun siihen omaan nöyryytetyn tunteeseeni ja kierrän siinä kehää.
Uskon kyllä, että tuo aika auttaa, kun antaa sen sitkeästi kulua. Mutta jos jotain ensiapuakin löytyisi. Tai vain vertaistukea.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritin vastata tähän niin kuin minulle on neuvottu ja vastauksessani ei ole yhden yhtä pahaa asiaa, mutta, ei en saa, menee hyväksyttäväksi.
Onnistuisikohan pienemmissä osissa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritin vastata tähän niin kuin minulle on neuvottu ja vastauksessani ei ole yhden yhtä pahaa asiaa, mutta, ei en saa, menee hyväksyttäväksi.
Tuo on epäreilua. Saman olen joskus kokenut.
Ap
Laitoin palautetta ylläpidolle nimellä ja sähköpostilla ja toivoin saavani vastauksen. Liitin sinne kirjoitukseni ja kysyin, että mikä siinä aiheutti sen, että viestiä ei saa esiin. Katsotaan tuleeko vastausta.
Kirjoitin kuitenkin suurinpiirtein niin, että mulle on neuvottu, että kannattaa antaa itsensä surra ja asettaa sille aikansa, esimerkiksi alussa kolme kertaa päivässä vartin verran. Silloin saa surra ihan täysillä ja sata lasissa, mutta sen jälkeen pitää antaa itsensä rauhoittua. Varsinkin jos on lapsia, niin on hyvä kun ei ihan koko ajan ajattelisi asiaa, vaan antaisi sille aikansa ja rauhoittaisi muun ajan.
Mulla tuo auttoi, pääsin pois jatkuvasta kehän kiertämisestä ja ajatukset alkoivat tarkentua. Sain muuta ajateltavaa lasten kautta ja kun tiesin, että aika tulee suremisellekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://mielenihmeet.fi/noyryyttaminen-on-hyokkays-identiteettiamme-koh…
Voitko kirjoittaa kaikki ajatukset ja tunteet auki sensuroimattomina, ihan itseäsi varten?
Ajan myötä tunteet muuttuvat neutraaleiksi. Nykyään kyseinen ihminen ei oikein herätä minkäänlaisia tuntemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten pääsen yli nöyryytysyrityksistä?
No, järkeilemällä.
Jos nyt otetaan ihan tuore esimerkki: eli joku julkisen toimijan palkkalistoilla oleva henkilö käyttäytyy täysin asiattomalla tavalla työtehtävässään, ja tästä käyttäytymisestä on sitten annettu palautetta sille taholle, joka on ilmoitettu palkanmaksajaksi kun asiaa tiedusteltiin.
No, tämä palaute aiheutti sitten ilmoittajaan kohdistetun törkytulvan... törkyä rupes tulemaan suunnalta jos toiselta - toki, jo tämä kertoo aika paljon porukasta joka työtehtäviä oli palkattu hoitamaan, ja myös kyseisestä palkanmaksajasta.
No, edelleen annettiin palautetta tästä töryn syytämisestä, siis asiatonta käyttäytymistä täysin ilman mitään syytä tuli työntehtävässä olleelta, ja pariinkin kertaan tätä jatkopalautetta, viimeisessä palautteessa otettiin käyttöön sana VAINOAMINEN! No, ainakin jonkin verran hiljeni töryn syyde.
Vaan edelleen tipoittain jatkuu, viimeksi toissapäivänä... siis henkilö, joka käyttäytyi asiattomasti, suoraan sanoen häpäisi itsensä tehtävän suorittajana - niin hän porukoineen yrittää nyt löytää palautteen antajasta jotakin joka olisi hänen mielestään tyypin omaa mokaa suurempi. Että sillä lailla. Mutta ei tätä voi kuin nauraa! Koko taisto kertoo vain juuri sen, että ei ole ihan täysin normityypeistä kyse, joita siihen tehtävään on palkattu. Kokee olleensa ihan ok esiintyessään täysin älyttömällä tavalla ja siis TYÖTEHTÄVÄÄ HOITAESSAAN, TYÖTEHTÄVÄÄ JOSSA HÄN EDUSTAA KAUPUNGIN YHTÄ LAUTAKUNTAA! Että ei se mitään... lapsien kanssa on paha kinastella, ja vielä pahempi sellaisten lasten, joita ei voi kasvattaa tai kuriin pistää. Jonkun toisen laukomaa lainatakseni: kyseessä on tyypit, joita ei saa kuriin sähköpaimenellakaan!
