mistä apua aralle kolmevuotiaalle? :'(

Meillä kans arka 3-v, joka menee puihin sosiaalisissa tilanteissa. Pelkää oikein muita lapsia ja hakeutuu itseksekseen leikkimään. Kiinnostaisi kuulla myös kokemuksia js neuvoja.

meillä lapsi oli myös 3vuotiaana arka ja itki aluksi äidin perään kun vein hoitoon. Sovittiin hoitajien kanssa että nopeat "heipat" ja sitten suoraan mun sylistä hoitajan syliin. Kuulemma itki sen pari minuuttia ja sitten rauhoittui. Ei ole asiallista hoitajilta kieltää pillittämistä... Keskustele hoitajien kanssa kuinka toimisitte kaikki yhteen.

Jos mietit miltä itsestäsi tuntuisi mennä joka päivä töihin eri ihmisten keskelle, erilaisiin tapoihin ja tilanteisiin niin saat hiukan makua siitä miltä lapsesta tuntuu! Pitäisihän nyt sen verran sun itsekin ymmärtää, että laps kärsii tuosta rytmittömyydestä ja on turvaton. Koskaan ei voi ennakoida mitään ja hoitoon mennään miten sattuu. Ehdottomasti selkeä rytmi jos vaan mitenkään mahdollista ainakin aluksi, jotta pieni tottuu ja tutustuu ohmisiin.

Sinulla on todella karmiva päiväkoti jossa lapsesi on hoidossa. Hyvä henkilökunta ottaa itse puheeksi vanhempien kanssa lapsen sosiaalisen tilan ja tekee siihen ratkaisuja yhdessä vanhempien kanssa. 

ja ketään ei todellakaan käsketä olla itkemättä. sen pitäisi hoitajienkin tietää, että lapsella on oikeus kaikkiin hänen tunteisiin ja niitä ei saa häneltä kieltää.
-terv. päiväkodin täti

Tuossa tapauksessa päiväkodin henkilökunta ei ole tehtäviensä tasalla eikä helpota lapsen sopeutumista yhtään. Mutta 3v on kuitenkin tosi pieni vielä, muutos voi tulla itsestäänkin. Meillä oli myös ujo ja arka 3v, nyt on avoin ja puhelias 5v. Hänen onnensa oli päästä hyvään päiväkotiin, jossa lapset ovat pääasia.

Jonkun vaan sitä vuorotyötäkin on tehtävä..

Minkälainen oli nro2:en päiväkoti johon jonotit 10kk? Siis niten erosi tavallisesta kunnan pk:sta?

Siellä on pysyvyyttä ja ammattitaitoa. Hyvä johtaja, hyvät työntekijät, jotka pysyivät siellä, koska heitä arvostettiin. Kykyä kasvattaa kaikenlaisia lapsia, myös ujoja. Kykyä tehdä yhteistyötä vanhempien kanssa.

Meidän ujo lapsi sai siellä ihanan lapsuuden. Kävivät eskarista vielä koulussakin ja huolehtivat, että lapsi pääsi hyvään koulunalkuun.

Ihan kunnallinen päiväkoti oli, mutta niissä on valtavia eroja. Oma lapseni olisi voinut todella huonosti ap:n kuvaamissa oloissa. Varmaan mykistynyt ja lukkiutunut.

2

Eli teidän ratkaisu olis hankkia päivätyö ja vaihtaa päiväkotia? -ap (jää miettimään)

Ainakin päiväkodin vaihtoa kannattaa yrittää!

Pk:n vaihtaminen sellaiseen, jossa osataan tukea lasta...

