Millainen on tyypillinen pettäjänainen? HEI PETTÄJÄT, kertokaa itsestänne

[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 08:03"]

Naiset, jotka kaipaavat paljon miehistä ihailua, ovat taipuvia pettämään. Ne tunnistaa helposti suuresta määrästä miespuolisia "kavereita".

[/quote]

Ei kyllä tunnista, enemmänkin vähistä kavereista ja pyylevästä ulkomuodosta.

Petettyjä itsekin.Kostavat miehilleen.Huomionhakuisia keimailijoita.Kovia flirttailemaan.Ilkeitä.Onnettomia.Seksinnälkäisiä.Kaikilla varmaan omat syynsä ja erilaiset.

nuorena vietin itsenäistä elämää, matkustelin, juhlin ja tapailin paljon miehiä. menin naimisiin, elin seesteistä elämää, kunnes huomasin, että en enää kiinnosta miestäni naisena, vaikka olen nätti ja pidän itsestäni huolen. aikani kipuilin asian kanssa, sitten tajusin, että kaipaan huomiota ja seksiä ja päätin hankkia niitä. en halua erota, mies on muuten hyvä puoliso ja ystävä.

nyt tapailen muita miehiä, välillä harrastan seksiä jonkun kanssa ja olen tyytyväinen elämääni.

luonteeltani olen ulospäinsuuntautunut ja iloinen, tykkään tavata uusia ihmisiä ja pitää hauskaa.

Mä oon pettänyt kostoksi lisäksi oon vaan humalassa ikäänkuin unohtanutv olevani suhteessa, mutta nämä oli alle 23 vuotiaana. En enään pettäisi, mieheni on luotettava ja itse olen kasvanut aikuiseksi. En enään ole niin huomion kipeä miehiltä, omaltani ainoastaan. Tuntemani aikuiset pettäjät ovat moraalittomia eivätkä ajattele että se nyt olisi niin paha, kevytkenkäisiä. Tai rakastuneita.

Tuntemani pettäjänaiset ovat huomionkipeitä. Eivät osaa erota miehestä, koska olisi ikävää olla sinkku. Aika lapsellisia riippumatta iästä.

En nyt voi kertoa itsestäni, mutta näitä olen itse käynyt panemassa (siis miehen huomiot):

- kostajat, koska olivat tullut itse petetyksi (suht vaarattomia)

- parisuhteen ylläpitäjät eli "suht" tai "keskinkertaisen" toimiva parisuhde, jossa seksi ja läheisyys kadonnut tai tauolla syystä tai toisesta. Ei aikomustakaan erota omasta miehestä eli ns Victoriamilan profiilien takana olevat naiset (vaarattomia)

- täydelliset kulissiliitot, joita ei voi enää sanoa edes "kaverikämppiksiksi" (näissä ISO riski, sillä saattavat rakastua vaikka mies ei haluaisi kuin seksiä)

- "en mä riitä sulle tyypit" eli jos tämän lauseen kuulee naisen suusta parisuhteessa niin on hyvin usein pettäjä (kannattaa varoa sekä parisuhteessa että seksisuhteessa)

- humala/työpaikkaromanssi hölmöilyt (yleensä vaarattomia ja välttämättä eivät johda seksiin)

Mitään ulkonäöllisiä tai sen suurempia yhdistäviä luonteenpiirteitä en ole havainnut. Itse olen mies, joka ei halua sitoutua parisuhteeseen ja siksi noita irtosuhteita varattujenkin kanssa kertynyt useita kymmeniä joihin havainnot perustuu!

Olen kerran pettänyt edellisessä suhteessa. Olin ihastunut työkaveriini ja yhtäkkiä firman juhlien jälkeen olinkin miehen luona. Pysähdyin miettimään, mitä olen tekemässä ja päätin että antaa mennä vaan! Pari viikkoa tuosta erosin kihlatustani, ihan hänestä itsestään johtuvista syistä. Päivääkään en ole katunut. 15vuotta kulunut enkä toiste ole vieraaseen sänkyyn päätynyt.

