Miehellä elämä, mulla ei. Itkettää. Tänään lähtee synttäreille ja minä mätänen kotona lasten kanssa.

Nirin narin nirin narin vali vali valiiii..... ei stana. En yhtään ihmettele, että elämä on näin hankalaa, kun mikään ei kelpaa.

Montako sivua meinasit vielä kusettaa, ap?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä oisin kyllä paljon mieluumin  lasten kanssa.

Tärkeämpää ei olekaan kuin omien lastensa hoitaminen. Ehkä se ei nyt siltä tunnu, mutta myöhemmin se huomaa ja muistaa.

Kyllä äiti tarvitsee ystävän/ystäviä ympärille, jotta jaksaa nauttia äitiydestä ja lapsista. On todella surullista, kun miehesi saa ja voi tehdä mitä haluaa. Perheen tulot ovat yhteisiä. Kun sinulla ei ole rahaa, olisi oikein, että miehesi sitä sinulle antaa, jotta pääsisit vaikka lasten kanssa syömään.

Yksinoikeus ei kuulu miehelle!

Ei taida rahasta olla pulaa kun ap saa nettona yli 1300e.

Siitä menee 1030e vuokraan,70e sähköön. 55e bussi korttiin, 35e puhelinlaskuun, Loput ruokakauppaan.

Ap

Mitäs mies maksaa palkastaan?

Ruuat ja muut hyödykkeet mitä kaupasta tarvitaan. Omat työmatkakulut 190e kk, lasten vaatteet ja varusteet plus harrastukset ja omat harrastukset.

Työmatkakulut 190 €/kk????

Juu. Tätä minäkin ihmettelin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä oisin kyllä paljon mieluumin  lasten kanssa.

Tärkeämpää ei olekaan kuin omien lastensa hoitaminen. Ehkä se ei nyt siltä tunnu, mutta myöhemmin se huomaa ja muistaa.

Kyllä äiti tarvitsee ystävän/ystäviä ympärille, jotta jaksaa nauttia äitiydestä ja lapsista. On todella surullista, kun miehesi saa ja voi tehdä mitä haluaa. Perheen tulot ovat yhteisiä. Kun sinulla ei ole rahaa, olisi oikein, että miehesi sitä sinulle antaa, jotta pääsisit vaikka lasten kanssa syömään.

Yksinoikeus ei kuulu miehelle!

Ei taida rahasta olla pulaa kun ap saa nettona yli 1300e.

Siitä menee 1030e vuokraan,70e sähköön. 55e bussi korttiin, 35e puhelinlaskuun, Loput ruokakauppaan.

Ap

Mitäs mies maksaa palkastaan?

Samaa kysyisin. Ihan ekana kannattanee puhua raha-asioista miehen kanssa ja laittaa maksut reiluiksi, eikä niin, että työtön maksaa lähestulkoon kaiken yhteisen.

Toisekseen onko bussikortti pakollinen? Joka kuukausi? Ehkä on, ja toki se on fine.

Jos olisin ap, hankkisin itselleni sellaisia harrastuksia, mistä voi löytää kavereita tai sitten vaikka ihan johonkin facebook-ryhmään ilmoitus, että kaipaisit vaikka lenkkiseuraa tms matalan kynnyksen kaveria. Siitä sitten katsoo josko synkkaisi jonkun kanssa ja saisi siitä kaverin sinne terasillekin tai miten ikinä haluaakaan aikaansa viettää.

Vierailija kirjoitti:

Kaiken lisäksi, kun mies sunnuntaina heräsi krapulassa iltapäivällä, niin lähti suoraan 5min harrastuskaverin kanssa katsomaan peliä.

Sen jälkeen oli kotoa 1h ja lähti treeneihin.

Mies elää lapsetonta sinkkuelämää. Senkin takia haluan kuolla, näkee mies että sen sosiaalinen elämä on loppu, ilman mua, ilmaista lapsenvahtia.

Ap

Provooo, provooooo.....yrititkö saada tällä kaasua lisää ketjuun, mutta et onnistunut.

En ihmettele, että avioliitto on karilla, työtä ei saa, ja ei ole edes ystäviä.

