Miten estää pitkän parisuhteen muuttuminen kaveriliitoksi??

...ja viimeksi vuosi sitten sellaista oli. Sen jälkeen mies ei ole suostunut kertaakaan suutelemaan. Eikä edes puhumaan asiasta! Ap

Up

Kiitos 62. Tuntuu todella vaikealta kestää tuo totuus. Ja toimia sen mukaan. Olen hyvä kehonmuokkauksssa treenllä ja ruokavaliolla, keskityn siis siihen. Ja omasta puolestani suhteen parantamiseen, mutta en saa kilahtaa, jos mies ei lämpene.

Ap

[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 13:53"]Tarpeeksi paljon yrittämällä suhteen eteen. Itse en kykenyt niin lähdin pois koska pelkäsin..

[/quote]

kyennyt....

Olen hyvä monissa muissakin asioissa, mutta nyt pikkulapsiaikana ei tunnu riittävän paukkuja niihin asioihin (musiikkiin, esim.).

Koen muuten nyt tässä tilanteessa senkin laskevan itsetuntoani, että en ole koskaan ollut yhdynnässä kuin mieheni kanssa. Eli en edes tiedä, olisinko kellekään toiselle kelvannut lainkaan! Ap

Pitkässä liitossa voi olla erilaisia kausia. Onko pikkuvauva-aikana pakkokaan unelmoida hurjan viriilistä eroottisesta osastosta? Hyvä kumpaanuus voi kantaa yli sen vaiheen ja kohta onkin sitten taas paremmin aikaa ja resursseja viritellä kahdenkeskistä kivaa. Onko pakko "suorittaa" kaikilla rintamilla täydellistä elämää juuri nyt ja heti? T. 10 v naimisissa, useampi lapsi

Ehkä en olisi nyt niin huolissani, ellei mies olisi joskus sanonut menettäneensä täysin seksuaalisen mielenkiintonsa mua kohtaan. Tuosta on kyllä aikaa jo yli puolitoista vuotta ja selvästi sitä mielenkiintoa on sen jälkeen ollut. Mutta silti, sen kuuleminen järkyttää edelleen. Ap

Ehkä en olisi nyt niin huolissani, ellei mies olisi joskus sanonut menettäneensä täysin seksuaalisen mielenkiintonsa mua kohtaan. Tuosta on kyllä aikaa jo yli puolitoista vuotta ja selvästi sitä mielenkiintoa on sen jälkeen ollut. Mutta silti, sen kuuleminen järkyttää edelleen. Ap

On teillä ongelmat! Ja turhia eroja mietitään. Siis paras lääke on puhuminen. Miksi hänen vireystasonsa on laskenut? Ja miehen halut voivat lähteä jo pelkästä väsymyksestä ja työstressistä. On teillä jotain seksielämään kun on 2kk ikäinen vauvakin. Ei se puoliso varmaan edes hoksaa omaa väsymystään kun se menee tarpeeksi pitkälle. 

Vauva ei valvota miestä YHTÄÄN. Ei siis ole väsynyt. Ongelma on se, että en vain innosta miestä tarpeeksi. Koska kai sitten olen niin epäviehättävä. Saan miehen kyllä ehkä säälistä antamaan, kun oikein maanittelen. Ap

No huh, tuo on kyllä rankka lausunto mieheltäsi! Mutta ketjua luettuani minäkin olen sitä mieltä, että kyse on kuitenkin ennen kaikkea itsetunto-ongelmastasi. Ihan ensiksi kehotan, että kerrot miehellesi, että tuo hänen lausuntonsa painaa mieltäsi. Puhu sen miehesi kanssa rehellisesti! Älkää arvuutelko mitään.

Toisekseen, sinun todella valitettavasti pitää rakentaa itsetuntosi aivan itse. Kukaan ei voi sitä puolestasi tehdä. Keskity niihin asioihin, joissa koet olevasi hyvä. Pidä itseäsi kauniina. Älä vähättele itseäsi itsellesi äläkä miehellesi. Omani ainakin on todella huono sietämään marttyyriasennetta ja säälin keruuta, mikä helposti on meidän naisten helmasynti. Keskity siihen, mikä sinut tekee onnelliseksi.

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 17:16"]

Ja jos se on jo sellaiseksi päässyt pilaantumaan, onko mitään tehtävissä? !

[/quote]

vällykäärmeelle hommia.

[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 19:59"]

Vauva ei syö pullosta mitään, joten kotoa ilman vauvaa päästään jonnekin vasta vuoden päästä. Olen itsekin ajatellut joskus kun vauva ja isompi lapsi nukkuu laittaa niitä seksivaatteita ja tarjota hierontaa. Mies on tosiaan tätä nykyä vähemmän viriili - koska lienee kyllästynyt muhun siinä mielessä.

En ole mitenkään väsynyt, kuntoilen lähes päivittäin ja voin nukkua päiväunia. Apua tarttisin vain miehen mielenkiinnon palauttamiseen! Ap

[/quote]

Vauva syö pullostakin, kun on tarpeeksi nälkä.