Se on myös tietenkin säälittävää, että palkanmaksajan mielestä asiaton käyttäytyminen on ok, eikä tämä tokikaan ole ensimmäinen kerta....
Se mitä toinen ihminen on, juuri sitä häneltä saat.
Se mitä toinen tekee sinulle, on hänen karmaansa, ei sinun.
Karma ei ole koston välikappale; karma on tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, se nöyryytyksen ja pahan mielen tunne pitää antaa olla oman aikansa, kuten tuossa joku jo fiksusti sanoikin. Tunteita ei kannata yrittää kieltää ja haudata, mutta niiden ulos ilmaisemiselle VOI ja pitää asettaa rajat.
Vältä siis mahdollisuuksien mukaan sen tyypin kanssa tekemisissä oloa, sinun ei ole pakko kuin hoitaa pakolliset käytännön asiat.
Käy läpi asiat, mieti mitä itse mokasit ja mieti, miksi toimit kuten toimit. Ota opiksi ja ole sen jälkeen armollinen itsellesi - aivan jokainen toimii joskus typerästi ja väärin!
Tarkastele myös kriittisesti sen toisen osapuolen toimintaa. Mitä hän teki väärin ja mitä hän kenties projisoi nyt sinun viaksesi ilman, että olet oikeasti yksin siitä moraalisesti vastuussa.
Jos teillä on vielä riitaa tapahtuneesta, totta kai voit tuoda oman versiosi asiasta ilmi, mutta muista, että hänelläkin on om tulkintansa asioista, ja ei kannata yrittää valkopestä OMIA mokiasi liikaa. Myönnät ne, mutta tuot esille, että hänkin toimi siinä ja siinä kohdassa väärällä tavalla.
Molemmat voivat ottaa opikseen, ja ei välttämättä ole hyödyllistä tulevien välien sujuvuuden kannalta, jos koet, että sinua syytetään epäoikeudenmukaisesti. Siksi sinunkin on syytä saada äänesi kuuluville ja sanottua, mikä on jäänyt hampaankoloon - vihanpurkaukset ja syyllistäminen on kumminkin pyrittävä pitämään sivussa siitä keskustelusta, siksi voi olla hyvä antaa vähän ajan kulua ennen kuin ruoditte asiaa lisää. Jos koet, että et kykene suuttumatta pohtimaan asioita, kirjoita vaikka sähköpostia, jossa kerrot tunteesi ja ajatuksesi. Mieti senkn lähettämistä tovi ja katso, vaikuttaako se oikeudenmukaiselta vai siltä, että yrität vierittää vastuutasi pois.
Vierailija kirjoitti:
Miten pääsen yli nöyryytysyrityksistä?
No, järkeilemällä.
Jos nyt otetaan ihan tuore esimerkki: eli joku julkisen toimijan palkkalistoilla oleva henkilö käyttäytyy täysin asiattomalla tavalla työtehtävässään, ja tästä käyttäytymisestä on sitten annettu palautetta sille taholle, joka on ilmoitettu palkanmaksajaksi kun asiaa tiedusteltiin.
No, tämä palaute aiheutti sitten ilmoittajaan kohdistetun törkytulvan... törkyä rupes tulemaan suunnalta jos toiselta - toki, jo tämä kertoo aika paljon porukasta joka työtehtäviä oli palkattu hoitamaan, ja myös kyseisestä palkanmaksajasta.
