Opiskelija umpikujassa

Sanotaan nyt näin, että hyvät näkymät joharista.

[/quote]

No mikä olisi vinkkisi ap:lle ja muille samassa tilanteessa oleville, onko opintoja mielekästä jatkaa?

No mua ei niinkää stressaa se, että ikää tulee lisää. Oon nyt 24 ja valmistun kun oon 25.. Enemmän mua kauhistuttaa se, että toiseen tutkintoon ei saa opintotukia! Koen, että mua on huijattu :(. Ajattelin tossa jossain vaiheessa, että tehdään sitten tuplamaisteri ja olin jo aika innoissani asiasta. Tuudittauduin siihen ajatukseen, sitten tuli toi uusi säännös. Nyt on myöhäistä vaihtaa tätä.

Koen, että mun tulevaisuus on jotenkin "pilalla". Olen opiskellut sen ainoan mahdollisen korkeakoulututkinnon sellaiselle alalle, jota kukaan ei tunnu arvostavan ja töitä tuskin saan. Olisin voinut valmistumisen jälkeen hakea vaikka kauppakorkeeseen tai valtiotieteelliseen. Nyt mulla ei oo sitä mahdollisuutta enää, koska ei oo rahaa opiskella. En minä pysty käymään kokopäiväisesti opintojen ohella töissä.

Tietysti voisi hakea jatko-opiskelemaan. Kuitenkin vähän epäilyttää työskennellä viisi vuotta paskalla palkalla yliopistolla, tehdä väikkäriä ja lopulta ehkä päästä johonkin tutkimusryhmään (tyyliin kaupan kassallakin saa samaa palkkaa). Jos sitten ei pääse tutkimusryhmiin ja työllisty, onkin jo aivan ylikoulutettu kaikkiin maisterin hommiin..

Harjoittelusta ei minulla ainakaan ollut mitään hyötyä. Kivaa kokemusta toki ja lihottaa CV:tä, mutta joka paikassa kun säästetään niin ei todellakaan saanut jalkaa oven väliin.

- Se toinen kasvatustieteilijä

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 20:24"]

Millaisia töitä kasvatustieteilijät tekevät?

[/quote]

Riippuu sivuainevalinnoista ja omista mielenkiinnonkohteista. Esimerkiksi valtiolle, säätiöihin ja yrityksiin voi päästä töihin. Osa haluaa opettajaksi esimerkiksi avoimeen yliopistoon, tällöin kannattaa suorittaa opettajan pedagogiset opinnot. Kasvatustieteilijä voi työskennellä esimerkiksi koulutuksen suunnittelutehtävissä, hr-tehtävissä jne.

En edes tiedä ja kohta valmistun.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 20:28"]

No mua ei niinkää stressaa se, että ikää tulee lisää. Oon nyt 24 ja valmistun kun oon 25.. Enemmän mua kauhistuttaa se, että toiseen tutkintoon ei saa opintotukia! Koen, että mua on huijattu :(. Ajattelin tossa jossain vaiheessa, että tehdään sitten tuplamaisteri ja olin jo aika innoissani asiasta. Tuudittauduin siihen ajatukseen, sitten tuli toi uusi säännös. Nyt on myöhäistä vaihtaa tätä.

Koen, että mun tulevaisuus on jotenkin "pilalla". Olen opiskellut sen ainoan mahdollisen korkeakoulututkinnon sellaiselle alalle, jota kukaan ei tunnu arvostavan ja töitä tuskin saan. Olisin voinut valmistumisen jälkeen hakea vaikka kauppakorkeeseen tai valtiotieteelliseen. Nyt mulla ei oo sitä mahdollisuutta enää, koska ei oo rahaa opiskella. En minä pysty käymään kokopäiväisesti opintojen ohella töissä.

Tietysti voisi hakea jatko-opiskelemaan. Kuitenkin vähän epäilyttää työskennellä viisi vuotta paskalla palkalla yliopistolla, tehdä väikkäriä ja lopulta ehkä päästä johonkin tutkimusryhmään (tyyliin kaupan kassallakin saa samaa palkkaa). Jos sitten ei pääse tutkimusryhmiin ja työllisty, onkin jo aivan ylikoulutettu kaikkiin maisterin hommiin..

Harjoittelusta ei minulla ainakaan ollut mitään hyötyä. Kivaa kokemusta toki ja lihottaa CV:tä, mutta joka paikassa kun säästetään niin ei todellakaan saanut jalkaa oven väliin.

