Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jaha, en saanut kutsua oman tyttäreni häihin ):
30.06.2021 |
Meillä on ollut käytännössä aina aika huonot välit tyttäreemme. Aina on tuntunut etten tiedä mitään hänen elämästään vaikka hän on oma lapseni. Tyttö ilmeisesti alkoi seurustelemaan yhden pojan kanssa ilmeisesti kahdeksan tai yhdeksän luokalla, mutta kuulin tästä vasta eräältä ulkopuoliselta ihmeseltä vasta ysin viimeisenä viikkona. Siitä sitten he menivätkin samaan lukioon pojan kanssa. Olen tavannut hänet pariin kertaan ja ihan mukavalta hän vaikuttaa, hänessä ja tyttäressäni on paljon yhteistä.
Siis monesti hänelle sanottiin että on ihan ok tuoda näytille ja pariin kertaan ehkä vähän pakotettukkin, mutta tytär on kieltänyt kokonaan koko pojan olemassa olon. Lukio meni ihan hyvin, mutta päiviä jolloin tytär on tullut humalassa kotiin (16-17) vuotiaana. Hän sitten lähti toiseen kaupunkiin opiskelemaan lukion jälkeen ja sen jälkeen en oikein tiedä mitä tyttären elämässä on tapahtunut. Ilmeisesti töissä on käynyt ja ammattikorkeassa myös. Ainakin kahden kuvan mukaan tämä poikakin on jossain siellä ollut opiskelemassa.
Siitä pari vuotta eteenpäin nykypäivään kun tytär on 26 ja sain kuulla perhetutuilta, joiden lapsella on ilmeisesti jotain kontaktia tyttäreemme että hän on mennyt naimisiin pari viikkoa sitten ja ihmetteli että miksi me emme olleet siellä. Myöskään poikamme ei saanut kutsua häihin. Nykypäivänä ei minulla ole paljoa mitään kontaktia tyttäreen, en tiedä missä hän asuu tai mitä työkseen tekee.
Että semmosta ): vertaistukea kiitos
Kommentit (444)
Ootko huutanut ja alistanut lastasi läpi elämän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ollut huono äiti tyttärellesi. Jätä hänet rauhaan. Hän ei halua sinua lähelleen.
Mikset seuraa somen kautta hänen kuulumisiaan?
Jotkut on tuollaisia ettei siedä yhtään perhettään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikset seuraa somen kautta hänen kuulumisiaan?
No ei hänellä oikein tunnu olevan mitään julkisia sosiaallisen median kanavia
ap
No jotainhan siellä kotonanne on tapahtunut kun tytär ei halua olla missään tekemisissä. Koitas nyt muistella mikä meni pieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä kolme vuotta sitten olisin voinut olla tämän kirjoittaja. Onneksi tänä päivänä tiedän ja tunnen lapseni.
Misi ne välit ovat olleet aina huonot? haietteko väleihin jotakin apua, esim. perheneuvolasta tytön ollessa lapsi? Millaiset suhteet tytöllä ja hänen veljellään on ollut? Miksi ne ovat olleet sellaiset? Oletko ollut yhteydessä tyttöön? Soitellut? Lähettänyt viestejä? Auttanut muutoissa? Antanut opiskelija-asuntoon takuurahan? yms.?
Onko pojalle annettu enemmän vapauksia, huomiota tai rahaa kuin tytölle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itse en ollut läheinen äidin kanssa ja en just kertonut mistään poikaystävistä ikinä, kunnes olin sen ikäinen että olin muutenkin muuttamassa kotoa (16 ja onneksi niin aikaisin). Syy kertomattomuuteen oli että tiesin että äiti olisi suuttunut ja järkyttynyt, ja kytännyt kaikkia tekemisiä mahdollisimman epäluuloisena ja vihamielisenä. Ei sillä asenteella, että tytär opettelee ihmissuhdetaitoja ja häntä voisi siinä vaikka tukea, niinkuin joku hyvä vanhempi saattaisi tehdä.
Suosittelen raatorehellistä peiliin katsomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään halunnut tuoda ystäviä tai poikaystäviä kotiin, koska vanhempani käyttäytyivät kuin moukat. Tämä on minun tarinani ei välttämättä ap:n.
