Sijaislapsen pitäminen omana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, tämän ymmärrän.

Mutta puhuinkin tästä yhdestä tapauksesta ja tämän tyyppisistä jutuista.

Muistan vaan lukeneeni haastattelun jossa kertoi että toiveissa vauva joka tulee pitkäaikaiseen sijoitukseen. Ja vuosia ilmeisesti ollutkin jo sijoitettuna tuossa perheessä.

Ap

Yksi tapaus menee ihan samalla tavalla sen järjestelmän mukaan. Se, että vauvaikäinen sijoitetaan yhteen perheeseen, jossa on vuosia, ehkä täysi-ikäiseksi asti, on ihan tavallista.

Hyvä näin.

Mutta entä jos biologinen vanhempi haluaa lapsen takaisin?

Elämä on sillä mallilla ettei ole mitään syytä etteikö lasta palauteta.

Vai katsotaanko tässä lapsen etua että pitää sijaisäitiä ainoana äitinä?

Mietin että onko tässä porsaanreikä? Siis laillinen tapa saada oma lapsi?

Ap

Siis hetkinen, onko sulla nyt sellainen kuva, että huostaanotto on prosessi, jossa biologiselta vanhemmalta kysytään, että haluatko antaa lapsesi huostaan? Ja vastaavasti huostaanotto puretaan, jos vanhempi vain päättää, että haluankin lapseni takaisin, hän saa lapsen takaisin? Et tainnutkaan puhua totta, kun sanoit, että sijaisperhejärjestelmä on sulle tuttu asia.

Mistä päättelit että luulen näin?

Älä hyökkää. Kunhan asioita mietin. Ei tämä nyt niin vakavaa ole.

Ap

Koska et tunnu tajuavan, että huostaanotosta ei päätä vain joku yksittäinen ihminen fiilispohjalta, vaan niitä tilanteita arvioi useampi ihminen. 

Edelleen, mistä sait käsityksen että luulen niin?

Enkä syyllistä ketään. Olen todella onnellinen että tämä kyseinen nainen on saanut lapset ja toivon että saisi heidät pitää.

Ap

No vaikka siitä, että kirjoitit avauksessasi "Sijaislapsi otettu kuitenkin ajatuksella että ei siitä ikinä luovu.

Onko tämä sitä kikkailua että voidaan antaa lapsi sitä haluavalle parempiosaiselle?"

Aloittaja oli väärässä. Jokainen sijaisvanhempi tietää, että sijoitus voi loppua ja lapsi palata kotiinsa. Sijoitus on sijoitus eikä mikään adoptio. Ihmisillä tuntuu olevan myös se väärä käsitys, että sijoitettu lapsi eristetään totaalisesti biologisesta perheestään ja suvustaan.

Ja tässä onkin ne syyt, miksi sijaisvanhempana oleminen ei ole kauhean suosittua.

Päälle tulee biovanhemmat, joilla elämänhallintaongelmia. Tulee myös biomummeja ja muita sukulaisia. Kaikki eivät vaan jaksaisi.

Päälle epävarmuus lapsesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, tämän ymmärrän.

Mutta puhuinkin tästä yhdestä tapauksesta ja tämän tyyppisistä jutuista.

Muistan vaan lukeneeni haastattelun jossa kertoi että toiveissa vauva joka tulee pitkäaikaiseen sijoitukseen. Ja vuosia ilmeisesti ollutkin jo sijoitettuna tuossa perheessä.

Ap

Kukaan ei tiedä tästä yhdestä tapauksesta kuin asianomaiset.

Mä tiedän tapauksen, jossa lapsi lähti vauvana pitkäaikaiseen sijoitukseen vanhempien huumeiden käytön takia. Lapsen ollessa 12v äiti räpisteli kuiville ja sai tämän lapsen takaisin, oli toki saanut valvotusti tavata myös aiemmin.

