Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yhden lapsen vanhemmat, miten vietätte lomaa?
04.07.2014 |
Melkein viikon kesäloman jälkeen alkaa tuntua että koko loma menee pilalle kun emme osaa olla yhdessä. Meitä on kolme: äiti, isä ja neljävuotias. Lapsi haluaisi tietenkin joka päivä uimaan, leikkipuistoon ja huvipuistoon, vanhemmat vain sitä että kaikilla olisi välillä kivaa.
Oltiin sitten kotona, uimalassa tai leikkipuistossa, lapsi vaatii jatkuvaa huomiota ja seuraa, eikä kykene leikkimään yksin puolta minuuttiakaan. Se on tietenkin ymmärrettävää, vaikka rasittavaa onkin. Muita lapsiperheitä meillä ei ystävissä ole, joten lottovoitto on jos leikkipuistoon osuu muita samanikäisiä.
Välillä toinen vanhemmista vie lapsen ulos, jotta toinen saa tehtyä kotitöitä. Illalla istutaan sohvalla ja mietitään mitä huomenna.
Lomaohjelmassa olisi vielä mökkeilyä, reissuja ja muuta kivaa, mutta eihän se lomalta tunnu kun lapsen viihdyttäminen on kokopäivätyö. Tiedän ettei lapsi mene siitä rikki, jos koko ajan ei ole viihdykettä, mutta jos emme leikitä häntä, hän huutaa tahallaan suoraa huutoa keskustelujemme päälle, roikkuu jalassa tai kiipeää päälle riehumaan yms. Kaikkien huomio on lapsessa ihan koko ajan.
Rakastan lastani ja ymmärrän että vanhemmuuteen kuuluu paljon rankkoja asioita, yövalvomisia, hoitamista ja murheita. En silti jaksa ohjelmatoimistona ja viihdyttäjänä olemista. Olisi varmaan pitänyt vaihtaa ystäväpiiri lapsen syntymän jälkeen paikallisen puiston mammoihin, joilla on samanikäisiä lapsia mutta, omat ystäväni ovat minulle myös tärkeitä. Ja sisarusta lapsellamme ei vielä ole, koska sitä ei ole meille suotu.
Miten selviämme tästä lomasta?
Kommentit (42)
Minkälaista teillä on arkena, iltaisin ja viikonloppuisin? Pitääkö silloinkin toisen vanhemman olla ohjelmatoimistona lapselle? Jos pitää, niin nyt lomalla on hyvä aikaa opettaa lapselle toisenlainen malli. Olette saaneet jo monta hyvää neuvoa. Olkaa kärsivällisiä, vaatii vanhemmalta lujaa luonnetta kestää se lapsen marina ja huuto ja yrittää itse keskittyä aamukahviin ja lehteen. Tai tiskaukseen. Tiskin aikana voit toki jutella lapsen kanssa. Keskeytä marina ja ala kyselemään asioita. Tai pyydä häntä kertomaan sinulle tarina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 13:48"]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 11:52"]
Kiitos 7 ja 3. On hyvä muistaa, että tämä menee ohi. Tuntuu vaan niin rankalta kun retki uimarannallekin tuntuu rangaistukselta. Haluaisin joskus vaikka vain maata, nauttia auringosta tai ehkä lukea luvun jostain kirjasta, mutta päädyn olemaan joko ilkeä äiti joka ei halua huomioida lastaan, tai puistotäti leikkeineen ja lauluineen.
[/quote]
Vaikka sinulla olisi viisi lasta, et voi maata rannalla omissa ajatuksissasi, jos tenavat kirmaavat keskenään veden äärellä. Silloinkin sinun pitää vahtia ja pitää silmällä lapsia, puuttua riitelyihin, käyttää pissalla, estää hukkumiset jne. Olipa lapsia yksi tai useampi niin perään on katsottava. Vain yksi silmänräpsähdys, kun joku menee hukkaan, jos ei vahdita.
