Sijaislapsen pitäminen omana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, tämän ymmärrän.

Mutta puhuinkin tästä yhdestä tapauksesta ja tämän tyyppisistä jutuista.

Muistan vaan lukeneeni haastattelun jossa kertoi että toiveissa vauva joka tulee pitkäaikaiseen sijoitukseen. Ja vuosia ilmeisesti ollutkin jo sijoitettuna tuossa perheessä.

Ap

Yksi tapaus menee ihan samalla tavalla sen järjestelmän mukaan. Se, että vauvaikäinen sijoitetaan yhteen perheeseen, jossa on vuosia, ehkä täysi-ikäiseksi asti, on ihan tavallista.

Hyvä näin.

Mutta entä jos biologinen vanhempi haluaa lapsen takaisin?

Elämä on sillä mallilla ettei ole mitään syytä etteikö lasta palauteta.

Vai katsotaanko tässä lapsen etua että pitää sijaisäitiä ainoana äitinä?

Mietin että onko tässä porsaanreikä? Siis laillinen tapa saada oma lapsi?

Ap

Siis hetkinen, onko sulla nyt sellainen kuva, että huostaanotto on prosessi, jossa biologiselta vanhemmalta kysytään, että haluatko antaa lapsesi huostaan? Ja vastaavasti huostaanotto puretaan, jos vanhempi vain päättää, että haluankin lapseni takaisin, hän saa lapsen takaisin? Et tainnutkaan puhua totta, kun sanoit, että sijaisperhejärjestelmä on sulle tuttu asia.

Mistä päättelit että luulen näin?

Älä hyökkää. Kunhan asioita mietin. Ei tämä nyt niin vakavaa ole.

Ap

Koska et tunnu tajuavan, että huostaanotosta ei päätä vain joku yksittäinen ihminen fiilispohjalta, vaan niitä tilanteita arvioi useampi ihminen. 

Suomessa biologinen vanhempi saa lapsen takaisin todella helpolla, esim. lyhytkin kuivilla oleminen riittää tai jonkin kurssin käyminen, jonka jälkeen vanhempi kirkkain silmin lupailee, että nyt en enää lyö lapsia.

Monissa tilanteissa on parempi, että lapsella on pysyvä sijaisperhe ja silloin, kun biologinen vanhempi on siinä kunnossa, että voi tavata lasta, niin viettää lapsen kanssa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, tämän ymmärrän.

Mutta puhuinkin tästä yhdestä tapauksesta ja tämän tyyppisistä jutuista.

Muistan vaan lukeneeni haastattelun jossa kertoi että toiveissa vauva joka tulee pitkäaikaiseen sijoitukseen. Ja vuosia ilmeisesti ollutkin jo sijoitettuna tuossa perheessä.

Ap

Kukaan ei tiedä tästä yhdestä tapauksesta kuin asianomaiset.

Mä tiedän tapauksen, jossa lapsi lähti vauvana pitkäaikaiseen sijoitukseen vanhempien huumeiden käytön takia. Lapsen ollessa 12v äiti räpisteli kuiville ja sai tämän lapsen takaisin, oli toki saanut valvotusti tavata myös aiemmin.

Lapsi revittiin sijaisperheestä, jota oli pitänyt omanaan, äidin luokse eri paikkakunnalle. Äiti pystyi olemaan kuivilla vajaan vuoden. Lapsi otettiin taas pois, vanhaan sijaisperheeseen ei enää päässyt, koska sinne oli tullut uusi lapsi. Tämä lapsi joutuu uuteen sijaisperheeseen.

Mun mielestä aivan kammottavaa tälle lapselle. Saisi biologisten vanhempien ikuiset oikeudet lapseensa loppua kokonaan huumeiden käytön tai perheväkivallan jälkeen.

On sitä ihmiset pahemmastakin selvinneet, se lapsi pärjää. Aika nopeasti ottivat uuden sijoituksenkin tuo perhe, eli että ei tainnut olla syntynyt niin vankka suhde kuitenkaan lapseen... Meinaan että olisihan tuossa voitu odottaa miten käy hetki... Usein kunnon käyttäjät kuitenkin retkahtaa.

Se on varmasti tosi vaikeaa ymmärtää, että sijaisperheisiin ollaan aikamoisella paineella sijoittamassa uusia lapsia, kun niitä sijaisperheitä on niin vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, tämän ymmärrän.

Mutta puhuinkin tästä yhdestä tapauksesta ja tämän tyyppisistä jutuista.

Muistan vaan lukeneeni haastattelun jossa kertoi että toiveissa vauva joka tulee pitkäaikaiseen sijoitukseen. Ja vuosia ilmeisesti ollutkin jo sijoitettuna tuossa perheessä.

