Opiskelija umpikujassa
Nyt täytyy vähän purkaa tuntoja kun ahdistaa tämä tilanne, jos vaikka saisin jotain vinkkejä samassa tilanteessa olleilta. Tuli sitten siinä vähän päälle parikymppisenä valittua sellainen opiskeluala, joka kuulosti hirveän mielenkiintoiselta ja laaja-alaiselta, mutta joka todellisuudessa on työllistymisen kannalta melko epävarma. Tämän työllistymisasian aloin hoksaamaan vasta kun opintoja oli takana jo pari vuotta, olin siihen mennessä uskonut melko sokeasti yliopiston markkinointipuheisiin. Motivaatiokin alaa kohtaan alkoi juuri sen epämääräisyyden vuoksi laskea, ja lopulta suorittelin kursseja vaan suorittamisen vuoksi saamatta mitään irti. Olen nyt suorittanut kandidaatin tutkinnon, ja harkitsen pääaineen vaihtoa. Minulle on melko selvää mihin haluaisin vaihtaa, ja kyseessä on myös tutkinto, josta olisi työmarkkinoilla huomattavasti varmemmin hyötyä. Itseasiassa vaihtoehtoja on parikin kappaletta, mutta valitettavasti molemmat näistä ovat sellaisia koulutuksia, joihin on kova karsinta ja näin ollen sisäänpääsy on hyvin hankalaa. Olen melko ahdistunut tilanteesta, koska tuntuu että en halua eikä ole järkeä jatkaa nykyistä opintolinjaa, mutta samalla pääsy sieltä pois on äärimmäisen vaikeaa. Lisäksi opintotukikuukausien loppuminen tulee olemaan ongelma mikäli aloittaisin uudet opinnot. En halua valmistua työttömäksi tai pätkätyökierteeseen. Ikääkin minulla on jo 26v eli haluaisin oikeasti saada tutkinnon melko pian kasaan, koska alan tunte pientä ikäkriisiä. Tällainen epävarmuus syö aikalailla... onko muilla kokemuksia vastaavista elämäntilanteista?
Kommentit (53)
Minulle rahallakaan ei ole enää niin merkitystä, elän vaikka sillan alla. Mutta opiskelupaikan vaihtamista rajoittavat tekijät stressaavat. En tiedä, miten käytännössä yliopistoissa otetaan uudistukset käyttöön. Kunhan edes voisin vaihtaa vielä ensi vuonna.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 14:37"]Tosiaan eniten tässä hirvittää se, että opintotuet tulevat loppumaan auttamattomasti kesken ja lainaakin on jo tullut muutaman vuoden ajan nostettua. Tässä iässä sitä alkaa jo kyseenalaistamaan niitä "nuoruuden" valintoja eli mm. sitä oliko aivan välttämätöntä ensimmäisinä opintovuosina nostaa täysimääräistä lainaa ja miksi en jo heti alkuunsa osannut nähdä asioita pidemmälle. Hassua miten jo muutamassa vuodessa ajatusmaailma voi muuttua niin paljon! Ikää siis tosiaan on jo nyt 26v eli en nyt mikään ikäloppu ole, mutta kyllä olisi motivaatiota saada opiskelut pulkkaan suhteellisen pian. Motivaatio omiin opintoihin vaan tosiaan on aika kadoksissa. Tuolla kyseltiin opiskelualaani ja vastaan, että pääaineeni on kasvatustiede (yleinen ja aikuiskasvatustiede siis, ei opettajakoulus) ja sivuaineina hallintotiedettä ja psykologiaa. Avoimen yliopiston kautta pari työpsykologian kurssiakin tullut käytyä.
[/quote]
Lainan jälkeen tulee saamaan tukia kyllä. Vaikka ensin on tyhjättävä säästötili, jos sellainen on.
