Miten estää pitkän parisuhteen muuttuminen kaveriliitoksi??

Mä en kyllä nyt voi laittaa suhdetta vauvavuonnakaan hyllylle, kun se melkein on siellä vuosia ollut. Olen ollut itsetunto-ongelmien takia tosi passiivinen suhteessa ja haluan nyt muutoksen senkin takia. Toisaalta miehen joskus esittämä kritiikki siitä, että näytän kotona epäviehättävältä kun en ole laittautunut ei itsetuntoa paranna. Yritänkin nyt sitten meikata joka päivä jne. ja stressan asiaa.

Vartaloni ei ole

...muuttunut juurikaan, tai kohta se on entisellään (BMI n.22). Ap

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 20:33"]

Olin jo hiukan huolissani suhteestanne, mutta sitten luinkin, että teillä on vauva. Antakaa vauvavuoden kulua. Vaikka ystävinä tai hyvänä tiiminä. Ilman paineita, toisianne rakastaen ja asiasta avoimesti puhuen.

Kohtelemalla toista hyvin vauvavuonna ja hyväksymällä riittämättömyyden luodaan pohja tulevalle parisuhteelle. Eli suhde reippaasti hyllylle vaan vuodeksi, ja sitten ilolla lämmittämään sitä kun vauva kasvaa, nukkuu, ei enää ime ja elämä helpottaa.

[/quote]

Ei nyt ihan hyllylle kannata laittaa, mutta onhan se selvä että seksirintamalla on hissumpaa tuossa tilanteessa. Meillä myös imeväinen sekä isompi lapsi. Ja joo, meidän molempien mielestä lapset ovat sen arvoisia, että seksiä voi harrastaa vähän vähemmän jonkin aikaa. Imettävällä naisella hormonit usein aiheuttaa sen, ettei ole normaaleja seksihaluja ja näin on mullakin, mutta koetan silti välillä tehdä aloitteita seksiin. Vireeseen yleensä aina kuitenkin pääsee, ja kaikki tuntuu paremmalta seksin jälkeen (parisuhde ja oma jaksaminen). Ainakin itsellä kuitenkin riittävä unensaanti on välttämättömyys: liian väsyneenä seksi ei tule kysymykseen.

Tsemppiä, kyllä se siitä helpottuu, kun vauva vähän kasvaa!

odotatko aina mieheltä aloitetta vai teetkö itse välillä? passiivisuutesi voi olla miehesi mielestä merkki siitä, ettei sinua kiinnosta. 

Yllätä miehesi jotenkin seksin saralla! Jospa hän siitä innostuisi. Laita itsesi nätiksi ja pukeudu niihin ostamiisi hepeneihin. Masturboi vaikka miehesi nähden, jos et ole ennen sitä tehnyt. Tai toteuta joku miehesi fantasia mahdollisuuksien rajoissa. Jos et tiedä miehesi fantasioista, kysy häneltä. Meillä ainakin kumpikin kiihottuu, kun kerromme toisillemme fantasioistamme. Siitä on lyhyt matka toteutukseen. Tsemppiä!

Ei kyllä mies tietää, että mua kiinnostaa, mutta silti koen että mies tekee mieluummin aloitteen. Olen sanonut että koska vain sopii mulle, vaikka keskellä yötä. Mies on muutaman kerran torjunut aloitteeni, mikä sekin laskee itsetuntoani.ap

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 17:18"]

Miksi se pitäisi jotenkin estää? Mun mies on paras kaverini, mutta myös rakastajani ja lasteni isä (ja loistava sellainen). Kaikki tarvittava samassa paketissa. En mä ainakaan voisi edes olla yhdessä sellaisen ihmisen kanssa, joka ei kelpaisi myös ystäväksi.

[/quote]

Täysin samaa mieltä. 

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 21:08"][quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 17:18"]

Miksi se pitäisi jotenkin estää? Mun mies on paras kaverini, mutta myös rakastajani ja lasteni isä (ja loistava sellainen). Kaikki tarvittava samassa paketissa. En mä ainakaan voisi edes olla yhdessä sellaisen ihmisen kanssa, joka ei kelpaisi myös ystäväksi.

[/quote]

Täysin samaa mieltä. 

[/quote]

Daa. Mutta jos se tarkoittaa sitä, että koskaan ei suudella, halata eikä harrasteta seksiä kuin pari kertaa vuodessa, on kyllä ankea elämä.

Ap

Olisko jollakulla vielä ideoita tilanteeseen..? Niin sitten täytyy vain jatkaa kärvistelyä. Ap

Terapiaan. Ei kuulosta normaalilta että sä stressissä meikkaat joka päivä miehen takia. Terapiaan yhdessä ja sä ehkä jopa yksin?

Se "mä olen koska vaan valmis" on ihan älyttömän huono "aloite". Se on ihan sama kuin sanoisit "ei koskaan". Sanot "nyt" ja mahdollisimman selkein sanoin. 

Nimim. nainen, jonka mies sanoo, että on aina valmis ja ärsyttää suunnattomasti esim. se, että kun alkaa osoittaa hellyyttä ei voi koskaan tietää onko kyse vain hellyyden osoittamisesta (johon vaikka sillä hetkellä olisi täysin valmis) vai haluaako seksiä (johon ei sillä hetkellä mitenkään jaksais...) Mahdollisimman selkeää ja suoraa viestintää seksin suhteen sillä hetkellä kun on siihen valmis, sen parempi. Mäkin olen varmaan torjunut miehen monta kertaa siksi, että olen kuvitellut hänen tarkoittavan jotain muuta ja sit kun onkin selvinnyt, että haluaa seksiä, niin se jo itsessään on ollut mulle niin kova pettymys, etten oo vaan voinut. Jos olis samassa tilanteessa suoraan sanonut mitä haluaa, niin homma olis ollut hyvin hanskassa.

