Armi Aavikko -kuunnelma

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja minä ekaa kerran kuulen tästä Leila Salmelaisesta. AIka mielenkiintoinen ura hänellä, varmaan nähnyt yhtä sun toista.

Leila Salmelaisesta oli juttu ehkä 2-3 vuotta sitten lehdessä. Toivonut koko ikänsä, että Danny naisi hänet ja jopa yrittänyt muuttaa ulkonäkönsä Dannyn kulloisen ihastuksen näköiseksi. Palvoo maatakin Dannyn alla ja varmaan toivoo hautaan saakka, että olisi Dannylle muutakin kuin työntekijä ja ystävä.

Apua. Puhut ihan totta. Ensin oli tummatukkainen kuin Liisa. Sitten Armin kaksoisolento. Jopa fanit sotkivat heidät keskenään. Nyt vanhana mummonakin tukka kuin Erikalla.

(Havaintoja tuosta Kodin Kuvalehden haastattelusta.)

Kyllä on surullinen Armin kohtalo.

Vierailija kirjoitti:

Sanoittaja Raul Reiman voisi olla yksi, jos etsitään dramatiikkaa ja äärimmäisyysihmistä - mutta olisiko suurelle yleisölle turhan tuntematon kiinnostaakseen.

Taisto Tammi - liian tuntematon isolle yleisölle. 

Topi Sorsakoski. Hanoi Rocksin läpimurto- ja menestysvuodet.

Taisto Tammi on legendaarinen laulaja, ja kiinnostava senkin takia, että hän oli ensimmäinen levyttämään päässyt romani Suomessa. Mutta suuren yleisön kannalta ehkä ongelmallinen sen takia, että hän lauloi lähes pelkästään tangoja, joka on varsinkin nuoremmille nykyään vieraampaa musiikkia.

Juu hyvä oli, tykkäsin nimenomaan siitä että dokumentaarista aineistoa oli fiktiivin seassa. 

Olen sitä ikäpolvea, joka oli varhaisteini 70-luvulla ja syttymässä rockiin ja eritoten punkkiin. Muistan se ihanan, kuuman kesän, jolloin Tahdon olla sulle hellä -biisi julkaistiin. Ja kun Armin osuus laulussa alkoi, purskahti kaikki nauramaan (meitä oli varmaan n. 10-12 henkeä paikalla). 

Koko Armi oli vitsi, varsinkin nuorille, niin kuin oli myös Danny, Jyräys Jyrki Hämäläinen Suosikki-lehtineen. Niiden jutut oli lapsille, sellaisille 8-12 -vuotiaille, mutta Jyrki-boy ja Danny-boy eivät sitä tajunneet, vaan puhuivat nuorisosta kuin olisivat asiantuntijoita, eivät tajunneet, että olivat jo pudonneet kelkasta aika päiviä sitten. Tälle asialle mm. Juice naureskeli Jyrki-biisissään ('tyylis sun vain uppoo mun pikkusiskoon') ja se että rokkipoliisit halusivat tiputtaa lopullisesti Hämäläisen ja Danny iskelmäkerhoon, takasi sen että nämä karvanaamat pilkkasi ja herjasi niin rajusti, ja Armi sai osansa, hän oli välikappale niin näiden miesten lyömiseen kuin sitten yleiseen naisvihaankin. 

Kuuntelin samaan syssyyn Kikan tarinan, joka jäi viime kesältä kuulematta. Yhteneväisyyttähän näissä heidän tarinoissaan on. Mutta kaiken totuuden nimissä on sanottava seuraavaa: Armi ei ollut hyvä laulaja. Kun kysyttiin, miksi Mannola oli iso tähti aikoinaan ja arvostettukin, mutta Armi ei - niin vastaus on ilmiselvä, vaikka Mannola oli 'vain' missi, hän oli hyvä laulaja ja ihan hyvä näyttelijäkin. Ja ehkä asiaan vaikutti myös se, että Mannola oli (ja on) itsenäisen oloinen nuori nainen, Armi keski-ikäisen miehen vonkauskohde ja tuote ja päiväuni. 