No, edelleen annettiin palautetta tästä töryn syytämisestä, siis asiatonta käyttäytymistä täysin ilman mitään syytä tuli työntehtävässä olleelta, ja pariinkin kertaan tätä jatkopalautetta, viimeisessä palautteessa otettiin käyttöön sana VAINOAMINEN! No, ainakin jonkin verran hiljeni töryn syyde.
Vaan edelleen tipoittain jatkuu, viimeksi toissapäivänä... siis henkilö, joka käyttäytyi asiattomasti, suoraan sanoen häpäisi itsensä tehtävän suorittajana - niin hän porukoineen yrittää nyt löytää palautteen antajasta jotakin joka olisi hänen mielestään tyypin omaa mokaa suurempi. Että sillä lailla. Mutta ei tätä voi kuin nauraa! Koko taisto kertoo vain juuri sen, että ei ole ihan täysin normityypeistä kyse, joita siihen tehtävään on palkattu. Kokee olleensa ihan ok esiintyessään täysin älyttömällä tavalla ja siis TYÖTEHTÄVÄÄ HOITAESSAAN, TYÖTEHTÄVÄÄ JOSSA HÄN EDUSTAA KAUPUNGIN YHTÄ LAUTAKUNTAA! Että ei se mitään... lapsien kanssa on paha kinastella, ja vielä pahempi sellaisten lasten, joita ei voi kasvattaa tai kuriin pistää. Jonkun toisen laukomaa lainatakseni: kyseessä on tyypit, joita ei saa kuriin sähköpaimenellakaan!
Se on myös tietenkin säälittävää, että palkanmaksajan mielestä asiaton käyttäytyminen on ok, eikä tämä tokikaan ole ensimmäinen kerta....
Ottamatta mitenkään kantaa siihen, mitä on tapahtunut - yhden osapuolen kertoman perusteella - niin jos kaikki muut ovat kanssasi eri mieltä, kannattaa ehkä harjoittaa vähän itsekritiikkiä.
Ja niinhän se ei kyllä mene, että mikä tahansa palaute on otettava anteeksipyynnellen ja niska nöyrässä asennossa vastaan. Oli sitten verovaroin kustannetussa työssä tai yksityisellä puolella. Edelleen ottamatta kantaa siihen, oliko palautteesi aiheellista vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pääsen yli nöyryytysyrityksistä?
No, järkeilemällä.
Jos nyt otetaan ihan tuore esimerkki: eli joku julkisen toimijan palkkalistoilla oleva henkilö käyttäytyy täysin asiattomalla tavalla työtehtävässään, ja tästä käyttäytymisestä on sitten annettu palautetta sille taholle, joka on ilmoitettu palkanmaksajaksi kun asiaa tiedusteltiin.
No, tämä palaute aiheutti sitten ilmoittajaan kohdistetun törkytulvan... törkyä rupes tulemaan suunnalta jos toiselta - toki, jo tämä kertoo aika paljon porukasta joka työtehtäviä oli palkattu hoitamaan, ja myös kyseisestä palkanmaksajasta.
No, edelleen annettiin palautetta tästä töryn syytämisestä, siis asiatonta käyttäytymistä täysin ilman mitään syytä tuli työntehtävässä olleelta, ja pariinkin kertaan tätä jatkopalautetta, viimeisessä palautteessa otettiin käyttöön sana VAINOAMINEN! No, ainakin jonkin verran hiljeni töryn syyde.
Vaan edelleen tipoittain jatkuu, viimeksi toissapäivänä... siis henkilö, joka käyttäytyi asiattomasti, suoraan sanoen häpäisi itsensä tehtävän suorittajana - niin hän porukoineen yrittää nyt löytää palautteen antajasta jotakin joka olisi hänen mielestään tyypin omaa mokaa suurempi. Että sillä lailla. Mutta ei tätä voi kuin nauraa! Koko taisto kertoo vain juuri sen, että ei ole ihan täysin normityypeistä kyse, joita siihen tehtävään on palkattu. Kokee olleensa ihan ok esiintyessään täysin älyttömällä tavalla ja siis TYÖTEHTÄVÄÄ HOITAESSAAN, TYÖTEHTÄVÄÄ JOSSA HÄN EDUSTAA KAUPUNGIN YHTÄ LAUTAKUNTAA! Että ei se mitään... lapsien kanssa on paha kinastella, ja vielä pahempi sellaisten lasten, joita ei voi kasvattaa tai kuriin pistää. Jonkun toisen laukomaa lainatakseni: kyseessä on tyypit, joita ei saa kuriin sähköpaimenellakaan!
