”Neuroleptit tuhoavat aivoja.” - neuroleptejä yli puolet elämästään syönyt tilittää

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä että saattaa olla nepsyongelmaa.

Se johtaa helposti kovaan kuormittumiseen, johon sitten määrätään noita lääkkeitä.

Kun kuormitus vaan jatkuu, tulee romahdus.

Tyypillinen tapaus on fiksu, koulussa hyvin pärjännyt lapsi, joka romahtaa lukiossa tai yliopistossa, eikä kykenekään jatkamaan opintojaan.

Joillakin romahdus tulee jo yläasteella. Oma lapseni kuuluu tuohon viimeiseen ryhmään.

Terapian, lääkityksen ja asiallisen tuen ansiosta hänen vointinsa on kohentunut, ja keskiarvokin on nousi kuutosesta takaisin ysiin. Sairaalakoulussa piti opiskella yksi lukuvuosi.

Lääkityksenä hänellä on juuri se paljon parjattu ketinipinor.

Minkälainen nepsy kyseessä?

Tyttäreni nimittäin juuri tällainen ap:n ja lapsesi kaltainen tapaus.

Meidän tyttö siis yliopistossa jo kymmenettä vuotta, vaikka ekaluokalla kirjoitti novelleja ja runoja vihkoon ja laskeskeli ylempien luokkien matematiikkaa huvin vuoksi. Yläasteella vielä stipendi joka vuosi. Lukiossa menikin verrattain(!) surkeasti, pääsi kuitenkin yliopistoon, muttei etene.

Kyllä jo muutamien kuukausien pakkosyötöllä ainakin itse jaksoin just ajatella enää että haluan k**lla ihan koko ajan, muuta en enää osannut enkä jaksanut miettiä noiden myrkkyjen alaisena:( Ja pelkään että jättivät pysyviä haittoja aivoihin ja muuhunkin elimistöön:( En usko mihinkään dopamiinihöyrötyksiin, lukekaa t***ava psykiatria teos ja päätelkää siitä miksi noita myyrkkyjä ihmiselle pakkosyötetään. Itselläkin taustalla hoitamattomia traumoja ja varmaan jotain syvää amsennusta, ja sitten salvataan aivoista loputkin serotoniinit ja dopamiinit- kaikki mielihyvähormonit!

Tosiaan noilla muuttuu pelkäksi kuolaavaksi, turvonneeksi kasvikseksi pahimmillaan, ei ole enää ihmisen elämää sellainen mielestäni ja m***asyytteet pitäisi jaella niitä määrääville psykoille. Toivottavasti kirjaimellisesti saavat iste joskus maistaa omaa lääkettään ja muutkin niitä kannattavat pakkohoidetun läheiset ym. Ja toivottavasti edes tulevaisuudessa koko myrkyt kielletään ja taivastellaan miten niitä ikinä saikaan antaa kenellekään, ja vielä väkisin!

Luulin nimenomaan joskus, että ahdistukseni ja masennukseni keskellä oloni ei voisi ikinä olla ainakaan tämän kurjempi, mutta little did I know. Sitten iskettiin väkisin neuroleptit, ja ikinä ei ole nuppi ollut niin hidas, muuten vei lähes kokonaan liikuntakyvynkin, lamasivat lihaksistonkin jne. Olin kuin zombie ja takuulla olisin ollut laitoskamaa niin kauan kuin noita syötettäisiin saati piikitettäisiin väkisin, ja nyt pelkään että joudun vielä joskus niitä käyttämään, ja se on yksi suurimpia syitä, miksi haluan k***lla. Ja noilla kuulemma yritetään estää itsetuhoisia aikeita, salpaamalla kaikki mielihyvähormonit ja tuhoamalla ihmisen aivot ja keho?! Nice one.

Ihmiselämiä tuhoavat narsu-psykopaatit ja narsistinen "vahvimpien voittajien" yhteiskunta, joka ei mm. anna tarpeeksi rahaa edes peruselämiseen köyhälle ja sairaalle ihmiselle ja ilman helvetillistä byrokratia-väsytystaistelua joka jumalan kuukausi. Tarpeeksi stressautettuna ja väsyneenä sitten lopulta pamahtaa psykoosi eikä sillä ole mitään tekemistä minkään dopamiinien kanssa, ja hoito ja apu pitäisi olla ihan muuta kuin zombiksi salpaaminen neuromyrkyillä. Esim. traumaterapiaa ja perustulo ilman uuvuttavaa byrokratiaa näin alkuun.

Lopetin omatoimisesti neljän vuoden käytön jälkeen. Onneksi. Hoitajat tietenkin olivat kauhuissaan, mutta onneksi en välittänyt heistä. Neuroleptejä syödään ehkäistäkseen psykooseja ja eipä ole tullut psykooseja, vaikka niitä en enää syökään.

