Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut pääsette yli nöyryytetyksi tulemisesta?
03.07.2021 |
Vähän kova esimerkki, mutta jos nyt vaikka joutuu petetyksi ja jätetyksi, mutta sen jälkeen on kuitenkin jatkettava yhteistyötä lasten asioiden kanssa. Minulla ei ole ihan kirjaimellisesti tuosta kyse, mutta lähes vastaavaa ihmissuhdedraamaa, kunnioituksen puutetta ja mitätöimistä. Ja kyllä minulla sitten nousee kaikenlaisia tunteita kostonhalusta ja sabotoinnista vetäytymiseen ja erakoitumiseen.
Miten pääsette yli nöyryytetyksi tulemisesta ja siihen liittyvistä tunteista?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pääsen yli nöyryytysyrityksistä?
No, järkeilemällä.
Jos nyt otetaan ihan tuore esimerkki: eli joku julkisen toimijan palkkalistoilla oleva henkilö käyttäytyy täysin asiattomalla tavalla työtehtävässään, ja tästä käyttäytymisestä on sitten annettu palautetta sille taholle, joka on ilmoitettu palkanmaksajaksi kun asiaa tiedusteltiin.
No, tämä palaute aiheutti sitten ilmoittajaan kohdistetun törkytulvan... törkyä rupes tulemaan suunnalta jos toiselta - toki, jo tämä kertoo aika paljon porukasta joka työtehtäviä oli palkattu hoitamaan, ja myös kyseisestä palkanmaksajasta.
No, edelleen annettiin palautetta tästä töryn syytämisestä, siis asiatonta käyttäytymistä täysin ilman mitään syytä tuli työntehtävässä olleelta, ja pariinkin kertaan tätä jatkopalautetta, viimeisessä palautteessa otettiin käyttöön sana VAINOAMINEN! No, ainakin jonkin verran hiljeni töryn syyde.
Vaan edelleen tipoittain jatkuu, viimeksi toissapäivänä... siis henkilö, joka käyttäytyi asiattomasti, suoraan sanoen häpäisi itsensä tehtävän suorittajana - niin hän porukoineen yrittää nyt löytää palautteen antajasta jotakin joka olisi hänen mielestään tyypin omaa mokaa suurempi. Että sillä lailla. Mutta ei tätä voi kuin nauraa! Koko taisto kertoo vain juuri sen, että ei ole ihan täysin normityypeistä kyse, joita siihen tehtävään on palkattu. Kokee olleensa ihan ok esiintyessään täysin älyttömällä tavalla ja siis TYÖTEHTÄVÄÄ HOITAESSAAN, TYÖTEHTÄVÄÄ JOSSA HÄN EDUSTAA KAUPUNGIN YHTÄ LAUTAKUNTAA! Että ei se mitään... lapsien kanssa on paha kinastella, ja vielä pahempi sellaisten lasten, joita ei voi kasvattaa tai kuriin pistää. Jonkun toisen laukomaa lainatakseni: kyseessä on tyypit, joita ei saa kuriin sähköpaimenellakaan!
Se on myös tietenkin säälittävää, että palkanmaksajan mielestä asiaton käyttäytyminen on ok, eikä tämä tokikaan ole ensimmäinen kerta....
Ottamatta mitenkään kantaa siihen, mitä on tapahtunut - yhden osapuolen kertoman perusteella - niin jos kaikki muut ovat kanssasi eri mieltä, kannattaa ehkä harjoittaa vähän itsekritiikkiä.
Ja niinhän se ei kyllä mene, että mikä tahansa palaute on otettava anteeksipyynnellen ja niska nöyrässä asennossa vastaan. Oli sitten verovaroin kustannetussa työssä tai yksityisellä puolella. Edelleen ottamatta kantaa siihen, oliko palautteesi aiheellista vai ei.
Siis, vaikka et tiedä, millaisesta asiattomasta käyttäytymisestä oli kyse, tulet esittämään, että kannattaisi harjoittaa itsekritiikkiä koska kaikki muut ovat sinua vastaan!
