Miksi pariskunnat nukkuvat aina automaattisesti samassa sängyssä?

Vierailija kirjoitti:

Itse kannatan suhdetta jossa omat asunnot kummallakin. Ei ainakaan kyllästyisi toiseen niin tai ärsyyntyisi liikaa jostain tavasta. Ihmisten ilmeisesti on pakko sietää toisiaan. Saisivatko muuten valita tällaisen ratkaisun Ensitreffit alttarilla-pariskunnat, jos haluaisivat?

Lainatussa tekstissä hyvin ilmaistu. itse seurustelusuhtessa asun itsenäisesti.Ei tulo kuulonkaan että jakaisin asuntoni.Vaikka leipä olisi leveämpi kun kaksi jakaa menot. Lisäksi minä nukun soffalla kun Hän yötä luonani.Nukumme molemat hyvin.Lähti vuosia sitten ongelmasta minä kuorsaan naisena nukkuessani!Vaikka nukumme yön erillä ei kerro suhteemme olisi kuollut ja meilllä ei olisi rakastelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai, että kun ap ei tiedä mistään mitään, niin olettaa tilanteen olevan moisen aivan kaikilla?

Otan osaa ap tilanteesi johdosta. Yritä nyt kuitenkin edes hieman sivistää itseäsi, ja älä nyt ainakaan ihan omalla nimelläsi ja naamallasi mene jatkossa kyselemään aivan yhtä tyhmiä.

Ihan turhaan veetuilet. Asiahan ON noin: valtaosa pariskunnista nukkuu samassa parisängyssä, ainakin jos ovat vielä seksiväleissä.

Ihan asiasta veetuilen. Se, ettei yksikään ap tuntema ihminen nukkunut eri sängyissä, ei tarkoita että kaikki nukkuisivat samassa sängyssä. Jos ei kykene tuota näkemään tai ymmärtämään, alkaa olla jo aika lähellä yhteiskunnan holhouksen tarvetta.

Tää asia menee sulla jostain syystä kovasti tunteisiin. Ap tuskin tarkoitti 'kaikki'

pariskunnat, sinä lisäsit tuon ehdottoman, muun poissulkevan sanan. Ap tarkoitti luultavimmin 'yleensä', 'usein', 'enemmistö'.

Ja olen samaa mieltä ap:n kanssa. Samoin markkinointiosastot, jotka lähes poikkeuksetta esittävät pariskuntien nukkuvan yhdessä sängyssä.

Vrt. hotellihuoneet: parisänky on se normaaliversio, kun pariskunta majoittuu.

Itse olen herkkäuninen ja mies kova kuorsaaja, joten meillä on eri paikkoja minne voi mennä nukkumaan. Sillä ei ole lemmenpuuhien kanssa mitään tekemistä. Yläkerrassa on parisänky, jossa usein nukumme. Viereisessä huoneessa on erillispeti jonne siirryn jos en saa kuorsaukselta unta tai jos mies epäilee että nukkuu levottomasti esim urheilun tms takia, niin nukkuu siellä. Alakerrassa meillä on nytkin entisessä makkarissa levitetty vuodesohva, koska viilein huone. Siinä nukumme yksin tai yhdessä, miltä nyt kulloinkin tuntuu. Viime yö oli viileä ja mies päätti nukkua yläkerrassa, minä jäin alakertaan koska epäilin miehen kuorsaavan kun oli juonut pari kaljaa.

Eli ei mitään pakkoja, vaan joustavasti tilanteen mukaan.

Ikääntyessä alkoi mennä hermot samassa sängyssä. Uni menee herkäksi ikääntyessä ja heräilee toisen kääntelyyn, kuorsaamiseen ja vessa käynteihin. Kumpikin alettiin olla hermot piukalla ja umpi väsyneitä. Sitten vaan päätin että kun tilaa on niin tehdään kummallekkin omat makkarit. Meillä on ihan eri rytmitkin että toinen valvoo myöhään ja toinen menee aikaisin nukkumaan. Kyllä oli paras teko eikä tarvitse hermot piukalla huonosti nukkuneena elää. Rakkaus ja läheisyys ei ole silti mihinkään hävinnyt vaan jaksaa rakastaa virkeämpänä.  

Eri huoneissa nukuttu jo yli 10v ajan. Onnellisempia ollaan nyt kun saan nukuttua. Ennen en saanut ja silloin vasta olikin riitaisaa. Mies kuorsaa, kaikki avut haettu, kaksi leikkausta tehty, ei auta, yhä vaan kuorsaa.