Ap

Yksi tapaus menee ihan samalla tavalla sen järjestelmän mukaan. Se, että vauvaikäinen sijoitetaan yhteen perheeseen, jossa on vuosia, ehkä täysi-ikäiseksi asti, on ihan tavallista.

Hyvä näin.

Mutta entä jos biologinen vanhempi haluaa lapsen takaisin?

Elämä on sillä mallilla ettei ole mitään syytä etteikö lasta palauteta.

Vai katsotaanko tässä lapsen etua että pitää sijaisäitiä ainoana äitinä?

Mietin että onko tässä porsaanreikä? Siis laillinen tapa saada oma lapsi?

Ap

Siis hetkinen, onko sulla nyt sellainen kuva, että huostaanotto on prosessi, jossa biologiselta vanhemmalta kysytään, että haluatko antaa lapsesi huostaan? Ja vastaavasti huostaanotto puretaan, jos vanhempi vain päättää, että haluankin lapseni takaisin, hän saa lapsen takaisin? Et tainnutkaan puhua totta, kun sanoit, että sijaisperhejärjestelmä on sulle tuttu asia.

Mistä päättelit että luulen näin?

Älä hyökkää. Kunhan asioita mietin. Ei tämä nyt niin vakavaa ole.

Ap

Minusta on vakavaa, että syyttelet jotain ihmistä siitä, että hän keplottelee jonkun lapsen itselleen. 

Mielenkiintoinen tapa syyllistää julkkisnaista.

Hän on ottanut sijaislapsen!

Sijaislapsiako pitäisi antaa vain bonuslapsiksi ydinperheisiin?

Vierailija kirjoitti:

Hei joo! Lapsettomat, vuosia hoidoissa käyneet ryhtyvät sijaisvanhemmiksi pitkälti siksi, että eivät ole saaneet biologista lasta. Adoptiolapsiakaan ei läheskään kaikki voi saada, sekä tiukkojen kriteerien että lasten vähyyden vuoksi.

Ei se sijaislapsi silti ole adoptiolapsen korvike! Se on lapsi, joka on otettu omaan kotiin hoidettavaksi kuin oma. Tietäen koko ajan, että on mahdollista, että tästä lapsesta joutuu luopumaan kesken kaiken. Lapseen täytyy silti uskaltaa kiintyä ja sitä pitää uskaltaa rakastaa.

On myös ammattimaisia sijaiskoteja, joissa lapset tulevat ja menevät. Osa menee toiseen sijaisperheeseen - sellaiseen, johon halutaan pitkäaikaiseen sijoitukseen lapsi.

Lapselle on lähes aina parempi olla hyvässä sijaisperheessä kuin lastenkodissa, mutta sijaisperheitä ei kertakaikkisesti ole riittävästi.

Tottakai ja olen itsekin sitä mieltä että lapsen on paras kasvaa siellä sijaisperheessä johon on kiintynyt.

Mutta ihmisiä ne sijaisvanhemmatkin ovat. Ei se muuta ihmistä niin että ei tunnu miltään kun 5-vuotta perheessäsi ollut lapsi viedään jota olet kasvattanut vauvasta asti.

Ne jotka ovat lapsettomia ja adoptio karahtanut kiville syystä tai toisesta, lähtevät sijaisvanhemmiksi.

Tätä mietin että kuinka suuret on motiivit sille että saa sitä kautta sen oman lapsen?

Toiveissa vauva ja että sijoitus olisi pitkäaikainen tarkoittaa sitä että motiivit ovat muuallakin kuin siellä että halutaan pelastaa lapsi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei joo! Lapsettomat, vuosia hoidoissa käyneet ryhtyvät sijaisvanhemmiksi pitkälti siksi, että eivät ole saaneet biologista lasta. Adoptiolapsiakaan ei läheskään kaikki voi saada, sekä tiukkojen kriteerien että lasten vähyyden vuoksi.

Ei se sijaislapsi silti ole adoptiolapsen korvike! Se on lapsi, joka on otettu omaan kotiin hoidettavaksi kuin oma. Tietäen koko ajan, että on mahdollista, että tästä lapsesta joutuu luopumaan kesken kaiken. Lapseen täytyy silti uskaltaa kiintyä ja sitä pitää uskaltaa rakastaa.

On myös ammattimaisia sijaiskoteja, joissa lapset tulevat ja menevät. Osa menee toiseen sijaisperheeseen - sellaiseen, johon halutaan pitkäaikaiseen sijoitukseen lapsi.

Lapselle on lähes aina parempi olla hyvässä sijaisperheessä kuin lastenkodissa, mutta sijaisperheitä ei kertakaikkisesti ole riittävästi.

