Perinnöt
Tietääkö joku jotain perinnöstä luopumisesta? Mieheni äiti luopui lähes koko omaisuudestaan ja myi pilkkahinnalla maaomaisuuden siskolleen. Jätti siis saamansa perinnön siskolleen, kaikessa hiljaisuudessa noin kymmenen vuotta sitten. Kukaan ei asiasta puhunut silloin mitään meille. Onko mahdollista siis luopua perittävästä omaisuudesta vaikka olisi omia lapsia? Eikö lapsi ole perimysjärjestyksessä seuraava? Tämä kaikki tuli päivän valoon vasta miehen äidin kuoltua. Ihmettelen myöskin miksi joku tekee omalle lapselleen näin? Itse en ole vailla omaisuutta, mutta outo juttu minusta.
Kommentit (74)
Tottakai perinnöstä voi luopua! Mutta kannattaa harkita, että mistä luopuu, ennen kuin luopuu mistään.
Luopuminen ei tapahdu mitenkään kaikessa hiljaisuudessa, vaan on siitä keskustelut ja allekirjoitetut paperit.
Yleensä perintöön liittyvät asiat ja paperit hoidetaan lakitoimistossa.
Perinnöstä ei voi luopua ja sitten myydä sitä siskolleen tai kenellekään muulle. Eiköhän tuossa ole anoppi perintönsä ottanut vastaan ja vasta sitten sen myynyt. Tai saa sen lahjoittaakin, kunhan ei ensin vakuuta luopuvansa.
Lisäksi en ihan ymmärrä, että miten se tulisi perunkirjoituksessa ilmi, siinä kun katsotaan kuolinhetken omaisuus, ei menneitä kauppoja.
Ap, keneltä perinnön siis sai? Voisitko tarkentaa!
Tottakai voi jokainen ihminen voi luopua perinnöstä, ei siinä ole mitään ihmeellistä🤣
Perintö on perintö vasta, kun on vainaja, jolta sellainen jää.
Sitä ennen se on toisen ihmisen omaisuutta.
Jeps saa antaa vaikka ilmaiseksi kelle tahansa, sun miehellä ei ole perintöä ennen kuin äitinsä on kuollut
Ei ole perinnöstä luopumista jos myy omistamaansa.
Eli miehesi äiti voi tehdä mitä vaan rahoillaan, sis. myös kaikella itse perimällään omaisuudella, ennen kuolemaansa. Sitä ennen ei ole mitään perintöä.
T. 6
Jos luopuu osuusestaan perintöön, niin ei tietenkääm voi myydä osuutta muille, koska sitä ei enää ole. Millä myy sellaista mitä ei ole?
Ei ole siis luopunut mistään, vaan taitaapi nyt vaam hulluttaa sua ap?
Ostin pari viikkoa sitten asunnon, en ole kertonut siitä lapsilleni. Joudunko nyt vankilaan vai mikä rangaistus tulee siitä, että ei kerro lapsilleen hankitusta omaisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole perinnöstä luopumista jos myy omistamaansa.
Ei voi omistaa, ennenkun on olemassa vainaja, ellei erikseen ole tehty kauppoja asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole perinnöstä luopumista jos myy omistamaansa.
Ap, onko omistanut?
Joskus ihmiset luulevat omistavansa, mutta eivät omistakaan, kun odotravat perintöä, joka ei sitten satukaan omalle kohdalle.
Ap...miten on, öööö??
Minä lahjoitin saamani perinnön siskolleni. Tein sen ihan lasteni parhaaksi. Perintö oli kasa paskaa korpi-Kainuussa ja siitä olisi ollut enemmän kulua kuin tuloa. Sisko asui siinä vieressä, pitäköön hyvänään.
Vierailija kirjoitti:
Perintö on perintö vasta, kun on vainaja, jolta sellainen jää.
Sitä ennen se on toisen ihmisen omaisuutta.
Tämä on epäselvää monelle. Kuvitellaan perintöasioita jo vainajan elinaikana, sekä monesti on epätodellisia kuvitelmia asioista, jotka sitten aiheuttavat ihan perintöriitoja tai muita riitoja lähisukuun.
Teillä ei taida olla testamentteja siellä, se vähän muuttaa asioita perinnön suhteen. Lakimies on oikea osoite, jos epäröi jotain/haluaa selvennystä.
Vierailija kirjoitti:
Minä lahjoitin saamani perinnön siskolleni. Tein sen ihan lasteni parhaaksi. Perintö oli kasa paskaa korpi-Kainuussa ja siitä olisi ollut enemmän kulua kuin tuloa. Sisko asui siinä vieressä, pitäköön hyvänään.
Samat sanat, mutta meidän tapauksessa myös sisko luopui, eli molemmat lapset luopuu ja kaikki jäi siten äidille.
Siis anoppisi on jossain vaiheessa saanut perintöä, mutta sitten myynyt sen (mielestäsi alihintaan) siskolleen? Anoppisi ei ole tällöin luopunut perinnöstä, vaan ottanut sen vastaan, mutta sitten myynyt sen. Kyllä, aikuinen ihminen saa tehdä perinnöllään mitä haluaa. Anoppisi olisi myös saanut halutessaan käyttää koko perinnön esim. uhkapeleihin, viinaan tai amerikkalaisiin upseereihin, vaikka hänellä on lapsia.
Jos kauppa oli selvästi alihintainen, anopin sisko on voinut joutua maksamaan lahjaveroa käyvän hinnan ja kauppahinnan välisestä erotuksesta, mutta se on siskon ja verottajan välinen asia.
Perinnöstä voi luopua, mutta ei voi määrätä kenen hyväksi. Jos luopujalla on lapsia, perintö menee heille. Jos on lapseton, perintö menee elossa oleville vanhemmille tai sisaruksille jne. perintökaaren mukaan. Kuten jo on todettu ap:n anoppi on ottanut perinnön vastaan ja myynyt sen siskolleen. Näin saa aikuinen ihminen tehdä.
Lakiosan voi erikseen hakea ja määrätä, että kenelle sen antaa lahjaksi.
Siitä menee lahjavero ja perintövero.
Mutta tässä tapauksessa on kyse ihan perinnöstä?? Eikä erikseen haetusta lakiosuudesta perintöön?
Jos antaa lahjaksi, voi sen tietty hinnoitella oman mielen mukaan.
Lakimiestä peliin!
Vierailija kirjoitti:
Lakiosan voi erikseen hakea ja määrätä, että kenelle sen antaa lahjaksi.
Siitä menee lahjavero ja perintövero.Mutta tässä tapauksessa on kyse ihan perinnöstä?? Eikä erikseen haetusta lakiosuudesta perintöön?
Jos antaa lahjaksi, voi sen tietty hinnoitella oman mielen mukaan.
Lakimiestä peliin!
Ei tässä tarvita lakimiestä muuhun kuin korkeintaan selittämään ap:lle, että anopilla on ollut täysi oikeus myydä saamansa perintö kenelle haluaa mihin hintaan haluaa.
Kyllä jokainen saa myydä omaisuuttaan siskolleen vaikka pilkkahinnalla jos ei ole edunvalvonnassa. Miniältä ei tarvitse kysyä lupaa.
Varmaan anoppisi ajatteli, että suvulta tullut omaisuus pysyy paremmin suvulla jos se on hänen siskollaan. Omalla pojalla saattaa olla vaimo, joka pistäisi perintömaat lihoiksi ja tuhlaisi rahat hetkessä.