Ero tulisi viikossa, jos pitäisi yrittää nukkua samassa sängyssä tai edes huoneessa miehen kanssa. Kärsin uniongelmista muutenkin ja mies unissaan kuorsaa, pyörii levottomasti ja lisäksi haluaisi olla koko ajan ihan kiinni minussa ja käyttää jonkinlaisena halinallena, hirveän ahdistavaa.

Jaa miksi? No me kun tavattiin vaimon kanssa reilut 20v sitten, niin rakkauden huumassa nukuttiin molemmat yhdelle tarkoitetussa sängyssä. Muutettiin yhteen piakkoin, ja ostettiin parisänky. Varmaan osasyy on tottumus. Kun on alussa nukuttu vierekkäin, niin ei enää osaa nukkua erillään. Toki parinkymmenen vuoden jälkeenkin ollaan rakastuneita, muutoin varmaan nukuttaisiin eri osotteissa jo. Ja on se mukava herätä toisen vierestä, kierähtää vaan päälle, ja alkaa hommiin. Luulen siis, että se on opittu tapa, joka juontaa juurensa siihen alkuhuumaan, jolloin ei halunnut olla senttiä kauempana toisesta.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen herkkäuninen ja mies kova kuorsaaja, joten meillä on eri paikkoja minne voi mennä nukkumaan. Sillä ei ole lemmenpuuhien kanssa mitään tekemistä. Yläkerrassa on parisänky, jossa usein nukumme. Viereisessä huoneessa on erillispeti jonne siirryn jos en saa kuorsaukselta unta tai jos mies epäilee että nukkuu levottomasti esim urheilun tms takia, niin nukkuu siellä. Alakerrassa meillä on nytkin entisessä makkarissa levitetty vuodesohva, koska viilein huone. Siinä nukumme yksin tai yhdessä, miltä nyt kulloinkin tuntuu. Viime yö oli viileä ja mies päätti nukkua yläkerrassa, minä jäin alakertaan koska epäilin miehen kuorsaavan kun oli juonut pari kaljaa.

Eli ei mitään pakkoja, vaan joustavasti tilanteen mukaan.

Onko sxksi yksi harrastuksistanne.

Voin sanoa kokemuksesta, että kun tarpeeksi valvoo, on valmis vaikka tappamaan toisen....Kuorsaus, levottomuus, vessassa käyminen ja jos toinen (tai molemmat) ovat herkkäunisia, se on kirjaimellisesti painajaista.  Vain nuoret ja typerät yhdistävät yhdessä nukkumisen rakkauteen. Sängyssä nukutaan. Ihminen TARVITSEE unta, ihan kuin ruokaa ja juomaa...  Seksiä ja hellyyttä voi harrastaa ihan joka paikassa muuallakin :)  Parasta rakkautta on antaa toisen levätä ja nukkua, kun sitä tarvitaan!

Nimim. 35 vuotta naimisissa JA saman miehen kanssa :D  

Johan tutkimuksetkin kertovat, että naisella on oltava oma huone.

Itse nukun paremmin puolison vieressä. Samoin puolisoni sanoo nukkuvansa paremmin kanssani kuin yksin. Kesähelteitä lukuunottamatta nukutaan vielä ihan kylki kyljessä saman peiton alla. Itse en ole kovinkaan herkkäuninen ja puoliso saa tulla nukkumaan, koska tahtoo, enkä siihen liiemmin heräile.

Meidän seksielämä parani erillisten sänkyjen myötä. Erilliset rungot, jotka ovat n. 5 cm päässä toisistaan. Mies on kova kääntyilemään unissaan ja minä taas heräsin kaikkiin liikkeisiin. Nyt, kun nukun hyvin, on energiaa seksillekin. Eikä me sängyssä sitä harrasteta kuin ehkä 1/5 kerroista muutenkaan.

Meillä on mieheni kanssa omat huoneet ja siten omat sängytkin. Ihanaa! 

Mieheni nukkuu paljon lyhyemmät yöunet kuin minä ja nukkuu hyvin levottomasti, liikkuu, kääntyilee, kuorsaakin.. Lisäksi haluaa pitää jotain yövaloa tai telkkaria auki, niin huoneessa on usein valoisaa.

Minä taas tarvitsen pimeyttä, hiljaisuutta, tilaa ja rauhaa nukkua. 

Kaikki ovat onnellisempia ja hyvätuulisia näin :) Toki käydään "vierailuilla" toistemme sängyissä ;) 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on mieheni kanssa omat huoneet ja siten omat sängytkin. Ihanaa! 

Mieheni nukkuu paljon lyhyemmät yöunet kuin minä ja nukkuu hyvin levottomasti, liikkuu, kääntyilee, kuorsaakin.. Lisäksi haluaa pitää jotain yövaloa tai telkkaria auki, niin huoneessa on usein valoisaa.