Tottakai ja olen itsekin sitä mieltä että lapsen on paras kasvaa siellä sijaisperheessä johon on kiintynyt.

Mutta ihmisiä ne sijaisvanhemmatkin ovat. Ei se muuta ihmistä niin että ei tunnu miltään kun 5-vuotta perheessäsi ollut lapsi viedään jota olet kasvattanut vauvasta asti.

Ne jotka ovat lapsettomia ja adoptio karahtanut kiville syystä tai toisesta, lähtevät sijaisvanhemmiksi.

Tätä mietin että kuinka suuret on motiivit sille että saa sitä kautta sen oman lapsen?

Toiveissa vauva ja että sijoitus olisi pitkäaikainen tarkoittaa sitä että motiivit ovat muuallakin kuin siellä että halutaan pelastaa lapsi.

Ap

Huolimatta kenenkään motiiveista sijaisperhe ei päätä lapsen huostaanotosta tai sen purkamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, tämän ymmärrän.

Mutta puhuinkin tästä yhdestä tapauksesta ja tämän tyyppisistä jutuista.

Muistan vaan lukeneeni haastattelun jossa kertoi että toiveissa vauva joka tulee pitkäaikaiseen sijoitukseen. Ja vuosia ilmeisesti ollutkin jo sijoitettuna tuossa perheessä.

Ap

Yksi tapaus menee ihan samalla tavalla sen järjestelmän mukaan. Se, että vauvaikäinen sijoitetaan yhteen perheeseen, jossa on vuosia, ehkä täysi-ikäiseksi asti, on ihan tavallista.

Hyvä näin.

Mutta entä jos biologinen vanhempi haluaa lapsen takaisin?

Elämä on sillä mallilla ettei ole mitään syytä etteikö lasta palauteta.

Vai katsotaanko tässä lapsen etua että pitää sijaisäitiä ainoana äitinä?

Mietin että onko tässä porsaanreikä? Siis laillinen tapa saada oma lapsi?

Ap

Siis hetkinen, onko sulla nyt sellainen kuva, että huostaanotto on prosessi, jossa biologiselta vanhemmalta kysytään, että haluatko antaa lapsesi huostaan? Ja vastaavasti huostaanotto puretaan, jos vanhempi vain päättää, että haluankin lapseni takaisin, hän saa lapsen takaisin? Et tainnutkaan puhua totta, kun sanoit, että sijaisperhejärjestelmä on sulle tuttu asia.

Mistä päättelit että luulen näin?

Älä hyökkää. Kunhan asioita mietin. Ei tämä nyt niin vakavaa ole.

Ap

Koska et tunnu tajuavan, että huostaanotosta ei päätä vain joku yksittäinen ihminen fiilispohjalta, vaan niitä tilanteita arvioi useampi ihminen. 

Edelleen, mistä sait käsityksen että luulen niin?

Enkä syyllistä ketään. Olen todella onnellinen että tämä kyseinen nainen on saanut lapset ja toivon että saisi heidät pitää.

Ap

Sijaislasta ei ikinä oteta sillä ajatuksella, että siitä ei luovu. Päinvastoin.

Omilla vanhemmillani oli kaksi sijaislasta. Toinen oli aikuisuuteen asti, toinen pääsi 16- vuotiaana takaisin äidin luo, kun äidin vointi ja elämäntilanne oli palautunut hyväksi.

Lapsena nämä sijaislapset tapasivat äitiään silloin, kun se oli mahdollista. Aina ei ollut. Äiti saattoi olla kadoksissa kuukausia tai niin päihtynyt. Kysyin kotiin palaavalta lapselta, että miltä tuntuu palata kokonaan takaisin äidin luo ja miltä tuntuu, kun saa sanoa asuvansa äidin kanssa? Hän vastasi, että ei oikein miltään. Hän on niin tottunut siihen, että asuu sijaisperheessä. Uskon silti, että kotiin palaaminen oli hänelle äärimmäisen tärkeää ja hyvä juttu. Iloinen olen hänen ja hänen äitinsä puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei joo! Lapsettomat, vuosia hoidoissa käyneet ryhtyvät sijaisvanhemmiksi pitkälti siksi, että eivät ole saaneet biologista lasta. Adoptiolapsiakaan ei läheskään kaikki voi saada, sekä tiukkojen kriteerien että lasten vähyyden vuoksi.

Ei se sijaislapsi silti ole adoptiolapsen korvike! Se on lapsi, joka on otettu omaan kotiin hoidettavaksi kuin oma. Tietäen koko ajan, että on mahdollista, että tästä lapsesta joutuu luopumaan kesken kaiken. Lapseen täytyy silti uskaltaa kiintyä ja sitä pitää uskaltaa rakastaa.

