Keinoja selviytyä masennuksesta ilman lääkkeitä ?

Tämä eli - Elätkö itsesi näköistä elämää vai toisten?

Olen itse kipuillut pitkään sen suhteen että vanha äitini jaksaa neuvoa ja opastaa meitä aikuisia lapsia?! Tätä on jatkunut tietysti jo lapsuudesta lähtien.

Nyt äitini on ottanut asiakseen pitää ongelmana sitä että osa tyttäristä on ollut kotiäitinä. Syyllistää ja voivottelee kun ei olla oltu aina töissä.

Näitä mitättömiä ongelmia hän sitten löytää ja jaksaa jauhaa.

Ja tämän vuoksi itse olen tehnyt ammatin vuoksi virheitä. Nyt onneksi löytyi mukava työ joka on itsenäistä mutta ennen hakeuduin siihen suuntaan mitä äitini tahtoo. Enkä tajunnut missä vika kunnes aloin kuunnella itseäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

42v miehenä näillä:

Ei ole masennuslääkkeitä tarvinnut. Töissä olin 38v asti kunnes tuli perintöä.

Sanoisin että tärkein asia masennuksen torjumisessa on että on riittävästi rahaa. Sillä itselläni keskivaikea poistui liki kokonaan.

Ette kuulkaa uskokaan, miten ytimissä tää ukko on. Asia on juuri näin. Koko ikäni matalan sosiaalisen statuksen naisena ja köyhän perheen lapsena oltuani ja vasta viisikymppisenä rikastumaan alkaneena naisena vakuutan, että masennus on todella paljon sidoksissa turvattomuuteen, jota kokemus muita huonompana ihmisenä ja siihen liittyvä taloudellinen turvattomuus aiheuttaa. Ei ihme, jos masentaa. RAha tuo turvaa ja turvallisuudentunne on parasta lääkettä masennusta vastaan. Silti lääketiede ja yhteiskunta yleisemminkin väittää, että masennus on lähinnä yksilön oma ongelma, johtuen joko persoonasta tai geeneistä tai lapsuudesta. Se on paljon, paljon enemmän yhteiskunnalliseen asemaan ja  köyhyyteen liittyvä juttu kuin halutaan myöntää. Koska jos se myönnettäisiin, silloin vasta masennuksen hoito yhteiskunnalle kalliiksi tulisikin.

WOW! Tää oli hyvä. 

Mun köyhyys on johtunut siitä, että rakennan itselleni "en ansaitse hyvää" -elämää. En ole koskaan osannut edes määritellä tavoitteita joihin tarvitaan rahaa, esim. tietynlainen koti, vaan kaikki on ollut huonokin-kelpaa -tyylistä. Olen myös 5-kymppinen ja nyt asiaan on tulossa muutos, tuntuu aika mahtavalta. Sanoisin siis että ensin pitää olla itsearvostusta ja toiveita, niin sitten syntyy toimintaa niiden toiveiden rahoittamiseksi. Ei niitä ole kuin yksi ja vaatimaton sekin, mutta onpahan edes jotain. 

OSA 1

HIIT-treeni on auttanut joitakin. Muistan lukeneeni jonkun jutun, jossa kirjoittaja totesi, että mikään muu ei ole auttanut. Seurauksena tietysti hullunhyvä kunto, kun juoksi oman mielenterveytensä edestä.

Hiittejä ei saa tietenkään tehdä liikaa tai liian kovina, suositus on kai 1-3 kertaa viikossa. Tai harrasta muuta liikuntaa, joka nostaa hien pintaan. Mä tein viime talvena tällaisen joka aamu, ei varsinainen hiitti, mutta hyvin jaksoi vaikka olin surkeessa kunnossa ja vei vähän aikaa:

Koronasta ja opinnoista johtuvat stressitasot nousivat silti liian korkealle ja siitä seurasi kaikenlaisia terveysongelmia. Nykyään yritän elää niin, että kortisolitasot pysyvät matalina, ja samat keinot ehkäisevät myös masennusta, josta minulla myös kokemusta useiden vuosien ajalta. Lääkkeet jätin noi 15 v sitten.  Seuraavassa mun selviytymispaketti: 

 - ulkona oleilu. Huom! anna itsellesi lupa vain liikuksella ulkona rauhassa. Aina kun alkaa vauhti nousta, muista, ettei aina tarvitse suorittaa. Tee asioita, joita et ole koskaan ennen tehnyt, pysähdy vaikka tiellä seisomaan ilman mitään syytä. Muut voivat ihmetellä, mutta sehän on heidän oikeutensa. Tämä uuden etsiminen on enemmän terveen mielen hommaa, mutta jos onnistuu edes pienessä mitassa nyt, niin hyvä. 