- Se toinen kasvatustieteilijä

[/quote]

Kuulostaa niin tutuilta nuo mietteet. Nimenomaan itsekin olen viime aikoina kokenut, että olen väärillä valinnoillani pilannut suurin piirtein koko elämäni. Kuulostaa liioittelulta, tiedän, mutta oikeasti koen tilanteen aika tukalaksi. Minä myös olen lohduttautunut ajatuksella, että aina voi opiskella myöhemmin uuden tutkinnon tarvittaessa työllistymistä parantamaan, mutta näköjään sekin pyritään nyt päättäjien taholta estämään. Väikkärin teko ei kiinnosta yhtään. -ap

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 20:41"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 20:28"]

No mua ei niinkää stressaa se, että ikää tulee lisää. Oon nyt 24 ja valmistun kun oon 25.. Enemmän mua kauhistuttaa se, että toiseen tutkintoon ei saa opintotukia! Koen, että mua on huijattu :(. Ajattelin tossa jossain vaiheessa, että tehdään sitten tuplamaisteri ja olin jo aika innoissani asiasta. Tuudittauduin siihen ajatukseen, sitten tuli toi uusi säännös. Nyt on myöhäistä vaihtaa tätä.

Koen, että mun tulevaisuus on jotenkin "pilalla". Olen opiskellut sen ainoan mahdollisen korkeakoulututkinnon sellaiselle alalle, jota kukaan ei tunnu arvostavan ja töitä tuskin saan. Olisin voinut valmistumisen jälkeen hakea vaikka kauppakorkeeseen tai valtiotieteelliseen. Nyt mulla ei oo sitä mahdollisuutta enää, koska ei oo rahaa opiskella. En minä pysty käymään kokopäiväisesti opintojen ohella töissä.

Tietysti voisi hakea jatko-opiskelemaan. Kuitenkin vähän epäilyttää työskennellä viisi vuotta paskalla palkalla yliopistolla, tehdä väikkäriä ja lopulta ehkä päästä johonkin tutkimusryhmään (tyyliin kaupan kassallakin saa samaa palkkaa). Jos sitten ei pääse tutkimusryhmiin ja työllisty, onkin jo aivan ylikoulutettu kaikkiin maisterin hommiin..

Harjoittelusta ei minulla ainakaan ollut mitään hyötyä. Kivaa kokemusta toki ja lihottaa CV:tä, mutta joka paikassa kun säästetään niin ei todellakaan saanut jalkaa oven väliin.

- Se toinen kasvatustieteilijä

[/quote]

Kuulostaa niin tutuilta nuo mietteet. Nimenomaan itsekin olen viime aikoina kokenut, että olen väärillä valinnoillani pilannut suurin piirtein koko elämäni. Kuulostaa liioittelulta, tiedän, mutta oikeasti koen tilanteen aika tukalaksi. Minä myös olen lohduttautunut ajatuksella, että aina voi opiskella myöhemmin uuden tutkinnon tarvittaessa työllistymistä parantamaan, mutta näköjään sekin pyritään nyt päättäjien taholta estämään. Väikkärin teko ei kiinnosta yhtään. -ap

[/quote]

Sen toisen tutkinnon suoritat sitten ihan omalla rahallasi. Jatkossa opintotukea ei voi saada toiseen korkeakoulututkintoon. Sisäänpääsyjä vaikeutetaan entisestään alan vaihtajille. Erilaiset täydennysmoduulit tulevat olemaan maksullisia.

Ikääsi ja kehitysvaiheeseesi kuuluu tuo kriisi. Ei se ole aineen syytä, että sinä olet kasvanut. Tutkinnon pääaineella ei ole suurta merkitystä, kun ei ole kyse tietyistä laillistetuista ammattinimikkeistä. Tärkeintä on, että kerrytät oman alan työkokemusta. Myös haastavassa elämäntilanteessa voi kartuttaa osaamista. Esimerkiksi voit tehdä vapaaehtoistyönä jollekin järjestölle oman alasi duunia ja pyytää siitä todistuksen.

Voit myös harjoitella yleisiä työelämässä tarvittavia taitoa: kirjallista ulosantia, viestintää, kieliä, it-tuntemusta, tilastotiedettä, vuorovaikutustaitoja...

Eiköhän ap myös ton tiedä, että toinen tutkinto ei ole enää mahdollista (rahoitus).

Minä olen koko ajan työelämässä, tosin en omalla alalla. Työ on kuitenkin yleisesti ottaen erittäin vaativaa ja uskon tämän kertovan luonteestani jotain. Muutenkaan sitä oman alan (mikä se edes on) työkokemusta ei juuri opintojen ohella voi tehdä: katselin työpaikkoja, osa oli toki osa-aikaisia projekteja. Niissä kuitenkin pitäisi olla myös päivisin käytettävissä ja osassa oli jotain reissaamistakin. On erittäin hankala sitoutua osa-aikaiseen työhön, jossa kaikki vuorot ovat päivällä :(. Muutenkin noita työpaikkoja on todella vähän avoinna tai sitten en osaa etsiä.