On myös ammattimaisia sijaiskoteja, joissa lapset tulevat ja menevät. Osa menee toiseen sijaisperheeseen - sellaiseen, johon halutaan pitkäaikaiseen sijoitukseen lapsi.

Lapselle on lähes aina parempi olla hyvässä sijaisperheessä kuin lastenkodissa, mutta sijaisperheitä ei kertakaikkisesti ole riittävästi.

Tottakai ja olen itsekin sitä mieltä että lapsen on paras kasvaa siellä sijaisperheessä johon on kiintynyt.

Mutta ihmisiä ne sijaisvanhemmatkin ovat. Ei se muuta ihmistä niin että ei tunnu miltään kun 5-vuotta perheessäsi ollut lapsi viedään jota olet kasvattanut vauvasta asti.

Ne jotka ovat lapsettomia ja adoptio karahtanut kiville syystä tai toisesta, lähtevät sijaisvanhemmiksi.

Tätä mietin että kuinka suuret on motiivit sille että saa sitä kautta sen oman lapsen?

Toiveissa vauva ja että sijoitus olisi pitkäaikainen tarkoittaa sitä että motiivit ovat muuallakin kuin siellä että halutaan pelastaa lapsi.

Ap

Ei. Lapsenhankinnan "motiivi" pitää AINA olla se, että haluaa lapsen ja olla tälle lapselle hyvä ja turvallinen vanhempi.

Se ei saa koskaan olla se, että "pelastaa" lapsen. Lapsen pelastamine on viranomaisten tehtävä, joilla on asiasta virkavastuu ja riittävästi resursseja käytössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, tämän ymmärrän.

Mutta puhuinkin tästä yhdestä tapauksesta ja tämän tyyppisistä jutuista.

Muistan vaan lukeneeni haastattelun jossa kertoi että toiveissa vauva joka tulee pitkäaikaiseen sijoitukseen. Ja vuosia ilmeisesti ollutkin jo sijoitettuna tuossa perheessä.

Ap

Yksi tapaus menee ihan samalla tavalla sen järjestelmän mukaan. Se, että vauvaikäinen sijoitetaan yhteen perheeseen, jossa on vuosia, ehkä täysi-ikäiseksi asti, on ihan tavallista.

Hyvä näin.

Mutta entä jos biologinen vanhempi haluaa lapsen takaisin?

Elämä on sillä mallilla ettei ole mitään syytä etteikö lasta palauteta.

Vai katsotaanko tässä lapsen etua että pitää sijaisäitiä ainoana äitinä?

Mietin että onko tässä porsaanreikä? Siis laillinen tapa saada oma lapsi?

Ap

Siis hetkinen, onko sulla nyt sellainen kuva, että huostaanotto on prosessi, jossa biologiselta vanhemmalta kysytään, että haluatko antaa lapsesi huostaan? Ja vastaavasti huostaanotto puretaan, jos vanhempi vain päättää, että haluankin lapseni takaisin, hän saa lapsen takaisin? Et tainnutkaan puhua totta, kun sanoit, että sijaisperhejärjestelmä on sulle tuttu asia.

Mistä päättelit että luulen näin?

Älä hyökkää. Kunhan asioita mietin. Ei tämä nyt niin vakavaa ole.

Ap

Koska et tunnu tajuavan, että huostaanotosta ei päätä vain joku yksittäinen ihminen fiilispohjalta, vaan niitä tilanteita arvioi useampi ihminen. 

Edelleen, mistä sait käsityksen että luulen niin?

Enkä syyllistä ketään. Olen todella onnellinen että tämä kyseinen nainen on saanut lapset ja toivon että saisi heidät pitää.

Ap

No vaikka siitä, että kirjoitit avauksessasi "Sijaislapsi otettu kuitenkin ajatuksella että ei siitä ikinä luovu.

Onko tämä sitä kikkailua että voidaan antaa lapsi sitä haluavalle parempiosaiselle?"

Voihan kyseisten lasten bioäiti olla vaikka istumassa elinkautista tai olla hoitolaitoksessa puolivihanneksena, jolloin sijoitus on käytännössä lopullinen. Tällaisissa tapauksissa tuskin ajatellaan sijoituksen päättymistä ennen täysikäisyyttä. Isä kenties kuollut tai tuntematon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei joo! Lapsettomat, vuosia hoidoissa käyneet ryhtyvät sijaisvanhemmiksi pitkälti siksi, että eivät ole saaneet biologista lasta. Adoptiolapsiakaan ei läheskään kaikki voi saada, sekä tiukkojen kriteerien että lasten vähyyden vuoksi.