Oletko ajatellut, että miehesi voi olla väsynyt  lapsiperheen arkeen? Naiset kertovat usein väsymyksestään ja kyllästymisestään, mikä on ihan luonnollista aika ajoin, vaikka lapset olisivat kuinka ihania. Miehistäkin voi välillä tuntua, että ovat vaan perheen elättäjiä, vauva ehkä valvottaa, painaa jonkinmoinen syyllisyys siitä, että pitäisi osallistua sen hoitoon enemmän, vaimo ei välttämättä vielä ole ihan oma itsensä synnytyksen jälkeen jne. Ei siinä kohtaa aina auta kalliit alusvaatteet eikä viikonloppumatkat. Voidaan tarvita ihan vaan aikaa totutella uudenlaiseen arkeen, sillä sehän muuttuu aina, kun siihen tulee tai siitä poistuu perheenjäsen.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 20:31"]

Sä nostat itsetuntoasi löytämällä ne asiat, missä olet hyvä ja tekemällä niitä asioita, joista nautit. Sä nostat itsetuntoasi ymmärtämällä, että sun arvo tai hyvyys ei ole kiinni siitä, mitä muut ajattelevat susta. Sä lopetat sen, että kuvittelet miehesi sillä tai tällä teolla tarkoittavan sitä, että sä et ole riittävän hyvä. Lopetat ylipäänsä kaikkien asioiden tulkitsemisen ja luotat vain ja ainoastaan siihen, mitä sulle suoraan sanotaan. Sä lopetat vertaamisen, itsesi, miehesi ja elämäsi vertaamisen muihin. Sä otat vastuun onnellisuudestasi ja ymmärrät, että sun onnellisuus, pohjimmiltaan ei tule siitä onko miehen kanssa seksiä vai ei, vai siitä miten sä asennoidut elämään ja kaikkeen mitä siinä tällä hetkellä on. Jos tarvitset apua itsetunnon kohottamiseen, hanki sitä joltakin ammattilaiselta, joka pääsee pureutumaan siihen, mikä on heikon itsetuntosi syy (ei mies, siitä olen varma, koska ei kuulosta alistavalta tyypiltä). Älä hanki nostetta ruinaamalla muilta ihmisiltä kehuja, varsinkaan muilta miespuolisilta.

[/quote]

tässä oli hyvä pointti. elämä on itsensä ja muiden asioiden oppimista. parisuhteessa tulee joitain asioita opittua yleensä paremmin kuin sinkkuna, näin ainakin omasta kokemuksestani. 

meillä ongelma oli, kun toinen osapuoli saa yhteiset hetket tuntumaan usein syyttelyltä ja syyllistämiseltä - toinen vetäytyy ja väistelee. 

kannattaisi ehkä aloittaa siitä, että "hyväksyn Sinut" ja "tykkään Sinusta" -kommentit antaa ensin, ennen kuin pui joitain omasta tai toisesta tai jostain muusta johtuvia ongelmia.

Ja ongelmissa lienee tärkeämpää ratkaisu ja tulevaisuus kuin syy ja historia? Vaikka joskus syytä ja historiaakin voi vähän yrittää ymmärtää.

Ei parisuhde ole pisteiden laskemista, kummassa enemmän miinuspisteitä.

Nukutko vauvan kanssa erillisessä äänieristetyssä huoneessa, kun mies ei kerran voi olla väsynyt vauvan takia? Vaikka meilläkin yleensä olen ollut minä, joka herään ja nousen vauvan kanssa, niin kyllä se mieskin itkuun havahtuu, hänen unensa keskeytyy vaikkei varsinaisesti heräisikään, eli unen laatu ei ole syvää unta ja se on se mikä väsyttää.

Kannatan sitä, että puhutte avoimesti ja rehellisesti tuosta lausahduksesta. Jos siitä on 1½ vuotta, muistatko sen varmasti sanatarkasti oikein vai oletko tulkinnut ja värittänyt sitä? Kerro miltä se tuntuu, keskustelkaa siitä onko kyse kuitenkin yleisestä haluttomuudesta eikä sinuun kohdistuvasta haluttomuudesta?

Haha 73, just eilen mies sanoi, että haluaa talon täyteen vauvoja! Eli huti. Muhun naisena mies on kyllästynyt, mutta äitinä ja synnyttäjänä ilmeisesti olen pätevä. Ap

Teillä on todennäköisesti aika paljon muitakin ongelmia kuin miehen haluttomuus, joka johtunee niistä muista ongelmista.
Ensimmäisenä mieleeni tulee että suun avatessasi hänelle joko:
a. pyydät häntä tekemään jotain
b. kerrot hänelle kuinka jokin asia olisi pitänyt tehdä toisin.
c. huomautat/valitat jostain.
Ilman yhtäkään positiivista asiaa. Mieti asiaa ja mikäli asia on näin, niin siinä  on syy miehesi haluttomuuteen.

Vauva ei itke yöllä, siksi mies ei herää, vaikka nukkuu samassa sängyssä. Miehen vanhasta kommentista ollaan puhuttu, eikä mies enää halua puhua siitä, koska on mielestään osoittanut tilanteen muuttuneen. Mutta näköjään en itse ole päässyt siitä yli, aina kun tulee heikko hetki. Ap

Up

Kannattaisi keskittyä johonkin muuhun kuin seksin määrän lisäämiseen, etenkin vauva-aikana, kun seksihalut ovat hormonaalisistakin syistä alhaiset.

Viettäkää aikaa yhdessä, jutelkaa, tehkää asioita. Katsokaa vanhoja valokuvia ja muistelkaa suhteen alkuaikoja. Sopikaa treffejä, joilla teette jotain, mitä ette yleensä tee.

Kun vauva vähän kasvaa, pitäkää huolta siitä, että teillä on kahdenkeskistä aikaa mutta myös aivan omaa aikaa kummallakin. Meidän suhteessa tuo oman ajan ottaminen on ollut todella tärkeää - ollaan molemmat kotihiiriä ja kyhjätään toisissamme mielellään, mutta ollaan todettu, että kun vaan reippaasti sovitaan välillä omia ja menoja ja lähdetään, niin kyllä tekee hyvää sekä itselle että suhteelle.