[/quote]
Tietenkin vahdin, mutta olisi ihana vahtia joskus vaikka aurinkotuolista käsin, eikä leikkiä joka ikinen kerta lapsen kanssa rantavedessä, koska hän ei osaa itse.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 14:10"]
Olette varmaankin vauvasta saakka leikkineet lapsen kanssa jatkuvasti?
Yhdellä kaverillani on samalainen tilanne, lapsi on tottunut siihen että vanhemmat ovat leikkikavereita ja ei osaa leikkiä yksin yhtään.
Itse olen sitä mieltä että vanhempien ei tulisi olla leikkikavereita lapselleen ainakaan näin vahvasti.
[/quote]
Äitiyslomalla tuli kieltämättä leikittyä kun yritin suorittaa äitiyttä ja tehdä kaiken oikein. Raahasin lasta puistoon leikkimään, vaikkei hän osannut edes kävellä ja tein kaiken "niin kuin pitää". Ei sitä turhaan sanota että ensimmäinen lapsi on harjoituskappale.
Samanlainen perhe olemme kuin tekin. Samanikäinen lapsi, joka vaatii myös paljon huomiota.
Olemme tietoisesti koettaneet joka päivä "pakottaa" lasta tekemään juttuja myös yksin. Onneksi hän ymmärtää hyvin puhetta, joten voimme jo tehdä sopimuksia. Esimerkiksi kun äiti ja isä saavat rauhassa juoda aamukahvit ja lukea Hesarin ja sinä leikit sillä aikaa niin sitten lähdemme koko perhe rannalle. Harjoittelua se vaatii mutta nyt saamme jo ainakin 1-2 kertaa päivässä hetken rauhallistakin aikaa. Samoin retkipaikoissa koetamme kasvattaa lasta siihen, että edes hetkittäin (edes 5-10min kerrallaan) aikuiset juttelevat hetken keskenään ja lapsi leikkii itsekseen. Vaihtoehtona voi olla esim. aikuisten vieressä penkillä istuminen (=ei pääse leikkimään). Yleensä valitsee sen itsekseen leikkimisen mieluummin, vaikka voikin koettaa huudella aluksi aikuisia.
Mitä teemme... no, kaikenlaista. Yleensä jotain sellaista, mistä myös aikuiset tykkäävät. Esim. lapsen pyöräillessä otetaan matkan varrelle jokin kiva kahvila. Tai kirjastossa toinen on muksun kanssa ja toinen saa lukea lehtiä. Kivoja muita tekemisiä esim. päiväristeily, Suomenlinna, Seurasaari, shoppailupäivä (siellä meillä tehoaa että kun äiti saa käydä kuudessa vaatekaupassa, mennään sinne kivaan kauppaan, jossa on junarata :) )...
tsemppiä!
Eikö kompromissi riitä lapselle? Meillä uimarantareissu menee niin että lapsi yrittää koko ajan saada minua leikkimään kanssaan. Minä leikin aluksi hetken, sitten istun aurinkoon ja katselen häntä. Lapsi yleensä jonkin ajan kuluttua tyytyy tähän. Tai joskus sanon, että tulen leikkimään, kunhan luen ensin lehdestä yhden jutun/ juon kaksi kuppia kahvia tms.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 11:52"]
Kiitos 7 ja 3. On hyvä muistaa, että tämä menee ohi. Tuntuu vaan niin rankalta kun retki uimarannallekin tuntuu rangaistukselta. Haluaisin joskus vaikka vain maata, nauttia auringosta tai ehkä lukea luvun jostain kirjasta, mutta päädyn olemaan joko ilkeä äiti joka ei halua huomioida lastaan, tai puistotäti leikkeineen ja lauluineen.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 11:49"][quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 11:44"]
Kannattaisko se lapsi laittaa kuriin? Kuulostaa aika kammottavalle riehujalle, joka saa vanhemmat tekemään just niinkuin ite tahtoo...