Ei se sijaislapsi silti ole adoptiolapsen korvike! Se on lapsi, joka on otettu omaan kotiin hoidettavaksi kuin oma. Tietäen koko ajan, että on mahdollista, että tästä lapsesta joutuu luopumaan kesken kaiken. Lapseen täytyy silti uskaltaa kiintyä ja sitä pitää uskaltaa rakastaa.

On myös ammattimaisia sijaiskoteja, joissa lapset tulevat ja menevät. Osa menee toiseen sijaisperheeseen - sellaiseen, johon halutaan pitkäaikaiseen sijoitukseen lapsi.

Lapselle on lähes aina parempi olla hyvässä sijaisperheessä kuin lastenkodissa, mutta sijaisperheitä ei kertakaikkisesti ole riittävästi.

Tottakai ja olen itsekin sitä mieltä että lapsen on paras kasvaa siellä sijaisperheessä johon on kiintynyt.

Mutta ihmisiä ne sijaisvanhemmatkin ovat. Ei se muuta ihmistä niin että ei tunnu miltään kun 5-vuotta perheessäsi ollut lapsi viedään jota olet kasvattanut vauvasta asti.

Ne jotka ovat lapsettomia ja adoptio karahtanut kiville syystä tai toisesta, lähtevät sijaisvanhemmiksi.

Tätä mietin että kuinka suuret on motiivit sille että saa sitä kautta sen oman lapsen?

Toiveissa vauva ja että sijoitus olisi pitkäaikainen tarkoittaa sitä että motiivit ovat muuallakin kuin siellä että halutaan pelastaa lapsi.

Ap

No, entäs sitten? Ei sillä sijaisvanhemmalla ole valtaa päättää saako pitää lapsen vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Jep, tämän ymmärrän.

Mutta puhuinkin tästä yhdestä tapauksesta ja tämän tyyppisistä jutuista.

Muistan vaan lukeneeni haastattelun jossa kertoi että toiveissa vauva joka tulee pitkäaikaiseen sijoitukseen. Ja vuosia ilmeisesti ollutkin jo sijoitettuna tuossa perheessä.

Ap

Eihän se sijaisperheen syy ole ettei biologiset vanhemmat pysty lapsesta huolehtimaan. Sijaisperheen on tarkoitus pitää lasta kuin omaansa. Varmasti ymmärrät että siinä on tarkoitus antaa niinkuin sille lapselle niitä mitä ilman hän on jäänyt elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei joo! Lapsettomat, vuosia hoidoissa käyneet ryhtyvät sijaisvanhemmiksi pitkälti siksi, että eivät ole saaneet biologista lasta. Adoptiolapsiakaan ei läheskään kaikki voi saada, sekä tiukkojen kriteerien että lasten vähyyden vuoksi.

Ei se sijaislapsi silti ole adoptiolapsen korvike! Se on lapsi, joka on otettu omaan kotiin hoidettavaksi kuin oma. Tietäen koko ajan, että on mahdollista, että tästä lapsesta joutuu luopumaan kesken kaiken. Lapseen täytyy silti uskaltaa kiintyä ja sitä pitää uskaltaa rakastaa.

On myös ammattimaisia sijaiskoteja, joissa lapset tulevat ja menevät. Osa menee toiseen sijaisperheeseen - sellaiseen, johon halutaan pitkäaikaiseen sijoitukseen lapsi.

Lapselle on lähes aina parempi olla hyvässä sijaisperheessä kuin lastenkodissa, mutta sijaisperheitä ei kertakaikkisesti ole riittävästi.

Tottakai ja olen itsekin sitä mieltä että lapsen on paras kasvaa siellä sijaisperheessä johon on kiintynyt.

Mutta ihmisiä ne sijaisvanhemmatkin ovat. Ei se muuta ihmistä niin että ei tunnu miltään kun 5-vuotta perheessäsi ollut lapsi viedään jota olet kasvattanut vauvasta asti.

Ne jotka ovat lapsettomia ja adoptio karahtanut kiville syystä tai toisesta, lähtevät sijaisvanhemmiksi.

Tätä mietin että kuinka suuret on motiivit sille että saa sitä kautta sen oman lapsen?

Toiveissa vauva ja että sijoitus olisi pitkäaikainen tarkoittaa sitä että motiivit ovat muuallakin kuin siellä että halutaan pelastaa lapsi.

Ap

Huolimatta kenenkään motiiveista sijaisperhe ei päätä lapsen huostaanotosta tai sen purkamisesta.

Tiedän tämän eikä tämä ollutkaan aloituksen pointti kuka päättää huostaanotot ja purkamiset.

Pointti oli tunteet ja se miksi syvästi lasta toivova ryhtyy sijaisvanhemmaksi. Ja se jos on lapsen menettämisen pelko koko ajan läsnä. Ja kuinka yhteiskunta puolustaa tällaisissa tapauksissa sijaisvanhempia ja lapsen oikeuksia. Siis jos biologinen äiti haluaa lapsen takaisin vuosien sekoilujen jälkeen. Elämä (sillä hetkellä) kunnossa.