Kuka v i t t u jaksaisi tämmöisen s a a t a na n narisevan hapankaalin kanssa? Mene ihan ensimmäiseksi huuhtelemaan se hiekka sieltä v i t u s t a s i

Näin vanhana katson taaksepäin ja totean, että parasta elämä oli silloin kun lapset oli pieniä. Lapset tuovat iloa, energiaa, mielikuvitusta elämään. Osasin kyllä arvostaa sitä silloinkin.

Ethän yksin ole kun on lapset.

Tietysti välillä kaipaa aikuista seuraa, mutta kai sinulla on joku edes vanha ystävä, jolle voisit vaikka soittaa ja jutella ? Tai soita vaikka seurakunnan diakonissalle tai jollekin muulle ammattiauttajalle, joka auttaa syvällisemmin, jos on masennusta.

Nyt otat puheeksi miehesi kanssa sen, että sinäkin haluat viettää vapaa-aikaa. Jos tämä ei ole miehelle ok, niin sitten en näe muuta fiksua vaihtoehtoa kuin ero, koska se tarkoittaa, ettei miehesi arvosta sinua tippaakaan. En  myöskään itse katselisi hetkeäkään sellaista, että vain ilmoitetaan, että menen tuonne ja tänne silloin ja tuolloin. Tai että vaan lähdetään ja hyvä jos ovensuusta huikataan että nyt muuten menin jo. Kuulostan ehkä kontrolloivalta, mutta ei tämä sitä tarkoita. Meillä kysytään aina, että onko ok, että menen sinne ja tuonne. Lähes aina se ON ok. Se on se juttu, jonka vuoksi tämä ei kummastakaan tunnu kontrolloivalta. Molemmat osaa antaa myös toisen mennä ja osaa ottaa myös toisen oman ajan huomioon, joten myös ymmärtää sen, että joskus menot menee päällekäin ja toinen ei voikaan mennä. Mutta silloin se asia keskustellaan, eikä niin että toinen vaan päättää, että hän menee. Usein menoja pystyy myös sumplimaan niin että molemmat pääsee sinne minne haluaa.

Katsoisin myös noi kustannuspuolet reilusti. Käytännössä siis sinun kaikki rahat, paitsi bussikortti, menee yhteisiin menoihin? Mutta miehelllä riittää omiin harrastuksiin ja terassilla käymiseen ja sen lisäksi laskette vielä melkein 200 euron työmatkakulut teidän yhteisiksi kuluiksi? (Ja hän ottaa niistä verovähennykset?) Ehkä kannattaisi budjetoida rahat niin, että teillä on molemmilla yhtä paljon käyttää omiin harrastuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli kyllä tapana se, että jos jompikumpi pyydettiin synttäreille niin puoliso ja laspet, silloin kun oli pieniä, tuli mukaan. Se tarkoitti sitä että silloin ei rilluteltu miten sattuu, mutta kun perhe oltiin niin yhdessä mentiin. Eikä se koskaan ollut kummankaan kavereille mikään ongelma. Sitten kun lapset pystyi jättämään kotiin, niin ne saattoi jäädä, mutta mukaan otettiin aina jos halusivat tulla. 

Poikieniltaan mukaan minä ja lapset? Juu ei. Ap

Vierailija kirjoitti:

Näin vanhana katson taaksepäin ja totean, että parasta elämä oli silloin kun lapset oli pieniä. Lapset tuovat iloa, energiaa, mielikuvitusta elämään. Osasin kyllä arvostaa sitä silloinkin.

Ethän yksin ole kun on lapset.

Tietysti välillä kaipaa aikuista seuraa, mutta kai sinulla on joku edes vanha ystävä, jolle voisit vaikka soittaa ja jutella ? Tai soita vaikka seurakunnan diakonissalle tai jollekin muulle ammattiauttajalle, joka auttaa syvällisemmin, jos on masennusta.

Tuon ikäisille lapsille alkaa jo omat kaverit olla tosi tärkeitä, eivätkä halua enää viettää aikaa pelkästään äidin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä jämähdä kotiin! Tossa lähellä olevassa päiväkodissa työskentelee 45v. EX-kotiäiti. Opiskeli nuorimman lähdettyä kouluun itselleen ammatin. Sote-puolella riittää kyllä töitä.

Lohduttavaa. Toisaalta, en tiedä haluanko elää enää noin vanhana

Olet itsetuhoinen ja masentunut.