Kyllä vaan tutkinnon pääaineella ON merkitystä. Kauppatieteilijät ajavat varmasti meidän ohi työmarkkinoilla. Opintoihin olen muutenkin ollut itse pettynyt: pelkkää yleistä löpinää sieltä sun täältä, mistään ei saa oikein kattavaa kokonaiskuvaa. En esimerkiksi tiedä mitään henkilöstöhallinnosta tai koulutussuunnittelusta, olen kuitenkin jo viittä vaille valmis maisteri.

-Se toinen kasvatustieteilijä

Kuulostaa tosi tutulta. Olen vellonut vastaavasda ahdistuksessa vuosia. Tein kuitenkin ratkaisun ja hain opiskelemman täysin uutta alaa. Tokalla haulla pääsin sisään! Nyt tuntuu jo paljon valoisammalta.

Mikä minua auttoi:

Ensinnäkin itse pidin ihan selkeitä välivuosia. Johan ajatukset selkenivät. Tein erilaisia pätkätöitä ja hankin lapsen. Sain suhteellisuudentsjua työelämää koskeviin ajatuksiini. Ja samalla keräsin rahaa säästöön. Se osaltaan mahdollistas uudet opinnot.

Toisekseen luovuin ajatuksesta, että elämän pitäisi mennätietyddä järjestyksessä. Esim iästä on ijan turha stressata.

Kolmanneksi kävin ammatinvalintapsykologilla. Sain rohksisua ja näkökulmia.

Tsemppiä!

Nyt täytyy kyllä nostella tätä vanhaa ketjua, sen verran hyvin osuu nämä tekstit omaan tilanteeseeni... täällä myös yksi yliopisto-opiskelija, joka katuu melkolailla niitä "nuorena" ja tietämättömänä tehtyjä valintoja. Ikää tällä hetkellä 25v ja olen jumissa opintojen kanssa jotka eivät monestakaan syystä tunnu oikeilta. Olen suorittanut kanditutkinnon ja haluaisin vaihtaa suuntaa maisterivaiheeseen, mutta karsinta on todella kovaa. Tällä hetkellä joudun siis hammasta purren suorittamaan nykyisiä opintoja, koska en uskalla jättää opintoja kokonaan siltä varalta etten sitten pääsekään haluamaani uuteen pääaineeseen... suorittelen siis opintoja "varmuuden vuoksi". Eli tavallaan olen jumissa jossain välivaiheessa eikä ole mitään tietoa mihin suuntaan tästä etenen vai etenenkö mihinkään. Luulen että meitä on aika paljon, koska monellakaan ei varmaan ole oikein käsitystä itsestään, omista kyvyistään ja vahvuuksistaan tai oman pääaineensa suunnasta siinä vaiheessa kun opintoja aloitetaan. Etenkään siis silloin, kun kyse on opintosuunnista jotka eivät valmista mihinkään tiettyyn ammattiin. Tällainen kriiseily siis varmaan on ihan luonnollinen osa kasvua tässä ikävaiheessa. Musta ainakin vaan tuntuu, että olen aika jumissa tilanteen kanssa ja että olen valinnut väärän pääaineen. En vaan uskalla laittaa opintoja kokonaan paussille, koska pelkään etten sitten pääsekään sisään haluamiini uusiin opintoihin. Stressitaso on aika korkealla. Itse ajattelin kyllä varailla aikaa ihan jollekin opintoneuvojalle tai ammatinvalintapsykologille, jos sieltä aukeaisi uusia näkökulmia. 

Mitä alaa opiskelet? Edes suunnilleen? Mitä sivuaineita olet harkinnut tai ottanut? 

Sosiaalityö, erityisopettaja, lakimies, kirjanpitäjä.

Omien lahjojen ja ehkä luonteenlaadunkin perusteella valitse noista joku ja tee kaikki mahdolliset opinnot, mitä löydät.

Kannattaisi nyt kuitenkin miettiä mitä itse haluaa tehdä, eikä koittaa löytää jotain 100% varmaa työllisyyttä. Ei sellaista taida oikeassa elämässä ollakaan. Monet lisäksi vaihtavat alaa siinä nelikymppisen tienoilla tai ennen kun huomaavat 10-20 vuoden duunin jälkeen kypsyneensä koko hommaan aivan totaalisesti.

Liikaa ei kannata tuossa vaiheessa stressata. Pidä vaikka välivuosi ja tee töitä jossain kukkakaupassa tms. samalla mietit mitä haluat.

Olen melko samassa tilanteessa ja ahdistaa saatanasti!

Kuulostaa niin tutulta! Opiskelin useita vuosia alaa, johon ei ollut minkäänlaista motivaatiota ja työllistyminen näytti epävarmalta.

