Miten estää pitkän parisuhteen muuttuminen kaveriliitoksi??

Kaikki se uskoo, kaikki se kärsii

Up

Sä nostat itsetuntoasi löytämällä ne asiat, missä olet hyvä ja tekemällä niitä asioita, joista nautit. Sä nostat itsetuntoasi ymmärtämällä, että sun arvo tai hyvyys ei ole kiinni siitä, mitä muut ajattelevat susta. Sä lopetat sen, että kuvittelet miehesi sillä tai tällä teolla tarkoittavan sitä, että sä et ole riittävän hyvä. Lopetat ylipäänsä kaikkien asioiden tulkitsemisen ja luotat vain ja ainoastaan siihen, mitä sulle suoraan sanotaan. Sä lopetat vertaamisen, itsesi, miehesi ja elämäsi vertaamisen muihin. Sä otat vastuun onnellisuudestasi ja ymmärrät, että sun onnellisuus, pohjimmiltaan ei tule siitä onko miehen kanssa seksiä vai ei, vai siitä miten sä asennoidut elämään ja kaikkeen mitä siinä tällä hetkellä on. Jos tarvitset apua itsetunnon kohottamiseen, hanki sitä joltakin ammattilaiselta, joka pääsee pureutumaan siihen, mikä on heikon itsetuntosi syy (ei mies, siitä olen varma, koska ei kuulosta alistavalta tyypiltä). Älä hanki nostetta ruinaamalla muilta ihmisiltä kehuja, varsinkaan muilta miespuolisilta.

Ap.

Tiedän miltä susta tuntuu.

Meillä samaa. Lapset tosin jo isompia.

Ei oo kivaa, en kans tiedä mitä tekisin :/

Pikkulasten ja vauvojen kanssa se aika usein kai on tuollaista. Sehän on hieno tilanne, että suhde muuttuu kaverisuhteeksi, jos vaihtoehtona on, että aletaan riidellä kovasti. Parisuhteesta kannattaa tietysti pitää kiinni kaksin käsin, mutta kyllähän alkuhuuma aikanaan haihtuu ja vauvavuonna seksi on vähissä jo ihan väsymyksenkin vuoksi. 

Muistab hyvin tuon vaiheen, ja nyt olen onnellinen, että se on takana ja olemme palanneet aktiivisempaan ja uudella tavalla kiinnostavampaan seksielämään. 

Puhu miehesi kanssa huolestasi - siitä, että haluaisit edelleen olla myös vaimo, et vain äiti. En mä näe siinä mitään pahaa, että laittaudut vain miestäsi varten kotona ollessasi. Itsetuntokin paranee, kun peilikuvalle voi hymyillä. 

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 18:50"]

Miksi ihmeessä olette hankkineet toisen lapsen? On paljon helpompaa pitää yllä rakastavaa kahden aikuisen parisuhdetta, kun ei tarvitse olla ensisijaisesti kenenkään vanhempi.

T. lapseton 37 v, 12 vuotta yhdessä

[/quote]Krohom.....mita teet vauvapalstalla??

Jes, keskustelu jatkuu. Meillä seksin vähyys ei johdu nyt väsymyksestä. Aikaisemmin (ennen vauvaa) se johtui muista ongelmista ja ehkä mun passiivisuudesta, kun mies lopulta kyllästyi olemaan ainoa aloitteentekjä ja kaiketi kyllästyi myös muhun. Viime kesänä oli parempi tilanne ja vauvakin sai alkunsa ihan tarkoituksella. Raskausaikana väheni taas, minä olisin halunnut enemmän ja marmatin siitä miehelle. Ja nyt taas koen, että lähestulkoon painostan miestä läheisyyteen ja seksiin. Selkeän suorat aloitteet ovat silti jääneet, koska pelkään pakkeja niin paljon.

Sekin mietityttää, kun nyt ei ole muuta "ehkäisyä" kuin täysimetys ja kumi kesken aktin, sillä mies inhoaa kumia niin paljon, ettei koe saavansa seksistä mitään, jos joutuu käyttämään sitä koko ajan. Eli on pieni mahdollisuus, että tulisin taas raskaaksi. Ollaan molemmat se tavallaan hyväksytty. Kierukka-aika on ensi kuussa.