Tässä tilanteessa asia ei nyt todellakaan ole niin, että itsekritiikin paikka olisi palautteen antajalla. Jos ei palautetta osata ottaa vastaan, niin kyllähän se tosiaankin porukan laadusta kertoo. Hän siis kokee, että hän ei tehnyt mitään asiatonta esiintyessään asiattomalla tavalla julkista tehtävää hoitaessaan. Jos sinä tietäisit edes mikä se asiattomuus oli, niin ehkäpä et tulisi esittämään SYYLLISTÄMISTÄ palautteen antajaa kohtaan.
Kieron hienosti toki ensin aloitat kertomalla, että ottamatta kantaa siihen, mikä oli tapahtuma... Ja sitten lähtee tarina just sinne syyllistämisen suuntaan, että niinkö koet, että juu, se asiaton käyttäytyminen oli palautteen antajan syy! Käyttäytyjä itse oli jotenkin joutunut provosoiduksi? Ihanko totta!
Kuule, sun keittiöpsykologias voit tunkea - taida olla paikkakuntalaisia - syvimpään suolistoos.
Katsos, palautteen antaja ei provosoinut eikä häirinnyt tehtävässä ollutta, tehtävässä ollut pyrki häiritsemään ja provosoimaan palautteen antajaa, ja provosointi johti palautteen antoon. Joka taas johti asiattomuuksien jatkumiseen. Koska palaute oli mitä ilmeisimmin aiheellinen, käyttäytyjä nolasi itsensä, etenkin kun se hänen käyttäytymisensä joutui sitten niissä jatkopalautteissa analysoiduksi ja täysin typeräksi ja älyttömäksi mölinäksi leimatuksi. Että nolattu pyrkii nyt kompensoimaan oman häpeänsä pyrkimällä löytämään jotakin palauteen antajan nolaamiseksi. Erittäin kypsää toimintaa vai? Lapsellista ja todellakin porukan henkisen tason todistavaa!
Mutta senpä vuoksi ovatkin tulleet palkatuiksi sieltä, mistä olivat!
Keittiöpsykologi - niin läpinäkyvää roolin vetoa.
Ymmärsin näemmä aivan oikein...
Ymmärsit siis, että palaute oli aiheellinen, henkilö jonka käyttäytymistä palaute koski ja joka käyttäytyminen todistettiin KONKREETTISESTI aivan älyttömäksi käyttäytymiseksi, etenkin silloin kun käyttäytyminen tapahtuu työtehtävää hoitaessa, niin hän ei millään pysty myöntämään että olinpa typerä, ja olenpa tästä lähin asiallinen ja fiksu... Ei, ei, tyyppi ei tuohon pystynyt, vaan lähti nolatuksi tulleena hakemaan kostoa tai kompensaatiota ja kohdistaa palautteen antajaan nyt kaveripiirinsä avulla mitä milloinkin, hakien jotakin joka muka on suurempi nolostumisen aihe, kuin hänen oma asiattomuutensa ja älyttömyytensä.
Jep.
Ihan sama mitä sinä kirjoitat, sinun juttusi on täysin tarkoitushakuista - provosointia. Ja asiatonta sekä perusteetonta, katteetonta yritystä laittaa kirjoittaja vähempiarvoiseksi.
Just just!
Parin sanan kommenteillako jatkat... lopulta mennään yhteen sanaan....
Jos ei kykene asialliseen käyttäytymiseen, niin kyllä se syy on silloin ihan itsessä. Eikä kyvyttömyyteen ole olemassa mitään hyväksyttäviä syitä...
Vai meinaaks että olis pitänyt ryhtyä leikkiin mukaan, palautteen sijaan olisi pitänyt ruveta nolaamaan sitä käyttäytyjää siinä paikan päällä, saada kunnon yleisö siihen ympärille... Niinkö, vaikka sellanen huutoäänestys?
Ei kun romanityyliin, kamera käteen kun on esin saatu se esitys käyntiin... ja sitten iltapäivälehteen.....
Mikään asiaton käyttäytyminen toiseen ihmiseen kohdistettuna ei ole mikään pikkujuttu, eikä sitä voi kuitata minään leikinlaskunakaan. Siksi toisekseen, kun tässä koko ketjussa on kysytty nöyryyttämisestä, niin nöyryyttäminen on asiatonta, ei-hyväksyttyä toimintaa. Asiatonta käyttäytymistä.