Se on myös tietenkin säälittävää, että palkanmaksajan mielestä asiaton käyttäytyminen on ok, eikä tämä tokikaan ole ensimmäinen kerta....
Ottamatta mitenkään kantaa siihen, mitä on tapahtunut - yhden osapuolen kertoman perusteella - niin jos kaikki muut ovat kanssasi eri mieltä, kannattaa ehkä harjoittaa vähän itsekritiikkiä.
Ja niinhän se ei kyllä mene, että mikä tahansa palaute on otettava anteeksipyynnellen ja niska nöyrässä asennossa vastaan. Oli sitten verovaroin kustannetussa työssä tai yksityisellä puolella. Edelleen ottamatta kantaa siihen, oliko palautteesi aiheellista vai ei.
Siis, vaikka et tiedä, millaisesta asiattomasta käyttäytymisestä oli kyse, tulet esittämään, että kannattaisi harjoittaa itsekritiikkiä koska kaikki muut ovat sinua vastaan!
Tässä tilanteessa asia ei nyt todellakaan ole niin, että itsekritiikin paikka olisi palautteen antajalla. Jos ei palautetta osata ottaa vastaan, niin kyllähän se tosiaankin porukan laadusta kertoo. Hän siis kokee, että hän ei tehnyt mitään asiatonta esiintyessään asiattomalla tavalla julkista tehtävää hoitaessaan. Jos sinä tietäisit edes mikä se asiattomuus oli, niin ehkäpä et tulisi esittämään SYYLLISTÄMISTÄ palautteen antajaa kohtaan.
Kieron hienosti toki ensin aloitat kertomalla, että ottamatta kantaa siihen, mikä oli tapahtuma... Ja sitten lähtee tarina just sinne syyllistämisen suuntaan, että niinkö koet, että juu, se asiaton käyttäytyminen oli palautteen antajan syy! Käyttäytyjä itse oli jotenkin joutunut provosoiduksi? Ihanko totta!
Kuule, sun keittiöpsykologias voit tunkea - taida olla paikkakuntalaisia - syvimpään suolistoos.
Katsos, palautteen antaja ei provosoinut eikä häirinnyt tehtävässä ollutta, tehtävässä ollut pyrki häiritsemään ja provosoimaan palautteen antajaa, ja provosointi johti palautteen antoon. Joka taas johti asiattomuuksien jatkumiseen. Koska palaute oli mitä ilmeisimmin aiheellinen, käyttäytyjä nolasi itsensä, etenkin kun se hänen käyttäytymisensä joutui sitten niissä jatkopalautteissa analysoiduksi ja täysin typeräksi ja älyttömäksi mölinäksi leimatuksi. Että nolattu pyrkii nyt kompensoimaan oman häpeänsä pyrkimällä löytämään jotakin palauteen antajan nolaamiseksi. Erittäin kypsää toimintaa vai? Lapsellista ja todellakin porukan henkisen tason todistavaa!
Mutta senpä vuoksi ovatkin tulleet palkatuiksi sieltä, mistä olivat!
Keittiöpsykologi - niin läpinäkyvää roolin vetoa.
Toisen ihmisen törttöily ei nöyryytä ketään muuta kuin henkilöä itseään. Ei kannata kantaa kenenkään muun häpeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pääsen yli nöyryytysyrityksistä?
No, järkeilemällä.
Jos nyt otetaan ihan tuore esimerkki: eli joku julkisen toimijan palkkalistoilla oleva henkilö käyttäytyy täysin asiattomalla tavalla työtehtävässään, ja tästä käyttäytymisestä on sitten annettu palautetta sille taholle, joka on ilmoitettu palkanmaksajaksi kun asiaa tiedusteltiin.