Minä taas tarvitsen pimeyttä, hiljaisuutta, tilaa ja rauhaa nukkua. 

Kaikki ovat onnellisempia ja hyvätuulisia näin :) Toki käydään "vierailuilla" toistemme sängyissä ;) 

Ja olemme olleet yli 15v onnellisesti naimisissa.

Minä en kuorsaa ja nainen nauttii siitä että saa nukkua kanssani. Näin on aina ollut

Vierailija kirjoitti:

Jaa miksi? No me kun tavattiin vaimon kanssa reilut 20v sitten, niin rakkauden huumassa nukuttiin molemmat yhdelle tarkoitetussa sängyssä. Muutettiin yhteen piakkoin, ja ostettiin parisänky. Varmaan osasyy on tottumus. Kun on alussa nukuttu vierekkäin, niin ei enää osaa nukkua erillään. Toki parinkymmenen vuoden jälkeenkin ollaan rakastuneita, muutoin varmaan nukuttaisiin eri osotteissa jo. Ja on se mukava herätä toisen vierestä, kierähtää vaan päälle, ja alkaa hommiin. Luulen siis, että se on opittu tapa, joka juontaa juurensa siihen alkuhuumaan, jolloin ei halunnut olla senttiä kauempana toisesta.

Nuorena ja alkuhuumassa se nukkuminen on ihan erilaista siihen verrattuna sitten kun aletaan ikääntymään. Nuorena ei ollut kuorsaamis ongelmia eikä tarvinnut yöllä rampata vessassa. Nuorena nukkui kuin tukki. Ikääntyessä se uni muuttuu herkemmäksi heräämään kaikkiin häiriötekijöihin. Katsokaa noita vanhuksia kun ne eivät siedä mitään meteliä edes ja nukkuu pätkittäin vedellen sitten päikkäreitäkin. Ei se uni ole samanlaista koko ikää vaan se muuttuu. Monet eroo ihan turhaan sen takia kun on väkisin pakko siellä samassa bunkassa kärsiä huonosta unenlaadusta ja ikinä ei nuku kunnolla. Jollain oli kymmenen vuoden univaje toisen kuorsaamisen takia. Ikääntyessä saattaa kuka tahansa alkaa korisemaan tai kuorsaamaan ja siinä ei nuku kukaan, tiedän kokemuksesta. 

Kun meillä on eri nukkumis rytmit ja herätessäni aikaisin niin olen aamulla aivan hiljaa ja teen hiljaisia hommia että puolisoni saa unta vetää niin pitkään kun sitä vain riittää. Meillä lapsuudenkodissa ei saanut ikinä nukkua pitkään, edes vapaapäivinä vaan herätettiin kuudelta aamulla meluamalla jos koitti nukkua niin ei onnistunut. 

Minä en nuku ainakaan samassa sängyssä puolison kanssa muuten kuin mökillä, jossa ei ole tilaa toiselle sängylle. Meillä on niin erilaiset ajat nukkua ja toinen katsoo makkarissa telkkaria eli mieluummin rahoitun toisessa huoneessa ja sängyssä.

Meillä on yhteinen makkari, ja molemmilla sen lisäksi omat huoneet, joissa on myös nukkumismahdollisuus. Meitä on kaksi epäsäännöllistä vuorotyötä tekevää, joten nukutaan yhdessä pääsääntöisesti lomilla ja vapailla. Seksiä harrastetaan sitten ympäri taloa tilanteen mukaan. Olemme nelikymppisiä, ei lapsia. 

Nukumme samassa sängyssä koska se on mukavaa.

Olemme hyväunisia, mutta tykkäämme jutella ennen nukahtamista. Mikään ei korvaa sitä yhteistä juttuhetkeä lähekkäin. Siinä tulee juteltua sellaistakin mitä ei välttämättä puhuta päiväsaikaan, en tarkoita mitään seksipuheita. Samalla pidämme toisiamme usein kädestä. Siinä tulee vahva läheisyydentunne toista kohtaan, usein sitten alamme halailla jne. ☺

Joskus luemme ja kommentoimme jotain lukemaamme.

Jos toista väsyttää voi alkaa nukkua ja toinen saa lukea, ei häiritse.

En osaa ajatella miten samanlaisen läheisyyden saisi nukkumalla eri huoneissa.

Meillä on tosiaan se hyvä, että emme ole herkkäunisia emmekä kuorsaa kovin paljon. Ei ole onneksi mitään unta haittaavaa sairauttakaan.

Tietenkin nukutaan yhdessä, kun ollaan kanivaiheessa ja pitää päästä spontaanisti harrastamaan yhdyntää vaikka keskellä yötä. Kun seksi loppuu, niin siirrytään erilleen nukkumaan.