Sekin tuli mieleen tuossa kun heräsin jo viideltä yli tunti ennen vauvaa, että ehkä mies ei vain pysy käytännössä mukana tässä nopeassa muutoksessani yrittää parantaa suhdetta? Kun ihan asiallisesti ja positiivisesti se on aiheesta keskustellut kuitenkin viime aikoina. Siis että pitäiskö mun vain jatkaa yrittämistä, suorin muttei painostavin teoin? Ärsyttää olla kovin kärsimätön ja helposti lannistuva. Mutta kai niitäkin ominaisuuksia olisiko nyt tilaisuus kehittää tässä sitten. .ap

Niin ja mua vain surettaa, kun aina oletetaan seksin hiipumisen johtuvan väsymyksestä, eikä siitä, että toinen on oikeasti kyllästynyt, eikä pane vain rutiinin vuoksi. Sanomattakin selvää, että mulla olisi suuremmat tarpeet kuin miehellä. Mies on myös lihonut vuosien aikana aika paljon, mutta silti ihan muuten aktiivinen ja kunnossa (kuntoilee kuitenkin), mitään masennusta ei ole, välillä työstressiä. Jospa mies onnistuisi vähän laihtumalla muuttumaan taas halukkaammaksi? Ap

Mun mielestä suhde menee siinä huonoon jamaan, kun jumpikumpi tai toinen lakkaa välittämästä siitä, miltä näyttää. Jos joka ilta vetää ne reikäiset kulahtaneet verkkarit jalkaan, koska ne on "mukavat", mennään aika mönkään. Oli parisuhteessa tai ei, onhan se mukavampi kattella miestä, joka röhnöttää siellä sohvalla seksikkäissä yöhousuissa, kuin niissä kulahtaneissa verkkareissa.

Sama menee toisinkin päin. En nyt tarkoita sitä, että koko ajan pitäisi olla upeena ja hehkeenä, niin kuin Kaunareissa, mutta tuleehan siitä itsellekin paljon itsevarmempi olo, kun iltaisin suihkun raikkaalle kropalle seksikkäät alusvaatteet ja pelkän t-paidan, jonka alta välillä peppu vilahtaa.

Monet naiset valittavat, että kun pukevat jotain seksikästä päälle, että miehen pitäisi siinä vaiheessa suurinpiirtein hyökätä kimppuun, mutta ei, eihän ne edes huomaa....  Mutta kyllä ne huomaa. Vaikka juuri sillä hetkellä mies ei jaksaisikaan leijonan lailla saalistaa, sitoa aarrettaan sänkyyn ja ottaa rajusti, ei tarkoita, ettäkö mies ei huomaisi. Kyllä se huomaa ja se ajattelee sitä vielä seuraavana työpäivänäkin :)

Siksi siis kehoitan ap:ta pukemaan joka päivä ne seksikkäät alusvaatteet, vaikka tilaisuutta seksiin ei olisikaan tai tulisikaan. Se nostattaa omaa itsetuntoa, oli kroppa sitten millainen tahansa. Kun tuntee itsensä seksikkääksi, se näkyy myös ulospäin. Kun oma itsetunto nousee, paranee myös parisuhde, jos sen suurempia ongelmia ei ole.

Itsestään huolehtiminen kuuluu myös toisen kunnioittamiseen ja arvostamiseen. Enkä nyt taas tarkoita sitä, että siitä nyt laihduttamaan ja huhkimaan salille. Jokaisella on oma kroppansa ja se on hyvä juuri sellaisena, kuin on. Miehesi rakastaa sitä - aivan varmasti (ellei se nyt ihan tampio ole). Mutta pitämällä huolta omasta vartalostasi hemmottelemalla sitä ihanilla rasvoilla, erilaisilla kuorintahoidoilla, etc. opit myös itse rakastamaan omaa vartaloasi.

Ja pientä kiusoittelua peliin. Muistatko suhteenne alkuajat? Mitä silloin teitte? Aivan varmasti hymyilitte toisillenne, kaappasitte toisenne syliin ohimennen, muistitte pienellä suukolla ruokaa tai pyykkiä laittaessanne, otitte pitkiä suihkuja, makoilitte iltaisin pitkään sängyssä jutellen, hyökkäsitte takaapäin halaamaan toista.......... Niistä alkusuhteen tavoista tulisi myös pitää kiinni, vaikka suhde menisikin eteenpäin ja vuosia kuluisi. Ne saa toisen tuntemaan toisen erityiseksi, koska eihän sellaista työkaverille tekisi.