No, tämä palaute aiheutti sitten ilmoittajaan kohdistetun törkytulvan... törkyä rupes tulemaan suunnalta jos toiselta - toki, jo tämä kertoo aika paljon porukasta joka työtehtäviä oli palkattu hoitamaan, ja myös kyseisestä palkanmaksajasta.
No, edelleen annettiin palautetta tästä töryn syytämisestä, siis asiatonta käyttäytymistä täysin ilman mitään syytä tuli työntehtävässä olleelta, ja pariinkin kertaan tätä jatkopalautetta, viimeisessä palautteessa otettiin käyttöön sana VAINOAMINEN! No, ainakin jonkin verran hiljeni töryn syyde.
Vaan edelleen tipoittain jatkuu, viimeksi toissapäivänä... siis henkilö, joka käyttäytyi asiattomasti, suoraan sanoen häpäisi itsensä tehtävän suorittajana - niin hän porukoineen yrittää nyt löytää palautteen antajasta jotakin joka olisi hänen mielestään tyypin omaa mokaa suurempi. Että sillä lailla. Mutta ei tätä voi kuin nauraa! Koko taisto kertoo vain juuri sen, että ei ole ihan täysin normityypeistä kyse, joita siihen tehtävään on palkattu. Kokee olleensa ihan ok esiintyessään täysin älyttömällä tavalla ja siis TYÖTEHTÄVÄÄ HOITAESSAAN, TYÖTEHTÄVÄÄ JOSSA HÄN EDUSTAA KAUPUNGIN YHTÄ LAUTAKUNTAA! Että ei se mitään... lapsien kanssa on paha kinastella, ja vielä pahempi sellaisten lasten, joita ei voi kasvattaa tai kuriin pistää. Jonkun toisen laukomaa lainatakseni: kyseessä on tyypit, joita ei saa kuriin sähköpaimenellakaan!
Se on myös tietenkin säälittävää, että palkanmaksajan mielestä asiaton käyttäytyminen on ok, eikä tämä tokikaan ole ensimmäinen kerta....
Ottamatta mitenkään kantaa siihen, mitä on tapahtunut - yhden osapuolen kertoman perusteella - niin jos kaikki muut ovat kanssasi eri mieltä, kannattaa ehkä harjoittaa vähän itsekritiikkiä.
Ja niinhän se ei kyllä mene, että mikä tahansa palaute on otettava anteeksipyynnellen ja niska nöyrässä asennossa vastaan. Oli sitten verovaroin kustannetussa työssä tai yksityisellä puolella. Edelleen ottamatta kantaa siihen, oliko palautteesi aiheellista vai ei.
Just, asiaton käyttäytyminen on aina sallittua, oli sen tarkoitus mikä tahansa. Kiitos tiedosta.... Mutta kuten sanottu jo edellisessä kommentissani, sinun harjoittamasi psykologisointi voidaan ohittaa liiankin läpinäkyvänä tarkoitushakuisena syyllistämisenä...
Heippa, vanha tuttu feikkipsykologi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pääsen yli nöyryytysyrityksistä?
No, järkeilemällä.
Jos nyt otetaan ihan tuore esimerkki: eli joku julkisen toimijan palkkalistoilla oleva henkilö käyttäytyy täysin asiattomalla tavalla työtehtävässään, ja tästä käyttäytymisestä on sitten annettu palautetta sille taholle, joka on ilmoitettu palkanmaksajaksi kun asiaa tiedusteltiin.
No, tämä palaute aiheutti sitten ilmoittajaan kohdistetun törkytulvan... törkyä rupes tulemaan suunnalta jos toiselta - toki, jo tämä kertoo aika paljon porukasta joka työtehtäviä oli palkattu hoitamaan, ja myös kyseisestä palkanmaksajasta.
No, edelleen annettiin palautetta tästä töryn syytämisestä, siis asiatonta käyttäytymistä täysin ilman mitään syytä tuli työntehtävässä olleelta, ja pariinkin kertaan tätä jatkopalautetta, viimeisessä palautteessa otettiin käyttöön sana VAINOAMINEN! No, ainakin jonkin verran hiljeni töryn syyde.
