Lue keskustelun säännöt.
Loukkaannuinko syyttä (raskauskilojeni arvostelu)?
30.06.2021 |
Taustaa:
Synnytyksestä 2 kuukautta, takana vaikea raskaus, osan ajasta vuodelevossa. Vaikeasta synnytyksestä toipuminen on ollut hidasta ja vauva kärsii koliikista ja allergioista. Arki synnytyksen jälkeen on ollut haastavaa näistä syistä johtuen. Syön ihan tavallista kotiruokaa, imetän ja käyn päivittäin tunnin vaunulenkillä, vaikka en kävele kovin nopeasti.
Synnytyksen jälkeen painoni laski hetken aikaa, mutta on pysynyt jo yli kuukauden tismalleen samana. Paino ei liiku mihinkään suuntaan, vaikka normaalisti ennen raskautta paino on saattanut heilahdella kilon pari suuntaan tai toiseen. Nyt paino on aivan jumissa. Painan nyt n. 10 kiloa enemmän kuin raskaaksi tullessani.
Eräs lähipiiriin kuuluva sukulainen tuli kommentoimaan raskauskilojani ja puhui niiden pudottamisesta. Loukkaannuin tuosta kommentista. Mielestäni synnytyksestä on vielä melko lyhyt aika. Ihmettelen myös, eikö sukulainen tajua, kuinka hidas toipuminen ja koliikkivauva vaikuttavat asiaan (sukulainen tietää näistä). Tuntuu kurjalta, että tässä alapään toipuessa ja koliikkivauvan huutaessa illat odotetaan, että olisin heti entisissä mitoissa.
Loukkaannuinko turhasta vai olisitko sinäkin pahoittanut mielesi? Pitäisikö raskauskiloista päästä parissa kuukaudessa?
Ap
Kommentit (24)
Älytön kommentti.
Ei tod.tarvitse olla parin kuukauden sisällä entisissä mitoissa. Toipuminen ottaa aikansa. Joku sanoi hyvin, että raskaus kestää 9 kk ja toipuminen siitä samoin. Eli älä stressaa kiloistasi. Onnea vauvasta! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai tiedät et osalla imetys ja prolaktiini-hormoni saa painon junnaamaan? Eli imetys ei laihduta vaan paino tippuu vasta imetyksen lopettamisen jälkeen.
No huh huh. Onpa typerä sukulainen sinulla.
Varmaan ollut myös koulu- ja työpaikkakiusaaja, sellainen ilkeä ja pahansuopa ihminen.
En ole koskaan tajunnut tuollaisia toisten kilojen kyttääjiä. Plus 2 kk on tosi lyhyt aika. Eri juttu jos ne kilot on yhä tallella lapsen mennessä kouluun.
Opettele sanomaan takaisin äläkä jää yksinäsi murehtimaan. Mä olisin heti tiuskaissut että huolehdi vaan omista kiloistasi tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Persereikä on pienempi kuin suu. Sitä ei kannata unohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Kai tiedät et osalla imetys ja prolaktiini-hormoni saa painon junnaamaan? Eli imetys ei laihduta vaan paino tippuu vasta imetyksen lopettamisen jälkeen.
Tätä olen omalla kohdallani miettinyt. Painoni ei ole koskaan ns. normaaliaikaan pysynyt näin tiiviisti tietyssä lukemassa. Toivon, että kilot lähtisivät imetyksen loppuessa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska tuo möläyttelijä ei kuitenkaan ole täydellinen ihminen, niin pistä ylös ihan jokainen epätäydellisyys hänessä ja kerro ne kaikki sitten yhdellä kertaa. Silleen "ei millään pahalla, mutta...".
Ylipäätään kenenkään kiloja ei pitäisi kommentoida oli tilanne mikä hyvänsä. Erityisesti raskauden aikaista ja jälkeistä kehoa ei pidä kenenkään mennä kommentoimaan, se on iso rääkki keholle ja moni ihminen on muutenkin tosi herkillä silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et loukkaantunut syyttä. Typerää tulla puhumaan toiselle laihduttamisesta ja raskauskiloista tuollaisessa elämänvaiheessa. Eiköhän sulla ole tärkeämpää mietittävää nyt kuin vaa'an lukema.
Voimia vauvan kanssa, kyllä se siitä vielä helpottaa!❤️
No on todella törppöä. En mä ainakaan missään parissa kuukaudessa ole raskauksista palautunut. Reilu puoli vuotta on aina mennyt, että paino on laskenut ja kroppa tullut kuosiin. Vaikka eihän se täysin samanlaiseksi tule koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse painoin viimeisilläni n 90 kg. Meni n 5kk että normiin pääsin eli 59kilogrammaan. Edelleen paino 59 ja lapsen syntymästä jo 18vuotta. Älä välitä muiden kommenteista painosi suhteen. Satsaa henkiseen hyvinvointiin, koska vauva tarvitsee huomiosi. Onnea teille vauvan vanhemmille !
Et loukkaantunut todellakaan turhasta. Nyt on tärkeintä, mettä muutoin toivut rskaudesta ja synnytyksestä ja jaksat hoitaa vauvaa. Toivottavasti hänen koliikki helpottaa pian ja alkaa nukkumaan pitkiä unia. Lepää aina kun voit, paino alkaa pudota kyllä, kun toivut ja jaksat tehdä vaikka pitkiä vaunulenkkejä vauvan kanssa. Vaikka vaikeaa on tuollaisia asiattomia kommentteja unohtaa, niin koeta olla välittämättä.
