Miksi ihmiset kysyvät miksi olen hiljainen

Sama täällä, miksi jollekkin on ongelma et oon hiljanen. Pienes porukassa saan suun auki mut isossa menen lukkoon

Sano että et ole kiinnostunut ajatusten vaihdosta heikomman aineksen kanssa.

Eihän se voi olettaa senkin äänentasofoobikko, jotkut ovat äänekkäämpiä ja jotkut hiljaisempai ja jotkut ovat myös muunäänellisiä. Ja säähän voit identifioitua miksikä äänentasokkaaksi vaan. Itse olen transäänekäs.

Kysy itse häneltä että miksi olet noin äänekäs, että oletko koskaan hiljaa?

Niinpä, ei tossa oo mitään järkeä. Sanokaa nyt joku joka tota kyselee että miksi ja mitä odotatte saavanne vastaukseksi?

Vierailija kirjoitti:

Niinpä, ei tossa oo mitään järkeä. Sanokaa nyt joku joka tota kyselee että miksi ja mitä odotatte saavanne vastaukseksi?

Nämä ihmiset ovat varmaan jotain ääriekstrovertteja jotka luulevat että hiljaisuudelle täytyy olla jokin konkreettinen syy vaikka että koira tai mummo kuoli.

Minusta tulee hiljainen, kun jokin vaivaa minua. Ehkä he oikeastaan kysyvät, onko sinulla huolia?

Osaatko sitten käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla ja saatko suutasi auki silloin kuin pitäisi? Vai nyhjötätkö jossain reunalla vain, et katso ketään silmiin ja häpeät jo olemassaoloasi?

Toivottavasti osaat pitää edes omia puoliasi ja huolehdit omista asioistasi ettei muiden tarvitse alkaa holhoamaan sinua. Hiljainen saa olla, mutta ylimielinen jääräpäinen hiljaisuus on vihamielisen oloista.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tulee hiljainen, kun jokin vaivaa minua. Ehkä he oikeastaan kysyvät, onko sinulla huolia?

Niinpä. Samoin, jos mietin jotain, niin tarvitsen rauhaa. Pystyn kuitenkin sanomaan, että mietiskelen tässä tai että keskityn. Yksikään ihminen ei ole sen enempää kysellyt, vaan se on luonnollisesti ok.

Minkälaisissa tilanteissa ap:lta siis asiaa kysytään?

Mitä jos kysyttäisiin oletko ikinä hiljaa? Siinä riittävä vastaus.