Tunnen jo nyt itseni rumaksi ja vanhaksi, miten sitten 10 vuoden päästä kun olisin jo 45v

Ruma olenkin, kun olen lihonut 35kg ja jatkuvasti epäonnistun laihduttaa

Niin eli olet masentunut. Eikä nykyinen mies helpota asiaa.

Tarvitset apua.

Apua tarvitsee , mutta esteenä on bussikortti tyhjä , mihin lapset , laittoi väärää dödöä kainaloon , mies on komea tms. Miten te jaksatte tälle vastata. Mua säälittää tämän lähipiiri , ikävä kyllä tiedän että tällaisia tapauksia on. 

Tämän takia naisella pitää olla muutakin elämää. Tästä syystä palvoja nainen ei kannata, vaikka sellainen voisikin tuntua ensialkuun kivalta.

Naiset, hankkikaa koulutus sekä työpaikka ja miehet, etsikää omillaan toimeentulevia. Muutoin saatte riesaksenne tällaisen ihmisraunion.

Mulla on 3 koulutusta enkä silti saa työpaikkaa. Ei se koulutus mitään takaa tänä päivänä!!

Ap

Jos sinua ap kiinnostaa lähihoitajan koulutus, niin takuuvarmasti saat töitä. Minäkin olen ujo ja hiljainen, mutta aina on suorastaan pakotettu töihin. Olen työskennellyt päiväkodissa ja vanhusten palvelutalossa.

Vierailija kirjoitti:

Nyt otat puheeksi miehesi kanssa sen, että sinäkin haluat viettää vapaa-aikaa. Jos tämä ei ole miehelle ok, niin sitten en näe muuta fiksua vaihtoehtoa kuin ero, koska se tarkoittaa, ettei miehesi arvosta sinua tippaakaan. En  myöskään itse katselisi hetkeäkään sellaista, että vain ilmoitetaan, että menen tuonne ja tänne silloin ja tuolloin. Tai että vaan lähdetään ja hyvä jos ovensuusta huikataan että nyt muuten menin jo. Kuulostan ehkä kontrolloivalta, mutta ei tämä sitä tarkoita. Meillä kysytään aina, että onko ok, että menen sinne ja tuonne. Lähes aina se ON ok. Se on se juttu, jonka vuoksi tämä ei kummastakaan tunnu kontrolloivalta. Molemmat osaa antaa myös toisen mennä ja osaa ottaa myös toisen oman ajan huomioon, joten myös ymmärtää sen, että joskus menot menee päällekäin ja toinen ei voikaan mennä. Mutta silloin se asia keskustellaan, eikä niin että toinen vaan päättää, että hän menee. Usein menoja pystyy myös sumplimaan niin että molemmat pääsee sinne minne haluaa.

Katsoisin myös noi kustannuspuolet reilusti. Käytännössä siis sinun kaikki rahat, paitsi bussikortti, menee yhteisiin menoihin? Mutta miehelllä riittää omiin harrastuksiin ja terassilla käymiseen ja sen lisäksi laskette vielä melkein 200 euron työmatkakulut teidän yhteisiksi kuluiksi? (Ja hän ottaa niistä verovähennykset?) Ehkä kannattaisi budjetoida rahat niin, että teillä on molemmilla yhtä paljon käyttää omiin harrastuksiin.

Kaikki rahat yhteiset. Jos haluan mennä lähiräkälään juomaan 40 eurolla, niin sitten menen. Mutta olisi kiva tuntea muitakin ihmisiä, kuin vaan paikallisia juoppoja.

Ap

Aika karuja vastauksia olet ap saanut. Äitien yksinäisyys kuitenkin on tosiasia. Sitä jää kotiin, pyörittää arkea ja yhtäkkiä kaikki on pelkkää arkea. Ei ole ystäviä, ei edes tuttuja joita tervehtiä. Jos yrität valmiisiin piireihin, saat jatkuvasti nenällesi ja se syö jo valmiiksi matalaa mielialaa ja itsetuntoa. Siinä ei koirat ja lenkkeilyt enää auta, kun toivoo vaan että olispa elämässä ihan mitä muuta tahansa, kuin tätä ainaista s**tanan harmaata arkea. Mutta toisaalta, ymmärrän senkin että mies ei voi rueta sulle (eikä mulle) lapsenvahdiksi, kyllä jokaisella on vastuu omasta elämästään. Tsemppiä kuitenkin ap, mua helpottaa kun ajattelen että ehkä jo ensi kesänä mullakin on joku kaveri, jonka kanssa nauttia kesästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä jämähdä kotiin! Tossa lähellä olevassa päiväkodissa työskentelee 45v. EX-kotiäiti. Opiskeli nuorimman lähdettyä kouluun itselleen ammatin. Sote-puolella riittää kyllä töitä.