[/quote]
Lapsi on kyllä melkoisen vahvatahtoinen, mutta onneksi tai onnettomuudeksi me vanhemmat olemme samanlaisia. Minä en ainakaan suostu siihen että lapsi päättää kaikesta, joten ne hetket kun en leikitä, joudun hokemaan samaa lausetta yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes oma hetkeni on ohi. Esimerkiksi "äiti tiskaa nyt, en ehdi leikkiä, äiti tiskaa nyt, en ehdi leikkiä, äiti tiskaa nyt..." Tai "äiti heräsi juuri ja haluaa juoda aamukahvin ja lukea lehden rauhassa, ei nyt. Äiti haluaa juoda kahvin loppuun..." Jossain vaiheessa tajuan että olen istunut aamupalapöydässä 15 minuuttia hokemassa "ei nyt" enkä ole lukenut yhtäkään uutista sanomalehdestä loppuun asti.
[/quote]
Hei nyt seis tuommoinen. Sanot lapselle kerran, että ei nyt. Jos jatkaa, sanot painokkaasti lapsen tasolle kyykistyneenä saman asian. Ja sitten ei muuta. Jos jatkaa, omaan huoneeseen rauhoittumaan. 4-vuotias pystyy kyllä odottamaan!
Ihan mukavasti on lomaa vietetty. Käyty välillä huvipuistossa, uimassa, mökkeilty yms. Ei ole ollut lapsen kanssa mitään ongelmaa. Joskus on ihan kotipäiviä, lapsi osaa itse leikkiä yksinään tai rakennella kaikennäköistä. Tylsempinä hetkinä pelataan yhdessä, katsotaan piirrettyjä tai käydään kävelyllä ulkona muuten vain.
Ei ole tarvinnut viihdyttäjänä tai ohjelmatoimistona olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaista se oli oman ainokaisemme kanssa, kun hän oli suunnilleen tuossa iässä. Sitä jatkui siihen asti, kunnes kuusivuotiaana hän alkoi käydä ulkona leikkimässä itsekseen tarhakaveriensa kanssa. Silloin saatiin enemmän nk. omaa aikaa tunti tai pari.
Tuossa iässä kannattaa hyödyntää lapsen toimintatarmoa. Olisiko jotain kotitöitä, johon hänet voisi ottaa mukaan? Esim. ruoanlaitto, leivonta, siivous? Viimeistään teini-iässä ne työt eivät yleensä enää kiinnosta, mutta pikkulapsen voi saada aika helposti apulaiseksi.
Toisinaan isovanhemmat tulivat meille avuksi. Mummo saattoi viedä lapsen ulos tai leikittää häntä. Jos lapsi suostuu yökyläilyyn mummolaan, niin sitäkin voi kokeilla.
Kerro lapselle, että nyt on tosiaan tylsää, istutaan vaan sohvalla ja pidetään tylsää. Ota samalla sekuntikellolla aikaa, kauanko lapsi jaksaa viettää tylsää vai meneekö etsimään tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaisko se lapsi laittaa kuriin? Kuulostaa aika kammottavalle riehujalle, joka saa vanhemmat tekemään just niinkuin ite tahtoo...
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 11:44"]
Kannattaisko se lapsi laittaa kuriin? Kuulostaa aika kammottavalle riehujalle, joka saa vanhemmat tekemään just niinkuin ite tahtoo...
[/quote]
Lapsi on kyllä melkoisen vahvatahtoinen, mutta onneksi tai onnettomuudeksi me vanhemmat olemme samanlaisia. Minä en ainakaan suostu siihen että lapsi päättää kaikesta, joten ne hetket kun en leikitä, joudun hokemaan samaa lausetta yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes oma hetkeni on ohi. Esimerkiksi "äiti tiskaa nyt, en ehdi leikkiä, äiti tiskaa nyt, en ehdi leikkiä, äiti tiskaa nyt..." Tai "äiti heräsi juuri ja haluaa juoda aamukahvin ja lukea lehden rauhassa, ei nyt. Äiti haluaa juoda kahvin loppuun..." Jossain vaiheessa tajuan että olen istunut aamupalapöydässä 15 minuuttia hokemassa "ei nyt" enkä ole lukenut yhtäkään uutista sanomalehdestä loppuun asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi meillä oli tuossa iässä ja nytkin naapurustossa lapsella kavereita. Jos ei oltu reissussa tai muuten poissa kotoa, niin lapsi leikki naapurin lasten kanssa joko omalla pihalla tai naapurin pihalla tai sisällä meillä tai kaverilla. Valvotusti tietysti.
