18-vuotias on liian nuori asumaan yksin.
Ongelmaksi muodostuu lähes aina pelkotilat ja yksinäisyys.
Kommentit (6)
Joo siksi onkin tosi hyvä muuttaa vanhemmilta suoraan sen kumppanin kanssa asumaan. Opettelee sitä yksin olemista sitten kun puolisosta eroaa ja lapset muuttaa pois.
Öööö... Tä? Ite muutin heti kun täytin 18. Ja ihan yksin. Koko nuoruuteni jaoin siskojen ja veljien kanssa. Sain tehtyä töitä opiskelun ohessa ja oli nautinto kun sai olla yksin.
Onkos tää nyt sitten se Ikis/Mature josta oli joku ketju aiemmin?
No voi kiesus.Muutin 21-vuotiaanakotoa työn perässä kaupunkii,mutta olisin vallan hyvin voinut muuttaa jo vaikka 18-vuotiaana.Olin aikuinen,vastasin asioistani ja toimiva ja rakastava suhde vanhempiin takasi avun ja tuen jos jokin ongelma oli.Menin tietysti useimmin viikonlopuiksi kotiin,en toki aina,olihan niitä menoja.Onko nykyään niin uusavutonta porukkaa,että mikään ei onnistu,pelätään mörköjä ja ollaan lapsellisia....Itselläni oli ikääntyneet vanhemmat,jouduin hyvin pian muuttoni jälkeen myös huolehtimaan suurelta osin heidän,etenkin äidin asioista.Isä oli rinnallani,mutta hän sairastui fyysisesti,äiti henkisesti.
[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 15:20"]
Eikö tätä ihmistä saa hiljaiseksi?
[/quote]
Ei saa. Kyseessä on pakkomielteinen ihminen, joka jauhaa samaa asiaa yhä uudestaan eri näkökulmista. Avun tarpeessa, mutta sen sijaan yrittää löytää helpotusta täältä.
Eikö tätä ihmistä saa hiljaiseksi?