Satutitko miestäsi synnytyksessä?

Siis mitä? Olen synnyttänyt kolme lasta eivätkä kaikki synnytykset todellakaan ole olleet helppoja vaan päinvastoin. En siitä huolimatta ole käyttäytynyt aggressiivisesti miestäni kohtaan. Kuulostaa lapselliselta. No, ehkä meitä ihmisiä ja tilanteita on erilaisia, en osaa kuvitella että miksi joku käyttäytyy noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä onkin sitten hyvä jatkaa hakkaamalla vauvaa. Jumalauta miten sairasta porukkaa.

Siinä kivusta sekaisin ei välttämättä tiedä mitä tekee. Jos toinen yrittää vaikka hieroa väärään aikaan ja itse huomaa vain, että tuntuu pahalta, niin siinä voi yrittää huitoa toista pois. Minä en tietääkseni käynyt miehen kimppuun, tosin minulla on synnytyksestä hyvin hatarat muistikuvat, mutta eipä mieskään ole asiasta puhunut.

Kyllä tietää. Väkivalta ei ikinä ole puolusteltava asia. Sellaista harjoittavat vain mieleltään sairaat ihmiset. Jos kipu saisi ihmiset väkivaltiaisiksi, kätilö olisi hengenvaarallinen ammatti. 

Synnytys kesti liki 50 tuntia, ei olisi käynyt mielessäkään mukiloida miestä, vaikka helvetillinen olo välillä olikin. Kädestä puristin (hänen omasta toiveestaan) ja siitä tuli mustelmat. Mutta en sitä tahalliseksi satuttamiseksi laske. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä onkin sitten hyvä jatkaa hakkaamalla vauvaa. Jumalauta miten sairasta porukkaa.

Siinä kivusta sekaisin ei välttämättä tiedä mitä tekee. Jos toinen yrittää vaikka hieroa väärään aikaan ja itse huomaa vain, että tuntuu pahalta, niin siinä voi yrittää huitoa toista pois. Minä en tietääkseni käynyt miehen kimppuun, tosin minulla on synnytyksestä hyvin hatarat muistikuvat, mutta eipä mieskään ole asiasta puhunut.

Ja onhan se ihan eri asia huitoa miehen käsi pois jos tuntuu pahalta kuin lyödä, purra, potkia tai raapia tahallaan.

Minä kiroilin, kun kuopusta tein. Erittäin kapea lantio, 4400 g painava poikaa, joka ei laskeutunut synnytyskanavaan, ennen kuin suoli tyhjennettiin ruiskulla. Kipua oli hirmuinen kun voimalla sitten lopulta tulo, tikkejä laitettiin 32 kpl. Muistan kun kiroilin miehelleni, että perkele, saatana minä en ikinä enää ryhdy tähän ja perkele hyvähän sinun on siinä istua rauhassa kun minä teen työn. Jälkikäteen meitä nauratti. Siitäkin suutin kun mies ei ensin suostunut poistumaan salista suljen tyhjennyksen ajaksi, kätilö sanoi, että hän laittaa imun päälle, haju on heti pois, mutta vaadin miehen ulos. Minä, joka en edes ilmavaivoja pura mieheni kuullen antaisin hänen haistella kakkaani 😅.

En kuitenkaan lyönyt miestäni.

Vierailija kirjoitti:

En ole synnyttänyt, enkä synnytä, mutta kyllä kaikki mun synnyttäneet kaverit on kuulemma olleet tosi vihaisia miehilleen. Kuulemma  se ajatus sillä hetkellä on ollut, että katso p*skiainen mihin tilaan olet mut saattanut. Ja onhan se siis tosi epäreilua, että nainen synnyttää, eikä mies. Kyllähän sille asialle pitäisi jotain tehdä, että saataisiin tasa-arvoa eteenpäin. 

Väännätkö mielummin ison tortun vai menetkö sodassa juoksemaan konekiväärituleen samalla kun taivaalta sataa raketteja ja kranaatteja niskaan?

Vierailija kirjoitti:

Puristin kädestä niin kovaa, että tuli mustelmia.

Ihan ymmärrettävää. Et varmasti tehnyt sitä tahalalasi, eikä sitä voi muutenkaan verrata puremiseen ja vastaavaan eläimelliseen menoon.

Vierailija kirjoitti:

En ole synnyttänyt, enkä synnytä, mutta kyllä kaikki mun synnyttäneet kaverit on kuulemma olleet tosi vihaisia miehilleen. Kuulemma  se ajatus sillä hetkellä on ollut, että katso p*skiainen mihin tilaan olet mut saattanut. Ja onhan se siis tosi epäreilua, että nainen synnyttää, eikä mies. Kyllähän sille asialle pitäisi jotain tehdä, että saataisiin tasa-arvoa eteenpäin. 

Neljä kertaa olen synnyttänyt ja mieheni  oli mukana joka kerta.

En kertaakaan ollut vihainen - päinvastoin jännittynyt (kuka sieltä syntyy) ja iloinen, että vihdoinkin (kaikki yliaikaisia). Miehestä oli iso henkinen apu ja oli ihanaa yhdessä toivottaa tervetulleeksi uusi perheenjäsen. Olisin saattanut ollakin vihainen, jos hän olisi lähettänyt minut yksin kohtaamaan synnytyksen kurjat puolet.

Voisi luulla, etteivät kaverisi olleet etukäteen valmentautuneet synnytykseen, ja kivut ym. tulivat yllätyksenä.

Meillä oli periaate, että mikä yhdessä alkuun saatetaan, myös yhdessä loppuun asti hoidetaan.

Lapsellista kostamista. Kun minä tässä itseni uhraan yhteisen vauvan takia niin tuosta saat sinäkin osasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä onkin sitten hyvä jatkaa hakkaamalla vauvaa. Jumalauta miten sairasta porukkaa.

Siinä kivusta sekaisin ei välttämättä tiedä mitä tekee. Jos toinen yrittää vaikka hieroa väärään aikaan ja itse huomaa vain, että tuntuu pahalta, niin siinä voi yrittää huitoa toista pois. Minä en tietääkseni käynyt miehen kimppuun, tosin minulla on synnytyksestä hyvin hatarat muistikuvat, mutta eipä mieskään ole asiasta puhunut.

Kyllä tietää. Väkivalta ei ikinä ole puolusteltava asia. Sellaista harjoittavat vain mieleltään sairaat ihmiset. Jos kipu saisi ihmiset väkivaltiaisiksi, kätilö olisi hengenvaarallinen ammatti. 

Kätilö ei mitään kipua synnytyksessä koe. Ja väkivalta on puolusteltava asia esim. hätävarjelutilanteessa.

Mustelmien puristaminen tahattomasti, en usko kenenkään miehen niistä itkevän. Some-tyypillä tosin taisi mennä överiksi ja (ehkä) pahoinpitelyn puolelle.