Lue keskustelun säännöt.
Opiskelija umpikujassa
03.07.2014 |
Nyt täytyy vähän purkaa tuntoja kun ahdistaa tämä tilanne, jos vaikka saisin jotain vinkkejä samassa tilanteessa olleilta. Tuli sitten siinä vähän päälle parikymppisenä valittua sellainen opiskeluala, joka kuulosti hirveän mielenkiintoiselta ja laaja-alaiselta, mutta joka todellisuudessa on työllistymisen kannalta melko epävarma. Tämän työllistymisasian aloin hoksaamaan vasta kun opintoja oli takana jo pari vuotta, olin siihen mennessä uskonut melko sokeasti yliopiston markkinointipuheisiin. Motivaatiokin alaa kohtaan alkoi juuri sen epämääräisyyden vuoksi laskea, ja lopulta suorittelin kursseja vaan suorittamisen vuoksi saamatta mitään irti. Olen nyt suorittanut kandidaatin tutkinnon, ja harkitsen pääaineen vaihtoa. Minulle on melko selvää mihin haluaisin vaihtaa, ja kyseessä on myös tutkinto, josta olisi työmarkkinoilla huomattavasti varmemmin hyötyä. Itseasiassa vaihtoehtoja on parikin kappaletta, mutta valitettavasti molemmat näistä ovat sellaisia koulutuksia, joihin on kova karsinta ja näin ollen sisäänpääsy on hyvin hankalaa. Olen melko ahdistunut tilanteesta, koska tuntuu että en halua eikä ole järkeä jatkaa nykyistä opintolinjaa, mutta samalla pääsy sieltä pois on äärimmäisen vaikeaa. Lisäksi opintotukikuukausien loppuminen tulee olemaan ongelma mikäli aloittaisin uudet opinnot. En halua valmistua työttömäksi tai pätkätyökierteeseen. Ikääkin minulla on jo 26v eli haluaisin oikeasti saada tutkinnon melko pian kasaan, koska alan tunte pientä ikäkriisiä. Tällainen epävarmuus syö aikalailla... onko muilla kokemuksia vastaavista elämäntilanteista?
Kommentit (53)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alan vaihtaminen vaan ei niin vain onnistu, sisäänpääsy uusiin opintoihin on hyvin epävarmaa ja sehän tässä ahdistaakin :(
Olen itse samassa tilanteessa, paitsi valmistuin ammattikorkeasta työllistämättömälle alalle, jonka valitsin hyvin nuorena (18-vuotiaana). Olen miettinyt monenlaisia ratkaisuja ja jopa ihan toisen asteen kouluun hakeutumista. Saisi ammatin parissa vuodessa ja menisi muutamaksi vuodeksi työelämään (valitsisi tietenkin ammattikoulussa jonkin hyvin työllistävän ammatin, kuten lähihoitaja). Sitten voisi opiskella töistä kertyneen varallisuuden turvin toisen korkea-asteen tutkinnon. Onko tämä ap:lle aivan utopiaa? Itsekään en ole tehnyt mitään lopullisia päätöksiä, mutta kaikkea kannattaa aina harkita. Siinä ei mitään häviäkään. Kovasti tsemppiä ap ja kaikki muutkin samassa tilanteessa olevat! Meitä on paljon.
Hyvä vinkki tuo mentorointi, en olekaan tullut ajatelleeksi ollenkaan! Jotenkin tätä ketjua lukiessa tuli sellainen tunne, että ilmeisesti meitä tosiaan on enemmänkin jotka koemme olevamme vähän hukassa. Jotenkin omia opiskelukavereita katsellessa usein tuntuu siltä kun kaikilla muilla olisi selkeä suunta, mutta itse vaan jumitan paikoillani. -44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 10:21"]
Itseäni ahdistaa se että minulla ei ole tutkintoa vielä mistään , enkä opiskele missään.. unelmani olisi päästä opiskelemaan opintoa jossa sisänpääsy on hirveä hankala(olen jo yrittänyt 4kertaa...). Ja uusi korkeakoulu-laki ahdistaa(kun olet vastaanottanut jokin paikan et pääse enää niin helpolla sisään seuraavassa haussa).
[/quote]
niksi et ottaisi vastaan? Ja miksi sitten hakisit, jos et halua paikkaa? Ei ole varma pääsisitkö. Ei kannata etukäteen stressit. Voi, olla ettei edes tarvitse valita...joa ei pääse. On teitä monta hyvää hakijaa.
aika harva monessa tiedekunnassa loppujen lopuksi opiskelee.
on ihan hyvä miettiä mitä haluaa. Kuulostella ja ottaa selvää mitä se työ oikeasti on. Ei voi olla selvää heti, mitä haluaa. Kannattaa tehdä jotain töitä, niin saa osviittaa mistä tykkää ja mistä ei. Stressaamisen kannalta toiminta on hyvä...se helpottaa.