Lohduttavaa. Toisaalta, en tiedä haluanko elää enää noin vanhana

Olet itsetuhoinen ja masentunut.

Tunnen jo nyt itseni rumaksi ja vanhaksi, miten sitten 10 vuoden päästä kun olisin jo 45v

Ruma olenkin, kun olen lihonut 35kg ja jatkuvasti epäonnistun laihduttaa

Niin eli olet masentunut. Eikä nykyinen mies helpota asiaa.

Tarvitset apua.

Apua tarvitsee , mutta esteenä on bussikortti tyhjä , mihin lapset , laittoi väärää dödöä kainaloon , mies on komea tms. Miten te jaksatte tälle vastata. Mua säälittää tämän lähipiiri , ikävä kyllä tiedän että tällaisia tapauksia on. 

Tämän takia naisella pitää olla muutakin elämää. Tästä syystä palvoja nainen ei kannata, vaikka sellainen voisikin tuntua ensialkuun kivalta.

Naiset, hankkikaa koulutus sekä työpaikka ja miehet, etsikää omillaan toimeentulevia. Muutoin saatte riesaksenne tällaisen ihmisraunion.

Mulla on 3 koulutusta enkä silti saa työpaikkaa. Ei se koulutus mitään takaa tänä päivänä!!

Ap

Jos sinua ap kiinnostaa lähihoitajan koulutus, niin takuuvarmasti saat töitä. Minäkin olen ujo ja hiljainen, mutta aina on suorastaan pakotettu töihin. Olen työskennellyt päiväkodissa ja vanhusten palvelutalossa.

Muuten hyvä, mutta en halua koskea eritteisiin. Siksi en sitä koiraakaan halua.

Joku ohjaajan työ olisi ok.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä jämähdä kotiin! Tossa lähellä olevassa päiväkodissa työskentelee 45v. EX-kotiäiti. Opiskeli nuorimman lähdettyä kouluun itselleen ammatin. Sote-puolella riittää kyllä töitä.

Lohduttavaa. Toisaalta, en tiedä haluanko elää enää noin vanhana

Olet itsetuhoinen ja masentunut.

Tunnen jo nyt itseni rumaksi ja vanhaksi, miten sitten 10 vuoden päästä kun olisin jo 45v

Ruma olenkin, kun olen lihonut 35kg ja jatkuvasti epäonnistun laihduttaa

Niin eli olet masentunut. Eikä nykyinen mies helpota asiaa.

Tarvitset apua.

Apua tarvitsee , mutta esteenä on bussikortti tyhjä , mihin lapset , laittoi väärää dödöä kainaloon , mies on komea tms. Miten te jaksatte tälle vastata. Mua säälittää tämän lähipiiri , ikävä kyllä tiedän että tällaisia tapauksia on. 

Tämän takia naisella pitää olla muutakin elämää. Tästä syystä palvoja nainen ei kannata, vaikka sellainen voisikin tuntua ensialkuun kivalta.

Naiset, hankkikaa koulutus sekä työpaikka ja miehet, etsikää omillaan toimeentulevia. Muutoin saatte riesaksenne tällaisen ihmisraunion.

Mulla on 3 koulutusta enkä silti saa työpaikkaa. Ei se koulutus mitään takaa tänä päivänä!!

Ap

Jos sinua ap kiinnostaa lähihoitajan koulutus, niin takuuvarmasti saat töitä. Minäkin olen ujo ja hiljainen, mutta aina on suorastaan pakotettu töihin. Olen työskennellyt päiväkodissa ja vanhusten palvelutalossa.

Muuten hyvä, mutta en halua koskea eritteisiin. Siksi en sitä koiraakaan halua.

Joku ohjaajan työ olisi ok.

Ap

Ohjaajaksi?! Sinä, joka pelkäät kuollaksesi esiintymistä ja puhumista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä jämähdä kotiin! Tossa lähellä olevassa päiväkodissa työskentelee 45v. EX-kotiäiti. Opiskeli nuorimman lähdettyä kouluun itselleen ammatin. Sote-puolella riittää kyllä töitä.