- 5 min päivässä syvähengitys (mulla: neljään laskiessa sisäänhengitys, tauko, uloshengitys kestää tuplasti pidempään).  Voit yhdistää tämän muihin rutiineihin, esim. maassa seisoskeluun:

- kontakti luontoon, mieluiten paljas iho maata/puuta vasten. Tämä oli se keino, jolla sain itseni rauhoitettua ahdistuskohtauksessa. 

- pyydä toista ihmistä tekemään sinulle päivittäin vaikka minuutin niska- tai jalkahieronta tai kipupisteiden painelua. Voit itse tarjoutua tekemään saman. - tai teet itse itsellesi.

- venyttely, erityisesti kiertoliikkeet! Tämä on ollut yllättävän tehokasta. Esim. selinmakuulla polvet koukussa kääntelet jalkoja puolelta toisella tai istut niin että esim. oikea jalka on koukussa toisen yli, alempi jalka koukussa lattiatasolla ja oikea käsi kaukana takana. Harmi etten muista tuon asanan nimeä, mutta ehkä sait kiinni selostuksesta. 

Tällainen tyynyjen kanssa tehtävä iltajooga taas tuntuu ihmeellisen rauhoittavalta. Tyynyt kannattelevat.

OSA 2

 - jos on ylipainoa, kannatta sijoittaa se hyvin. Tee ylimääräisillä jouleillasi jotain joka hyödyttää sinua, nehän ovat resurssi ja voimavara. Vähitellen tämä energiavarasto hupenee, mutta niinhän oli tarkoituskin. Uutta saa syömällä. 

Edelliseen liittyen: jos on ylipainoa (= elimistössä on tulehdus) ja/tai tuntuu että koko ajan väsyttää ja kahvia-leipää menee liikaa, niin muutos tähän. Aloitin itse vähähiilihydraattisen ruokavalion ja eron aiempaan huomasin heti 1. päivänä. 

- Aamusivut. Masennus on surua, joka odottaa, että se kohdataan ja yksi tapa päästä sinuiksi itsensä kanssa on kirjoittaa ns. aamusivuja. Pää kirjoittaa, käsi ja kynä ovat apulaisia.

tai

Kirjoita aamulla tai illalla 1-10 hyvää asiaa kuluneessa päivässä tai elämässäsi tai asia, josta olet kiitollinen. Joillekin asian ajatteleminen kiitollisuutena ja varsinkin masentuneena on vaikeaa, mutta jotain hyvää löytyy varmaan. Jutut voivat olla tasoa "löysin kadonneen sukan" ja "kiva kun hanasta tulee vettä".

tai 

Kirjoita ylös paperille joka aamu asiat, joita pelkäät. Voit tehdä tämän vaikka kahdesti päivässä. Näitä pelkoja on yllättävän paljon ja oikeastaan nehän meitä elämässä pidättelevät. Kirjoita ja heitä menemään. Erittäin tehokasta. Menetelmän "kehittäjä" on Crappy Childhood Fairy  -kanavaa pitävä tyyppi:

- netti, tv ja muu ulkopuolelta tulevat aikasyöpöt ja viihdyttimet minimiin.

Listaa voisin jatkaa, mutta tässä ne, jotka ovat nyt käytössä. Keinoja tarvitaan siis paljon ja itsestä huolehtiminen vie aikaa.

Tarkennus edelliseen: 

aamusivuissa oikeastaan pää ei kirjoita, vaan sydän. Nopea kirjoitustempo ilman taukoja ja heti herättyä on erilaista kuin teksti, jota skarppi ja järkeilevä mieli tuottaa. Kannattaa kokeilla ja katsoa. 

On kuulemma olemassa kaksi eri masennustyyppiä: olosuhteista johtuva masennus ja aivojen välittäjäaineiden epätasapainosta johtuva masennus.