Ahdistaa kyllä todellakin se, että tuntee olevansa tavallaan jumissa. Haluaisin jatkaa opintoni loppuun toisen aineen maisteriopinnoilla, mutta sisäänpääsy tuntuu niin mahdottomalta. Ja hirvittää jos on pakko suorittaa loppuun tutkinto jolla työllistyminen vaikuttaa niin epävarmalta. -Se stressaantunut ap
Mitähän ovat opiskelleet sivuaineina sellaiset henkilöt, jotka kutsuvat kasvatustieteellistä tutkintoa "hömpäksi"? Ihan mielenkiinnosta pohdin. Monilla olen kuullut olevan pitkänä sivuaineena kauppatiedettä ja muuta vastaavaa, jolloin tähtäimenä on selkeästi yritysmaailma. En ehkä näitä aineyhdistelmiä itse kutsuisi ihan hömpäksi. Tosin tässä tutkinnossa tosiaan on se, että niitä voi olla niin monenlaisia ja niin monilla eri yhdistelmillä.... kasvatustiede + museologia + filosofia on jo aikalailla eri tutkinto kuin kasvatustiede + johtaminen + viestintä tai vaikka psykologia jne. Eli pointti on se, että näitä tutkintoja ei voi kyllä useinkaan niputtaa samaan joukkoon, vaikka pääaine olisi sama. Pääaine yksinään ei varmaan kerro paljonkaan. Korjatkaa jos olen väärässä.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 20:15"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 20:02"]
Työllistymisen edellytys ei ole sopiva pääaine vaan työkokemus. Nyt keskityt etsimään pari järkevää harkkaripaikkaa (kesäajan ulkopuolella niitä on paljon, ja ulkomaillekin pääsee). Palkka on tietysti surkea, etenkin esim. Keski-Euroopassa, mutta työllistyminen helpottuu oleellisesti.
Itsekin olen lukenut aivan eri alaa kuin mihin työllistyin, mutta parilla 700 e/kk harkkaripaikalla löin itseni läpi halutulle toimialalle. Se onnistuu sinultakin, jos vaan jaksat painaa hommia kunnolla.
[/quote]
Tällä hetkellä ei valitettavasti elämäntilanne salli harjoittelujen tekemistä. Myöhemmin ovat kyllä suunnitelmissa. Muutenkin paineita luo lisää se, että pitäisi samaan aikaan haalia työkokemusta ja paahtaa opintoja sutjakkaasti eteenpäin olematta siltikään yhtään varma siitä kannattaako tutkinto lopulta. Välillä vaan tuntuu ettei jaksa ja koko tilanne uuvuttaa.
[/quote]
Miksei salli? Jos et lääkäriksi tai lähihoitajaksi lähde, niin ei se uusi tutkinto mitään auta, jos työmarkkinoiden tilanne pysyy samanlaisena kuin nyt. Joku kolmekymppinen johtamista opiskellut tuore KTM ilman työkokemusta on... no, ei ainakaan kovin hyvässä tilanteessa.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 21:14"]
Olen todellakin tuskallisen tietoinen siitä, että uudet opinnot pitäisi tehdä omilla varoilla. Ja en siis kannata yleisesti ottaen sitä, että yhteiskunnan pitäiis maksaa ihmisten opiskelu ikuisesti, mutta mielestäni on vähän huolestuttavaa jos on jumissa tutkinnon kanssa joka ei työllistä. Siinä sitten kärsitään valinnoista, jotka tuli nuorena ja tietämättömänä tehtyä.
Oman alan työkokemuksen hankkiminenkin on kyllä äärimmäisen hankalaa... ensinnäkin ylipäätään niiden paikkojen löytyminen ja lisäksi se, että ne voisi sovittaa opintoihin.
[/quote]
Mitä tarkoitat opintoihin sovittamisella? Opinnot saavat olla tauolla sen aikaa, etkä sinä mitään opintopisteitä siitä tarvitse. En ole kasvatustieteilijä itse, mutta ainakin oman yliopistoni rekrysivusto pursuaa kaikenlaisia harkkaripaikkoja, joihin hyvin voisit hakea. Useimmat haluavat kesäksi hommiin, joten kilpailu on kovaa, mutta muina aikoina on heikommallakin taustalla hyvät mahdollisuudet.
Kasvatustiedettä opiskeleva kaverini esimerkiksi oli pari vuotta sitten EU-hommissa Ranskassa. Duuni ei kai ollut kovin ihmeellistä, mutta pelkkä CV-merkintä on jo aikamoinen ohituskaista useimpiin muihin vastavalmistuneisiin työnhakijoihin nähden.