Lohduttavaa. Toisaalta, en tiedä haluanko elää enää noin vanhana

Olet itsetuhoinen ja masentunut.

Tunnen jo nyt itseni rumaksi ja vanhaksi, miten sitten 10 vuoden päästä kun olisin jo 45v

Ruma olenkin, kun olen lihonut 35kg ja jatkuvasti epäonnistun laihduttaa

Niin eli olet masentunut. Eikä nykyinen mies helpota asiaa.

Tarvitset apua.

Apua tarvitsee , mutta esteenä on bussikortti tyhjä , mihin lapset , laittoi väärää dödöä kainaloon , mies on komea tms. Miten te jaksatte tälle vastata. Mua säälittää tämän lähipiiri , ikävä kyllä tiedän että tällaisia tapauksia on. 

Tämän takia naisella pitää olla muutakin elämää. Tästä syystä palvoja nainen ei kannata, vaikka sellainen voisikin tuntua ensialkuun kivalta.

Naiset, hankkikaa koulutus sekä työpaikka ja miehet, etsikää omillaan toimeentulevia. Muutoin saatte riesaksenne tällaisen ihmisraunion.

Mulla on 3 koulutusta enkä silti saa työpaikkaa. Ei se koulutus mitään takaa tänä päivänä!!

Ap

Jos sinua ap kiinnostaa lähihoitajan koulutus, niin takuuvarmasti saat töitä. Minäkin olen ujo ja hiljainen, mutta aina on suorastaan pakotettu töihin. Olen työskennellyt päiväkodissa ja vanhusten palvelutalossa.

Muuten hyvä, mutta en halua koskea eritteisiin. Siksi en sitä koiraakaan halua.

Joku ohjaajan työ olisi ok.

Ap

Ohjaajaksi?! Sinä, joka pelkäät kuollaksesi esiintymistä ja puhumista?

Joku lastenohjaaja iltapäiväkerhossa. Ei tarvitse esiintyä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä jämähdä kotiin! Tossa lähellä olevassa päiväkodissa työskentelee 45v. EX-kotiäiti. Opiskeli nuorimman lähdettyä kouluun itselleen ammatin. Sote-puolella riittää kyllä töitä.

Lohduttavaa. Toisaalta, en tiedä haluanko elää enää noin vanhana

Olet itsetuhoinen ja masentunut.

Tunnen jo nyt itseni rumaksi ja vanhaksi, miten sitten 10 vuoden päästä kun olisin jo 45v

Ruma olenkin, kun olen lihonut 35kg ja jatkuvasti epäonnistun laihduttaa

Niin eli olet masentunut. Eikä nykyinen mies helpota asiaa.

Tarvitset apua.

Apua tarvitsee , mutta esteenä on bussikortti tyhjä , mihin lapset , laittoi väärää dödöä kainaloon , mies on komea tms. Miten te jaksatte tälle vastata. Mua säälittää tämän lähipiiri , ikävä kyllä tiedän että tällaisia tapauksia on. 

Tämän takia naisella pitää olla muutakin elämää. Tästä syystä palvoja nainen ei kannata, vaikka sellainen voisikin tuntua ensialkuun kivalta.

Naiset, hankkikaa koulutus sekä työpaikka ja miehet, etsikää omillaan toimeentulevia. Muutoin saatte riesaksenne tällaisen ihmisraunion.

Mulla on 3 koulutusta enkä silti saa työpaikkaa. Ei se koulutus mitään takaa tänä päivänä!!

Ap

Jos sinua ap kiinnostaa lähihoitajan koulutus, niin takuuvarmasti saat töitä. Minäkin olen ujo ja hiljainen, mutta aina on suorastaan pakotettu töihin. Olen työskennellyt päiväkodissa ja vanhusten palvelutalossa.

Muuten hyvä, mutta en halua koskea eritteisiin. Siksi en sitä koiraakaan halua.

Joku ohjaajan työ olisi ok.

Ap

Ohjaajaksi?! Sinä, joka pelkäät kuollaksesi esiintymistä ja puhumista?

Joku lastenohjaaja iltapäiväkerhossa. Ei tarvitse esiintyä. Ap

Kiertävä lastenhoitaja? Toki koulutuksesta olisi hyötyä.

