olen todella paska äiti.v

Yritä pyytää lastensuojelusta itsellesi tukiperhettä. Jos lapsi olisi vaikka kolmen viikon välein viikonlopun tukiperheessä niin varmasti jaksaisit taas antaa hänelle aikaa ja rakkautta. Jaksamista!!

Sääliksi käy lasta kun kukaan ei halua. Hän ymmärtää sen taatusti aikuisena ettei ollut toivottu ja oli vain tiellä. Kokemusta on!!
Nyt on sinulla virlä mahdollisuus ryhdistäytyä, neuvolaan ja sassiin. Sieltä saat infoa ja tukea!

2

[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 09:55"]

Lapsella on hirveä ikävä mun perään. Eiköhän sekin menisi ohi, kun huomaisi, että on paljon mukavampaa tasapainoisemman aikuisen luona. Lisäksi lapsella on nytten tosi hvä hoitopaikka, jossa on hyviä kavereita. Ois pitänyt älytä pitää osapäivästä paikkaa koko kesän.

Lapsen isä ei ole hirveän innostunut ajatuksesta.

ap

[/quote]

Lapsi kiehnää koko ajan ympärilläsi tarkkaillakseen oletko ok, ja hakeakseen jotakin varmistusta siitä että pysyt hänen luonaan ja nautit hänen seurastaan. Aiheutat  takertumisreaktion työntämällä hänet henkisesti ja fyysisesti luotasi. Kerää ensi viikonloppuna voimia, ja sen jälkeisellä viikolla OMISTAUDU lapsellesi. Huomaat kuinka tilanne muuttuu.

Minulle tuli viestistäsi olo, että lapsi kiehnää hulluna, kun ei saa haluamaansa huomiota ja sulta palaa päret, koska lapsi kiehnää hulluna. Oletko koittanut sellaista, että kun lapsi tulee hoidosta olet hänen kanssaan puoli tuntia tai tunnin. Ihan vaan hänen kanssaan. Kiehnäätte ja juttelette ja kuuntelet lapsen kuulumiset. Kiehnääkö lapsi tuonkin jälkeen vai onko saanut tarvitsemansa ja lähtee muihin hommiin? Meillä on ainakin niin, että jos puoli tuntia vaan olen lapsen ehdoilla saan olla melko lailla rauhassa lopun iltaa. Toki kommunikoidaan ja halataan välissä, mutta lapsi ei koko aikaa pyöri kintuissa.

Sitten teidän pitää hoitaa tuo yöjuttu kohdilleen. Mä en ainkaan kykynisi mihinkään jos en saa yöllä nukuttua. Minä olen yhden lapsen kanssa ihan puhunut aista selviksi, että äidin pitää saada yöllä nukkua. Jos on oikeasti asiaa, paha olla, on nähnyt pahaa unta jne niin tietysti saa tulla kainaloon, mutta muutoin nukutaan omissa sängyissä. Äiti ei jaksa ja on sitten kiukkuinen, koska on väsynyt. Tästä pitää tietty 'palkita' lapsi eli jos on nukkunut sängyssään niin sitten pitää äidin jaksaa touhuta vähän paremmin, että ei tule lapselle huijattua fiilistä.

Tsemppiä

Sinun raskas arkesi on lapsesi lapsuus.

Itse olen samanlainen, suurimmaksi osaksi haluaisin olla yksin. En osaa olla lasten kanssa. Aloitin juuri kuudennet masennuslääkkeet, mutta olen alkanut epäilemään että kyseessä ei ole masennus. Olen tunnevammainen erakko. Oma äitini on narsisti. Haluaisin olla erilainen, lämmin ja turvallinen äiti. Mutta en osaa. Olen kuitenkin sen verran fiksu että tajuan- ja tuska on mittaamaton.

Mikä estää ryhtymästä etävanhemmaksi?

Mutta jos sille on estettä, niin menepä neuvolaan ja avaudu siellä, tarvitset tukea vanhemmuuteesi joka tapauksessa.

Lapsella on hirveä ikävä mun perään. Eiköhän sekin menisi ohi, kun huomaisi, että on paljon mukavampaa tasapainoisemman aikuisen luona. Lisäksi lapsella on nytten tosi hvä hoitopaikka, jossa on hyviä kavereita. Ois pitänyt älytä pitää osapäivästä paikkaa koko kesän.

Lapsen isä ei ole hirveän innostunut ajatuksesta.

ap

Mene neuvolaan juttelemaan ennen kuin jotain käy

On todella harmi, että ihmiset hankkivat lapsia omista itsekkäistä syistään miettimättä asiaa sen pidemmälle. Ensin perhe rikkoutuu ennen kun lapsi osaa edes puhua ja sen jälkeenkään ei ole mitään edellytyksiä vanhemmuudelle. Surullista.