Samaten Kikan kohdalla kysyttiin, miksi hänen ei annettu vaihtaa tyyliä - tuottajat eivät hyväksyneet ajatusta, eikä myöskään yleisö. Siihenkin voisi vastata, että pitäisi sitten olla jotain muuta sisältöä ja osaamista. Olisivat menneet kysymään vaikkapa Anita Hirvoselta, että miten se onnistui se sinun imagon'kohotus'. Anitahan tuli pinnalle 60-luvulla kohu-Anitana, vesirajaa hipovine minihameineen ja pikkutuhmine lauluineen. Keikoilla miehet ahdisteli ja Hymy teki repäiseviä juttuja. Hirvonen oli ihan samassa tilanteessa aikoinaan kuin Kikka, mutta sitkeällä työllä ja tarkoilla biisivalinnoilla hän onnistui kääntämään itsensä 80-luvulla ja 90-luvulla naislaulajien kärkeen.

Kikalle ja Armille taisi käydä kuin Marilynille: voimat vain loppuivat kesken. 'Nytkö mä jäädyin, kun oli kaikkeni tarpeen?', kyseli hämmästyneenä jo Eino Leino aikoinaan - niin voi käydä, että ne voimat on menneet siihen pinnalle pääsyyn ja taisteluun paikasta auringossa. Ja sitten kun olisi tullut se toinen taistelu - oman panoksen esiin tuonti ja muutos -  ei voimia enää ollut.

Mutta kivoja ovat nämä kuunnelmat, tavallaan sekin paluuta lapsuuteen - sillä penskana kuuntelimme äidin ja mummon ja tätien kanssa paljon kuunnelmia radiosta, jännäreitä ja Välskärin kertomuksia ja mitä kaikkea. Sittemmin ne ovat jääneet ja unohtuneet. Nyt ne ovat tulleet takaisin ja ovat itse asiassa erittäin sopivia tähän aikaan. Niitähän voi kuunnella puutarhatöitä tehdessä tai kuntoillessa, esimerkiksi.

Minusta Danny kuulostaa tässä kuunnelmassa ihan Sauli Niinistölle. Samanlainen ääni ja puheen tempo.

Ensi kesänä voisi ilmestyä kuunnelma jostakin muusta kuin viihdelaulajasta. Kyllähän Suomessa näitä karun kohtalon kokeneita tunnettuja ihmisiä riittää. Toisaalta tällainen tarina esim. Matti Nykäsestä voisi olla kiinnostava, mutta tässäkin kohujulkisuuden, yksityiselämän sotkujen ja päihdeongelmien lisäksi keskiöön nousisi taas tuo ”ura viihdelaulajana”. Kai nyt joku kiinnostava henkilö löytyisi, jonka elämässä ja tarinassa nämä samat asiat eivät nousisi keskeisiksi tekijöiksi.

Seija Simolasta voisi tehdä sellaisen lyhyemmän jutun. Miten teknisesti varmasti taitavimmasta ja dramaattisimmasta suomalaisesta laulajattaresta tuli löysää diskohumppaa honottava tusinatäti. Tai miten hänet leimattiin nymfomaaniksi ja miestennielijäksi. Ja olihan niitä suhteita ja olihan niitä suhteita mieslaulajillakin, mutta heitä ei leimattu millään leimasimella, korkeintaa hoidettiin kuppa ja tippuri. Lavalle pyörtyilemiset ja vaivat. Euroviisujen viimeinen sija ja homokansan syvä viha. 

Mutta siis kummallisen kahtiajakoinen oli Simolan ura: alkuaikojen loistokkaat biisit, loppuaikojen hirvitykset. 

Tahdon olla sulle hellä -kappaleen tahtiin tanssittiin kyläkoululla luokassa keskenään, kun musiikin tunnit pitänyt alaluokan opettaja oli äitiyslomalla ja yläluokan ope ratkaisi musiikkituntien pitämisen aina silloin tällöin niin, että jätti meidän tanssimaan keskenään pimennettyyn luokkaan.

Enimmäkseen mentiin nopeampia kappaleita ja oikeaa diskoa, mutta Armia ja Dannyakin soitettiin - no, oltiin vielä silloin pentuja, ei kunnolla esiteinejäkään, osa tytöistä oli jo siinä vaiheessa varmaan. Slovarina taisi joskus olla Dannyn Kuusamo.

Osa veti Tahdon olla sulle hellä -kappaletta sitäkin hieman rajummin, vaikkapa sylipainiksi sen vääntäen. Itselleni jäi mieleen, että itse tanssin sen ainakin kertaalleen suosikkityttöni kanssa kaikessa rauhassa ja kunnolla, muiden painiessa tai muuten pelleillessä.