Oletko psykoottinen tai itsetuhoinen?

Jos et, niin sinuna läheisten tuen avulla kokeilisin olla ilman lääkkeitä vaikka puoli vuotta tai vuoden ja katsoa miten menee. Voihan ne lääkkeet aloittaa heti uudestaan jos tuntuu siltä ettei pärjää ilman. Pitäisin kirjaa nukkumisesta, mielialasta, stressin aiheista jne. Sairastan itse myös kaksisuuntaista mielialahäiriötä enkä tällä hetkellä syö yhtäkään psyykelääkettä, tuntuu että ajatus kulkee paremmin kuin vuosiin. Unilääkkeitä toki tarvittaessa.

Loppujen lopuksi potilas itse on oman sairautensa paras asiantuntija.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelu yliopistossa on muutenkin vaativampaa. Ei lukion kympin oppilas ole yliopistossa vitosen tasoinen automaattisesti.

Yliopistossa ja AMK:ssa vaikeutena on monesti yrittää arvata mitä opettaja haluaa tenttivastaukselta tai esseeltä; jos aavistat väärin kuten jalkapallon perään heittäytyvä maalivahti, arvosana laskee, vaikka vastaus olisi ihan hyvä. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa aivojen rappeutumiselta joka on valitettavasti neuroleptien kohdalla usein pysyvää.

Onko lähdettä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä että saattaa olla nepsyongelmaa.

Se johtaa helposti kovaan kuormittumiseen, johon sitten määrätään noita lääkkeitä.

Kun kuormitus vaan jatkuu, tulee romahdus.

Tyypillinen tapaus on fiksu, koulussa hyvin pärjännyt lapsi, joka romahtaa lukiossa tai yliopistossa, eikä kykenekään jatkamaan opintojaan.

Joillakin romahdus tulee jo yläasteella. Oma lapseni kuuluu tuohon viimeiseen ryhmään.

Terapian, lääkityksen ja asiallisen tuen ansiosta hänen vointinsa on kohentunut, ja keskiarvokin on nousi kuutosesta takaisin ysiin. Sairaalakoulussa piti opiskella yksi lukuvuosi.

Lääkityksenä hänellä on juuri se paljon parjattu ketinipinor.

Minkälainen nepsy kyseessä?

Tyttäreni nimittäin juuri tällainen ap:n ja lapsesi kaltainen tapaus.

Meidän tyttö siis yliopistossa jo kymmenettä vuotta, vaikka ekaluokalla kirjoitti novelleja ja runoja vihkoon ja laskeskeli ylempien luokkien matematiikkaa huvin vuoksi. Yläasteella vielä stipendi joka vuosi. Lukiossa menikin verrattain(!) surkeasti, pääsi kuitenkin yliopistoon, muttei etene.

Harvemmin tunnettu syyt tuohon ovat ferriitti tai naishormonit.

Nosto

Niinhän se on

Kertomuksesi herätti minussa suuria tunteita. Ihan kun itsesä oltais puhuttu. Olin joskus ala asteella ysin oppilas ja yläasteella pärjäsin myös mainiosti kunnes sitten 15 aloin syömään psykoosilääkkeitä. Nyt olen kuusi vuotta niiyä syönyt ja tuntuu että vuosi vuodelta vaan tyhmenrn ja tyhmenen.

Tuntuu että en kykene ajattelemaan mitään. Tekstin tuottaminen on mahdotonta. Mitään en opi enkä muista. Olen joskus ollut hyvämuistinen mutta nykyään ihan dementikon tasolla eikä oppimisesta tule mitään. Epäonnistuin lukion koska vaikka kuinka luen niin en vaan muista asioita. Ajatukset on köyhtyneet. Osaan keskustella yksinkertaisista asioista mutta tuntuu jos juttu menee vähän monimutkaisemmaksi niin en vaan ymmärrä.

Unohtelen joskus jopa sanojen merkityksiä. En löydä sanoja. En omista mitään ideoita. Ihan ontto olo päässä. Ymmärtämisessä on vikaa vaikka oon nuorempana ollut tosi lahjakas ja älykäs lapsi.

Tuntuu että oon ihan idiootin tasolla älyllisesti. Pää vaan lyö tyhjää ja tuntuu että kun puhun niin joutuu miettimään kauan jotain sellastakin että missä järjestyksessä sanat sanotaan tai miten saan sen mun ajatuksen sanoiksi. Turhauttavaa

Sitten vielä pelkään että tämä on pysyvää.

Olen myös tosi hidas. Ennen olin motorisesti tosi lahjakas, harrastin liikuntaa ja tykkäsin tehdä käsillä kaikkea, mutta nykyään oon kömpelö ja tuntuu että mistään ei tule mitään.