Lue keskustelun säännöt.
Onko sinusta kummallista tai naurun aihe, jos jollakin on ajokortti, mutta hän ei osaa ajaa autoa?
30.06.2021 |
Viime aikoina on törmännyt useamman kerran tilanteeseen, jossa saan lähes puolustella olevani ihan normaali ja täysjärkinen ihminen, kun en osaa ajaa autoa, vaikka minulla ajokortti onkin.
Ajoin kortin parikymppisenä, kun minun piti mennä töihin paikkaan, missä tarvittiin autoa. Elämä veikin eri suuntaan, eikä autoa tarvittu. Nyt yli nelikymppisenä olen ajanut viimeksi parikymmentä vuotta sitten autokoulussa. Ei se ihan niin vain mene täällä pääkaupunkiseudulla, että lähden vaan pihasta suoraan kokeilemaan, miten sujuva ajaminen ja kaistojen vaihto onnistuu hyvin kehäteillä. Minusta valintani olla ajamatta on lähinnä järkevä, ei ollenkaan hupaisa, vaikka se itseäni harmittaakin. Jos ylimääräistä rahaa liikenisi, voisin mennä autokouluun ottamaan ajotunteja riittävästi, niin voisin lähteä liikenteeseen.
Kommentit (32)
Kyllä, on se mielestäni kummallista, ettei ole noin pitkään aikaan tullut tilaisuutta tai tarvetta ajaa autoa. Luulisi, että olisi ehkä ollut kiinnostusta pitää taitoa yllä, vaikka ei muuten ajoa olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä surullista. Varsinkin iäkkäämmille naisille ikävä kyllä tavallista.
Taitoa ei ole koskaan ollutkaan, sillä varmaan aika harva oppii kovin mestarikuskiksi pelkällä muutamalla autokoulun ajotunnilla, kyllä se vaatii harjoittelua heti autokoulun jälkeen. Ei ole tosiaan ollut autoa, ja ei sitä oikein lähde omaa ajotaitoaan harjoituttamaan jonkun kaverin työsuhdeautolla. ap
Enpä mie sitä kummallisena pidä. Itselläni oli aiemmin erittäin paha ajopelko, mikä johti ajamisen välttelyyyn ja siihen, että ajotaidot eivät päässeet kehittymään autokoulun jälkeen. Tosin autokoulu itsessäänkin oli ollut aivan järkyttävää tuskaa jatkuvan paniikin takia. Inssinkin pääsin läpi vasta kuudennella yrittämällä.
Parisen vuotta sitten sain kuitenkin lääkkeet ahdistusoireisiin, minkä seurauksena sitten ajopelkokin lieventyi siinä sivussa sen verran, että oli turvallista lähteä taas ajelemaan. Samalla aloitin myös työt, johon sisältyi paljon omalla autolla matkustamista. Nykyisin ajopelko kadonnut lähes täysin, ajotaidot kohentuneet merkittävästi ja pystyn jo ajamaan isommankin kaupungin keskustassa ilman järkyttävää paniikkia ja riskiä liikenteen vaarantamisesta.
Usein kai autokoulun jälkeen ajetaan joko omalla tai vanhempien autolla, jotta ajotaito pääsee kehittymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole outoa, ihan normaalia jos ei ole pitkään aikaan ajanut, että ei ole uskallusta lähteä noin vaan ajamaan. Kysy joltakin hyvältä ystävältä/puolisolta, että lähtee sulle apukuskiksi ja valitkaa aluksi jokin rauhallinen aika ja paikka missä voit opetella uudelleen ajamaan.
Ei ole naurun asia. Ennemminkin pelottava tieto, jos se lähtee liikenteeseen törttöilemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erikoista mutta ei mitenkään naurun aihe.
Minkälaisia pösilöitä ihmisistä on tullut? Oma äitini ei ole ajanut autoa sen jälkeen kun täytti 30, eli melkein 30 vuotta sitten, eikä takuulla kukaan ole ainakaan ennen ihmetellyt. Nykypäivän pösilöt voivat kuitenkin näköjään ihmetellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en edes päässyt läpi ajokokeesta, enkä oppinut ajamaan, vaikka kävin ajotunteja melken 20 kpl. Vasta vuosia myöhemmin tajusin, että ajamaan oppiminen on minulle niin vaikeaa hahmotushäiriön takia. Olen vielä miespuolinen, niin ärsyttää, mutta en jaksa enää lähteä autokouluun, ainakaan manuaalivaihteisella harjoittelemaan. Toisaalta, kun katsoo liikennnettä, niin joka autossa istuu yksi ihminen yksinään ja hirveesti on autoja liikenteessä. Samaan aikaan bussit kulkee lähes tyhjinä. Eiköhän noita autoilijoita ole jo tarpeeksi....
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisia pösilöitä ihmisistä on tullut? Oma äitini ei ole ajanut autoa sen jälkeen kun täytti 30, eli melkein 30 vuotta sitten, eikä takuulla kukaan ole ainakaan ennen ihmetellyt. Nykypäivän pösilöt voivat kuitenkin näköjään ihmetellä.