Toki, jos on mokannut, niin voi tuntea noloutta, mutta nöyryyttäminen ei ole hyväksyttyä vaikka kuinka olis mokannut..... Jos ei pysty asiallisuuteen niin paras pitää suu kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyn toimimaan vaikka lasten asioissa asiallisena aina, koska suhtaudun siihen niin että asiat asioina. Käsittelen vain tilanteessa olevaa asiaa enkä sotke tunteita siihen lainkaan.
Saman teen töissä, jos vaikka joudun työskentelemään ikävän kollegan kanssa tai hoitamaan vaikean asiakkaan asioita.
Itse suru tai muut tunteet käsittelen toisena ajankohtana. Silloin kun olen yksin ja mulla on aikaa ajatella rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pääsen yli nöyryytysyrityksistä?
No, järkeilemällä.
Jos nyt otetaan ihan tuore esimerkki: eli joku julkisen toimijan palkkalistoilla oleva henkilö käyttäytyy täysin asiattomalla tavalla työtehtävässään, ja tästä käyttäytymisestä on sitten annettu palautetta sille taholle, joka on ilmoitettu palkanmaksajaksi kun asiaa tiedusteltiin.
No, tämä palaute aiheutti sitten ilmoittajaan kohdistetun törkytulvan... törkyä rupes tulemaan suunnalta jos toiselta - toki, jo tämä kertoo aika paljon porukasta joka työtehtäviä oli palkattu hoitamaan, ja myös kyseisestä palkanmaksajasta.
No, edelleen annettiin palautetta tästä töryn syytämisestä, siis asiatonta käyttäytymistä täysin ilman mitään syytä tuli työntehtävässä olleelta, ja pariinkin kertaan tätä jatkopalautetta, viimeisessä palautteessa otettiin käyttöön sana VAINOAMINEN! No, ainakin jonkin verran hiljeni töryn syyde.
Vaan edelleen tipoittain jatkuu, viimeksi toissapäivänä... siis henkilö, joka käyttäytyi asiattomasti, suoraan sanoen häpäisi itsensä tehtävän suorittajana - niin hän porukoineen yrittää nyt löytää palautteen antajasta jotakin joka olisi hänen mielestään tyypin omaa mokaa suurempi. Että sillä lailla. Mutta ei tätä voi kuin nauraa! Koko taisto kertoo vain juuri sen, että ei ole ihan täysin normityypeistä kyse, joita siihen tehtävään on palkattu. Kokee olleensa ihan ok esiintyessään täysin älyttömällä tavalla ja siis TYÖTEHTÄVÄÄ HOITAESSAAN, TYÖTEHTÄVÄÄ JOSSA HÄN EDUSTAA KAUPUNGIN YHTÄ LAUTAKUNTAA! Että ei se mitään... lapsien kanssa on paha kinastella, ja vielä pahempi sellaisten lasten, joita ei voi kasvattaa tai kuriin pistää. Jonkun toisen laukomaa lainatakseni: kyseessä on tyypit, joita ei saa kuriin sähköpaimenellakaan!
Se on myös tietenkin säälittävää, että palkanmaksajan mielestä asiaton käyttäytyminen on ok, eikä tämä tokikaan ole ensimmäinen kerta....
Ottamatta mitenkään kantaa siihen, mitä on tapahtunut - yhden osapuolen kertoman perusteella - niin jos kaikki muut ovat kanssasi eri mieltä, kannattaa ehkä harjoittaa vähän itsekritiikkiä.
Ja niinhän se ei kyllä mene, että mikä tahansa palaute on otettava anteeksipyynnellen ja niska nöyrässä asennossa vastaan. Oli sitten verovaroin kustannetussa työssä tai yksityisellä puolella. Edelleen ottamatta kantaa siihen, oliko palautteesi aiheellista vai ei.
Siis, vaikka et tiedä, millaisesta asiattomasta käyttäytymisestä oli kyse, tulet esittämään, että kannattaisi harjoittaa itsekritiikkiä koska kaikki muut ovat sinua vastaan!