Tsemppiä ja ihanaa vauvakesää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älytöntä tulla tossa vaiheessa arvostelemaan kun urheiluakaan ei suositella ennen kuin synnytyksestä on kulunut minimissään 3 kuukautta.
Onnittelut ensinnäkin tuoreelle äidille!
Sillä ei ole merkitystä, että onko raskaus ollut vaikea, onko synnytyksessä ollut komplikaatioita tai onko lapsella koliikkia. Kenenkään kiloja, raskauskiloja tai ulkomuotoa ei kommentoida negatiivisesti. Raskauskilot, jos niitä on liikaa, otetaan puheeksi neuvolassa. Muut pitäkööt suunsa ummessa.
Sukulaisesi on moukka, huonotapainen tai ilkeä. Mahdollisesti näitä kaikkia.
Jaksamisia sinulle. Hienosti tunnut jaksavan tehdä kaikenlaista vaikka vauvalla on koliikki. Saat varmaan hirveästi ohjeita ja neuvoja. Minäkin annan kaksi: Ensinnäisenä neuvona annan sen, että mikäli neuvoni kaksi ei sovellu sinulle, niin älä noudata sitä.
Toinen neuvoni: Älä suorita. Kokemuksesta tiedän, että koliikkivauvan kanssa elämä on muutenkin rankkaa. Käytä mahdollinen jaksamisesi siihen, että nautit niistä hetkistä, jotka ovat nautittavia. Jos jonakin päivänä et pääse/jaksa mennä kävelylle yms, niin älä syyllistä itseäsi. Koliikki menee luultavasti muutamassa kuukaudessa ohi. Siinä väsymyksen tilassa toki yksikin päivä lisää tuntuu iäisyydeltä. Tutkimusten mukaan väsymys aiheuttaa monenlaisia reaktioita kehossa, miksi laihdutus ei väsyneenä onnistu. En ole terveydenhuollon ammattilainen, mutta tuossa tilanteessa en murehtisi niitä kiloja tai keskittyisi niihin ollenkaan. Liikkuisin, söisin terveellistä ruokaa imetyksenkin vuoksi, mutta unohda ne kilot. Sen sijaan yrittäisin tehdä joka päivä jonkin asian, joka tuottaisi iloa: musiikin kuuntelun, lehden lukua, kävelylenkki, tanssihetki... Mikä se iloa tuottava asia sinulle onkaan.
Vierailija kirjoitti:
Koska tuo möläyttelijä ei kuitenkaan ole täydellinen ihminen, niin pistä ylös ihan jokainen epätäydellisyys hänessä ja kerro ne kaikki sitten yhdellä kertaa. Silleen "ei millään pahalla, mutta...".
Aika passiivis-aggressiivista. Mielummin sano suoraan kun tölväisee "mitä juuri sanoit? Aika tylyä. miksi sanoit noin?"
On moukkamainen kommentti. Neuvolassakin sanotaan, että synnytyksestä toipumiseen menee vuosi.
Itse kuulun siihen joukkoon, jolta raskauskilot (16kg) hävisi kolmessa kuukaudessa ja puoleen vuoteen mennessä oli lähtenyt vielä 3kg lisää, mutta en todellakaan oleta, että kaikilla kävisi samanlainen tuuri. Alapää ei kuitenkaan heti parantunut, meni varmaan 5kk että ei enää "hiertänyt" seksissä ja muuten vain, kun episiotomian tikit repesivät. Kävelyä ei onneksi haitannut ja vauvan kanssa lenkkeiltiinkin juuri tuollaisia samanlaisia tunnin lenkkejä päivittäin, joskus kahdesti, mutta on helppoa huudella, että kilot lähtee niin vain, kun ei ole levoton koliikkivauva vaan hyvin nukkuva "kiltti" vauva. Jo pelkät stressihormonit, mitä koliikki ja muut ongelmat (äidille) aiheuttaa, voi saada painon jumittamaan ja jopa nousemaan.
Eikä sitä paitsi imettäessä saa edes laihduttaa, että jos laihtuu omia aikojaan, niin hyvä niin, jos ei laihdu, niin ei tarvitsekaan.
Oma äitini oli sitä mieltä, että kaikki kilot jäi synnärille ja mahakin hävisi samantien, vaikka olen aika varma, että vaikka kilot olisi sinne jääneetkin, ei sen kokoinen maha kuin mitä kuvista olen nähnyt, ei tosiaankaan häviä viikossa tai parissa. Minun mahani ei vieläkään ole samankokoinen kuin ennen raskautta (pientä erkaumaa) ja tosiaan nyt olen jo melkein 4kg kevyempi kuin ennen raskautta... Mutta olkoot.
Painon ja ulkonäön arvostelu on AINA väärin, oli painon syynä mikä tahansa. Toisten ulkomuotoa kommentoivat ovat ääliöitä.
Kiitos kannustavista kommenteista kaikille! Mukavaa kesää teille jokaiselle! :)
Ap
Anna kun arvaan, anoppisi kommentoi 😄