Mutta kuten yksi vastaaja kirjoitti niin näköjään lapsensa saa helposti takaisin?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei joo! Lapsettomat, vuosia hoidoissa käyneet ryhtyvät sijaisvanhemmiksi pitkälti siksi, että eivät ole saaneet biologista lasta. Adoptiolapsiakaan ei läheskään kaikki voi saada, sekä tiukkojen kriteerien että lasten vähyyden vuoksi.

Ei se sijaislapsi silti ole adoptiolapsen korvike! Se on lapsi, joka on otettu omaan kotiin hoidettavaksi kuin oma. Tietäen koko ajan, että on mahdollista, että tästä lapsesta joutuu luopumaan kesken kaiken. Lapseen täytyy silti uskaltaa kiintyä ja sitä pitää uskaltaa rakastaa.

On myös ammattimaisia sijaiskoteja, joissa lapset tulevat ja menevät. Osa menee toiseen sijaisperheeseen - sellaiseen, johon halutaan pitkäaikaiseen sijoitukseen lapsi.

Lapselle on lähes aina parempi olla hyvässä sijaisperheessä kuin lastenkodissa, mutta sijaisperheitä ei kertakaikkisesti ole riittävästi.

Tottakai ja olen itsekin sitä mieltä että lapsen on paras kasvaa siellä sijaisperheessä johon on kiintynyt.

Mutta ihmisiä ne sijaisvanhemmatkin ovat. Ei se muuta ihmistä niin että ei tunnu miltään kun 5-vuotta perheessäsi ollut lapsi viedään jota olet kasvattanut vauvasta asti.

Ne jotka ovat lapsettomia ja adoptio karahtanut kiville syystä tai toisesta, lähtevät sijaisvanhemmiksi.

Tätä mietin että kuinka suuret on motiivit sille että saa sitä kautta sen oman lapsen?

Toiveissa vauva ja että sijoitus olisi pitkäaikainen tarkoittaa sitä että motiivit ovat muuallakin kuin siellä että halutaan pelastaa lapsi.

Ap

Huolimatta kenenkään motiiveista sijaisperhe ei päätä lapsen huostaanotosta tai sen purkamisesta.

Tiedän tämän eikä tämä ollutkaan aloituksen pointti kuka päättää huostaanotot ja purkamiset.

Pointti oli tunteet ja se miksi syvästi lasta toivova ryhtyy sijaisvanhemmaksi. Ja se jos on lapsen menettämisen pelko koko ajan läsnä. Ja kuinka yhteiskunta puolustaa tällaisissa tapauksissa sijaisvanhempia ja lapsen oikeuksia. Siis jos biologinen äiti haluaa lapsen takaisin vuosien sekoilujen jälkeen. Elämä (sillä hetkellä) kunnossa.

Mutta kuten yksi vastaaja kirjoitti niin näköjään lapsensa saa helposti takaisin?

Ap

Se lapsi on aina sen biovanhemman lapsi.

Sijaisvanhemmalla ei ole mitään oikeuksia lapseen. Tietenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, tämän ymmärrän.

Mutta puhuinkin tästä yhdestä tapauksesta ja tämän tyyppisistä jutuista.

Muistan vaan lukeneeni haastattelun jossa kertoi että toiveissa vauva joka tulee pitkäaikaiseen sijoitukseen. Ja vuosia ilmeisesti ollutkin jo sijoitettuna tuossa perheessä.

Ap

Yksi tapaus menee ihan samalla tavalla sen järjestelmän mukaan. Se, että vauvaikäinen sijoitetaan yhteen perheeseen, jossa on vuosia, ehkä täysi-ikäiseksi asti, on ihan tavallista.

Hyvä näin.

Mutta entä jos biologinen vanhempi haluaa lapsen takaisin?

Elämä on sillä mallilla ettei ole mitään syytä etteikö lasta palauteta.

Vai katsotaanko tässä lapsen etua että pitää sijaisäitiä ainoana äitinä?

Mietin että onko tässä porsaanreikä? Siis laillinen tapa saada oma lapsi?

Ap

Siis hetkinen, onko sulla nyt sellainen kuva, että huostaanotto on prosessi, jossa biologiselta vanhemmalta kysytään, että haluatko antaa lapsesi huostaan? Ja vastaavasti huostaanotto puretaan, jos vanhempi vain päättää, että haluankin lapseni takaisin, hän saa lapsen takaisin? Et tainnutkaan puhua totta, kun sanoit, että sijaisperhejärjestelmä on sulle tuttu asia.