Voit päättää minkä ikäisiä ja kuinka kauan suostut vahtimaan. Pk-seudulla riitti keikkaa, jos omasit hyvän maineen. Hyvistä lastenhoitajista tuntui olevan pulaa.

Olen asunut tällä paikkakunnalla 13 vuotta, eikä minulla ole täällä yhtään kaveria. Kun lapsi oli pieni, olin hänen päiväkoti- ja koulukavereiden vanhempien kanssa tekemisissä. Se kaikki jäi, kun lapsi alkoi hoitaa kaveriasioitaan itsenäisesti. Olen myös toiminut lapsen harrastusryhmissä mokkapaloja leipoen, mutta ei niitä mitään pysyvää jää. Kiva naapuri muutti pois kokonaista kilometrin päähän, ja sekin yhteys katkesi. Kun huomaa olevansa koko ajan se aktiivisempi, niin toivoisi että joku ottaisi joskus yhteyttä minuunpäin. Olen nyt sitä pari vuotta odottanut, ei tule tapahtumaan.

Onneksi on perhe, etten päädy Maunulan muumioksi. Kohta 1,5 vuotta myös etätöissä, joten vähissä on kontaktit. Näillä mennään.

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut tällä paikkakunnalla 13 vuotta, eikä minulla ole täällä yhtään kaveria. Kun lapsi oli pieni, olin hänen päiväkoti- ja koulukavereiden vanhempien kanssa tekemisissä. Se kaikki jäi, kun lapsi alkoi hoitaa kaveriasioitaan itsenäisesti. Olen myös toiminut lapsen harrastusryhmissä mokkapaloja leipoen, mutta ei niitä mitään pysyvää jää. Kiva naapuri muutti pois kokonaista kilometrin päähän, ja sekin yhteys katkesi. Kun huomaa olevansa koko ajan se aktiivisempi, niin toivoisi että joku ottaisi joskus yhteyttä minuunpäin. Olen nyt sitä pari vuotta odottanut, ei tule tapahtumaan.

Onneksi on perhe, etten päädy Maunulan muumioksi. Kohta 1,5 vuotta myös etätöissä, joten vähissä on kontaktit. Näillä mennään.

Näin se on, elämä on per seestä

Vierailija kirjoitti:

Kolmessa vuodessa et ole kyennyt luomaan uudella paikkakunnalla ainuttakaan ystäväsuhdetta, et edes toisten äitien kanssa?

Aikuisena ystävyyssuhteiden luominen, varsinkin työttömänä, on käytännössä lähellä mahdotonta.

Esimerkiksi puoliso lähti kolmeksi viikoksi toiselle puolelle suomea sukunsa luokse. Minulla on ollut käytössä pelkkä prepaid, halpa, tekstiviestipuhelin. Hän ehdotti että minun pitäisi hankkia kuukausimaksullinen liittymä ja uusi älypuhelin, koska kukaan ei enää käytä tekstiviestejä.

Minä olen saanut puhelun viimeksi kaksi vuotta sitten virastosta, sekä pari tekstiviestimuistutusta sairaalan ajanvarauksesta. Siinä on minun puhelimenkäyttöni. Toki olen puolison kanssa viestin laittanut silloin tällöin, mutta sitä en laske tähän. Minun piti ihan suuttua, koska hän ei ollenkaan ymmärtänyt sitä miksi inhoan koko kapinetta. Aina kun se rakkine piippaa, se muistuttaa siitä kuinka minulla ei ole ketään joka haluaisi minuun ottaa yhteyttä ja nyt siitä pitäisi vielä maksaa kuukausittain! Tähän asti on riittänyt se että kerran vuodessa lataan siihen kympillä puheaikaa ja käytän jäljelle jäänyttä saldoa johonkin typerään telkkariäänestykseen, että edes kerran voisin kokea että olen muka tärkeä jollekin.

Ap. Ymmärrän sinun tilanteesi täysin. Onneksi meillä ei ole lapsia. Pahimmillaan olen suunnitellut köyden käyttämistä. Joka päivä vaatii aivan älytöntä suoritusta yrittää vetää hymyä naamalle ja olla iloinen siitä että saa viettää taas koko päivän yksin ja katsoa naapureita kun he elävät. En ymmärrä miten tässä näin kävi. Lapsuudesta saakka minulla oli yhteenlaskettuna 11 erittäin hyvää ystävää. Nyt on vain puoliso, eikä ketään muuta. Edes entisten ystävien kanssa suhteiden rakentaminen ei onnistu, koska heillä on aina työssä tai muissa ihmissuhteissaan niin kiire. Niin kiire että viimeksi olen nähnyt yhden kaverini tammikuussa 2016. Ajatelkaa. Kuusi vuotta ja ainoa ihminen jolle olen keskustellut on ollut yksi lääkäri, oma puoliso ja siinä se. Heippoja ei lasketa keskusteluksi.