Tässä tilanteessa asia ei nyt todellakaan ole niin, että itsekritiikin paikka olisi palautteen antajalla. Jos ei palautetta osata ottaa vastaan, niin kyllähän se tosiaankin porukan laadusta kertoo. Hän siis kokee, että hän ei tehnyt mitään asiatonta esiintyessään asiattomalla tavalla julkista tehtävää hoitaessaan. Jos sinä tietäisit edes mikä se asiattomuus oli, niin ehkäpä et tulisi esittämään SYYLLISTÄMISTÄ palautteen antajaa kohtaan.
Kieron hienosti toki ensin aloitat kertomalla, että ottamatta kantaa siihen, mikä oli tapahtuma... Ja sitten lähtee tarina just sinne syyllistämisen suuntaan, että niinkö koet, että juu, se asiaton käyttäytyminen oli palautteen antajan syy! Käyttäytyjä itse oli jotenkin joutunut provosoiduksi? Ihanko totta!
Kuule, sun keittiöpsykologias voit tunkea - taida olla paikkakuntalaisia - syvimpään suolistoos.
Katsos, palautteen antaja ei provosoinut eikä häirinnyt tehtävässä ollutta, tehtävässä ollut pyrki häiritsemään ja provosoimaan palautteen antajaa, ja provosointi johti palautteen antoon. Joka taas johti asiattomuuksien jatkumiseen. Koska palaute oli mitä ilmeisimmin aiheellinen, käyttäytyjä nolasi itsensä, etenkin kun se hänen käyttäytymisensä joutui sitten niissä jatkopalautteissa analysoiduksi ja täysin typeräksi ja älyttömäksi mölinäksi leimatuksi. Että nolattu pyrkii nyt kompensoimaan oman häpeänsä pyrkimällä löytämään jotakin palauteen antajan nolaamiseksi. Erittäin kypsää toimintaa vai? Lapsellista ja todellakin porukan henkisen tason todistavaa!
Mutta senpä vuoksi ovatkin tulleet palkatuiksi sieltä, mistä olivat!
Keittiöpsykologi - niin läpinäkyvää roolin vetoa.
Ymmärsin näemmä aivan oikein...
Ymmärsit siis, että palaute oli aiheellinen, henkilö jonka käyttäytymistä palaute koski ja joka käyttäytyminen todistettiin KONKREETTISESTI aivan älyttömäksi käyttäytymiseksi, etenkin silloin kun käyttäytyminen tapahtuu työtehtävää hoitaessa, niin hän ei millään pysty myöntämään että olinpa typerä, ja olenpa tästä lähin asiallinen ja fiksu... Ei, ei, tyyppi ei tuohon pystynyt, vaan lähti nolatuksi tulleena hakemaan kostoa tai kompensaatiota ja kohdistaa palautteen antajaan nyt kaveripiirinsä avulla mitä milloinkin, hakien jotakin joka muka on suurempi nolostumisen aihe, kuin hänen oma asiattomuutensa ja älyttömyytensä.
Jep.
Ihan sama mitä sinä kirjoitat, sinun juttusi on täysin tarkoitushakuista - provosointia. Ja asiatonta sekä perusteetonta, katteetonta yritystä laittaa kirjoittaja vähempiarvoiseksi.
Just just!
Parin sanan kommenteillako jatkat... lopulta mennään yhteen sanaan....
Jos ei kykene asialliseen käyttäytymiseen, niin kyllä se syy on silloin ihan itsessä. Eikä kyvyttömyyteen ole olemassa mitään hyväksyttäviä syitä...
Vai meinaaks että olis pitänyt ryhtyä leikkiin mukaan, palautteen sijaan olisi pitänyt ruveta nolaamaan sitä käyttäytyjää siinä paikan päällä, saada kunnon yleisö siihen ympärille... Niinkö, vaikka sellanen huutoäänestys?
Ei kun romanityyliin, kamera käteen kun on esin saatu se esitys käyntiin... ja sitten iltapäivälehteen.....