Jos ei motivaatiota alalle löydy, niin vaihda ihmeessä! Ensisijaisesti neuvoisin pyrkimään alalle, joka herättää suunnatonta kiinnostusta ja oppimisen halua (työllistyminen on aina helpompaa, jos motivaatio on kohdallaan). Jos tällaisella intohimoa tuottavalla alalla on kuitenkin vielä hyvät työllistymisnäkymät, niin aina parempi.

Vaihdoin siis alaa ja se oli valehtelematta elämäni paras päätös. Opinnot ovat lentäneet kuin siivillä, koska on vain niin ihanaa oppia uutta. Lisäksi tuntuu, että tulevaisuudella on vihdoin jokin suunta. Ikää ei kannata miettiä yhtään - mikään elämänkokemus ei ole turha ja voihan olla että olet nyt valmiimpi unelmasi alalle kuin mitä olisit ollut juuri ylioppilaaksi valmistuneena (näin ainakin minun tapauksessani).

Tsemppiä ja terveisiä tulevalta puheterapeutilta. :) Kyllä se siitä!

Voisitko ottaa uuden, työllistävän sivuaineen? Ei tarvitsisi pääsykokeita.

Auttaisi, jos tietäisi, mitä opiskelet nyt...

Minä vaihdoin 32-vuotiaana, ja todellakin kannatti. Oman vaihtoni syy oli se, että tajusin että työ sillä alalla mitä opiskelin oli aivan liian ihmisläheistä minulle, joka olen epäsosiaalinen erakko. Olin jo tuhlannu 2 vuotta opintotukia + nostanut maksimilainaa, joten kyllä vähän pelotti lähteä vaihtamaan. 

Mutta kun sitten pääsin haluamalleni alalle opiskelemaan, lähdin kuitenkin, luottaen että kyllä kaikki järjestyy jotenkin. Sainkin sitten maisterintutkinnon valmiiksi 3 vuodessa, ja lisäksi toisena opiskeluvuonna pääsin yliopistolle töihin tutkimusapulaiseksi, johon työhön kuului 8 h päivästä 4 h "omaa tutkimusta" eli käytännössä palkallista opiskelua. Tuo nyt oli erityinen onnenpotku, mutta jos sitä ei olisi tullut, olisin etsinyt vaan muita ilta- tai viikonlopputöitä.

[/quote]

Sanotaan nyt näin, että hyvät näkymät joharista.

[/quote]

Mistä ihmeen joharista? Mitä toi tarkoittaa?

Itseäni ahdistaa se että minulla ei ole tutkintoa vielä mistään , enkä opiskele missään.. unelmani olisi päästä opiskelemaan opintoa jossa sisänpääsy on hirveä hankala(olen jo yrittänyt 4kertaa...). Ja uusi korkeakoulu-laki ahdistaa(kun olet vastaanottanut jokin paikan et pääse enää niin helpolla sisään seuraavassa haussa).

Olen todellakin tuskallisen tietoinen siitä, että uudet opinnot pitäisi tehdä omilla varoilla. Ja en siis kannata yleisesti ottaen sitä, että yhteiskunnan pitäiis maksaa ihmisten opiskelu ikuisesti, mutta mielestäni on vähän huolestuttavaa jos on jumissa tutkinnon kanssa joka ei työllistä. Siinä sitten kärsitään valinnoista, jotka tuli nuorena ja tietämättömänä tehtyä. 

Oman alan työkokemuksen hankkiminenkin on kyllä äärimmäisen hankalaa... ensinnäkin ylipäätään niiden paikkojen löytyminen ja lisäksi se, että ne voisi sovittaa opintoihin. 

Samaa, paitsi että aion jäädä kotiäidiksi miettimään muutaman vuoden että mikä minusta oikein tulee lopulta. Kyllä mä valmistuisin  kun opiskelisin, mutta oon tässä tajunnut aika kirkkaasti että maisterin suorittaminen olisi pelkästään munan jatkamista. Haluan toisen lapsen. Ei se tutkinto mua mitenkään vapauta vaan minä. Ajattelin hyväksyä munani tällaisena. Oon vatvonut tätä asiaa kuukausia ja nyt lopultakin päättänyt jäädä muksun kanssa kotiin. Pelottaa jumalattomasti.

Sama tilanne mutta ilman kandia. Valitsin väärin ja nyt koitan hakea toisaalle. Sisäänpääsy on vain hankalaa ja paniikki meinaa iskeä rahan lisäksi myös uusista kiintiöistä. Toivon saavani aloituspaikan tänä vuonna. Valmistuisin kyllä nopeasti, tavoitteena olisi tehdä kandi keväällä ja maisteri 3 vuoden päästä. Se opiskelupaikka oikealta alalta vain puuttuu.