Miksi pariskunnat nukkuvat aina automaattisesti samassa sängyssä?

"Miksi pariskunnat nukkuvat aina automaattisesti samassa sängyssä"? Kuka tai mikä taho on väittänyt näin, keksitkö itse?

Vierailija kirjoitti:

Keski-ikäinen mies kirjoitti:

En osaisi kuvitellakaan eri sängyissä nukkumista, eikä vaimonikaan edes tykkäisi, jos olisi kaksi erillistä patjaa, vaan yksi riittävän leveä molemmille, jotta voidaan olla mukavasti lähellä ja sitten taas nukkua hieman erillämme. Pyrimme menemään nukkumaan yhtä aikaa, ja sängyssä on mukavaa. Rakastelu ja lähelläolo voittaa jonkun viittaamat muut huvitukset, jotka voisivat tarkoittaa erillisiä nukkumaanmenoaikoja.

Rakastella voi vallan mainiosti ilman, että nukkuu samassa sängyssä. Meillä ei ainakaan ole tapana unissamme rakastella, vaan teemme sen hereillä ollessamme. 

Totta, mutta uskoisin rakastelua ja muutakin läheisyyttä olevan enemmän, kun nukutaan samassa sängyssä, kun sitä yleensä ei kaaduta sänkyyn kuin tukki vaan ollaan jonkin aikaa hereillä. Toki rakastelu onnistuu myös aamulla tai päivällä, milloin vain kun ollaan kahdestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin nukkuu? Mä tiedän (meidän lisäksi) monta muutakin erillisissä sängyissä nukkuvaa pariskuntaa. Vain yksi pariskunta kyllä nukkuu eri huoneissa.

Ai jaa. Ite tiedän vain että kaikilla sama sänky niin luulin, että automaattisesti näin.

Minä en tiedä ketään, joka olisi äänestänyt SDP:tä, joten ei pääministerinä voi toimia SDP:n edustaja? Huomaatko 'ajatuskulussa' virhettä?

Vierailija kirjoitti:

Ai, että kun ap ei tiedä mistään mitään, niin olettaa tilanteen olevan moisen aivan kaikilla?

Otan osaa ap tilanteesi johdosta. Yritä nyt kuitenkin edes hieman sivistää itseäsi, ja älä nyt ainakaan ihan omalla nimelläsi ja naamallasi mene jatkossa kyselemään aivan yhtä tyhmiä.

Ihan turhaan veetuilet. Asiahan ON noin: valtaosa pariskunnista nukkuu samassa parisängyssä, ainakin jos ovat vielä seksiväleissä.

Aluksi yhteinen vuode on vain iihanaa, sitten käytännöllistä (ei tarvi seksin jälkeen vaihtaa muualle), sitten ärsyttävää (ei voi nukkua, kun toinen kuorsaa tai vetää peiton itselleen - Haa! Yhteinen paripeitto kuuluu useimmiten asiaan! ), sitten yhteinen vuode on lopulta mahdottomuus, ja siirrytään nukkumaan eri huoneisiin.

Tästä ei ole pitkä matka eroon.

Terv. kokemusasiantuntija, joka ei enää asuisi edes yhteisessä asunnossa. Omat kodit, oma arki pitää olla! Vieraillaan vuoroin toistemme sängyissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai, että kun ap ei tiedä mistään mitään, niin olettaa tilanteen olevan moisen aivan kaikilla?

Otan osaa ap tilanteesi johdosta. Yritä nyt kuitenkin edes hieman sivistää itseäsi, ja älä nyt ainakaan ihan omalla nimelläsi ja naamallasi mene jatkossa kyselemään aivan yhtä tyhmiä.

Ihan turhaan veetuilet. Asiahan ON noin: valtaosa pariskunnista nukkuu samassa parisängyssä, ainakin jos ovat vielä seksiväleissä.

Aluksi yhteinen vuode on vain iihanaa, sitten käytännöllistä (ei tarvi seksin jälkeen vaihtaa muualle), sitten ärsyttävää (ei voi nukkua, kun toinen kuorsaa tai vetää peiton itselleen - Haa! Yhteinen paripeitto kuuluu useimmiten asiaan! ), sitten yhteinen vuode on lopulta mahdottomuus, ja siirrytään nukkumaan eri huoneisiin.