Mikään asiaton käyttäytyminen toiseen ihmiseen kohdistettuna ei ole mikään pikkujuttu, eikä sitä voi kuitata minään leikinlaskunakaan. Siksi toisekseen, kun tässä koko ketjussa on kysytty nöyryyttämisestä, niin nöyryyttäminen on asiatonta, ei-hyväksyttyä toimintaa. Asiatonta käyttäytymistä.
Toki, jos on mokannut, niin voi tuntea noloutta, mutta nöyryyttäminen ei ole hyväksyttyä vaikka kuinka olis mokannut..... Jos ei pysty asiallisuuteen niin paras pitää suu kiinni.
Meneekö pikkulisäys läpi... saa nähdä... mutta palautteen aiheuttama vyöry voi myös johtua siitä, että asiayhteyksiin kätkeytyy jotakin joka voisi päätyä oikeuden eteen, oikeuden eteen palautteen antajaan kohdistuneen laivastaisuuden vuoksi. Siitäkin voi se vyöry johtua, halutaan vaientaa, pelotella, säikyttää.
Joillakin ihmisillä on tarve latistaa ja mankeloida toisia, painaa alaspäin tarkoituksella. Tällaista saattaa tehdä myös opitusta tavasta tai tottumuksesta, naljaillaan ja negaillaan muille, arvostellaan, mitätöidään tai haukutaan. Minua on jossain määrin auttanut se, että opin tunnistamaan ilmiön ja se sai nimen.
Latistaminen kohdistuu usein niihin, jotka uskaltavat vähän enemmän tai jotka koetaan kilpailijaksi jollain tasolla, tietoisesti tai alitajuisesti. Nostatetaan itseä ylemmäksi samalla kun painetaan toista alemmaksi. Painetaan toista johonkin muottiin. Jotkut lyttäävät jo ennestään maassa olevia, koska mitä alemmas muut saa sitä paremmassa asemassa on itse.
Ajattele olevasi tuon kaiken "kilpailutilanteen" yläpuolella. Sinä olet parempi ihminen kuin alistaja oli (huom. mennyt aikamuoto, jos suhde on jo ohi), kun et provosoidu mukaan, et kilpaile etkä kosta. Suhtaudu armollisesti, asiallisesti ja ystävällisesti, silloin sinä olet voittaja.
Onko sinulla ollut aikaisemmin vastaavia kokemuksia? Niidenkin purkaminen saattaisi auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joillakin ihmisillä on tarve latistaa ja mankeloida toisia, painaa alaspäin tarkoituksella. Tällaista saattaa tehdä myös opitusta tavasta tai tottumuksesta, naljaillaan ja negaillaan muille, arvostellaan, mitätöidään tai haukutaan. Minua on jossain määrin auttanut se, että opin tunnistamaan ilmiön ja se sai nimen.
Latistaminen kohdistuu usein niihin, jotka uskaltavat vähän enemmän tai jotka koetaan kilpailijaksi jollain tasolla, tietoisesti tai alitajuisesti. Nostatetaan itseä ylemmäksi samalla kun painetaan toista alemmaksi. Painetaan toista johonkin muottiin. Jotkut lyttäävät jo ennestään maassa olevia, koska mitä alemmas muut saa sitä paremmassa asemassa on itse.
Ajattele olevasi tuon kaiken "kilpailutilanteen" yläpuolella. Sinä olet parempi ihminen kuin alistaja oli (huom. mennyt aikamuoto, jos suhde on jo ohi), kun et provosoidu mukaan, et kilpaile etkä kosta. Suhtaudu armollisesti, asiallisesti ja ystävällisesti, silloin sinä olet voittaja.
Allekirjoitan muuten, mutta meilestäni ei tarvitse pyrkiä olemaan parempi kuin toinen tai voittaja. Silloin pelaa juuri sitä nöyryyttäjän peliä. Nöyryytettynä voi olla kokonaan kilpailutilanteen ulkopuolella ja sanoa se ainakin itselleen: "En lähde tähän mukaan. Ongelma on hänen." Nöyryyttäminen satuttaa, loukkaa ja erityisesti hämmästyttää. Ne tunteet kannattaa käsitellä, vaikka jättäytyisi jonkin nimenomaisen nöyryytyspelin ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totuin siihen enkä enää välitä paskan vertaa.