Sen enempää erittelemättä tällä hetkellä elämäntilanne vain on sellainen, että harjoittelun suorittaminen ei kertakaikkiaan ole mahdollista. Mutta kyse on nimenomaan nyt lähitulevaisuudesta. Mulle on kyllä ihan alusta asti ollut itsestäänselvää, että aion harjoitteluun pyrkiä. Todennäköisesti se kuitenkin onnistuu vasta kevään puolella. Eli ehdottomasti olen siis samaa mieltä tuosta harjoittelun merkityksestä, ja siihen tässä tähdätään.
Opintoihin sovittamisella tarkoitan lähinnä sitä, että haluan ihan käytännön syistä saada tietyt opintokokonaisuudet valmiiksi ennen harjoittelua, koska voivat viivästyttää turhaan opintoja mikäli jäävät roikkumaan. Tuo nyt kuitenkin on toisarvoinen syy sille miksi harjoittelu ei juuri tässä hetkessä onnistu, pääasialliset syyt ovat muualla. Mutta joka tapauksessa harjoittelu kuuluu ehdottomasti opintosuunnitelmaan! Ja olen kyllä työelämässä mukana tälläkin hetkellä, joskaan työt eivät kyllä liity opintoihin.
Edelleen harkitsen kyllä sitäkin onko näitä opintoja kannattavaa suorittaa loppuun vai pitäisikö keskittää kaikki energiat uusiin opintoihin pyrkimiseen silläkin riskillä etten pääse sisään. Mielessä tosiaan kummittelee se, että rahallista tukea ei uusiin opintoihin sitten tule, jos nämä nykyiset loppuun suoritan. Tuo nyt asettaa paineita sille, että kannattaisi kerralla suorittaa sellainen tutkinto jolla on hyvät työllistymismahdollisuudet. Sen takia tässä nyt käyn tätä kamppailua valintojen kanssa. Hyvä pointti on mielestäni kyllä se, että sivuaineetkin näissä tutkinnoissa ratkaisevat tosi paljon työkokemuksen lisäksi. -ap
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 15:52"]
Sen enempää erittelemättä tällä hetkellä elämäntilanne vain on sellainen, että harjoittelun suorittaminen ei kertakaikkiaan ole mahdollista. Mutta kyse on nimenomaan nyt lähitulevaisuudesta. Mulle on kyllä ihan alusta asti ollut itsestäänselvää, että aion harjoitteluun pyrkiä. Todennäköisesti se kuitenkin onnistuu vasta kevään puolella. Eli ehdottomasti olen siis samaa mieltä tuosta harjoittelun merkityksestä, ja siihen tässä tähdätään.
Opintoihin sovittamisella tarkoitan lähinnä sitä, että haluan ihan käytännön syistä saada tietyt opintokokonaisuudet valmiiksi ennen harjoittelua, koska voivat viivästyttää turhaan opintoja mikäli jäävät roikkumaan. Tuo nyt kuitenkin on toisarvoinen syy sille miksi harjoittelu ei juuri tässä hetkessä onnistu, pääasialliset syyt ovat muualla. Mutta joka tapauksessa harjoittelu kuuluu ehdottomasti opintosuunnitelmaan! Ja olen kyllä työelämässä mukana tälläkin hetkellä, joskaan työt eivät kyllä liity opintoihin.
Edelleen harkitsen kyllä sitäkin onko näitä opintoja kannattavaa suorittaa loppuun vai pitäisikö keskittää kaikki energiat uusiin opintoihin pyrkimiseen silläkin riskillä etten pääse sisään. Mielessä tosiaan kummittelee se, että rahallista tukea ei uusiin opintoihin sitten tule, jos nämä nykyiset loppuun suoritan. Tuo nyt asettaa paineita sille, että kannattaisi kerralla suorittaa sellainen tutkinto jolla on hyvät työllistymismahdollisuudet. Sen takia tässä nyt käyn tätä kamppailua valintojen kanssa. Hyvä pointti on mielestäni kyllä se, että sivuaineetkin näissä tutkinnoissa ratkaisevat tosi paljon työkokemuksen lisäksi. -ap
[/quote]
Älä nyt viitsi ap väittää, ettet tajunnut tätä harjoittelujuttua. Ei me tässä puhuta mistään 3 kk tutkintoon kuuluvasta pakollisesta harjoittelusta. Vaan siitä, mihin omaehtoisesti hakeudut paskalla korvauksella tai vapaaehtoistyötänä teet. Tarjoat palveluksiasi sinne, missä niille on tarvetta. Yhteensovittaminen elämään onnistuu siten, että myy sellaisen paketin, että joka sopii. Pitää olla oma-aloitteinen. Osasit tännekin tulla avautumaan, niin ihan hyvin osaat hommata pikkupuuhaa, jolla samalla luot verkostoja ja näyttöjä.