Tästä ei ole pitkä matka eroon.

Terv. kokemusasiantuntija, joka ei enää asuisi edes yhteisessä asunnossa. Omat kodit, oma arki pitää olla! Vieraillaan vuoroin toistemme sängyissä.

Suomalaisesta lakanavalikoimasta päätellen sanoisin, että kaksi peittoa on edelleen tavallisempi kuin yksi iso.

Minä haluan nukkua mieheni vieressä rakkaudesta. Tuntuu kivalta tietää, että toinen on siinä ihan lähellä. Tiedän kyllä yhden pitkään naimisissa olleen vanhemman parin jotka nukkuvat nykyään eri huoneissa. Mies käy pissalla monta kertaa yössä, nainen on herkkäuninen ja heräsi tähän vessa ralliin joka yö. Ovat kyllä muuten onnellisia yhdessä.

En ikinä muuttaisi kenenkään kanssa yhteen ellen saisi omaa makuuhuonetta.

Miksi he eivät nukkuisi.  Outoa olis se etteivät nukkuisi.

Toki toisinaan voi olla pakko nukkua eri sängyissä tai huoneissa, jos vaikka toisella on jokin sairaus, mikä estää työssäkäyvää puolisoa nukkumasta rauhassa koko yön.

Tai jos toinen on rauhaton nukkuja, joka potkii ja kääntyilee pitkin yötä tai kuorsaa niin pahasti, ettei toinen pysty rauhassa nukkumaan.

No jos ei ole mitään nukkumiseen liittyviä ongelmia, niin mukavahan se on vierekkäin nukkua. 

Ette te tiedä moniko nukkuu eri huoneissa. Ei siitä kerrota yleensä, koska suhtautuminen on niin älytöntä. Me olemme nukkuneet eri huoneissa yli 15 vuotta.

Me nukutaan vaihtelevasti. Eli on parisänky, mutta usein käy niin, että kun käyn nukuttamassa lapsia, niin nukahdankin itse lasten sänkyyn lasten kanssa. Mies on parisängyssä tai nukahtanut sohvalle katsottuaan jalkapalloa. Sit joskus katsotaan koko perhe telkkaria parisängyssä. Lapset nukahtaa sinne, ja minä hipsin tilan puutteessa sohvalle tai lasten sänkyyn. Mieskin saattaa vaihtaa paikkaa. Ja lasten kanssa nukkumisjärjestelyt vaihtuvat monesti kerran-pari yössäkin. Tiedän, olemme häröjä! 😅

Minä tykkään nukkua samassa sängyssä kultani kanssa, kunhan vain tilaa on riittävästi, eli vähintään 160 cm. Ja molemmilla tietysti omat peitot. Emme välttämättä kömmi nukkumaan samaan aikaan, mutta on silti kiva ajatus, että toinen on siinä vieressä ainakin myöhemmin illalla :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai, että kun ap ei tiedä mistään mitään, niin olettaa tilanteen olevan moisen aivan kaikilla?

Otan osaa ap tilanteesi johdosta. Yritä nyt kuitenkin edes hieman sivistää itseäsi, ja älä nyt ainakaan ihan omalla nimelläsi ja naamallasi mene jatkossa kyselemään aivan yhtä tyhmiä.

Ihan turhaan veetuilet. Asiahan ON noin: valtaosa pariskunnista nukkuu samassa parisängyssä, ainakin jos ovat vielä seksiväleissä.

Aluksi yhteinen vuode on vain iihanaa, sitten käytännöllistä (ei tarvi seksin jälkeen vaihtaa muualle), sitten ärsyttävää (ei voi nukkua, kun toinen kuorsaa tai vetää peiton itselleen - Haa! Yhteinen paripeitto kuuluu useimmiten asiaan! ), sitten yhteinen vuode on lopulta mahdottomuus, ja siirrytään nukkumaan eri huoneisiin.

Tästä ei ole pitkä matka eroon.