Olen aikuinen, välit on kokonaan poikki mun vanhempiin, ollaan nähty viimeksi viisi vuotta sitten. Olen ollut vihainen heille, mutta nykyään olen antanut anteeksi. En kuitenkaan halua heitä mun elämään. Sinä olet vanhempi, jonka lapsi ei halua olla tekemisissä. En voi tietää että onko sulla selkeä idea mistä se johtuu että teillä on huonot välit. Joka tapauksessa se on sun lapsesi valinta, että et ole osa hänen elämäänsä. Toivottavasti siitä huolimatta yrität tuntea iloa hänen puolestaan ja toivot hänelle pelkkää hyvää. Jos itse tiedät, mitä teit väärin, muista että toimit silloin niin miten parhaiten siinä tilanteessa osasit. Yritä antaa itsellesi anteeksi ja iloitse että lapsesi on löytynyt puolison ja mennyt naimisiin. Hänellä on ainakin toivottavasti hienoja ihmisiä ympärillä, jotka tukee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin kertoa, että joskus lapsi voi laittaa poikki välit ilman mitään erityistä syytäkään. Ja myös silloin, kun häntä on aina kohdeltu hyvin.
Ei siis kannata automaattisesti teilata ja syyttää aloittajaa. Meitä on moneksi, niin myös lapsia.
Tätähän sinä et tietenkään halua kuulla etkä tule ikinä uskomaan, mutta peilistä löytyy syy tilanteeseen. Vaikka olisit ollut kuinka hyvä äiti ja tehnyt kaikkesi yms niin jotain henkistä tai muuta ahdistavaa tyttäresi lapsuudessa on ollut että haluaa noin voimakkaasti ottaa eroa lapsuuden koko perheeseen. En tiedä voisiko olla esim. isä hyväksikäyttänyt etkä sinä tiedä asiaa tms? En osaa muuta sanoa kuin että mieti syvällisesti mikä meni pieleen?
Itse olen väleissä mutta ahdistun aina kun joudun olemaan tekemisissä. Puhua ei todellakaan vanhempien kanssa voi, heissä ei kuulema ole mitään vikaa. Itse on itsensä terapoitava, yksin. Emme myöskään kutsuneet ketään sukulaisia häihimme koska ajatuskin vanhempieni läsnäolosta itselle tärkeänä päivänä ahdisti liikaa. Jätettiin sitten miehenkin suku pois ja mentiin todistajien läsnäollessa.
Ei se vika aina äidissä ole. Taitaa tytär omata erikoisen ja vaikean luonteen. Ei saa mitään kontaktia. Toinen ihminen on sitten neuvoton, eikä tiedä, kuinka lähestyisi.
Tuli mieleen, että tyttäresi häpeää teitä jotenkin. Onko teillä voimakkaita mielipiteitä tai aatteita joita tuotte esiin? Käytättekö paljon alkoholia? Miten ulkoinen habitus noin muuten?
Voihan toki olla, että tuo vuorovaikutusmalli (tai vuorovaikutuksettomuusmalli) on vaan jämähtänyt tavaksenne elää, että se tuntuu tyttärestänne normaalilta.
Minä olen kohta nelikymppinen, enkä kerro äidilleni asioitani koska en halua koko (erittäin suuren) suvun tietävän niistä. Äitini on myös erittäin töykeä ja on useita kertoja sanonut minun olevan lihava. Olen viimeksi tavannut äitini kaksi vuotta sitten eikä ole yhtään ikävä. Lapsuudestani en muista kertaakaan että olisin ollu äidin sylissä, sen sijaan useat selkäsaunat ja luunapit muistan. Jos äitini on katkera siitä etten halua olla tekemisissä, niin itseään saa syyttää
Vierailija kirjoitti:
Misi ne välit ovat olleet aina huonot? haietteko väleihin jotakin apua, esim. perheneuvolasta tytön ollessa lapsi? Millaiset suhteet tytöllä ja hänen veljellään on ollut? Miksi ne ovat olleet sellaiset? Oletko ollut yhteydessä tyttöön? Soitellut? Lähettänyt viestejä? Auttanut muutoissa? Antanut opiskelija-asuntoon takuurahan? yms.?
Onko pojalle annettu enemmän vapauksia, huomiota tai rahaa kuin tytölle?
No siis en oikein itsekkään tiedä miksi niin huonot ovat olleet, kahta vuotta nuorempaan poikaan on paljon paljon paremmat olleet. Emme hakeneet mitään apua, kuvittelimme kyseessä olevan enemmänkin teini-iän angstailua. No siis ei tyttö kuulemma ikinä paljoa veljelleen puhunut (saattaa johtua ihan ikäerosta). No siis olen yrittänyt, muttei minulla ole hänen puhelinnumeroansa yms. Siis lukion jälkeen tytär "muutti" meiltä aikalailla niin että pakkasi tavaransa nosti rahat tililtänsä ja sanoi lähtevänsä, eli siis en auttanut muutossa tai opiskelia asunnon rahoittamisessa. Mielestäni en kyllä pojalle ole antanut yhtään enempää mitään, mutta tulemme tulemme niin paljon paremmin toimeen niin saattaa olla että kyllä jotain, mutta suoraan sanottuna niin vähän niin harvoin ettei siitä kukaa suuttuisi
ap
Alue: Aihe vapaa
Miksi stalkkaat häntä?