Kyllä täti tietää, kun näitä kasvatustieteilijöiden kriisejä katsottu 15-vuotta.
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 16:08"]
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 15:52"]
Sen enempää erittelemättä tällä hetkellä elämäntilanne vain on sellainen, että harjoittelun suorittaminen ei kertakaikkiaan ole mahdollista. Mutta kyse on nimenomaan nyt lähitulevaisuudesta. Mulle on kyllä ihan alusta asti ollut itsestäänselvää, että aion harjoitteluun pyrkiä. Todennäköisesti se kuitenkin onnistuu vasta kevään puolella. Eli ehdottomasti olen siis samaa mieltä tuosta harjoittelun merkityksestä, ja siihen tässä tähdätään.
Opintoihin sovittamisella tarkoitan lähinnä sitä, että haluan ihan käytännön syistä saada tietyt opintokokonaisuudet valmiiksi ennen harjoittelua, koska voivat viivästyttää turhaan opintoja mikäli jäävät roikkumaan. Tuo nyt kuitenkin on toisarvoinen syy sille miksi harjoittelu ei juuri tässä hetkessä onnistu, pääasialliset syyt ovat muualla. Mutta joka tapauksessa harjoittelu kuuluu ehdottomasti opintosuunnitelmaan! Ja olen kyllä työelämässä mukana tälläkin hetkellä, joskaan työt eivät kyllä liity opintoihin.
Edelleen harkitsen kyllä sitäkin onko näitä opintoja kannattavaa suorittaa loppuun vai pitäisikö keskittää kaikki energiat uusiin opintoihin pyrkimiseen silläkin riskillä etten pääse sisään. Mielessä tosiaan kummittelee se, että rahallista tukea ei uusiin opintoihin sitten tule, jos nämä nykyiset loppuun suoritan. Tuo nyt asettaa paineita sille, että kannattaisi kerralla suorittaa sellainen tutkinto jolla on hyvät työllistymismahdollisuudet. Sen takia tässä nyt käyn tätä kamppailua valintojen kanssa. Hyvä pointti on mielestäni kyllä se, että sivuaineetkin näissä tutkinnoissa ratkaisevat tosi paljon työkokemuksen lisäksi. -ap
[/quote]
Älä nyt viitsi ap väittää, ettet tajunnut tätä harjoittelujuttua. Ei me tässä puhuta mistään 3 kk tutkintoon kuuluvasta pakollisesta harjoittelusta. Vaan siitä, mihin omaehtoisesti hakeudut paskalla korvauksella tai vapaaehtoistyötänä teet. Tarjoat palveluksiasi sinne, missä niille on tarvetta. Yhteensovittaminen elämään onnistuu siten, että myy sellaisen paketin, että joka sopii. Pitää olla oma-aloitteinen. Osasit tännekin tulla avautumaan, niin ihan hyvin osaat hommata pikkupuuhaa, jolla samalla luot verkostoja ja näyttöjä.
Kyllä täti tietää, kun näitä kasvatustieteilijöiden kriisejä katsottu 15-vuotta.
[/quote]
No kyllä voin olla samaa mieltä siitä, että osaan hommata "pikkupuuhaa" ja olla aktiivinen. Kuten sanottu, olen työelämässä ollut lähes koko opintojen ajan, mutta opintoihin suoraan liittyvää työkokemusta ei vielä ole. Itse nyt aiemmin puhuin nimenomaan tutkintoon liittyvästä harjoittelusta, joka siis on myös tähtäimessä. Eli luullakseni tässä ollaan nyt aika samoilla linjoilla näiden työ/harjoitteluasioiden suhteen. Mitä muuten tarkoitat, että olet katsonut kasvatustieteilijöiden kriisejä 15 vuotta? :D -ap
Ap, opiskeletko Tampereella? Kuulostaa niin tutulta, siis toi turhautuminen.. :)
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 16:39"]
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 16:08"]
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 15:52"]
Sen enempää erittelemättä tällä hetkellä elämäntilanne vain on sellainen, että harjoittelun suorittaminen ei kertakaikkiaan ole mahdollista. Mutta kyse on nimenomaan nyt lähitulevaisuudesta. Mulle on kyllä ihan alusta asti ollut itsestäänselvää, että aion harjoitteluun pyrkiä. Todennäköisesti se kuitenkin onnistuu vasta kevään puolella. Eli ehdottomasti olen siis samaa mieltä tuosta harjoittelun merkityksestä, ja siihen tässä tähdätään.
