Lue keskustelun säännöt.
Mistä tunnistaa seurusteluvaiheessa perhekeskeisen miehen?
04.07.2014 |
Idea tuli toisesta ketjusta. Eli tähän ketjuun voisi antaa vinkkejä naisille että mistä tunnistaa perhekeskeisen miehen jo seurusteluvaiheessa. Ja mistä erottaa valehtelijat oikeista perhekeskeisistä miehistä. Käytännön esimerkkejä kaivataan.
Kommentit (24)
23:n mies ei muuten ollut erityisen lapsirakas ennen omia lapsia. Ystävällisesti suhtautui kyllä lapsiin aina. Yhdessä alettiin toivoa lapsia oikeastaan vasta 6-7v yhdessäolon jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 15:01"]
Kumppani tärkeämpi kuin kaverit
[/quote]
Jos tämä on totta niin onko perhekeskeisiä naisia olemassa ollenkaan?..
Olisinpa miettinyt tätä enemmän ennen perheen perustamista. Merkkejä epäperhekeskeisestä miehestä:
- Ei jousta omista menoista, harrastuksista tai työkuvioista mielellään muiden vuoksi.
- Ei ole erityisen innostunut panostamaan rahallisesti tai ajallisesti yhteisen hyvän eteen. Ei ole kiinnostunut isoista yhteisistä hankinnoista kuten oman kodin tai auton osto. Haluaa pitää omat tilit ja omat rahat.
- Tulee rikkonaisesta perheestä, on omaksunut vanhemmiltaan tavan ratkoa tai olla ratkomatta vaikeita asioita. On päihderiippuvuutta. Miehen perhe ei koskaan panosta arjessa yhdessä syömiseen tai yhdessä tekemiseen, eikä lapsiin ole panostettu juurikaan esimerkiksi harrastusten muodossa. Hänen vanhempien omat juoksut ovat aina olleet tärkeämpiä. Aikuiset lapset eivät pidä yhteyttä vanhempiin. Miehestä hänen edellä kuvailtu lapsuudenperhe on ihan normaali.
- Saattaa pitää lapsista ja ajatuksesta perhearjesta, mutta hänen ajatuksensa niistä ovat epärealistisia esim. ajattelee ruusuisesti että elämä säilyy ennallaan lasten tulon jälkeen, lasten kanssa on aina hauskaa ja odottaa äidin tekevän kaiken lasten kanssa.
Mun mies on perhekeskeinen: on ollut kummastakin lapsesta hoitovapaalla vuoden (vaikka on isopalkkaisessa työssä, eli on valmis tulonmenetyksiin bondatakseen lasten kanssa), tekee kotitöitä enemmänkin kuin minä, aina hoidettu lapset 50/50, mies toivoo kolmatta lasta, itse harkitsen vielä.
Mutta seurusteluaikana ei ehkä ollut merkkejä perhekeskeisyydestä, mutta muuten "kunnollisuudesta":
-aito epäitsekkyys ja empaattisuus (aina yrittänyt järjestää asiat niin, että mulla olisi helpompaa, mietti mistä tykkäisin ja toimi niin)
-reippaus ja tunnollisuus (hoiti aina sovitut hommat, ei käytä tekosyitä, hyvin aikaansaava, myös urheilullinen ja koskaan ei ole liian huono sää lenkille)
-ei mitään merkkejä mt-ongelmista (ei mökötystä, raivoamista, muuta huonoa käytöstä, ei itsekeskeisyyttä, pärjäsi hankalissa tilanteissa ja hankalien ihmisten kanssa menettämättä hermojaan)
-esikoista suunniteltaessa kysyin, kauanko ajatteli olla lapsen kanssa kotona. Mies sanoi, että "hyvä kysymys. Varmaan vuoden, jos sä olet sen ekan vuoden". Ja oli kanssa.
-nimenomaan meidän kohdalla on ollut hyvä, että mies tarvitsee vähemmän unta - mä tarvitsen todella paljon unta, ja mies hoitaa lasten vkl-aamut järjestään että mä saan nukkua univelkoja pois.