mies ei ilmoita menoistaan, tulisiko minun soitella hänen peräänsä?

Itellä oli samantyyppinen mies. Piti sitä kontrollointina, jos mä halusin tietää missä hän menee. Toisin päin se kuitenkin oli niin, että mies vaati tietää missä kaikkialla olen. Yritti alistaa minua muutenkin kaikessa ja haukkui jos en tehnyt kuten hän käski. Ei ollut terve suhde.

Vierailija kirjoitti:

Tuliko tämä yllätyksenä ja alkoi vasta kun muutitte yhteen ? Niimpä niin, tuskin.

Öh, ehkä ap ei ole osannut ihmetellä/kaivata miestä kotiin klo 23 kun ei ole vielä asuttu yhdessä?

Kyllä niitä yllätyksiä vaan tulee, kun yhteen muutetaan. 

Siistiä sinkkukämppääkin on saattanut äiti käydä siivoamassa, ja yhteen muuttaessa paljastuu että toinen onkin siisteys- ja hygieniakäsityksiltään lähes eläimen tasoa.

Hirveää vallankäyttöä tuo ettei kerro millä aikataululla aikoo kotiutua. Käytännössä se tarkoittaa sitä että itse saa tulla ja mennä, mutta toinen on kahlittu olemaan kotona/lasten kanssa.

Ihan perus käytössääntö ilmoittaa että poistun nyt kotoa ja aion olla poissa noin kello x asti. Vain näin toimimalla antaa toiselle mahdollisuuden hahmotella omaa päiväänsä (esim syödäänkö yhdessä vai erikseen)

Jos kerran ukolle ei mene puhe perille, niin vaihtoon.

Vierailija kirjoitti:

Keskustellahan teidän täytyy keskenään tuosta, ei ole yhtä oikeaa toimintatapaa ja molemmilla on niin eri näkemykset.

Mitä hyötyä on keskystelusta jos molemmilla on erimäkemykset, toista ei voi muuttaa, eikä kummallakaan edes mitään halua ymmärtää toisen näkemystä. Keskystelusta syntyy vain väittely.

Seurustelen tuollaisen miehen kanssa, mutta koen, ettei hän ole tilivelvollinen kaikista menoistaan kun ei edes asuta yhdessä. Ollaan aikeissa muuttaa yhteen ja aion vaatia mieheltä, mikäli ei tule ruoka-aikaan tai iltapalalle, pitää ilmoittaa etten turhaan odottele ja voin itsekin venyä myöhemmin jossain.

Vierailija kirjoitti:

Hirveää vallankäyttöä tuo ettei kerro millä aikataululla aikoo kotiutua. Käytännössä se tarkoittaa sitä että itse saa tulla ja mennä, mutta toinen on kahlittu olemaan kotona/lasten kanssa.

Ihan perus käytössääntö ilmoittaa että poistun nyt kotoa ja aion olla poissa noin kello x asti. Vain näin toimimalla antaa toiselle mahdollisuuden hahmotella omaa päiväänsä (esim syödäänkö yhdessä vai erikseen)

Jos kerran ukolle ei mene puhe perille, niin vaihtoon.

Mä en näe tuota vallankäyttönä ja kahlitsemisena. En mäkään aina ilmoittele menemisistä tai tulemisesta. Jos on joku tärkeämpi meno niistä toki sovitaan etukäteen. Olen menossa ylihuomenna paikkaan a oletko sä lasten kanssa.

Puolin ja toisin voidaan myös soitella. Hei missä sä olet, mun pitäisi nyt lähteä paikkaan x.

Jos kyseessä on joku useamman tunnin kestävä reissu, niin kyllä siitä kuuluu ilmoittaa kumppanille. Jos esimerkiksi on päässyt töistä klo 16 eikä vielä klo 20 näy kotona, niin tottakai olisi pitänyt ilmoittaa jo hyvissä ajoin, että käyn töiden jälkeen paikassa x. Jos taas on joku pikainen käynti vaikka töiden jälkeen, esimerkiksi käy kaupassa hakemassa jotain, niin ei sellaisia tarvitse ilmoitella. Kyllä meidän suhteessa on normaalia myös ilmoittaa, jos lähtee vaikka kaverinsa kanssa jonnekin. Kumpikaan ei kontrolloi ja saa vapaasti mennä, mutta kyllä pitää tietää missä toinen menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En soittele perään enkä kerro omista menoista/suunnitelmista. Miehen mielestä on outoa, että en halua tietää, missä hän on. Minusta taas on outoa, että mies ei omatoimisesti kerro. Minun puolestani saa tulla ja mennä juuri niin kuin haluaa, mutta ei pidä yllättyä, jos minä en olekaan sunnuntai-iltana kotona, kun hän palaa mökiltä tai missä nyt olikaan ja ryhtyy kiivaasti soittelemaan perään. Että missä vaimo ja lapset.