Opintoihin sovittamisella tarkoitan lähinnä sitä, että haluan ihan käytännön syistä saada tietyt opintokokonaisuudet valmiiksi ennen harjoittelua, koska voivat viivästyttää turhaan opintoja mikäli jäävät roikkumaan. Tuo nyt kuitenkin on toisarvoinen syy sille miksi harjoittelu ei juuri tässä hetkessä onnistu, pääasialliset syyt ovat muualla. Mutta joka tapauksessa harjoittelu kuuluu ehdottomasti opintosuunnitelmaan! Ja olen kyllä työelämässä mukana tälläkin hetkellä, joskaan työt eivät kyllä liity opintoihin.
Edelleen harkitsen kyllä sitäkin onko näitä opintoja kannattavaa suorittaa loppuun vai pitäisikö keskittää kaikki energiat uusiin opintoihin pyrkimiseen silläkin riskillä etten pääse sisään. Mielessä tosiaan kummittelee se, että rahallista tukea ei uusiin opintoihin sitten tule, jos nämä nykyiset loppuun suoritan. Tuo nyt asettaa paineita sille, että kannattaisi kerralla suorittaa sellainen tutkinto jolla on hyvät työllistymismahdollisuudet. Sen takia tässä nyt käyn tätä kamppailua valintojen kanssa. Hyvä pointti on mielestäni kyllä se, että sivuaineetkin näissä tutkinnoissa ratkaisevat tosi paljon työkokemuksen lisäksi. -ap
[/quote]
Älä nyt viitsi ap väittää, ettet tajunnut tätä harjoittelujuttua. Ei me tässä puhuta mistään 3 kk tutkintoon kuuluvasta pakollisesta harjoittelusta. Vaan siitä, mihin omaehtoisesti hakeudut paskalla korvauksella tai vapaaehtoistyötänä teet. Tarjoat palveluksiasi sinne, missä niille on tarvetta. Yhteensovittaminen elämään onnistuu siten, että myy sellaisen paketin, että joka sopii. Pitää olla oma-aloitteinen. Osasit tännekin tulla avautumaan, niin ihan hyvin osaat hommata pikkupuuhaa, jolla samalla luot verkostoja ja näyttöjä.
Kyllä täti tietää, kun näitä kasvatustieteilijöiden kriisejä katsottu 15-vuotta.
[/quote]
No kyllä voin olla samaa mieltä siitä, että osaan hommata "pikkupuuhaa" ja olla aktiivinen. Kuten sanottu, olen työelämässä ollut lähes koko opintojen ajan, mutta opintoihin suoraan liittyvää työkokemusta ei vielä ole. Itse nyt aiemmin puhuin nimenomaan tutkintoon liittyvästä harjoittelusta, joka siis on myös tähtäimessä. Eli luullakseni tässä ollaan nyt aika samoilla linjoilla näiden työ/harjoitteluasioiden suhteen. Mitä muuten tarkoitat, että olet katsonut kasvatustieteilijöiden kriisejä 15 vuotta? :D -ap
[/quote]
Sanotaan nyt näin, että hyvät näkymät joharista.
Kokeile kauppatiedettä,siitä on moneksi...mm.myyntiin,markkinointiin,henkilöstöjohtamiseen sopisi lisäksi työpsykologian opinnot kuin nenä päähän,itsellä just tälläinen projekti alkamassa syksyllä,ja olen vanhempi sinua ;)
Täällä toinen yleistä ja aikuiskasvatustiedettä opiskeleva painii ihan samojen juttujen kanssa! Mulla ei ole sivuaineena "edes" hallintotiedettä, lähinnä yhteiskuntapolitiikkaa ja tämmöstä :(. Tajusin koko homman epävarmuuden vasta joskus vuosi sitten, enää gradu jäljellä eli en vaihda pääainetta.