Kappaleesta tuli ikoninen nopeasti. Viisi vuotta ja se oli jo toivelaulukirjoissa. Abivuodelta on jäänyt mieleen pakkaspäivä, jolloin meillä oli liikuntaa poikkeuksellisesti pakkasen vuoksi yhdessä tyttöjen kanssa samassa liikuntasalissa.

Yhdellä pojista oli Toivelaulukirja mukana, ja niinpä äkkiä päätimme laulaa TOSH:n kuorossa pukuhuoneen oven ollessa auki, kun tytöt marssivat oven ohi liikuntasaliin.

Laulettiin tosissaan ja muistan tyttöjen ilmeitä, kun katsoivat mitä nuo hullut ovat taas keksineet.

Olen aina vähän hämmentynyt, kun Armista puhutaan huonona laulajana. En ole musiikin ammattilainen, mutta pitkään harrastanut kuitenkin, ja en koe, että hän olisi ollut mitenkään erityisen heikkotasoinen iskelmälaulaja. Ääni on kirkas ja puhdas ja siinä on luonnetta ja usein myös tiettyä energiaa. Minusta hän oli vaikka Dannya parempi laulaja, persoonallisempi ja elävämpi.

En ole kuunnellut koko sarjaa, mutta tuli mainoksista mieleen, että onko tämä(kin) tanssimista Armin haudalla, kuten äitinsä sanoi tässä muutamia viikkoja sitten mediassa? Tuli vaan ihan mieleen..

Vierailija kirjoitti:

En ole kuunnellut koko sarjaa, mutta tuli mainoksista mieleen, että onko tämä(kin) tanssimista Armin haudalla, kuten äitinsä sanoi tässä muutamia viikkoja sitten mediassa? Tuli vaan ihan mieleen..

Ei se ollut minusta yhtään sellainen. Millään tavalla jotenkin asioilla retosteleva tms. Eikö siinä ollut pätkiä hänen äitinsä audiohaastatteluistakin? Ja muutenkin, se oli sellainen elämäkertamainen kuvaus, jossa kerrottiin kauniisti mutta myös rehellisesti Armin elämästä toki misseysaikaan ja uraan keskittyen. "Haudalla hyppimisen" näkisin olevan epäreilua ja jopa valheellisella tavalla asioista kertovaa toimintaa, jolla pyritään saamaan toinen huonoon valoon (kuten Danny lausunnossaan avioliittolupauksistaan teki). Vaikka kuunnelmassa ei kaunisteltu esimerkiksi Armin viimeisiä vuosia, se oli sellaisella herkällä ja ymmärtäväisellä tavalla tehty, ikään kuin haluttiin herättää sitä ihmistä sen julkisuuskuvan takaa, missä mielestäni aika hyvin onnistuttiinkin

Mitä tästä alkkismissistä jauhetaan jatkuvasti? Ei ole tehnyt mitään, mistä hänet pitäisi muistaa.

En pysty kuunteleen koska siinä on Minka kuustonen Armina. Armi oli nätti, Minka vähemmän nätti. Kuustosen naama olisi aina mielessä kun on sen tv:n mainoksessa nähnyt. Hyi.

Minusta näissä Armin ja vaikkapa prinsessa Dianan tapauksissa ja ilmiöissä on samankaltaisuutta, miksei myös Kikankin tarinassa.

Heidän suurimpia faneja ja ihailijoita on olleet 8-12 -vuotiaat tytöt. Kaiken maailman rock-poliisit ja poppipamput (jotka olivat lähes poikkeuksetta miehiä ja naispuolisia ns. hyviä jätkiä, so. miehille kuuliaisia ja heitä palvovia naisia) ovat aina halveeranneet ja pilkanneet tällaisia fanilaumoja. Kaikkein pahinta olisi olla pikkutyttölauman fanittama, rock-uskottavuus olisi täysin mennyttä. Mikään ei ole niin noloa kuin fanittava pikkutyttö (oli kyse keppihevosesta, bieberistä tai mistä tahansa) näiden ukkojen mielestä. 