Lapsi revittiin sijaisperheestä, jota oli pitänyt omanaan, äidin luokse eri paikkakunnalle. Äiti pystyi olemaan kuivilla vajaan vuoden. Lapsi otettiin taas pois, vanhaan sijaisperheeseen ei enää päässyt, koska sinne oli tullut uusi lapsi. Tämä lapsi joutuu uuteen sijaisperheeseen.

Mun mielestä aivan kammottavaa tälle lapselle. Saisi biologisten vanhempien ikuiset oikeudet lapseensa loppua kokonaan huumeiden käytön tai perheväkivallan jälkeen.

Aika kurja tuo vanha sijaisperhe, ettei voinut ottaa. Noinko vähän lapseen kiintyivät? Useinhan perheessä on enemmän kuin yksi sijoituslapsi.

Sijaisperhettä sitoo lait, kuten meitä muitakin. Vaikka sijaisperhe haluaisi ottaa lapsen takaisin, se ei läheskään aina ole mahdollista. Jos perheessä on jo toinen sijaislapsi, ei perheeseen voi välttämättä sijoittaa toista lasta.

Ja ottakaa näissä puheissanne huomioon, että kaiken edelle menee lapsen etu! Jos lapsi on ollut sijoitettuna kymmenen vuotta ilman, että vanhemmat ovat jaksaneet/pystyneet/kyenneet käymään katsomassa lasta, onko lapsen edun kannalta paras, että hänet otetaan sijaisperheestä ja palautetaan vanhemmilleen. Vai onko parasta, että lapsi asuu sijaisperheessä ja näkee vanhempiaan vähitellen yhä enemmän ja mahdollisesti jossain vaiheessa voi palata vanhemmilleen, kun on saanut taas jotain siteitä omiin vanhempiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän nuo vanhempien oikeudet menee tässä järjestelmässä lapsen oikeuksien edelle. Ei mitään järkeä, että lapsi asuu sijaisperheessä esim. 10 vuotta ja äitinsä saa asiat kuntoon, niin sinne vaan, lähes vieraan ihmisen kanssa asumaan ja pelkäämään että asiat menee taas pieleen, eikä koskaan pääse takaisin sinne, mitä oppi tietenki pitämään kotinaan.

Olisi paljon parempi, että tuossa olisi edes jonkinlainen deadline, jolloin sijaislapsi jäisi pysyvästi asumaan sinne sijaisperheeseen.

Puhut ihan puuta heinää. Lapsella on myös oikeus biologisiin vanhempiinsa ja oikeus oppia tuntemaan heidät ja viettää heidän kanssaan aikaan. Lapsen vieroittaminen biologisista vanhemmistaan on aivan törkeää.

Eihän sijaisperheessä asuminen estä mainitsemiasi asioita?

Jos henkilö on 10 vuotta aivan retuperällä, ettei voi lasta hoitaa tai on esim. väkivaltainen ollut lasta kohtaan, niin mielestäni meidän systeemissä annetaan ihan liikaa uusia mahdollisuuksia lasten kustannuksella, vähintäänkin lasta tulisi kuulla näissä asioissa ilman vanhemman/sijaisperheen läsnäoloa ja kysyä, että mitä hän haluaa tehtävän ja myös kertoa hänelle, että jos homma menee pieleen, niin hän ei enää takaisin samaan sijaisperheeseen pääse.

Kyllähän yli 12-vuotiasta lasta voidaan kuunnellakin, mitä hän haluaa.

Kaikki kunnia sijaisvanhemmille, musta ei siihen olisi. Jotenkin se ainainen epävarmuus että milloin lapsi lähteekin takaisin oikeille vanhemmilleen ja sitten ne elämänhallintaongelmaiset vanhemmat ja heidän sukulaisensa (jotka siis voivat olla ihan normaaleja). Luin härkösen kirjan onnen tunti, kertoo aiheesta ja vaikka on romaani niin silti tuli olo että aika vahva ihminen täytyy olla että tuohon pystyy.