Mikähän olisi tähän hyvä lisä, siis sivuaineeksi? Ajattelin ottaa jossain vaiheessa paperit ulos ja mennä vaikka avoimeen. Siellähän pystyy lukemaan todella monesta aineesta ainakin perusopinnot, joistakin myös aineopinnot.
15 jatkaa: Jännä juttu, että kaikki opiskelukaverit ovat ihan varmoja työllistymisestä. Ketään muuta ei stressaa.. Tunnen olevani niin yksin tämän kanssa.
Työllistymisen edellytys ei ole sopiva pääaine vaan työkokemus. Nyt keskityt etsimään pari järkevää harkkaripaikkaa (kesäajan ulkopuolella niitä on paljon, ja ulkomaillekin pääsee). Palkka on tietysti surkea, etenkin esim. Keski-Euroopassa, mutta työllistyminen helpottuu oleellisesti.
Itsekin olen lukenut aivan eri alaa kuin mihin työllistyin, mutta parilla 700 e/kk harkkaripaikalla löin itseni läpi halutulle toimialalle. Se onnistuu sinultakin, jos vaan jaksat painaa hommia kunnolla.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 19:47"]
15 jatkaa: Jännä juttu, että kaikki opiskelukaverit ovat ihan varmoja työllistymisestä. Ketään muuta ei stressaa.. Tunnen olevani niin yksin tämän kanssa.
[/quote]
Niinpä! En tiedä onko se sitten ihan vaan omaa epävarmuutta, häiritsevää kun ei ole oikein tuntumaa siitä miten valmistuneet ovat työllistyneet. Haluaisin joka tapauksessa vaihtaa muualle, mutta pääaineen vaihto ei niin vaan onnistu koska sisäänpääsy on niin epävarmaa. Ikää vaan tulee lisää, mutta opinnot junnaa paikoillaan. Koen tilanteen äärimmäisen stressaavaksi :/
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 20:02"]
Työllistymisen edellytys ei ole sopiva pääaine vaan työkokemus. Nyt keskityt etsimään pari järkevää harkkaripaikkaa (kesäajan ulkopuolella niitä on paljon, ja ulkomaillekin pääsee). Palkka on tietysti surkea, etenkin esim. Keski-Euroopassa, mutta työllistyminen helpottuu oleellisesti.
Itsekin olen lukenut aivan eri alaa kuin mihin työllistyin, mutta parilla 700 e/kk harkkaripaikalla löin itseni läpi halutulle toimialalle. Se onnistuu sinultakin, jos vaan jaksat painaa hommia kunnolla.
[/quote]
Tällä hetkellä ei valitettavasti elämäntilanne salli harjoittelujen tekemistä. Myöhemmin ovat kyllä suunnitelmissa. Muutenkin paineita luo lisää se, että pitäisi samaan aikaan haalia työkokemusta ja paahtaa opintoja sutjakkaasti eteenpäin olematta siltikään yhtään varma siitä kannattaako tutkinto lopulta. Välillä vaan tuntuu ettei jaksa ja koko tilanne uuvuttaa.
18 ja 19 olivat siis ap:n mietteitä.
Millaisia töitä kasvatustieteilijät tekevät?
Tosiaan eniten tässä hirvittää se, että opintotuet tulevat loppumaan auttamattomasti kesken ja lainaakin on jo tullut muutaman vuoden ajan nostettua. Tässä iässä sitä alkaa jo kyseenalaistamaan niitä "nuoruuden" valintoja eli mm. sitä oliko aivan välttämätöntä ensimmäisinä opintovuosina nostaa täysimääräistä lainaa ja miksi en jo heti alkuunsa osannut nähdä asioita pidemmälle. Hassua miten jo muutamassa vuodessa ajatusmaailma voi muuttua niin paljon! Ikää siis tosiaan on jo nyt 26v eli en nyt mikään ikäloppu ole, mutta kyllä olisi motivaatiota saada opiskelut pulkkaan suhteellisen pian. Motivaatio omiin opintoihin vaan tosiaan on aika kadoksissa. Tuolla kyseltiin opiskelualaani ja vastaan, että pääaineeni on kasvatustiede (yleinen ja aikuiskasvatustiede siis, ei opettajakoulus) ja sivuaineina hallintotiedettä ja psykologiaa. Avoimen yliopiston kautta pari työpsykologian kurssiakin tullut käytyä.