Koska olen kokenut minkälaisen tunnemyllerryksen pettäminen saa aikaan (huonossakin suhteessa) ei ole mitään houkutusta kokea sitä uudelleen (hyvässä suhteessa).

Olin 16-vuotias ja 22-vuotias mies kiristi minut parisuhteeseen uhkaamalla tappaa itsensä jos en ala seurustella hänen kanssaan. Veti myös itsemurhakortin aina esiin jos aloin puhua että haluaisin erota. Siitä huolimatta että halusi pitää minut väkisin kanssaan, kävi koko ajan vieraissa, eikä kyse edes ollut mistään yhden yön panoista vaan oli mm. lähetellyt yhdelle tytölle viestejä joissa luki "en oo pitkään aikaan tuntenut kenenkään kanssa näin". Päätin sitten pettää häntä, mutta en tyhmänä kertonut siitä hänelle. Jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt kertoa, jotta olisin voinut satuttaa häntä edes murto-osan siitä määrästä mitä hän satutti minua.

Jos Mikko H. Kontulasta tunnistat itsesi tästä, niin toivon sinulle pelkkää pahaa! Ja Mikon sukulaiset siellä Kuopiossa, teidän olisi hyvä tietää millainen kusipää rakas sukulaisenne on.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 09:13"][quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 08:01"]

Minä olen. Olin kahden pojan loukussa.

Olen tosi herkkä, just sellainen, etten haluaisi ikinä satuttaa ketään. Koitan aina tehdä asiat muille mahdollisimman helpoiksi. Järjestelen asioita muiden puolesta, olen perfektionisti.

Olin 14-vuotias, kun sain ensimmäisen poikaystäväni. Ei mennyt montaakaan viikkoa, kun tämä kyllästyi odottamaan minun olevan valmis siirtymään eteenpäin suhteessa. Raiskasi minut, kahdesti. Sen jälkeen alkoi henkinen väkivalta ja vainoaminen.

Tutustuin salaa paremmin yhteen kaveripoikaan. Ihastuin tähän. Tämä sai minut jättämään (vaikka se meni aikamoiseksi säädöksi ensin) väkivaltaisen poikaystäväni, vaikkei se helppoa ollut. Pari kuukautta siinä meni erossa-yhdessä-erossa. En uskaltanut jättää tätä.

Silti siinä samalla olin tunnustanut tunteeni tälle kaveripojalle, silloin 17-vuotiaalle. Kerroin niistä myös silloiselle poikaystävälleni.

Mietin kaveripoikaa ollessani vielä entisen poikaystäväni kanssa. Hän varmaan mietti jo uutta tyttöä.

Lopulta, ehkä kuukausi kaksi kerrottuani tunteistani toiseen, uskalsin erota lopullisesti tästä väkivaltaisesta. Meni ehkä puolisen vuotta, kun aloimme seurustelemaan tämän kaveripojan kanssa. Olemme yhdessä yhä kolmen vuoden jälkeen. Silti rinnassa painaa petturuus exääni kohtaan. Hän ehkä satutti minua fyysisesti, mutta minä häntä henkisesti.

Tyhmä teini-ikä.

[/quote]

Tässä hyvä esimerkki siitä että lasten ei pitäisi alkaa sähläämään. Jatkoit "seurustelua" raiskauksen jälkeen? Murehdit "petturuutta"?

Opeta aikanaan omat tyttäresi kunnioittamaan itseään.

[/quote]

En nyt sanois, että se on monelle aikuiselle naisellekkaan helppo lähteä väkivaltaisesta parisuhteesta. Sen käsityksen olen saanut, kun olen lukenut useita narsismista kertovia kirjoja. Että älä nuorten suhteita yleistä mun tarinan perusteella. Ja hyvin mulla on nykyisen poikaystävän kanssa mennyt, vaikka aloimmekin "lapsina sähläämään".

"Ei se mitään pettämistä ollut kun meidän rakkaus oli jo loppu siinä vaiheessa..."