Mistä päättelit että luulen näin?

Älä hyökkää. Kunhan asioita mietin. Ei tämä nyt niin vakavaa ole.

Ap

Koska et tunnu tajuavan, että huostaanotosta ei päätä vain joku yksittäinen ihminen fiilispohjalta, vaan niitä tilanteita arvioi useampi ihminen. 

Edelleen, mistä sait käsityksen että luulen niin?

Enkä syyllistä ketään. Olen todella onnellinen että tämä kyseinen nainen on saanut lapset ja toivon että saisi heidät pitää.

Ap

No vaikka siitä, että kirjoitit avauksessasi "Sijaislapsi otettu kuitenkin ajatuksella että ei siitä ikinä luovu.

Onko tämä sitä kikkailua että voidaan antaa lapsi sitä haluavalle parempiosaiselle?"

Aloittaja oli väärässä. Jokainen sijaisvanhempi tietää, että sijoitus voi loppua ja lapsi palata kotiinsa. Sijoitus on sijoitus eikä mikään adoptio. Ihmisillä tuntuu olevan myös se väärä käsitys, että sijoitettu lapsi eristetään totaalisesti biologisesta perheestään ja suvustaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei joo! Lapsettomat, vuosia hoidoissa käyneet ryhtyvät sijaisvanhemmiksi pitkälti siksi, että eivät ole saaneet biologista lasta. Adoptiolapsiakaan ei läheskään kaikki voi saada, sekä tiukkojen kriteerien että lasten vähyyden vuoksi.

Ei se sijaislapsi silti ole adoptiolapsen korvike! Se on lapsi, joka on otettu omaan kotiin hoidettavaksi kuin oma. Tietäen koko ajan, että on mahdollista, että tästä lapsesta joutuu luopumaan kesken kaiken. Lapseen täytyy silti uskaltaa kiintyä ja sitä pitää uskaltaa rakastaa.

On myös ammattimaisia sijaiskoteja, joissa lapset tulevat ja menevät. Osa menee toiseen sijaisperheeseen - sellaiseen, johon halutaan pitkäaikaiseen sijoitukseen lapsi.

Lapselle on lähes aina parempi olla hyvässä sijaisperheessä kuin lastenkodissa, mutta sijaisperheitä ei kertakaikkisesti ole riittävästi.

Tottakai ja olen itsekin sitä mieltä että lapsen on paras kasvaa siellä sijaisperheessä johon on kiintynyt.

Mutta ihmisiä ne sijaisvanhemmatkin ovat. Ei se muuta ihmistä niin että ei tunnu miltään kun 5-vuotta perheessäsi ollut lapsi viedään jota olet kasvattanut vauvasta asti.

Ne jotka ovat lapsettomia ja adoptio karahtanut kiville syystä tai toisesta, lähtevät sijaisvanhemmiksi.

Tätä mietin että kuinka suuret on motiivit sille että saa sitä kautta sen oman lapsen?

Toiveissa vauva ja että sijoitus olisi pitkäaikainen tarkoittaa sitä että motiivit ovat muuallakin kuin siellä että halutaan pelastaa lapsi.

Ap

No, entäs sitten? Ei sillä sijaisvanhemmalla ole valtaa päättää saako pitää lapsen vai ei.

Tiedän.

Sitä mietin että kuinka sossut pitää lapsen ja sijaisvanhempien puolia jos on ollut todella pitkä sijoitus.

Eli aika rankkaa lähteä sijaisvanhemmaksi jos toiveena on ollut oma lapsi jota ei ole saanutkaan.

Ihan eri tilanne kuin perheellä jossa omia lapsia ja on haluttu ottaa sijaislapsia pelkästään haluna auttaa lasta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, tämän ymmärrän.

Mutta puhuinkin tästä yhdestä tapauksesta ja tämän tyyppisistä jutuista.

Muistan vaan lukeneeni haastattelun jossa kertoi että toiveissa vauva joka tulee pitkäaikaiseen sijoitukseen. Ja vuosia ilmeisesti ollutkin jo sijoitettuna tuossa perheessä.

Ap

Yksi tapaus menee ihan samalla tavalla sen järjestelmän mukaan. Se, että vauvaikäinen sijoitetaan yhteen perheeseen, jossa on vuosia, ehkä täysi-ikäiseksi asti, on ihan tavallista.

Hyvä näin.

Mutta entä jos biologinen vanhempi haluaa lapsen takaisin?

Elämä on sillä mallilla ettei ole mitään syytä etteikö lasta palauteta.

Vai katsotaanko tässä lapsen etua että pitää sijaisäitiä ainoana äitinä?

Mietin että onko tässä porsaanreikä? Siis laillinen tapa saada oma lapsi?