Hanki rakastaja. Perinteinen ja hyvä vaihtoeht. Ei tarvitse edes pettää, vaan voitte muodostaa keskenänne teille sopivat käytännöt.

Up

Olihan tuo tosiaan rankasti sanottu. Ota puheeksi sopivalla hetkellä. Kyllä tuo käsittelyn vaatii. Ja moisesta intiimisti haavoittavasta lausunnosta on kyllä kannettava vastuu ja jaksettava sanomisensa puida. Olen samaa mieltä kuin edelliset, että avoimuus ja rehellisyys on läheisyysasioissakin ainoa tie hyvään oloon. Ja jos mies on edelleen samaa mieltä, että halu juuri sinua kohtaan on kertakaikkiaan kadonnut, on varmaan hyvä yhdessä miettiä, millä edellytyksillä parisuhdetta halutaan jatkaa. On iso hinta luopua ihan kokonaan seksielämästä, vaikkei sen tarvitse joka elämänvaiheessa kovin kummoista ollakaan. Jos taas on jotain yleisiä libido-ongelmia, kannattaisi miehen varmaan sitoutua hankkimaan apua. Voimia!

Mies on jo mielestään osoittanut, ettei lausunto pidä enää paikkaansa. On mies joskus ajat sitten sanonut haluavansa erotakin, mutta mieli on senkin suhteen muuttunut. Kumma etten sitä epäile, vaan vain tuota haluamisasiaa, koska se jotenkin osuu epävarmuuteeni ankarammin. Mies on varmasti tavanomaista suorapuheisempi, mikä on välillä rankkaa.

Tilanne on tosiaan vielä se, että tajuan nyt olleeni jopa vuosia erittäin passiivinen suhteessa. Mies on selvästi mielissään nyt minulta saamastaan huomiosta, mutta tuntuu ettei tarkoituksella ole ainakaan heti vastavuoroinen, koska tilanne niin pitkään oli toisin päin.

Eli ehkä mun pitää nyt jaksaa yrittää ainakin se vuosi ja toivoa, että mies onnistuu vähitellen lisää.

Ap

Eiku innostuu.

ap

Kiitos viestistä 46! Mulla on ihan ok kroppa, vaikka vauva vasta 2kk. Kuten jo sanoin, kuntoilen lähes päivittäin ja laihdun imetyksestä taas hyvin hoikaksi, lisäksi treenaan lihaskuntoa, siis ihan hyvillä mielin puen ne vaatteet jne ja ehkä se on niin, että mies kyllä muistaa, vaikkei heti reagoisikaan :D ap

Höh haloo, kyllä meillä ainakin on haluja ja seksiä vaikka molemmat ollaankin läskejä (lähes sohvaperunoita väsymyksen (minä) ja iän myötä tulleiden vaivojen/vammojen (mies) takia). Kumpikaan ei edusta sitä toisen ihannetta, ei missään muodossa lähellekään, mutta rakkautta on niin seksiäkin on.

Mutta siis oikeasti ap, vauva on 2 kk. Sä stressaat nyt ihan ihme asiasta. Tässä vaiheessa sun kuuluisikin keskittyä vauvaan, ei itseesi tai parisuhteen miettimiseen. Ehkä mies arastelee seksiä, kun joka tuutista toitotetaan, ettei pienen lapsen äitiä saa väsyttää. Jos sä olet alkanut painostaa (huom. käytit sanaa itse) miestä parisuhde asioista, niin varmasti alkaa kiinnostaa häntä entistä vähemmän. Ehkäpä hän on tyytyväinen iloitsemaan vauvasta? Jos olet mennyt sanomaan, että olet epävarma siitä välittääkö hän susta jne. ja hän on kokenut osoittaneensa rakkauttaan esim. varmistamalla, että hän hoitaa vauvaa, että pääset tekemään omia juttuja ja mitä nyt pieniä tapoja hänellä onkaan osoittaa välittämistä, niin se on ollut isku vasten kasvoja, että sä et ole edes huomannut niitä ja epäilet, ettei hän välitä. Sellainen sattuu niin paljon, ettei todellakaan tee mieli seksiä ja varmasti torjuu sinut. 

Jos aloitat sillä, että osoitat aidosti kiinnostusta miestäsi kohtaan ihmisenä (ei vain saadaksesi seksiä), niin sillä on tapana olla myönteinen vaikutus hänen toimintaansa sua kohtaan.

48:n viimeinen kappale lienee totta.

Keskityn kyllä vauvaan. Mutta ei vauva ole niin vaativa, että veisi kaiken kapasiteettini. Ja kuten olen sanonut, parisuhde on ollut pitkään vaikeuksissa.

Mies on vaikuttanut usein itselleen epätyypillisellä tavalla hämmentyneeltä uuden linjani suhteen. Ehkäpä siis nyt on pakko katsoa vähän vähemmän aggressiivisella otteella, mitä tästä tulee. Mutta miten sitten saan itsetuntoani nostettua. ...ap

[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 06:27"][quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 18:50"]

Miksi ihmeessä olette hankkineet toisen lapsen? On paljon helpompaa pitää yllä rakastavaa kahden aikuisen parisuhdetta, kun ei tarvitse olla ensisijaisesti kenenkään vanhempi.

T. lapseton 37 v, 12 vuotta yhdessä

[/quote]Krohom.....mita teet vauvapalstalla??

[/quote]

hä? Onko nää puheenaiheet täällä muka niin vauvamaisia ettei lapseton voi täällä olla?