Miksi ihmiset haluavat, että matkustamme pikkuvauvan kanssa heille?

Tuli tästä mieleen eräät tuttavat, jotka asuvat puolentoista tunnin päästä meistä. Käyn monesti läheisessä kaupungissa sukulaisia moikkaamassa, mutta aika ei oikein riitä siihen että samalla matkalla poikettaisi näiden tuttavien luona kun matkoihin menisi siinä tapauksessa jo 2 tuntia yhteensä reitiltä poikkeamiseen. Melko hankalaa siis.

Olen monesti pyydellyt heitä meillä käymään, mutta koska heillä ei ole täällä päin muuta asiaa niin eivät millään halua lähteä vaan aina meidän pitäisi "poiketa matkanvarrella heillä" vaikka olen monta kertaa selittänyt että se ei oikein onnistu.

Vähän kuulee äänessä jo pientä suuttumista kun ei näin tehdä vaikka itse eivät tule koskaan kyläilemään meillä.

En tajua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin on yleistä.

Enpä ole koskaan kuullut, että kukaan olisi ylipäätään vaatinut ketään matkustamaan. Pyytänyt käymään toki on, mutta ei silloin kun meillä oli vauva talossa. Kukaan ei myöskään tunkenut kylään kuin vasta noin kolmen viikon kuluttua ja silloinkin vain lähimmät, kuten sisarukset ja isovanhemmat.

Mutta jos joku VAATISI sanoisin ei, Minulla on aivot ja suu, käytän niitä, opettele sinäkin käyttämään. Tänne kirjoittelu ei auta.

Sitten olet kyllä onnekas. Tämä sama ongelma on ollut meillä kaikkien vauvojen kanssa ja niin kaikilla ystävillänikin. Ja minä ainakin saan ihan sanottua että tänne ei tule ainakaan viikkoon ketään ja että en matkusta, matkusta ite. Mutta saa kai täällä ihmetellä sitä, miksi ihmiset ei ajattele ollenkaan mitä suustaan päästävät.

Vierailija kirjoitti:

Pidän käsittämättömänä sitä, että sitä vauvaa halutaan nähdä. Sehän onnistuu Teamsissa tai Zoomissakin. Sitten kun lapsi on puheliaassa iässä, kukaan ei halua keskustella hänen kanssaan eikä halua lukea kirjoja hänelle.

Ajoittamaan ne vierailut mieluiten lapsen kehitystasolle sopivammalle ajalle.

Tämä on totta. Pikkuvauva kiinnostaa kaikkia, taaperoikäinen ei ketään. Pikkuvauva ei halua olla ventovieraiden ihmeteltävänä ja halattavana ja höpöteltävänä. Se haluaa olla ihan rauhassa nukkumassa, syömässä ja kakkaamassa.

Leikki-ikäinen nimenomaan haluaa seuraa. Ja toisaalta lapset on taaperoina ja leikki-ikäisinä usein hauskimmillaan ja silloin heidän kanssaan luodaan se elämän kestävä suhde. Hellyyttävää on, miten veljeni ei ollut vauvoista ollenkaan kiinnostunut. Ajattelin jo että vihaa lapsia. Kuitenkin kun lapset alkoivat tehdä palapelejä ja lukea kirjoja niin juuri tämä eno oli se joka loputtomasti jaksoi lukea. Nyt enolla ja meidän mukuloilla on ihan erityinen suhde. Eno on ehdottomasti yksi lasten elämän tärkeimmistä ihmisistä.

Ap, pidä puolesi. Ei tarvitse lähteä. Minun sukulaiset on samanlaisia törppöjä😫 Hyväkuntoisia eläkeläisiä tai kevyessä työssä olevia lapsettomia ja eläimettömiä aikuisia. Silti odottavat että meitä jotenkin kiinnostaa tai on jaksamista ajella ympäri Suomea 5-vuotiaan, vauvan ja kahden koiran kanssa. Ei kiinnosta. Tulkoot ne käymään (terveinä ollessaan), keitä kiinnostaa vauva tavata.

Onko nuo suuttujat sitten aikuisia, normaalijärkisiä ihmisiä? En haluaisi itse altistaa itseäni ja perhettäni tuollaisille draamakuninkaallisille.

Onko se niin vaikeeta puhua suoraan? Olen itse viimeisillään raskaana ja olen sukulaisille jo ilmoittanut, että ensi viikkoina on turha odotella mitään kyläilykutsuja tai muuta kestitsemistä. Saati että itse matkustaisimme. Sukulaiset siis asuvat suurin osa n. 200km päässä.

