Perinnöt

Siis anoppi on jakanut saamansa kuolinpesän siskonsa kanssa, ottanut perinnön vastaan ja myynyt pilkkahintaa siskolleen. Vain jonkinverran käteistä tilillään havaittu kuolemansa jälkeen, kun anoppi siis kuollut ja perunkirjaselvitykset tehty.

Jos olisi luopunut perinnöstä, olisi lapsenlapsi perinyt (siis anopin oma poika). Herää kysymys, miksi ottaa perintö vastaan ja myydä alihintaan?

Tämä kaikki tapahtunut vuosia sitten, hiljaisuudessa ja kaikki tullut nyt päivänvaloon.

Kannattaako enää ottaa juristia selvittämään, maksaahan sekin (hävinnyt osapuoli maksaa). Ja lisää mielipahaa, ei näissä oikeus hevillä voita.

Höynäytetty kirjoitti:

Jep, tuota vähän ounastelinkin. Anoppia on höynäytetty, myynyt alihintaan siskolleen ja hänen miehelleen saamansa osuudet. Ottanut ensin vastaan tietysti. Ei siitä mieheni saanut tietää, ennenkuin anoppi nyt keväällä kuoli yllättäen Koronaan ja omaisuus selvisi ja edelliset jaot. Uskon ihmisen rehellisyyteen, tässä ei sitä nyt ollut.

Käräyttäkää verottajalle. Alihintaisesta tulee maksaa lahjavero. 

Lienee synti vanhentunut lahjaveron osalta, jos aikaa kulunut. Onko verottajalla näistä vanhentumisista omia sääntöjä?

Oletko hoidon piirissä tai edunvalvonnassa, ap?

Vierailija kirjoitti:

Siis anoppi on jakanut saamansa kuolinpesän siskonsa kanssa, ottanut perinnön vastaan ja myynyt pilkkahintaa siskolleen. Vain jonkinverran käteistä tilillään havaittu kuolemansa jälkeen, kun anoppi siis kuollut ja perunkirjaselvitykset tehty.

Jos olisi luopunut perinnöstä, olisi lapsenlapsi perinyt (siis anopin oma poika). Herää kysymys, miksi ottaa perintö vastaan ja myydä alihintaan?

Tämä kaikki tapahtunut vuosia sitten, hiljaisuudessa ja kaikki tullut nyt päivänvaloon.

Kannattaako enää ottaa juristia selvittämään, maksaahan sekin (hävinnyt osapuoli maksaa). Ja lisää mielipahaa, ei näissä oikeus hevillä voita.

Ei tuossa juristi voi tehdä mitään muuta kuin kertoa sinulle/miehellesi, että anopilla on ollut täysi oikeus myydä saamansa perintö kenelle haluaa haluamallaan hinnalla. Ei tuossa ole tapahtunut mitään laitonta. Kiinteistökauppojen tiedot ovat julkisia, joten voitte kyllä halutessanne selvittää, millä hinnalla anoppi on maat sisarelleen myynyt.

Anopilla voi olla hänen näkökulmastaan täysin perusteltu syy toiminnalleen, esimerkiksi se, että hän on toivonut suvun vanhan maatilan (?) säilyvän jakamattomana suvussa.

Vierailija kirjoitti:

Höynäytetty kirjoitti:

Jep, tuota vähän ounastelinkin. Anoppia on höynäytetty, myynyt alihintaan siskolleen ja hänen miehelleen saamansa osuudet. Ottanut ensin vastaan tietysti. Ei siitä mieheni saanut tietää, ennenkuin anoppi nyt keväällä kuoli yllättäen Koronaan ja omaisuus selvisi ja edelliset jaot. Uskon ihmisen rehellisyyteen, tässä ei sitä nyt ollut.

Käräyttäkää verottajalle. Alihintaisesta tulee maksaa lahjavero. 

Jos kysymys on kiinteistökaupoista (ap puhuu maaomaisuudesta), niin tiedot niistä menevät muutenkin verottajalle, joten mitään käräyttämistä ei tarvita. Lahjavero on jo tullut muutenkin maksettavaksi, jos siihen oli aihetta.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n miehen äiti on luopunut

Niin ap kirjoitti

Ja kirjoitti myös, että on myynyt omaisuutensa pois.