Fanittavat tyttölaumat kasvavat aikuisiksi ja katsovat huvittuneena entisiä idoleitaan. Mutta he saattavat ihan aiheesta katsoa otsa kurtussa entisiä halveeraajiaan ja pilkkaajiaan. Mikä hitto niitä vaivasi? Mitä hvttiä se heidän elämäänsä heivautti, mitä tai ketä pikkutytöt ihailee? Miten he itse kasvattavat omia tyttöjään? Halveksimaan omaa sukupuoltaan ja sen mieltymyksiä? Missä on huumorintaju, leikkimielisyys, turvallinen fanittaminen? 

Armit ja Dianat ja Kikat on pikkutyttöjen mielestä ihania ja elämänmakuisia, kun ei ne ole mitään huippuosaajia, eivät ne ole oikeastaan hyviä oikein missään,  ne on lopulta aika tavallisia, ja niillä on omat pilkkaajansa, mutta ei ne piittaa. Jos Armi olisi ollut kohtalokas glamourmalli tai Diana oikeasti kaunis ja älykäs prinsessa, en usko että he olisivat olleet niin suosittuja, mutta lapsenvahtina toiminut naapurintyttömäinen isosisko josta leivotaan missilaulaja/prinsessa on paljon mielenkiintoisempi juttu.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tästä alkkismissistä jauhetaan jatkuvasti? Ei ole tehnyt mitään, mistä hänet pitäisi muistaa.

Voiko olla ihan kiinnostunut elämänkohtaloista yleensäkin? Jos Yle tekee yhtä hyvän sarjan naapurin Pertistä, mielelläni kuuntelen.

Armi kiinnostaa hyvin monia yhä, siksi helpompi toki tehdä hänestä kuunnelma, kun ihmisillä on jo jotain, mihin tarttua ja kiinnostua aiheesta. Ja eikö misseys aikana, jolloin missit olivat aika suuri juttu Suomessa ja lisäksi laulu-ura ole jo riittävästi "tekemistä", että henkilö jää ihmisten mieleen?

Vierailija kirjoitti:

Minusta Danny kuulostaa tässä kuunnelmassa ihan Sauli Niinistölle. Samanlainen ääni ja puheen tempo.

En siis ole ainoa, jonka mielestä kuunnelman Danny kuulostaa Sauli Niinistöltä.

Olen kuunnellut nyt viisi jaksoa ja tykkään kyllä. Ja olen tyytyväinen, että myös Dannyn toimintaa arvostellaan nykyään. Yritin noin kymmenen vuotta sitten viritellä aiheesta keskustelua tällä palstalla ja konsensus oli silloin, että Armi oli aikuinen, tiesi mitä teki ja olivat tasavertaisessa asemassa suhteessaan.

Vierailija kirjoitti:

Minusta Danny kuulostaa tässä kuunnelmassa ihan Sauli Niinistölle. Samanlainen ääni ja puheen tempo.

Minun mielestäni kuulostaa aivan Ilkka Heiskaselle.

Toki sarja käsittää pitkän ajan, mutta silti roolejaan näyttelijävalinnat vähän ihmetyttävät. 35-vuotias Minka Kuustonen on kyllä hyvä valinta esittämään Armia ja Jussi Lampi sopii Kari Tapioksi, mutta muilta osin näyttelijävalinnat ovat ehkä menneet vähän pieleen. 48-vuotias Miia Nuutila ei ehkä ollut paras valinta Armin äidin rooliin. Joku vähän vanhempi ja rosoisemman äänen tulkitseva olisi sopinut paremmin tai ainakin Miia Nuutilan roolisuoritus olisi vaalinut enemmän sitä tulkintaa. Kaikkein huonoin roolisuoritus keskeisistä rooleista on kyllä Dannyn näyttelijällä. Mietin, että mukana olleista Jussi Lampi tai Ilari Johansson olisivat sopineet nykyistä Dannyn esittäjää paremmin esittämään Dannyä. Sivuosan rooleista mm. Matleena Kuusiniemeltä löytyi sitä tulkintaa, jota pariin keskeiseen rooliin kaipailin.

Olisi hienoa jos Paula Koivuniemestä ja Katri Helenasta tehtäisiin samanlainen. Kuunnelma voisivat olla jo nyt mukana käsikirjoituksessa. Julkaistaisiin vasta kuoleman jälkeen.

Leila Salmelainen kuulosti mielestäni liian vanhalta. Hän oli kuitenkin kolmikymppinen Armin ja Dannyn aikaan. Näyttelijä on yli viisikymppinen, ikävä kyllä kuuluu äänestä.