Onhan toki aina aikoja, jolloin ainokaiselle ei löydy kaveria, mutta ne ovat hyviä hetkiä opettaa sitä ainokaista keksimään tekemistä itsekseen. Tällä hetkellä meidän 10 ainokainen on omasta halustaan kotona yksin kun me vanhemmat olemme vielä töissä, eli ajattele ap positiivisesti: jonkun vuoden päästä helpottaa.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 11:44"]
Kerro lapselle, että nyt on tosiaan tylsää, istutaan vaan sohvalla ja pidetään tylsää. Ota samalla sekuntikellolla aikaa, kauanko lapsi jaksaa viettää tylsää vai meneekö etsimään tekemistä.
[/quote]
Ei jaksa. Pyörii sohvalla ja pyytää vanhempia mukaan leikkimään vaikka omaan huoneeseensa, huutaa, kitisee, riehuu, mitä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sä rankutat sille lapselle? Mene lapsen tasolle, ota kiinni kädestä. Katso silmiin. Sano "Ei, minä tiskaan nyt, myöhemmin."
Jos lapsi rankuttaa, huutaa, kiipeilee, häiritsee. Katso silmiin ja sano tiukasti "Nyt jos et lopeta, joudut arestiin!"
Kun aikuiset puhuu, lapsi vaikka viittaa tai pyytää puheenvuoroa, ei puhu päälle eikä varsinkaan kimitä kovaan ääneen omaa juttuaan.
Kiitos 7 ja 3. On hyvä muistaa, että tämä menee ohi. Tuntuu vaan niin rankalta kun retki uimarannallekin tuntuu rangaistukselta. Haluaisin joskus vaikka vain maata, nauttia auringosta tai ehkä lukea luvun jostain kirjasta, mutta päädyn olemaan joko ilkeä äiti joka ei halua huomioida lastaan, tai puistotäti leikkeineen ja lauluineen.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 11:52"]
Mitä sä rankutat sille lapselle? Mene lapsen tasolle, ota kiinni kädestä. Katso silmiin. Sano "Ei, minä tiskaan nyt, myöhemmin."
Jos lapsi rankuttaa, huutaa, kiipeilee, häiritsee. Katso silmiin ja sano tiukasti "Nyt jos et lopeta, joudut arestiin!"
Kun aikuiset puhuu, lapsi vaikka viittaa tai pyytää puheenvuoroa, ei puhu päälle eikä varsinkaan kimitä kovaan ääneen omaa juttuaan.
[/quote]
Minulla on tapana mennä kyykkyyn, ottaa lasta molemmista käsistä kiinni ja kertoa miksi ei. Kun lapsi huutaa keskustelujen päälle, lopetamme keskustelun ja kerromme hänelle että nyt on aikuisten puheenvuoro, sinun on sitten sen jälkeen. Kun yritämme aloittaa keskustelua uudelleen, alkaa taas se ÄLÄLÄLÄLÄ jonka tarkoitus on vain häiritä, joten lopetamme keskustelun ja selvitämme lapselle että ei näin. Näihin selvityksiin menee yleensä kaikki se aika, minkä olisi voinut käyttää keskusteluun tai vaikka siihen tiskaamiseen, eikä kukaan ole silti tyytyväinen.