Kumpi sinulla mahtaa olla?

Jos ensin mainittu, niin maalaisjärkeen perustuen sanoisin, että huonojen olosuhteiden muuttaminen paremmiksi, tai jos niitä ei voi muuttaa niin niiden hyväksymiseen tähtäävä terapia voi auttaa. Tässä auttaa joskus luontaisesti aika ja ikääntyminen: se olosuhdetekijä, mikä nyt masentaa, siirtyy elämän periferiaan eikä enää masenna, tilalle tulee muita tärkeitä asioita.

Jos sinulla on välittäjäaineiden epätasapainosta johtuva masennus, niin kuulemma masennuslääke voi auttaa. Se yhdessä terapian kanssa voi kuulemma tuottaa hyvän tuloksen, koska välittäjäainemasennuksesta kärsivänkin elämässä on ikäviä asioita, jotka voivat pahentaa / pitkittää masennusta, vaikkeivät olekaan sen alkuperäinen syy.

Vierailija kirjoitti:

Tarkennus edelliseen: 

aamusivuissa oikeastaan pää ei kirjoita, vaan sydän. Nopea kirjoitustempo ilman taukoja ja heti herättyä on erilaista kuin teksti, jota skarppi ja järkeilevä mieli tuottaa. Kannattaa kokeilla ja katsoa. 

Olen kirjoittanut aina ja viimeiset parikymmentä vuotta vähän enemmän, enimmäkseen nettiin. Että ei tuntuisi niin yksinäiseltä.  Siinä vaiheessa kun olo pahenee, sanat jäävät jumiin jonnekin. Masennukseni johtuu itsestäni ja myös elämäni olosuhteista. Enimmäkseen kuitenkin omasta toiminnastani.   Tunnen valtavaa syyllisyyttä ratkaisuista, joita olen itsekkyyttäni joskus tehnyt ja  jotka ovat olennaisesti vaikuttaneet siihen, mikä tilanteeni on nyt.

Työhöni olen tyytyväinen, tämä on helppoa, joskus hauskaakin ja pakottaa olemaan vaikka edes teeskenneltynä näennäisen  iloinen, reipas, avoin ja sosiaalinen. Tietynlaista teatteria, jonka koen kyllä tietyllä tavalla parantavaksi asiaksi 

Kiitokset vastauksistanne <3

ap.

Ayahuasca

Tee kerran päivässä tämä

Kokemukseta suosittelen VAHVASTI pelkkää terapiaa eikä mitään synteettisiä "maailmaa pelastavia masennus tai skitsofrenia lääkkeitä". Ihan oikeasti jos mietit pitkällä tähtäimellä olevasi paremmassa kunnossa niin lääkkeet ei ole se oikea valinta. Ne lääkkeet voi pilata hyvän elämän. Terapiaan vaan ja puhe apua.

Eikä kannata mennä mielisairaalaan ne on huonoja teitä, koska lääkepainotteisia ja siellä ei oikeastaan muuta tarjota kun näitä lääkkeitä, vältä siis sitä ja hae terapia apua + juttele läheisten ja ystävien kanssa. Koita löytää positiivisuus ja elää terveillä elämäntavoilla, se riittää monesti.

Pitää keksiä kivaa tekemistä, vaihtaa maisemaa ja kuvioita jos vanha masentaa. Masennus on eksistentiaalinen vikasietotila.

Minä käytän harjoituksia. Huolihetki, jolloin märehdit asioita kunnolla ja kirjoitat ne ylös. Päästä -> paperille, voit päästää irti. Ja sitten kiitollisuusharjoitus, jossa joka ilta mietit 3 asiaa, jotka päivän aikana ovat menneet hyvin.

Joskus auttaa, joskus ei.

Minulla on mm. vaikea masennustila päällä erittäin raskaan ja traumaattisen menetyksen jäljiltä. Käytän lääkärin määräämää lääkettä. Muuten tulisin ihan näkyvästikin hulluksi.

Te ette ymmärrä miten näiden vinkkien lukeminen jo uuvuttaa tässä tilassa. Ja syyllistää, koska en minä jaksa tehdä näitä tsemppikulttuurista nousevia muutoksia.