Harmi vaan jos ei muista huumassaan kertoa exälle ensin erosta, ennen kuin hyppää sänkyyn!

Useimmat sellaiset piirteet, joita täällä on mainittu ovat lähinnä ulkoisia tekijöitä, jotka eivät liity asiaan paljoakaan. Sanoisin itse, että kykenemättömyys oman käytöksen ja persoonallisuuden analysointiin on yksi piirre.

Voin puhua vain itsestäni, tämä ei välttämättä päde suurempaan pettäjäjoukkoon. Olen alle 30-vuotias naimisissa oleva alle kouluikäisen lapsen äiti. En petä miestäni säännöllisesti, vain tilanteissa joissa edellisestä seksikerrasta on huomattavan pitkä aika. Miestäni ei noin neljään vuoteen ole kiinnostanut seksi käytännössä ollenkaan, en tiedä syytä. Olen yrittänyt kaikkeni, erilaisia roolileikkejä, seksileluja, alusvaatteita, uusia juttuja sängyssä, mutta kun mies ei ole kiinnostunut niin en voi häntä pakottaa. Mies on paras ystäväni, rakastava aviomies ja hyvä isä lapsellemme, mutta häntä ei tosiaan seksi kiinnosta, ainakaan minun kanssani. Tällaisessa tilanteessa ero ei mielestäni ole vaihtoehto kun kaikki muu suhteessamme toimii moitteettomasti.

En sano, että mieheni haluttomuus olisi ainut syy satunnaisiin pettämisiini, ehkä olisin myöhemmin joka tapauksessa aloittanut pettämisen. Satunnaiset suhteeni ovat puhtaasti yhden yön juttuja, kun olen kauempana kotoa niin kukaan ei tunne.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 08:21"]

Mä olen 35-vuotias, akateemisesti koulutettu,asiantuntijaduunissa. Kaunis, hoikka, urheilullinen. Ulospäin suuntautunut, hauskaa seuraa. Mulla on useita läheisiä ystäviä. Tykkään laittaa hyvää ruokaa. Treenaan 5 kertaa viikossa. Kahden alakoululaisen äiti.

Haluatko tietää vielä jotain muuta?

[/quote]

Mhdatkohan olla tyypillinen huora vai epätyypillinen?

[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 08:58"]

Minä taas olen 51 vuotias, myös melko pitkälle kouluttautunut esimiestyössä. Minulla on paljon kavereita ja muutama hyvä ystävä. Kaikki naispuolisia.

Hoidan kotimme ja puutarhan, lenkkeilen koiran kanssa sekä luen dekkareita. Harrastan kävelylenkkejä ja uintia. Ikäisekseni varmaankin kohtuullisen näköinen. En käy usein baareissa, koskaan en yksin. Nämä muutamat miehet olen tavannut muualla ja suhteet ovat olleet pidempiä, kuin yhden yön.

Miksikö petän? Siksi, että kotona olen saanut seksiä viimeksi viisi vuotta sitten. Emmekä eroa vielä pariin vuoteen erinäisistä syistä johtuen.

[/quote]

erinäiset syyt? Ovatko ne esim miehen tuleva perintö tai muu varallisuus?

Sellainen, joka ei saa mieheltään enää seksiä, eikä läheisyyttä. Lapsien takia yhdessä.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 08:01"]

Minä olen. Olin kahden pojan loukussa.

Olen tosi herkkä, just sellainen, etten haluaisi ikinä satuttaa ketään. Koitan aina tehdä asiat muille mahdollisimman helpoiksi. Järjestelen asioita muiden puolesta, olen perfektionisti.

Olin 14-vuotias, kun sain ensimmäisen poikaystäväni. Ei mennyt montaakaan viikkoa, kun tämä kyllästyi odottamaan minun olevan valmis siirtymään eteenpäin suhteessa. Raiskasi minut, kahdesti. Sen jälkeen alkoi henkinen väkivalta ja vainoaminen.