Kaikenlaisia ihmettelijöitä riittää. Joku saattaa ihmetellä, että miten tuo joku voi olla suomalainen, kun se ei ole ihonväriltään valkoinen.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taitoa ei ole koskaan ollutkaan, sillä varmaan aika harva oppii kovin mestarikuskiksi pelkällä muutamalla autokoulun ajotunnilla, kyllä se vaatii harjoittelua heti autokoulun jälkeen. Ei ole tosiaan ollut autoa, ja ei sitä oikein lähde omaa ajotaitoaan harjoituttamaan jonkun kaverin työsuhdeautolla. ap
On syitä ja syitä. Et ole halunnut etkä halua opetella.
Jos haluaisit, niin keksisit keinot. Nyt keksit selityksiä sille, miksi ei.
Eihän tossa mitään... sinun oma asiasi.
Mullakin kortti ja kerran olen autokoulun jälkeen ajanut vuonna 2008. En edes halunnut koko korttia, mutta vanhemmat puolipakottivat, ainakin painostivat. Onneksi tuli se uudistus mikä vähentää korttien voimassaoloaikaa. Kun menee umpeen, en hanki uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hahmotushäiriö voi olla hyvin lieväkin. Itelläni se tuntui oireilevan nimenomaan lähinnä autoa ajaessa. Siis autokoulussa. En saanut ajokorttia.
Helsinki on pikkukaupunki ja pikkukaupungeissa on tosi helppoa ajella. Oikeissa kaupungeissa tuon ymmärtäisikin
Saman vinoilun kohteeksi jouduin itsekin aikanani. Sain ajokortin ekalla yrittämällä, mutta oikean ajotaidon hankkiminen olisi edellyttänyt jatkuvaa ajamista.
En ollut lainkaan kiinnostunut ajamisesta. Osasin myös erinomaisesti törttöillä liikenteessä sinä aikana, mitä ennen Helsinkiin muuttoa nyt ehdin kahden kuukauden ajan autolla ajella.
Mitä tekee omalla autolla ihminen, joka asuu Kruununhaassa ja kävelee yliopistolle? Kesätyöpaikatkin olivat ratikkamatkan päässä.
Siinä se ajaminen jäi ja näin jälkikäteen ajatellen parempi myös kanssaihmisten kannalta.
Ajokortin saamisen jälkeen mulle siunaantui ajotilaisuuksia vain hyvin harvakseltaan. Jossain vaiheessa huomasin, että muuten hyvin kurissa pysyvät paniikkihäiriöoireet tuppaavat jostain syystä puskemaan pintaan ajaessa.
Ehkä on kaikkien kannalta parempi, etten aja.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, on se mielestäni kummallista, ettei ole noin pitkään aikaan tullut tilaisuutta tai tarvetta ajaa autoa. Luulisi, että olisi ehkä ollut kiinnostusta pitää taitoa yllä, vaikka ei muuten ajoa olisikaan.
Aargh, mikä pösilö kommentti!
Ei kaikki ajokortinkaan hankkineet tarvitse autoa. Eikä kaikilla ajokortin hankkineilla todellakaan ole kiinnostusta pitää taitoa yllä ajelemalla muuten vaan huvikseen.
Itse hankin vasta 3-kymppisenä ajokortin, kun tuli vähän yllätyksenä, että sitä uusissa töissä tarvitsee. Ei sitä vaadittu eikä mitään mainittu hakuvaiheessa, mutta käytäntö osoitti varsin pian, että ilman ei pärjää. Pari vuotta olin siellä töissä. Ja yksi syy, miksi lopetin, oli se autolla ajaminen. Inhosin sitä yli kaiken! Ikinä en enää halua ratin taakse istua ellei ole aivan välttämättömän pakko. Ei tosin ole enää tarvettakaan ajaa tai pitää autoa. Ja todellakaan ei kiinnosta muuten vaan ajella pitääkseni taitoa yllä.
Mä ajelin kyllä autokoulun jälkeen about 5 vuotta, mutta inhosin sitä aina, koska en ikinä luottanut siihen, että muistan liikennesäännöt, ainkaan tarpeeksi nopeasti reagoidakseni liikenteessä. Elämä meni sen jälkeen sillä tavalla ettei autolle ja ajamiselle ollut tarvetta, joten pikkuhiljaa jäi sitten ne vähäisetkin ajelut laina-autoilla ajamatta. Nyt kun en ole yli 10 vuoteen ajanut, uskon, että en muista liikennesäännösitä enää sitäkään vähää mitä silloin ja tarvitsisin varmasti todella paljon ajotunteja ennen kuin mut voisi päästää rattiin. Kyllähän tuota jotkut joskus ihmettelee miksen enää aja, mutta minkäs teet, hengenvaarallista se luultavasti olisi. Itsetunto-ongelmaisen elämää...
No ei tietenkään ole. Ei varsinkaan naurun asia, jos sellainen on liikenteessä autolla.