Uskon että olipa syy mikä tahansa, tämä vaikeasti masentuneen olotila ei parane sillä, että vinkataan ystävällisesti liikunnan ja terveellisen elämän pariin. (Näistä tietämätön nykyaikana on harvinaisuus.)

Minua ei auttanut metsässä samoilu, minut se sai tuntemaan itseni entistäkin turhemmaksi, tuntui kuin hukkaisin aikaani turhaan hiippailemalla. Aloin tehdä omaan tahtiin ja vointini mukaan pieniä hommia, vanhan ammattini töitä ja kun sain työn valmiiksi niin myin tai annoin jollekulle tutulle, ystäviä minulla on vain yksi. Nyt syksyllä otin pienehkön puunkaatosavotan, kaadan ja pätkin klapimittaan pystyyn kuivuneita kuusia, ajan ne vielä traktorilla metsästä pois ja halkaisen klapeiksi. Pari tuntia päivässä jaksan, en saa enkä halua rahaa, vaan työn ilo, kipeät lihakset ja hiestä märkä paita ovat ainoat mitä tarvitsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

42v miehenä näillä:

Ei ole masennuslääkkeitä tarvinnut. Töissä olin 38v asti kunnes tuli perintöä.

Sanoisin että tärkein asia masennuksen torjumisessa on että on riittävästi rahaa. Sillä itselläni keskivaikea poistui liki kokonaan.

Ette kuulkaa uskokaan, miten ytimissä tää ukko on. Asia on juuri näin. Koko ikäni matalan sosiaalisen statuksen naisena ja köyhän perheen lapsena oltuani ja vasta viisikymppisenä rikastumaan alkaneena naisena vakuutan, että masennus on todella paljon sidoksissa turvattomuuteen, jota kokemus muita huonompana ihmisenä ja siihen liittyvä taloudellinen turvattomuus aiheuttaa. Ei ihme, jos masentaa. RAha tuo turvaa ja turvallisuudentunne on parasta lääkettä masennusta vastaan. Silti lääketiede ja yhteiskunta yleisemminkin väittää, että masennus on lähinnä yksilön oma ongelma, johtuen joko persoonasta tai geeneistä tai lapsuudesta. Se on paljon, paljon enemmän yhteiskunnalliseen asemaan ja  köyhyyteen liittyvä juttu kuin halutaan myöntää. Koska jos se myönnettäisiin, silloin vasta masennuksen hoito yhteiskunnalle kalliiksi tulisikin.

Yhteiskunnalle tulisi itse asiassa halvemmaksi maksaa kohtuullista perustuloa ja täten poistaa ihmisten jatkuva ahdistus/masennus/huoli toimeentulosta, kuin maksaa masentuneiden sairastamisesta.

Kokeilen seuraavaksi netin käytön vähentämistä, jos se vähän auttaisi tilannetta. Liika netissä roikkuminen ei ole hyväksi  eikä poista yksinäisyyttä. 

 Lääkkeet eivät tosiaan sovi, en ala enää niiden kanssa säätämään. ap.

Itsellä auttoi mindfullness, löytyy videoita youtubesta. Aluksi toki tuntui ahdistavalta ja huonolta, mutta olo helpottui kun tuota jatkoi.

Mä en allekirjoita kyllä lainkaan, että rahalla kaikki oireet lähtisi. Ensinnäkin jos ei kannata materiaalista elämää, siinä tulee jo sisäistä ristiriitaa jos vain ostelisi kaikkea materiaa. Tietty raha tuo turvaa, mutta ei se masennusta poista.

Tuo on hyvä neuvo tutkia omia arvoja ja yrittää elää sen mukaan. Mulla myös metsässä kävely auttaa, samoin terveellinen ruoka. Päihteillä ei ainakaan kannata oloa parannella. Kannattaa myös asettaa päivittäin jotain tavoitteita, pieniä sellaisia. Olla ylpeä että saa edes jotain tehtyä. Ja tavoitteethan voi olla, että imuroi kerran viikossa ja käy kävelyllä 2krt/vko.

Myöskään omaa sisäistä puhetta ja itsensä arvostamista ei kannata vähätellä. Muistaa antaa arvoa ja armoa itselleen.. Terapiaa suosittelisin ehdottomasti minäkin.

Jaksamisia!

Liikunta, tavoitteet