Tutustuin salaa paremmin yhteen kaveripoikaan. Ihastuin tähän. Tämä sai minut jättämään (vaikka se meni aikamoiseksi säädöksi ensin) väkivaltaisen poikaystäväni, vaikkei se helppoa ollut. Pari kuukautta siinä meni erossa-yhdessä-erossa. En uskaltanut jättää tätä.

Silti siinä samalla olin tunnustanut tunteeni tälle kaveripojalle, silloin 17-vuotiaalle. Kerroin niistä myös silloiselle poikaystävälleni.

Mietin kaveripoikaa ollessani vielä entisen poikaystäväni kanssa. Hän varmaan mietti jo uutta tyttöä.

Lopulta, ehkä kuukausi kaksi kerrottuani tunteistani toiseen, uskalsin erota lopullisesti tästä väkivaltaisesta. Meni ehkä puolisen vuotta, kun aloimme seurustelemaan tämän kaveripojan kanssa. Olemme yhdessä yhä kolmen vuoden jälkeen. Silti rinnassa painaa petturuus exääni kohtaan. Hän ehkä satutti minua fyysisesti, mutta minä häntä henkisesti.

Tyhmä teini-ikä.

[/quote]

Tässä hyvä esimerkki siitä että lasten ei pitäisi alkaa sähläämään. Jatkoit "seurustelua" raiskauksen jälkeen? Murehdit "petturuutta"?

Opeta aikanaan omat tyttäresi kunnioittamaan itseään.

Jos ei kotona saa ruokaa, niin pitää mennä ulos syömään.

Ei ne kerro. Täällä ovat just ne naiset, joiden mielestä miehet on sikoja kun blaa blaa ja naiset ovat aina oikeassa ja tekevät niin oikein.

Onhan noissa pettäjä naisissa kaikenlaisia ihmistyyppejä, ei se ole mitenkään mustavalkoista. Joillakin on jopa ihan oikea ja hyvä syy petää, jos sitä enää miksikään pettämiseksi voi sanoa ja sitten taas on niitä todellisia pettureita joille on tärkeää saada huomiota aina ja jatkuvasti kaikilta.

Itse en koske varattuun naiseen ankä arvosta pettureita vähääkään, kokemuksella petturista.

Minä olen. Olin kahden pojan loukussa.

Olen tosi herkkä, just sellainen, etten haluaisi ikinä satuttaa ketään. Koitan aina tehdä asiat muille mahdollisimman helpoiksi. Järjestelen asioita muiden puolesta, olen perfektionisti.

Olin 14-vuotias, kun sain ensimmäisen poikaystäväni. Ei mennyt montaakaan viikkoa, kun tämä kyllästyi odottamaan minun olevan valmis siirtymään eteenpäin suhteessa. Raiskasi minut, kahdesti. Sen jälkeen alkoi henkinen väkivalta ja vainoaminen.

Tutustuin salaa paremmin yhteen kaveripoikaan. Ihastuin tähän. Tämä sai minut jättämään (vaikka se meni aikamoiseksi säädöksi ensin) väkivaltaisen poikaystäväni, vaikkei se helppoa ollut. Pari kuukautta siinä meni erossa-yhdessä-erossa. En uskaltanut jättää tätä.

Silti siinä samalla olin tunnustanut tunteeni tälle kaveripojalle, silloin 17-vuotiaalle. Kerroin niistä myös silloiselle poikaystävälleni.

Mietin kaveripoikaa ollessani vielä entisen poikaystäväni kanssa. Hän varmaan mietti jo uutta tyttöä.

Lopulta, ehkä kuukausi kaksi kerrottuani tunteistani toiseen, uskalsin erota lopullisesti tästä väkivaltaisesta. Meni ehkä puolisen vuotta, kun aloimme seurustelemaan tämän kaveripojan kanssa. Olemme yhdessä yhä kolmen vuoden jälkeen. Silti rinnassa painaa petturuus exääni kohtaan. Hän ehkä satutti minua fyysisesti, mutta minä häntä henkisesti.

Tyhmä teini-ikä.