Vaan edelleen tipoittain jatkuu, viimeksi toissapäivänä... siis henkilö, joka käyttäytyi asiattomasti, suoraan sanoen häpäisi itsensä tehtävän suorittajana - niin hän porukoineen yrittää nyt löytää palautteen antajasta jotakin joka olisi hänen mielestään tyypin omaa mokaa suurempi. Että sillä lailla. Mutta ei tätä voi kuin nauraa! Koko taisto kertoo vain juuri sen, että ei ole ihan täysin normityypeistä kyse, joita siihen tehtävään on palkattu. Kokee olleensa ihan ok esiintyessään täysin älyttömällä tavalla ja siis TYÖTEHTÄVÄÄ HOITAESSAAN, TYÖTEHTÄVÄÄ JOSSA HÄN EDUSTAA KAUPUNGIN YHTÄ LAUTAKUNTAA! Että ei se mitään... lapsien kanssa on paha kinastella, ja vielä pahempi sellaisten lasten, joita ei voi kasvattaa tai kuriin pistää. Jonkun toisen laukomaa lainatakseni: kyseessä on tyypit, joita ei saa kuriin sähköpaimenellakaan!
Se on myös tietenkin säälittävää, että palkanmaksajan mielestä asiaton käyttäytyminen on ok, eikä tämä tokikaan ole ensimmäinen kerta....
Ottamatta mitenkään kantaa siihen, mitä on tapahtunut - yhden osapuolen kertoman perusteella - niin jos kaikki muut ovat kanssasi eri mieltä, kannattaa ehkä harjoittaa vähän itsekritiikkiä.
Ja niinhän se ei kyllä mene, että mikä tahansa palaute on otettava anteeksipyynnellen ja niska nöyrässä asennossa vastaan. Oli sitten verovaroin kustannetussa työssä tai yksityisellä puolella. Edelleen ottamatta kantaa siihen, oliko palautteesi aiheellista vai ei.
Yksi juttu: sinähän voisit mennä antamaan tuon samana kommentin niille monesti julkisuudessa esille olleille romanisäädyn edustajille, jotka kokevat tulleensa nöyryytetyiksi. Oliskohan ihan itsekritiikin paikka, kun tulit nöyryytetyksi tai syrjityksi tai mitä tahansa. Mites,. onnistuuko sulta? Veikkaan ettei, ja tiedän miksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko kumminkin niin, että toinen osapuoli on häpäissyt itsensä? Saattaa jopa tuntea häpeää peittäen sen (häpeämättömyydellä ja toisen syyllistämisellä).
Toki toinen on kyllä häpäissyt itsensä. Silti minä jumitun siihen omaan nöyryytetyn tunteeseeni ja kierrän siinä kehää.
Uskon kyllä, että tuo aika auttaa, kun antaa sen sitkeästi kulua. Mutta jos jotain ensiapuakin löytyisi. Tai vain vertaistukea.
Ap
Harjoittelin ja harjoitin meditoimista säännöllisesti vaikeana aika noin 5 vuotta sitten ja edelleenkin huomaan että kykyni irroittautua paskojen ajatusten kehästä toimii. Ja se toimii niin että en edes tiedosta että pyrin siihen.
Meditointi on todella helppoa, siinä ei oikeastaan yritetä yhtään mitään. Kaikkien kannattaa vähän harjoitella sitä.
Miksi meditointi toimii? Itse ajattelen että siksi että en niin helposti laukaise tunnereaktioita omilla ajatuksillani. Ei ollenkaan pidä paikkaansa se, että tuntemalla voimakkaasti ”polttaisi ja puhdistaisi” sisintään ja seesteisempi mielentila taas olisi tukahduttamista ja periksi antamista. Kipeiden asioiden ajattelemistakaan ei ole pakko vältellä, niiden kanssa ei vaan pidä jäädä jumiin.
Odottamalla tarpeeksi kauan purren hammasta.