Ap

Siis hetkinen, onko sulla nyt sellainen kuva, että huostaanotto on prosessi, jossa biologiselta vanhemmalta kysytään, että haluatko antaa lapsesi huostaan? Ja vastaavasti huostaanotto puretaan, jos vanhempi vain päättää, että haluankin lapseni takaisin, hän saa lapsen takaisin? Et tainnutkaan puhua totta, kun sanoit, että sijaisperhejärjestelmä on sulle tuttu asia.

Mistä päättelit että luulen näin?

Älä hyökkää. Kunhan asioita mietin. Ei tämä nyt niin vakavaa ole.

Ap

Koska et tunnu tajuavan, että huostaanotosta ei päätä vain joku yksittäinen ihminen fiilispohjalta, vaan niitä tilanteita arvioi useampi ihminen. 

Edelleen, mistä sait käsityksen että luulen niin?

Enkä syyllistä ketään. Olen todella onnellinen että tämä kyseinen nainen on saanut lapset ja toivon että saisi heidät pitää.

Ap

No vaikka siitä, että kirjoitit avauksessasi "Sijaislapsi otettu kuitenkin ajatuksella että ei siitä ikinä luovu.

Onko tämä sitä kikkailua että voidaan antaa lapsi sitä haluavalle parempiosaiselle?"

Ei. Eikö lapsen etu pitäisi olla ensisijainen asia? Sulla jotain tätä kyseistä ihmistä vastaan kun alat tällaista vääntämään? Minusta on vain hienoa, että ihminen pystyy ottamaan toisen lapsen ja pitämään tätä omanaan tietämättä välttämättä tulevaisuudesta oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei joo! Lapsettomat, vuosia hoidoissa käyneet ryhtyvät sijaisvanhemmiksi pitkälti siksi, että eivät ole saaneet biologista lasta. Adoptiolapsiakaan ei läheskään kaikki voi saada, sekä tiukkojen kriteerien että lasten vähyyden vuoksi.

Ei se sijaislapsi silti ole adoptiolapsen korvike! Se on lapsi, joka on otettu omaan kotiin hoidettavaksi kuin oma. Tietäen koko ajan, että on mahdollista, että tästä lapsesta joutuu luopumaan kesken kaiken. Lapseen täytyy silti uskaltaa kiintyä ja sitä pitää uskaltaa rakastaa.

On myös ammattimaisia sijaiskoteja, joissa lapset tulevat ja menevät. Osa menee toiseen sijaisperheeseen - sellaiseen, johon halutaan pitkäaikaiseen sijoitukseen lapsi.

Lapselle on lähes aina parempi olla hyvässä sijaisperheessä kuin lastenkodissa, mutta sijaisperheitä ei kertakaikkisesti ole riittävästi.

Tottakai ja olen itsekin sitä mieltä että lapsen on paras kasvaa siellä sijaisperheessä johon on kiintynyt.

Mutta ihmisiä ne sijaisvanhemmatkin ovat. Ei se muuta ihmistä niin että ei tunnu miltään kun 5-vuotta perheessäsi ollut lapsi viedään jota olet kasvattanut vauvasta asti.

Ne jotka ovat lapsettomia ja adoptio karahtanut kiville syystä tai toisesta, lähtevät sijaisvanhemmiksi.

Tätä mietin että kuinka suuret on motiivit sille että saa sitä kautta sen oman lapsen?

Toiveissa vauva ja että sijoitus olisi pitkäaikainen tarkoittaa sitä että motiivit ovat muuallakin kuin siellä että halutaan pelastaa lapsi.

Ap

Huolimatta kenenkään motiiveista sijaisperhe ei päätä lapsen huostaanotosta tai sen purkamisesta.

Tiedän tämän eikä tämä ollutkaan aloituksen pointti kuka päättää huostaanotot ja purkamiset.

Pointti oli tunteet ja se miksi syvästi lasta toivova ryhtyy sijaisvanhemmaksi. Ja se jos on lapsen menettämisen pelko koko ajan läsnä. Ja kuinka yhteiskunta puolustaa tällaisissa tapauksissa sijaisvanhempia ja lapsen oikeuksia. Siis jos biologinen äiti haluaa lapsen takaisin vuosien sekoilujen jälkeen. Elämä (sillä hetkellä) kunnossa.

Mutta kuten yksi vastaaja kirjoitti niin näköjään lapsensa saa helposti takaisin?

Ap

No ei se nyt noin vain käy, että vuosia sijaisperheessä ollut lapsi nakataan yhtä äkkiä takaisin biologiseen perheeseen. Välivaiheessa voi kotilomia olla enemmän ym. ja katsotaan kuinka me lapsen kannalta sujuu ym.