Itse vaihdoin kandin jälkeen yliopistosta AMK:hon hoitoalalle. Opintotuki riitti nipin napin, kun sain nyt vaihdettua ennen kaiken maailman uudistuksia. Paremmin työllistävä yliopistoala olisi myös kiinnostanut, mutten ollut valmis opiskelemaan niin kauaa, ja raha-asiat stressasivat.
Ahdistava tilanne kyllä. Toivottavasti pääsisit vaihtamaan, sillä vaihtamalla paranee todellakin. Ihanaa opiskella, kun on kunnollinen päämääräkin tiedossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tervetuloa kerhoon!
Olen myös 26v ja juuri viimeistelen gradua.. Ihan väärä ala - töitä ei tiedossa ja muutenkin masentaa koko tilanne. Väikkäri ei todellakaan kiinnosta (ainakaan heti). Tuntuu siltä että koko aika on menny aiva täysin hukkaan. Lainat niskassa ja tuet kulutettu.
Olispa joku joskus neuvonut vähän enemmän mitä kannattas opiskella eikä mennä vaan sen mukaan mikä on mielenkiintosta ja kivaa.
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 12:58"]
Tervetuloa kerhoon! Olen myös 26v ja juuri viimeistelen gradua.. Ihan väärä ala - töitä ei tiedossa ja muutenkin masentaa koko tilanne. Väikkäri ei todellakaan kiinnosta (ainakaan heti). Tuntuu siltä että koko aika on menny aiva täysin hukkaan. Lainat niskassa ja tuet kulutettu. Olispa joku joskus neuvonut vähän enemmän mitä kannattas opiskella eikä mennä vaan sen mukaan mikä on mielenkiintosta ja kivaa.
[/quote]
Äläpä muuta sano. Kiva huomata olevansa loukussa sellaisten valintojen takia mitä on tietämättömyyttään nuorempana tehnyt. -44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heinäkuussa vastailinkin tonne ekalle sivulle, "se toinen kasvatustieteilijä" on yhä linjoilla :D
Miten tuo pienipalkkainen harjoittelu siis toimii? Mistä noita paikkoja voi saada, työkkäristä? Katsoin yliopiston rekrystä (työnantajat voivat ilmoittaa paikoista sinne), siellä oli näitä palkattomia korkeakouluharjoittelupaikkoja eli ilmeisesti sinne ei voi mennä valmistumisen jälkeen. Voiko mennä palkattomaan harjoitteluun ja saada työttömyysrahoja jne päälle? Jollain pitäisi elää kuitenkin. Olen sen verran motivoitunut, että ei minua varsinaisesti haittaisi tehdä ns. ilmaista duunia jos se ei vie tukia pois.
Kannattaa harkita myös mentorointia. Ainakin HY:llä on omat mentorointiohjelmat, tosin just tais mennä haut umpeen.. Muillakin yliopistoilla varmaan jotain mentoritoimintaa? Sit on myös Suomen mentorit ry, johon voi hakea jos on noin puoli vuotta valmistumiseen. Mäkin olen paininut samojen asioiden kanssa, nyt oon päättänyt tehdä gradun vaikka tuntuu et en mietnkään voi työllistyä tälle alalle eikä pääaine oikeen kiinnosta, mut ajattelin hakea mentorointia ja sitä kautta koittaa saada vähän selvyyttä tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohtui sanoa että Suomen mentoreille voi myös hakea myös valmistuneet, jos valmistumisesta on korkeintaan 2 vuotta.
Itse olen valmistunut Kasvatustieteen maisteriksi 12-vuotta sitten ja edelleen kadun, että mokoman hömppäkoulutuksen pikaisesti suoritin. Olen kuitenkin siitä onnellisessa asemassa, että töitä on aina ollut (ei tosin aina koulutustasoa vastaavaa, vaan lähinnä amk-tason töitä) ja nyt vakivirka valtiolla (turvattu asema, mutta surkea palkka). Koen että joku täsmä koulutus/pätevyys olisi antanut työuralla enemmän mahdollisuuksia. Yli 40- vuotiaana ei enää uutta alaa helpolla rupea opiskelemaan, opepätevyyden olen toki hankkinut mutta niinhän kaikki muutkin. Vaihda rohkeasti alaa kun olet vielä noin nuori!