Olen yrittänyt kirjoittaa, mutta mielipiteilläni ja ajatuksillani ei ole kenellekään mitään väliä. Tässä tulee käymään niin että kun kuolen, minut tunnistetaan hajusta. Sen jälkeen asunto tyhjennetään, kovalevy formatoidaan ja kaikki romut kärrätäään kierrätykseen ja minut kipataan johonkin kuoppaan turhakkeena. Sukupuuhun tulee oksa joka ei jakaannu, eikä kukaan suvustanikaan tiedä että mitä ajattelin ja kuka oikeasti olin. Pelkkää lannoitetta.

Se on helppoa muiden puhua ja neuvoa, kun he eivät ole koskaan kokeneet tällaista elämäntilannetta. He voivat mennäkin pihalle istumaan ja katsomaan ympärilleen, tai mennä opiskelemaan, mutta ovatko he tehneet sitä koskaan? Ovatko he todella saaneet hiljattain aivan täysin uuden ystävän kurssilta, tai pihalla istuessaan, tai kuorosta?

Olen ollut opiskelemassa. Siellä ihmiset istuvat hiljaa ja kuuntelevat opettajaa. Ei siellä kukaan tee mitään muuta. Sen jälkeen kaikki poistuvat kuka minnekin.

Olen kuitenkin muiden kanssa samaa mieltä siitä että syy ei ole puolison, ellei hän puoli väkisin vetänyt sinua mukaan toiselle paikkakunnalle jossa ei ole sinulle mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä jämähdä kotiin! Tossa lähellä olevassa päiväkodissa työskentelee 45v. EX-kotiäiti. Opiskeli nuorimman lähdettyä kouluun itselleen ammatin. Sote-puolella riittää kyllä töitä.

Lohduttavaa. Toisaalta, en tiedä haluanko elää enää noin vanhana

Olet itsetuhoinen ja masentunut.

Tunnen jo nyt itseni rumaksi ja vanhaksi, miten sitten 10 vuoden päästä kun olisin jo 45v

Ruma olenkin, kun olen lihonut 35kg ja jatkuvasti epäonnistun laihduttaa

Niin eli olet masentunut. Eikä nykyinen mies helpota asiaa.

Tarvitset apua.

Apua tarvitsee , mutta esteenä on bussikortti tyhjä , mihin lapset , laittoi väärää dödöä kainaloon , mies on komea tms. Miten te jaksatte tälle vastata. Mua säälittää tämän lähipiiri , ikävä kyllä tiedän että tällaisia tapauksia on. 

Tämän takia naisella pitää olla muutakin elämää. Tästä syystä palvoja nainen ei kannata, vaikka sellainen voisikin tuntua ensialkuun kivalta.

Naiset, hankkikaa koulutus sekä työpaikka ja miehet, etsikää omillaan toimeentulevia. Muutoin saatte riesaksenne tällaisen ihmisraunion.

Mulla on 3 koulutusta enkä silti saa työpaikkaa. Ei se koulutus mitään takaa tänä päivänä!!

Ap

Sekin on miehen syytä?

Mille alalle olet edes kouluttautunut? Olisit voinut nuorempana hakea ulkomailta töitä.

Bussilippu ulkomaille liian kallis. TUNSIN tälläisen naisen , kerran se valitti "mies ei ole enää koskaan kotona , nyt se on siirtynyt syömäänkin ulos ". Yritin sievästi sanoa ettei kukaan siis KUKAAN jaksa kuunnella sun valitusta (minä olin ainoa ystävä ,omituista) sain sellaisen kirous karjumisen päälleni että sanoin son moro enkä eukkoa sen jälkeen ole nähnyt. Kuulin että oli ihmetellyt tutuille miksi minä saan voimakkaita raivokohtauksia : D D D  Kun ei lähellä ole näille voi hohottaa ääneen.