Perheen viikkopalaveri?

En rakentanut sellaista tietoisesti, se muodostui itsestään. Olin 10 vuotta kolmen lapsen yh ja tunsin jatkuvasti riittämättömyyttä läsnäolon vähäisyydestä. Tähtäsin siihen, että olentöiltäni ja väsymykseltäni lasteni kanssa aidosti kuulolla ja keskustelemassa heidän asioistaan edes YHTENÄ iltana viikossa: se oli kerrostalon saunavuoro torstaina.

Noista illoista muodostui niin tärkeitä, että aikuiset lapset muistavat ne yhä. Huomaan, että olen "kasvattanut" heitä eniten juuri saunakeskusteluissa. Kaikki arvot, asenteet, epäselvyydet, huolet ja ilot on puitu siellä. Kuulen lasteni suusta sanoja, jotka olen puhunut juuri saunan lauteilla.

Perinne jatkui, kun löysin parisuhteen. Kokoonnuimme uusperheen voimin vielä monta vuotta viikonlopun saunailtoihin ja isotkin teinit tulivat mukaan vain siksi, että oli aikaa keskustella vanhempien kanssa. Saatoimme jatkaa lautapelin äärellä keittiössä.

- Suosittelen. Alku saattaa tuntua kankealta, mutta laittakaa kännykät ja telkkarit kiinni ja kokoontukaa jonkin tekemisen äärelle ja tietyllä kellonlyömällä joka viikko. Kyselkää lapsilta millainen viikko heillä on ollut, miten koulussa/ päiväkodissa/ kavereiden kanssa sujuu. Kuuntelemisesta se lähtee.

Meillä on perhepalaveri aina tarvittaessa, sen ajankohdasta sovitaan hyvissä ajoin etukäteen. Lasten ollessa pienempiä palaveri oli n. kaksi-kolme kertaa kuussa, nyt kun lapset ovat jo melkein aikuisia, palavereja on harvemmin, koska asioista (kuten kuskaamisista ja ruoanlaitoista) ei niinkään tarvitse enää neuvotella, vaan sopiminen riittää.

Tärkeät "oman elämän asiat" meillä on aina keskusteltu yhteisen päivällisen tai pitkän automatkan aikana, ne ovat ihan korvaamattomia hetkiä :)