Oikein tyypillinen "kateellinen miniä odotti perintöä" -trollaus, ei päätä eikä häntää.

Ei tämä ole juridinen vaan psykiatrinen ongelma.

Kenenkään ei tarvitse pyytää lapsiltaan lupaa omaisuutensa myymiseen, ei edes sen hukkaamiseen. Voi vaikka polttaa rahansa takassa.

Kätevä nyrkkisääntö: elävä ei jätä perintöä. Elävän omaisuus on hänen ikiomaansa. Hän hallitsee sitä itse, ellei ole holhouksessa.

Ap on joku naisviha-Aapeli, asuu Porvoossa.

Selvennykseksi kaikkiin myötäeläviin sympaattisiin ja empaattisiin kommentteihin;

Anopin elossa ollut vanhempi kuoli, anoppi luopui perinnöstään (=otti vastaan perinnön, myi sen heti siskolleen) ilman julkisuutta tai kertoakseen pojilleen. Poikia oli kaksi. Olen toisen pojan vaimo, meillä yksi poika joka rakastaa mummon eli anopin suvun mökkipaikkaa Savossa yli kaiken.

Anoppi siis möi mökin lähes ilmaiseksi salassa siskolleen, matkusteli ja käytti rahat todennäköisesti näin. Anoppi sai keväällä Koronan ollessaan Ruotsissa ja kuoli yllättäen myös.

Järkytys oli suuri kun selvisi, että kesämökkiäkään ei enää ole. Lastamme surettaa kovasti kun tämä kaikki selvisi. Nyt mökkipaikkaa siis emännöi anopin sisko, meillä tai pojallamme ei sinne siis ole enää asiaa. Miehen veljeä ei asia kosketa samoin, koska hänellä oma huvila Turussa.

Ap_asiantuntija kirjoitti:

Selvennykseksi kaikkiin myötäeläviin sympaattisiin ja empaattisiin kommentteihin;

Anopin elossa ollut vanhempi kuoli, anoppi luopui perinnöstään (=otti vastaan perinnön, myi sen heti siskolleen) ilman julkisuutta tai kertoakseen pojilleen. Poikia oli kaksi. Olen toisen pojan vaimo, meillä yksi poika joka rakastaa mummon eli anopin suvun mökkipaikkaa Savossa yli kaiken.

Anoppi siis möi mökin lähes ilmaiseksi salassa siskolleen, matkusteli ja käytti rahat todennäköisesti näin. Anoppi sai keväällä Koronan ollessaan Ruotsissa ja kuoli yllättäen myös.

Järkytys oli suuri kun selvisi, että kesämökkiäkään ei enää ole. Lastamme surettaa kovasti kun tämä kaikki selvisi. Nyt mökkipaikkaa siis emännöi anopin sisko, meillä tai pojallamme ei sinne siis ole enää asiaa. Miehen veljeä ei asia kosketa samoin, koska hänellä oma huvila Turussa.

Ymmärrän, että rakkaan kesäpaikan menetys harmittaa sinua, mutta mikä tuossa oli mielestäsi laitonta? Anoppi myi saamansa perinnön ja käytti rahat matkusteluun?

Miniät ovat perintöasioissa usein turhankin aktiivisia. Soppa sakenee, kun omakin lusikka pitää sinne työntää.

Ala-arvoista keskustelua täällä. Lynkkausmentaliteettia.

Hyvä ap. Miehesi äiti on ollut ihan oikeutettu tekemään omaisuudellaan mitä lystää. Myös myydä sen siskolleen ja käyttää rahat itseensä.

Anoppi ei ole tehnyt mitään väärää, päinvastoin on käsittämätöntä että sinä vingut asiasta joka ei edes sinulle kuulu. Mielipahaa siitä, ettei tullutkaan perintöä ? Voi voi, ehkä se anoppi tiesi miniänsä ahneen luonteenlaadun ja toimi juuri niinkuin siinä tilanteessaa onkin paras, eli tuhlaa itseensä omaisuutensa ja lokinpoika jääköön nuolemaan näppejään.