Hanna Brotherus Ainoa kotini. Kirjoittaa aika rumasti äidistään

Mitä kirjoitti? Eikös tää ollu fiktiivinen teos. En kyllä oo lukenu.

Vierailija kirjoitti:

Mitä kirjoitti? Eikös tää ollu fiktiivinen teos. En kyllä oo lukenu.

Ai onko fiktiivinen. Äitinsä luonteensa ja kylmyydestä puuhuu. Vaikuttaa kyllä omalta kokemukselta, pyysi alkuun vähän kuin anteeksikin, että haluaa puhua suunsa puhtaaksi.

Aika apaattinen kirja.

Joo vaikutti kyllä enemmän todelliselta päiväkirjalta kuin fiktiiviselta tarinalta. (Vertaa esim Alex Schulmanin kirjat, joissa todella hienosti kietoutuu yhteen sekä fakta että fiktio) Pyysi tosiaan alussa anteeksi että kirjoittaa henkilöistä niin kuin kirjoittaa, ja ylimielisesti vielä tokaisi, että sen kukin asianomainen ansaitseekin, olis heidän pitänyt jo aiemmin kohdella häntä paremmin ja tajuta pyytää häneltä anteeksi. Aika ylimielinen kuva tuli heti alkuun. Mä jäin miettii, että se oli tarkoitettu nimenomaan äidille se kommentti, kun kirjoitti siitä heidän suhteesta niin rumasti. Että tosiaan oli vähän niin kuin kosto äidille tai näpäytys jostain, mitä ei kirjassa edes tullut esille. Kaiken kaikkiaan huono ja liian omanapainen tarina syömishäiriöstä mun mielestä. Ja mitä se jatkuva "löysin naiseuteni" tarkoittaa, orgasmia vai jotain muuta?

Päiväkirja tämä on. Mikä osa tässä on fiktiota???

Varmaan oli kirjoittajan sisäinen ”pakko” tämä päiväkirja kirjoittaa, mutta miksi ihmeessä tämä on julkaistu??

Samaan mieltä, omasta elämästäänhän se kirjoittaa. Ja samaa mieltä myös siitä, että olisi saanut jäädä julkaisematta. 

Erikoista mielestäni kaivella (kaikkia) asioita noin perinpohjaisesti, varmaan vaikea elämä hänellä.

Vierailija kirjoitti:

Kaiken kaikkiaan huono ja liian omanapainen tarina syömishäiriöstä mun mielestä. Ja mitä se jatkuva "löysin naiseuteni" tarkoittaa, orgasmia vai jotain muuta?

Just näin. Se, että on omakohtainen ja päiväkirja, asettaa teoksen kritiikin ulottumattomiin. Sekopäistä ja tajunnanvirtsmaista tilitystä, ei sitä voi arvioida kuten kirjoja, faktaa ja fiktiota arvioidaan. Tässäkin näyttäytyy mielestäni kirjoittajan pakkomielteinen kontrollifriikkiys, ohjailun, manipuloinnin läpäisemä elämä.

Joo, esikoisteoksenkin kirjoittaa siten, että jo ennen julkaisua tukkii kriitikoiden suut.

Äitejä on valitettavasti monenlaisia.

Julkisuuden vuoksi tää on julkaistu. Ihan samasta syystä kun julkaistaan teoksia Jere tai Nanna Karalahdesta, Tuure Boeliuksesta tai Apulannasta. Ovat telkkarista ja somesta ja seiskasta tuttuja. Valmiiksi tunnettuja, joilla elämässä ”säätöä” ja se takaa mielenkiinnon, myynnin ja rahavirrat kaikille osapuolille.

Lukijoiden kirja-arvioissa saanut hyviä pisteitä tyyliin 4/5.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaiken kaikkiaan huono ja liian omanapainen tarina syömishäiriöstä mun mielestä. Ja mitä se jatkuva "löysin naiseuteni" tarkoittaa, orgasmia vai jotain muuta?

Just näin. Se, että on omakohtainen ja päiväkirja, asettaa teoksen kritiikin ulottumattomiin. Sekopäistä ja tajunnanvirtsmaista tilitystä, ei sitä voi arvioida kuten kirjoja, faktaa ja fiktiota arvioidaan. Tässäkin näyttäytyy mielestäni kirjoittajan pakkomielteinen kontrollifriikkiys, ohjailun, manipuloinnin läpäisemä elämä.

Ilmeisesti autofiktiiviset romaanit on vieras käsite? Ne ei ole millään tavalla kritiikin ulottumattomissa

Parisuhde TV-viihteen monitoimimies Kuustoseen tietty myös kiinnostaa…

Kiitoksissa läjä kustannustoimittajia, joilla varmaan riittänyt puuhaa teoksen parissa.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde TV-viihteen monitoimimies Kuustoseen tietty myös kiinnostaa…

Kuustonen on aika sivuosassa. Toki jonkin verran senkin herran osalta on hampaankolossa. Ei aina jaksa kuunnella rouvaa ja tämä kokee sen mitätöinniksi.

Tunnelmakuvat Pariisista tuo mieleen muutaman vuoden takaisen kahvimainoksen kliseisine latteuksineen….

En ole lukenut ja kommentoin vaan yleisesti, mutta jos on vaikka narsistinen äiti ollut niin ei sellaista kohtaan ole kauhean lämpimiä tunteita.

En ole ko teosta lukenut. Mutta yleisellä tasolla; jos joku, esim se oma äiti, on oikeasti ollut kylmä ja ties mitä niin miksi sitä ei saisi ääneen sanoa? Maailmassa on paljon ihmisiä jotka jollain tavalla elämänsä loppuun asti kärsivät kohtelusta jota lapsena omalta vanhemmaltaan ovat joutuneet kokemaan.

En tarkoita että julkaisee jotain kostomielessä tai uhriutuen vaan ihan tosiasian todeten, se voi toimia vertaistukena jollekulle vastaavaa kokeneelle/avata silmiä/antaa selituksen miksi tuntuu miltä tuntuu, käyttäytyy miten käyttäytyy/alkaa työsyämään omaa kipuansa.

Luin kirjan ja minulle taas tuli olo, että kirjoittaja on hyvin herkkä ja kokee asiat voimakkaasti. Kokee jotenkin olleensa vastuussa koko paletin pyörittämisestä yksin ensin lapsuudenkodissa ja sitten omassa perheessään. Minusta kirja oli mielenkiintoinen ja ehkä hän halusi jotenkin sanoa, että "tästä kaikesta olen selvinnyt, näin minä ne asiat koin".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde TV-viihteen monitoimimies Kuustoseen tietty myös kiinnostaa…

Kuustonen on aika sivuosassa. Toki jonkin verran senkin herran osalta on hampaankolossa. Ei aina jaksa kuunnella rouvaa ja tämä kokee sen mitätöinniksi.

Ällöttävän intiimiä kertoa seksielämästään ja nukkumaan-asennoistaan Kuustosen kanssa. Tätä en olisi halunnut tietää

Intiimielämän kuvaukset on ehkä WSOY halunnut. Jospa toivoivat, että pääsisi lööppeihin kuten liehuva liekinvarsi aikanaan. Topissa tietty potkua toisella tapaa kuin Kuustosessa.