Vauvan isovanhempia ja tätejä kaukaisemmat sukulaiset näkevät vauvan sitten nimiäisissä. Toki kuvia voidaan lähettää.

Emme me halua teitä oikeasti kylään. Esitämme vain kutsun ettei meidän tarvitse tulla tuon puklaajan vuoksi teille asti. 

Ei liity varsinaisesti vauvoihin, mutta samantyyppinen. Asun ulkomailla, ja pari vuotta sitten olimme Suomessa lomalla. Tuolloin kaverini suuttui, kun en suostunut lähtemään heille pienten lasteni kanssa. Meidän olisi pitänyt mennä useammalla julkisella, heillä oli oma auto käytössä. Yritin kyllä ehdottaa myös useampaa toista paikkaa tapaamiskohteeksi, mutta ei, oli kuulemma liian vaikea lähteä ja suuttui minulle. Pari pv sen jälkeen huomasin, että olivat olleet meidän majapaikkamme lähellä muilla asioilla - että sellainen kaveri.

Yleensä näissä suurin ongelma on puutteellisessa kommunikaatiossa. Yritäpä seuraavan kerran esittää asia niin kuin se on.

Voi kuule! :D 

Eräs kaverini ei voi tulla käymään minun luonani kun hänen 15v lapsi pääsee koulusta, niin silloin pitää olla paikalla. Olen ihmetellyt ihan ääneenkin että eikö noin iso jo pärjää yksinkin (hän on kummilapseni, ja pärjää), vastaus on aina jotain mongertamista ja ympäripyöreää. Oikeasti kaveri ei vain viitsi itse liikauttaaeväänsä kuin töihin ja kauppaan ja näistä kotiin.

Varmaan ei tajuta sitä rankkuuta, ja tietääkö he kaikista noista allergioista yms? Toisekseen mulla tuli mieleen, että ainakin itse helpommin kutsun kylään kuin kutsun itseni kylään. Etenkin jos olisi pikkulapsiperhe, niin saattaisin miettiä, että tulkaa meille, niin teidän ei tarvitse stressata kodin siivoamisesta ja tarjoiluista. Ei sillä että niistä muutenkaan tarvitsisi stressata, mutta ihmisillä nyt on tapana siivota ja tarjota ennen vieraita - mikä pikkulapsiperheessä voi olla raskasta. Ei ehkä ajatella, että matkustaminen on teille raskaampi vaihtoehto. Oletteko tehneet vastatarjouksen eli jos on kutsuttu kylään niin sanoneet, että tämän kanssa matkustaminen on hankalaa, että jos tulisittekin te meille? Jos eivät tule, niin sitten ovat vain laiskoja.

Vierailija kirjoitti:

Eivät tajua.

Meidät kutsuttiin kerran miehen mummolle kylään päiväseltään. Matkaa 3 tuntia suuntaansa. Aikani meni perillä tiheän imun kaudella vauvaa makuuhuoneessa imettäessä ja vauva roikkui tissillä koko vierailun. En saanut kyläilyn aikana edes vesilasillista, muut kahvittelivat toisessa tilassa eikä kukaan tuonut syötävää. Kyllä ketutti.

Et sitten osannut itse pyytää?

Te jotka kommentoitte että miksi et sano suoraan: varmasti on sanottu suoraan monet kerrat ja perustellen. Eihän tällaisia aloituksia syntyisi, jos kaikki ihmiset maailmassa osaisivat kuunnella toisen mielipiteen, sanoa "ok, ymmärrän hyvin" ja jatkaa elämäänsä sen tiedon kanssa.

Nämä kyläilynvaatijat ovat sitä porukkaa, joka siirtyy ein kuullessaan manipuloimaan, syyllistämään ja heittäytymään marttyyriksi, ja soittamaan juoruilukierrosta kaikille tutuilleen. Meidän tapauksessa sain kuulla, että "Pirkko" ihmettelee, miksi "Markon" uusi vaimo (=minä) haluaa piilotella vauvaa. Kun ei tosiaan salamana lennetty kyläilemään.

Kyllä kiitän onneani siitä, että oma lähipiiri taitaa olla aika helppoja ihmisiä täynnä. Monesti ihmettelen sitä, kun täällä kirjoitellaan, että ihmiset suuttuvat siitä ja tästä, vaaditaan tuota ja tätä. Ei tule mieleen, mistä joku olisi minulle viimeksi suuttunut. Ei tule mieleen, mitä joku olisi minulta viimeksi vaatinut. Meillä on tapana keskustella ja sopia asioista. Aina ei kaikki natsaa, mutta sitä harmitellaan ja keksitään yhdessä jotain muuta.