Meidän 10-vuotias oli jänö tuonne 4,5 -vuotiaaksi. Aivan mahdoton. Onneksi oli pph:lla eli pieni ryhmä ja yksi, lämmin hoitaja. Halvaantui vieraiden seurassa ja esimerkiksi sukulaisreissuilla istui kuin liima mun sylissä sen kaksi tuntia, kunnes lähdettiin. Leikkipuistossa viihtyi, jos lapsia oli vähän. Kun paikalle tuli liikaa lapsia, tuli mun viereen nyhjäämään ja kuiskasi haluavansa kotiin. Me ei koskaan painostettu vaan annettiin jänistellä. Itse olen aina ollut superrohkea sosiaalisesti, joten ihan mun vastakohta oli. Kaipa se oma esimerkki eli ennakkoluuloton suhtautuminen ympäristöön sitten rohkaisi pikkuhiljaa ja läpimurto tuli tuossa 4,5-vuotiaana, kun yhtäkkiä alkoi puhua pallomeressä vieraalle lapselle kertoen nimensä. Me hämmennyttiin miehen kanssa, että mikäs meidän muksuun tuli, kun ottaa itse kontaktia. Nyt 10-vuotiaana on edelleen rauhallinen, mutta kavereita on paljon ja saa suunsa auki, vaikkei ehkä kaikkein räväkin ja rohkein tyyppi olekaan. Erittäin sosiaalinen ja taitava siinä mielessä, että tulee kaikkien kanssa toimeen ja löytää joka paikasta kavereita.

No kyllä minä yrittäisin saada lapsen rytmin säännölliseksi. Ja lapsen toiseen hoitopaikkaan. Eikö toinen teistä saisi päivätyötä?

2

Kaikki neuvoo vaihtamaan päiväkodin parempaan mutta mistä ihmeestä sen etukäteen voi tietää mikä on se paras. .?! Ääh!

Mistä sä nro2 tiesit että tää on nyt hyvä päiväkoti, tänne jonotan vaikka 10kk..? :O

Ap, saan varmasti alapeukkuja, mutta viimeistään neuvolan 4v. tarkastuksessa voi tulla esille jotain kontaktihäiriöön/oman toiminnan ohjaukseen/jopa autismikirjoon viittaavaa... Aika tökerö perheneuvolan kommentti :( Mielestäni lastenneurologin tai psykologin konsultaatiosta ei olisi mitään haittaa.

Ole Leijonaemo, taistele lapsesi puolesta!!

Kiitti neuvoista mutta mistä ihmeestä tiesän mikä on hyvä päiväkoti ja sellainen missä osaava henkilökunta osaa tukea? Tietääkö päivähpitotoimisto? Vai vaan puskaradioon luottaminen? Jotain on yritettävä kun kurja itselläkin olla töissä kun miettii miten se herkkis siellä pärjää ja jotuuko taas harmipenkkiin itkun vuoksi. Tätä ei siis tee kaikki hoitajat ja olen asiasta maininnut mutta vastaus on vaan olankohautuksia kun 'meitäkin on niin monenlaisia' -ap

Up

Kävin tutustumassa noin 20:een. Kyselin muilta äideiltä, katselin miltä meno näytti pihalla jne.

Kyllä sen äkkiä huomaa. Henkilöstön suuri vaihtuvuus on selkeä merkki, samaten sellainen yleinen homssuisuus. Muun muassa.

2

Mekin käytiin tutustumassa pk:hon etukäteen. Ja hylättiin yksi, koska hoitajat huusivat ikävään sävyyn lapsille pihalla. Siis tavalla, jolla en koskaan puhuttelisi omia lapsiani, saatikka sitten vieraita.

Nykyiseen päiväkotiin päädyttiin alueen päivähoitopaikkapäätöksiä tekevän henkilön suosituksesta. Kyseessä on ostopalvelupäiväkoti. Kannattaa varmaan kysyä, mihin paikkoja jakava itse laittaisi lapsensa. 

Tässäkin päiväkodissa vaihdoimme kertaalleen ryhmää, koska minulle muodostui kuva, etteivät ko.ryhmän vanhat lastenhoitajat jaksaneet tukea energistä mutta fiksua lastani. Hyvän päiväkodin johtaja suhtautui pyyntöön ryhmänvaihdosta asiallisesti. Vaihdon jälkeen lapsen vaikeudet helpottivat ja luottamus ja välit henkilökuntaan (myös vanhoihin) paranivat.