Terv. kokemusasiantuntija, joka ei enää asuisi edes yhteisessä asunnossa. Omat kodit, oma arki pitää olla! Vieraillaan vuoroin toistemme sängyissä.

Suomalaisesta lakanavalikoimasta päätellen sanoisin, että kaksi peittoa on edelleen tavallisempi kuin yksi iso.

Meillä on kaksi peittoa nukkumista varten, mutta silti ollaan usein ainakin jonkin aikaa enemmän tai vähemmän saman peiton alla.

Me ollaan nukuttu eri huoneissa jo pitkään, ja kumpikin nukkuu paremmin kun vieressä ei kukaan kuorsaa, kääntyile, hengitä päin naamaa suloisia yöllisiä katkuja, vie peittoa ja puhu unissaan.

Kun otin tän työpaikalla puheeksi, niin aika monella sama järjestely, yleensä just kuorsaamisen vuoksi.

Uni on ihmiselle elintärkeä asia, jos läheisyyttä eikä seksiä ole muuten kuin nukkumalla yhdessä on suhteessa jotain vikaa ja pahasti.

Me ollaan oltu yhdessä jo 21 vuotta ja naimisissa 15v ja ei olla ainakaan 16 vuoteen nukuttu kuin satunnaisesti samassa sängyssä.

Ihan käytännön syistä meillä on sama makuuhuone ja sänky. Kun lapsi muutti kotoa, olisin saanut oman huoneen (mitä kaipailin joskus nuorempana) mutta enää ei haluttanutkaan muuttaa toisen vierestä pois. On ihana kuunnella toisen hengitystä, jos vaikka yöllä herää, varsinkin jos on nähnyt painajaista.

Vierailija kirjoitti:

Minä haluan nukkua mieheni vieressä rakkaudesta. Tuntuu kivalta tietää, että toinen on siinä ihan lähellä. Tiedän kyllä yhden pitkään naimisissa olleen vanhemman parin jotka nukkuvat nykyään eri huoneissa. Mies käy pissalla monta kertaa yössä, nainen on herkkäuninen ja heräsi tähän vessa ralliin joka yö. Ovat kyllä muuten onnellisia yhdessä.

Ikäsi? Parisuhteen kesto?

Tuota ei voi sitten kääntää suoraan niin, että jos ei nukuta yhdessä, ei olisi rakkautta.

Paljonhan asioita ihminen tekee "rakkaudesta"... kuorsauksen se kärsii.

Vierailija kirjoitti:

"Miksi pariskunnat nukkuvat aina automaattisesti samassa sängyssä"? Kuka tai mikä taho on väittänyt näin, keksitkö itse?

Olen nyt kahdella miesystävällä törmännyt vakaaseen käsitykseen, että pariskuntien tulee nukkua vierekkäin. Muuten kuulemma ei ole suhde eikä mikään jos ei voi toisen vieressä edes nukkua. Itse olen äärimmäisen herkkäuninen ja nää tyypit on olleet vielä kaameita kuorsaajia, silti on pakko. Jos oon siirtynyt sohvalle niin siitä on tosissaan suututtu.

Ekan poikaystävän kanssa oli erilaiset rytmit. Itse menin aina ensin nukkumaan koulun vuoksi ja poika tuli myöhemmin viereen. Siirryin siitä sit sohvalle koska kuorsasi ja väänti makkaran patterin täysille. Kun kerroin myöhemmin, että ei me juuri olla edes yhdessä nukuttu niin oli ihan aidosti järkyttynyt kuinka kehtasinkaan😳

Oishan se ihanaa jos rakkaan vieressä pystyisi nukkumaan, mutta kun aina ei vaan pysty.

Aina naurattaa, kun ne puhuvat siitä yhdessä nukkumisen ongelmista. Onko siis pakko nukkua yhdessä. Pakkoavioliitolta kuulostaa.

Yksi sängyn runko mutta erilliset patjat ja peitot, koska erilaiset mieltymykset nukkumisolosuhteisiin. On mukavaa kun oma puoliso nukkuu lähellä, kaikki muut lähinnä häiritsisivät unta.