Lue keskustelun säännöt.
Miten teillä sovitaan aikataulut ja jaetaan päivän työt?
04.07.2014 |
Meidän parisuhteessamme (lapsiperhe ja koira)tulee aina riitaa siitä, kuinka päivän työt jaetaan, kuka tekee mitä ja milloin. Kuinka asia on ratkennut teillä muilla, vai riidelläänkö teilläkin? Meillä mies on sellainen, ettei voi sietää ajatusta, että kotitehtäviä jotenkin jaettaisiin tai sovittaisiin jonkinlaista aikataulua. Hän ei halua keskustella menoistaan ja pitää kaikenlaista kyselyä "kellottamisena" tai "käskyttämisenä". Mulla ei ole mallia parisuhteesta (vanhemmat eivät ole olleet koskaan yhdessä), aiemmissa suhteissani aikatauluista neuvottelu ja sanallinen työnjako on toiminut... Mutta onko se toisen ahdistamista, käskyttämistä jne. Aloite työnjakoon tulee tässä suhteessa lähes aina minulta, koska mies ei halua tällaista jakoa tehdä. Yleensä kerron itse suurin piirtein, kuinka kauan aion viipyä omissa menoissani, joten sitäkään miehen ei tarvitse kysellä. Jos jätän kertomatta, niin silloin vaatii saada tietää. Ei näe ristiriitaa sen suhteen, ettei salli itseltään kysyttävän aikatauluja.
Kommentit (8)
Olisit voinut kertoa meidän perheestä.. meillä mä teen kotityöt tosin kaikki, mies maksaa enemmän ja hoitaa autot ym. Mut ei kestä yhtään jos kysyn vaikka monelta tulee kotiin. Sit jos itse joskus viivyn niin saattaa soittaa perään ja udella missä olen. En jaksa yrittää muuttaa tilannetta, vaan kestän tän koska muuten kaikki tosi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kumpikin tekee kotitöitä oma-aloitteisesti, niin silloin ei tarvitse erikseen sopia, kumpi tekee mitäkin. Lähtökohta jo on huono silloin, jos kumpikin koko ajan pelkää, että teen enemmän kuin toinen.
Meillä ei kauhean tarkkaan sovita, mitä kumpikin tekee. Kumpikin tekee ja näistä jutuista ei tarvitse riidellä. Joskus sovitaan, että käy sä kaupassa, niin mä siivoan sillä aikaa. Tai kysyn mieheltä, imuroitko vai pesetkö mieluummin vessan. Toinen tekee toisen homman ja toinen toisen.
Kumpikin ihan vapaaehtoisesti ilmoittaa menoistaan. Jos ei tulekaan töistä suoraan kotiin, niin on minusta paikallaan ilmoittaa, että käyn ostoksilla tai menen Peran kanssa kaljalle tms. Ei ole kiva, jos toinen vain odottaa kotona ja miettii, onko sattunut jotain vai miksi toinen ei tule kotiin. Jos toinen lähtee johonkin kauemmas, niin aina laitellaan vähän viestiä aikatauluista, esim. koska pääsee lähtemään kotiin päin tms.
Minusta tämä on normaalia toisen huomioimista, jotta parisuhde toimii.
Ap avaatko vielä hiukan tarkemmin millai tuo sun työnjako käytännössä tapahtuu? Vähän niinkuin työpaikan aamupalaveri, jossa työnjohtaja (sinä?) päättää mitä hommia tänään on tehtävä, jakelee tehtävät ja määrää millon ne on tehtävä? Ei kai kummiskaan?!?!
Meillä ei pidetä mitään tyänjakokeskusteluja. Paitsi lapsille (4v ja 6v) kerron aamulla mitkä heän tän päivän kotihommat ois. Yleensä joudun heitä kerran jossain vaiheessa päivää muistuttaan. Mutta aikuset osaa kumpiki kantaa vastuun niistä pakollisista päivittäisistä. Valtaosa kotihommistahan ei oo niin päivän päälle, eli tehdään pyykit, siiovilut yms. kun inspis iskee ja aikaa on. Etenki tällee kesällä ovat kyllä prioriteettilisatlla aika lahaalla. Mielummin nautiskellaan yhdessäolosta, käydään kesätapahtumissa yms. Isommista jutuista sit voidaan yhdessä miettiä että koska ois sen urakan aika.
Meidän mies oli juuri viikonloppureissussa, enkä tällä kertaa uskaltanut soittaa hänelle kertaakaan, ettei tarvitse kuulla vielä puolen vuoden päästä, kuinka on ahdisteltu ja kytätty. Ei olisi tullut mieleenkään kysyä esim. mihin aikaan tulee suurin piirtein kotiin.
Ei meillä sovita eikä jaeta. Se tekee joka ehtii ja jaksaa ja viitsii. Jos toiselta jotain tiettyä odottaa, niin silloin sanoo ("Voitko viedä noi roskat samalla ku lähet salille? Käytkö kaupassa kotimatkalla?). En mä keksi miksi pitäisi jakaa että tänään minä teen tämän ja tämän, sinä tuon ja tuon. Kun molemmat tekee pikkuhiljaa muun lomassa koko ajan jotain niin kaikki tulee tehtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin... Tuohan toimii jos molemmat tekee...
Me pidämme kotitöiden määrän mieluummin niin pienenä, että niitä rarvitae erikseen jakaa. Kun kumpikin on perussiisti ihminen, joka laittaa tavarat paikoilleen käytön jälkeen, päivittäin riittää vartin ylläpitosiivous. Kaupassa käydään yhdessä. Pyykit heitetään pääktä suoraan koneeaeen. Jne. Jne.
Ei koskaan kannata organisoida sellaista, mitä ei tarvitse ensinkään tehdä.
Lähinnä tyyliin: "oliko sulla jotain illalla? ehditkö käväistä kaupassa töistä tullessa kun mulla on xxx (harrastus/muu meno)? / Ripustatko pyykit jos laitan koneen pyörimään ennen kuin lähden?" ja toinen vastaa "joo tai ei, en ehdi" ja sitten sumplitaan.