Eli toistan kysymyksen, kannattaisiko laittaa selvät rajat? Tuo jatkuva toistelu ei näytä toimivan, kuulostaa enempikin vain että kinaatte kilpaa ja lopulta lapsi voittaa, kun vanhemmat on saaneet kahvinsa juotua ja viihdyttävät taas lasta. Kyllä lapsi tajuaa yhdellä tai kahdella kerralla, mitä olet sanonut, ei sinun sen jälkeen tarvitse kiinnittää häneen huomiota vaan juot kahvit rauhassa. Huomiotahan hän noinkin saa, kun saa sinut koko ajan jotakin hänelle puhumaan. Voi olla, että ensimmäiset 20-50 kertaa lapsi roikkuu lahkeessa jatkamassa huutamista, mutta kyllä se jossakin vaiheessa tajuaa ettet kiinnitä huomiota ennenkuin olet oman hommasi tehnyt. Tässä kohtaa olisi varmaan ihan loistava paikka opettaa sitä toisten huomioimista ja oman vuoron odottelua. Loma saattaa mennä siinä, mutta jos ongelman saatte nyt ratkaistua, niin jatkossa ei tarvitse tätä sietää. Kannattais varmasti myös miettiä, onko ainoa rajojen pitäminen vain jatkuvaa sanallista toistoa. Lelut jäähylle, lapsi jäähylle, jätetään menemättä jonnekin kivaan jo sovittuun paikkaan jos kiukuttelee jne.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 11:49"]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 11:44"]
Kannattaisko se lapsi laittaa kuriin? Kuulostaa aika kammottavalle riehujalle, joka saa vanhemmat tekemään just niinkuin ite tahtoo...
[/quote]
Lapsi on kyllä melkoisen vahvatahtoinen, mutta onneksi tai onnettomuudeksi me vanhemmat olemme samanlaisia. Minä en ainakaan suostu siihen että lapsi päättää kaikesta, joten ne hetket kun en leikitä, joudun hokemaan samaa lausetta yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes oma hetkeni on ohi. Esimerkiksi "äiti tiskaa nyt, en ehdi leikkiä, äiti tiskaa nyt, en ehdi leikkiä, äiti tiskaa nyt..." Tai "äiti heräsi juuri ja haluaa juoda aamukahvin ja lukea lehden rauhassa, ei nyt. Äiti haluaa juoda kahvin loppuun..." Jossain vaiheessa tajuan että olen istunut aamupalapöydässä 15 minuuttia hokemassa "ei nyt" enkä ole lukenut yhtäkään uutista sanomalehdestä loppuun asti.
[/quote]
Sanot lapselle tasan YHDEN kerran, että "ei nyt, äiti juo nyt kahvia ja sen jälkeen sitten sitä ja tätä" etkä ala jankuttaa. Ja et kiinnitä vinkumiseen, mankumiseen ja huutamiseen MITÄÄN huomiota ja luet lehden loppuun.
Meillä ei ylipäänsäkään ole kiinnitetty negatiiviseen käytökseen minkäänlaista huomiota ja positiivisesta on kehuttu. Ei noista kolmesta kukaan ole loputtomiin jaksanut möykätä tai riehua kun sitä ei ole huomioitu millään tavalla.
Ehkä meillä ei sitten ole tarpeeksi kuria. Tuntuu vaan niin järjettömältä, että lomalla, kun pitäisi olla mukavaa yhdessä, joudumme opettamaan lapselle ettei äidistä tai isästä ole sinulle seuraa, meitä ei kiinnosta.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 12:38"]
4-vuotias ja koet asian ongelmaksi? Onko kyseessä erityislapsi?
Avasin tän ketjun vähän erilaisin odotuksin. Meilläkin vain 1 lapsi, mutta jo koululainen. Olen miettinyt, että nyt vähän isompana hän alkaisi jo kaivata seuraa esim. huvipuistoihin ja pidemmille lomareissuille. Alle kouluikäisenä ei viihtymisen kanssa ollut ongelmaa. Eikä vielä 4-vuotiaan pitäisi osata haluta huvipuitoihin!
[/quote]
Aika pussissa kasvattu sellainen 4v, joka ei ole vielä kuullut huvipuistoista! Lapset osaavat haluta kaikkea, mistä ovat isommilta lapsilta kuulleet, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa että oikeasti pitäisivät kaikesta mitä sattuvat haluamaan.