Se määrä nöyryyttämistä, mitä jouduin kokemaan ei ollut helppoa työstettävää. Vei useamman vuoden päästä yli.
Luin siksi mielenkiintoisen psykiatrin erikoislääkäri Juhani Mattilan kirjan Nöyryytys.
Lopulta päädyin emdr-terapiaan nöyryyttämisestä aiheutuneet vaikean posttraumaattisen stressireaktion vuoksi.
Haavoituin henkisesti niin pahasti, etten kokenut enää selviäväni omin avuin. Vaikka järki toimii, ajatukset ovat loogisia, niin ihmisen tunteet eivät kulje samassa tahdissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillakin ihmisillä on tarve latistaa ja mankeloida toisia, painaa alaspäin tarkoituksella. Tällaista saattaa tehdä myös opitusta tavasta tai tottumuksesta, naljaillaan ja negaillaan muille, arvostellaan, mitätöidään tai haukutaan. Minua on jossain määrin auttanut se, että opin tunnistamaan ilmiön ja se sai nimen.
Latistaminen kohdistuu usein niihin, jotka uskaltavat vähän enemmän tai jotka koetaan kilpailijaksi jollain tasolla, tietoisesti tai alitajuisesti. Nostatetaan itseä ylemmäksi samalla kun painetaan toista alemmaksi. Painetaan toista johonkin muottiin. Jotkut lyttäävät jo ennestään maassa olevia, koska mitä alemmas muut saa sitä paremmassa asemassa on itse.
Ajattele olevasi tuon kaiken "kilpailutilanteen" yläpuolella. Sinä olet parempi ihminen kuin alistaja oli (huom. mennyt aikamuoto, jos suhde on jo ohi), kun et provosoidu mukaan, et kilpaile etkä kosta. Suhtaudu armollisesti, asiallisesti ja ystävällisesti, silloin sinä olet voittaja.
Allekirjoitan muuten, mutta meilestäni ei tarvitse pyrkiä olemaan parempi kuin toinen tai voittaja. Silloin pelaa juuri sitä nöyryyttäjän peliä. Nöyryytettynä voi olla kokonaan kilpailutilanteen ulkopuolella ja sanoa se ainakin itselleen: "En lähde tähän mukaan. Ongelma on hänen." Nöyryyttäminen satuttaa, loukkaa ja erityisesti hämmästyttää. Ne tunteet kannattaa käsitellä, vaikka jättäytyisi jonkin nimenomaisen nöyryytyspelin ulkopuolelle.
Paremmuusajattelu oli kieltämättä huono sanavalinta, ehkä jalomielisyys ja tyyneys kuvaisi tarkemmin sitä mitä ajattelin. Sellainen henkinen oman itsen rauha, joka ei arvostele itseä eikä muita. Ihan niinkuin sanoit, ongelma on sen toisen eikä minun. Itsensä voittamista ja sen sisäistämistä, ettei itse ole huono, koska nöyryytys ja häpeä kertoo siitä, että jotain on osunut arkoihin kohtiin. Jos ei olisi osunut niin ei varmaankaan tuntuisi missään?
Vähän kaksipiippuinen juttu. Onko itse mokannut ja sitten tullut sen takia nolatuksi. Tämä on vaikein nöyryytyksen muotio, koska psyykksesti terve ihminen tunnistaa kyllä itse mokanneensa ja ainakin jossakin määrin aiheuttaneensa tilanteen itse.
Vai moppaako joku sinua aiheetta ja ilkeyttään. Se on siinä mielessä parempi tilanne, että tiedät itse olleesi moraalisesti oikeassa ja toisen toimivan väärin. Voit irrottautua tilanteesta ja välttää nöyryyttäjää menettämättä tippaakaan itsetunnostasi.
Sitten tietysti on ihmisiä, joiden mielestä he eivät koskaan itse tee mitään väärin, kaikki muut vaan vainoavat heitä. Tämä on äärimpäässä selvä mielen sairauden merkki. Ihminen on vainoharhainen ja kuvittelee itsensä erehtymättömäksi.
Mistä näistä ap puhut?
Ymmärsin näemmä aivan oikein...