Olin tosi nuori kun sain ensimmäisen lapseni, hänen isänsä oli sellainen että hän rupesi lapsen lähivanhemmaksi, se oli hänelle maailman ihanin ja parhain asia, joten helppo oli näin päättää, minä olin sitten se etävanhempi, huoltajuus lapseen on.

Nyt kun kasvoin kaikinpuolin on mulla uusi perhe, kaksi lasta, ja jos ero tulisi olisi se on aivan selvä asia että näille nuorimmille minä olisin lähivanhempi. 

Näin se elämä menee. Halveksuntaa olen saanut ekan lapseni päätöksen suhteen mutta myös hyviä kommentteja. Kukaan ei ole tätä jälkeenpäin katunut, ja lapsi kohta sen ikäinen että saa itse päättää haluaako tulla äitin ja pikkusisarusten kanssa asumaan.

Pitää osata myöntää ihan lapsen takia jos lapsen on parempi olla muualla enempi ajasta.

Minä minä minä minä minä minä minä MINÄ!

Nii, minä minä minä minä olen paska äiti.

ap

Ymmärrän tunnelmasi täysin. Univaje syö naista ja vie ilon kaikesta. Et ole paska äiti vaikka siltä välillä tuntuu. Meillä auttaa se että lapsi nukkuu lattialla patjalla käden ulottuvilla.  Päivittäin hiljaisen puuhaamisen hetki. Päivittäin ulkoilua.

Voimia! En usko että etävanhemmuus olisi ratkaisu. 

Jos äiti voi huonosti, näkyy se pian lapsessakin. On tervettä itsekkyyttä pitää itsestään huolta, jotta voisi huolehtia myös lapsesta. Jos lähivanhemmuus ei toimi, on varmasti lapsen parhaaksi mennä isälleen jos isä tähän suostuu. Jotain apua sinun on kuitenkin tässä tilanteessa saatava.

Mikä sua siinä lapsessa niin häiritsee?

Se että se puhuu? Se että se haluaa jutella sun kanssa ja halata?

Oliko se vauvana "kivempi"?

Käytkö sä töissä vai makaatko päivät sohvalla ja katsot telkkaria ja lapsi häiritsee telkkarin katsomista?

En ymmärrä mikä siinä lapsessa mättää, tuollaisia ne on. Ne kaipaa huomiota. Ne haluaa olla vanhempiensa kanssa. Eihän niillä ole muita!

Miksi sulla on lapsi jos kerran et pidä lapsista? Vai etkö tiennyt ennen raskautta millaisia lapset on ja halusit yhden kun "muillakin nyt vaan on"?

Lapsi parka:-( kukaan ei halua häntä!

Sairas ämmä oot ja itsekäs..samaten lapsen isä.. käy lasta sääliksi kun kumpikaan ei häntä halua ja on heittopussina pienestä pitäen kun vanhemmat ei ole osanneet pitää suhdettaan kunnossa. Noh..tässä taas yksi tuleva syrjäytynyt ja masentunut nuori tähän yhteiskuntaan... kannattiko tehdä lapsi?

Komppi yhdeksikölle. Pienistä ratkaisuista homma lähtee! Ei sun tarvitse potea huonoa omaatuntoa, koska sinä vain projisoit sen kasvavana inhona lapsesi, eli se ei äitiytesi tasoa nosta pätkääkään, ja uupumus on täysin inhimillistä.

Nyt lähdet etsimään ratkaisuja uupumukseesi, palanen kerrallaan. Yhdeksiköllä oli hyvä ratkaisu tuohon nukkumisjärjestelyyn. Lapsi saa nukkua luonasi, mutta ei sängyssäsi, koska silloin et saa nukuttua. Lapsikin sen ymmärtää, mutta se ei kuulosta samalla lailla hylkäämiseltä kuin totaalikielto.

Vähitellen lapsesi erkaantuu sinusta kyllä. Nyt hän vielä on pieni, ja saattaa reagoida vielä eroonnekin lisääntyneellä ripustautumisella, mutta jo vuoden päästä hän voi hyvinkin olla itsenäisempi ja kaveriorientoituneempi. Kannusta hänen kaverisuhteitaan, pyytäkää tarhasta kavereita kotiinkin leikkimään. Tavallaan siitä on lisää vaivaa, mutta lapsi ei ainakaan silloin takerru SINUUN, ja kyllä niitä leikkikutsuja alkaa tulla sitten myös kaverien koteihin.

Koeta kohentaa omaakin jaksamistasi, tarvitsisit joka viikolle jonkun oman harrastuksen. Tai edes sinne vapaalle viikonlopulle jotain menoa, ettet jää kotiin makaamaan lamaantuneena.

Ota ongelma esille nyös neuvolassa, voisit saada sitä kautta tukiperheen