Eli miestä kiinnostaa sun tekemiset, mutta sua ei miehen.

Miestä kiinnostaa vasta sitten, kun hän pelkää menettävänsä jotain, koska ei ole mukana. Eli voi lähteä kavereiden kanssa terassille lauantaina klo 11 selittelemättä sen enempää, mutta kun palaa klo 17 eikä vaimoa ja lapsia näy missään, niin alkaa soittelemaan, että missä olette, miksi ette ilmoittaneet, että olette lähdössä johonkin. Ei miestä kiinnosta se, missä me olemme vaan se, jääkö hän jostain kivasta paitsi.

Kovin ihanalta kuulostaa teidän parisuhde, mutta jatkakaa toki samalla tavalla.

Tästä on puhuttu, tästä on käyty perheterapiassa, tästä on piirretty kuvia ja tätä on selitetty vaikka millä. Mies katsoo, että "kaikesta kertominen on kahlitsemista", minä pidän sitä pelkkänä tiedonjakona, mihin menee ja pitkäänkö olettaa viipyvänsä. Perheterapeutti neuvoi, että miestä en voi muuttaa, voin vain muuttaa omaa suhtautumistani ja omia toimintatapojani. Joten minä muutuin: en enää vaadi miestä kertomaan, mihin menee ja koska palaa, en soittele perään, en utele. Toisaalta toimin samalla tavalla kuin hänkin eli en selittele menemisiäni. Se loukkaa miestä, mutta perheterapeutti muistutti, että minulla on samanlaiset tunteet miehen tekemisistä, joten miehen tulee omat tunteensa sietää, koska vaatii minulta samaa.

Miksi terapeutti on sitä mieltä että teidän kuuluu sietää toisianne? Jotenkin ei kuulosta ihan ammattitaitoiselta.

Omasta mielestäni kirjoitin, että terapeutti on sanonut miehelle, että tämän tulee sietää omat tunteensa. Ei terapeutti ole toistemme sietämisestä sanonut mitään.

Mutta koska en omasta tekstistäni tuota kommenttiasi löytänyt, niin oletan, että se on vain sinun tulkintasi, ei kirjoittamani asia.

Vierailija kirjoitti:

Seurustelen tuollaisen miehen kanssa, mutta koen, ettei hän ole tilivelvollinen kaikista menoistaan kun ei edes asuta yhdessä. Ollaan aikeissa muuttaa yhteen ja aion vaatia mieheltä, mikäli ei tule ruoka-aikaan tai iltapalalle, pitää ilmoittaa etten turhaan odottele ja voin itsekin venyä myöhemmin jossain.

Älä sitten pety, jos ei ilmoittelekaan. Ei tietenkään kaikista menoista tarvitse olla tilivelvollinen - varsinkaan, jos ei asuta yhdessä, mutta kyllä se ihan normaalia kommunikointia on, että kertoo olleensa vaikka kaverinsa kanssa viihteellä tai jotain muuta suurempaa, kuin kaupassa käynti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En soittele perään enkä kerro omista menoista/suunnitelmista. Miehen mielestä on outoa, että en halua tietää, missä hän on. Minusta taas on outoa, että mies ei omatoimisesti kerro. Minun puolestani saa tulla ja mennä juuri niin kuin haluaa, mutta ei pidä yllättyä, jos minä en olekaan sunnuntai-iltana kotona, kun hän palaa mökiltä tai missä nyt olikaan ja ryhtyy kiivaasti soittelemaan perään. Että missä vaimo ja lapset.

Eli miestä kiinnostaa sun tekemiset, mutta sua ei miehen.

Miestä kiinnostaa vasta sitten, kun hän pelkää menettävänsä jotain, koska ei ole mukana. Eli voi lähteä kavereiden kanssa terassille lauantaina klo 11 selittelemättä sen enempää, mutta kun palaa klo 17 eikä vaimoa ja lapsia näy missään, niin alkaa soittelemaan, että missä olette, miksi ette ilmoittaneet, että olette lähdössä johonkin. Ei miestä kiinnosta se, missä me olemme vaan se, jääkö hän jostain kivasta paitsi.

Kovin ihanalta kuulostaa teidän parisuhde, mutta jatkakaa toki samalla tavalla.

Tästä on puhuttu, tästä on käyty perheterapiassa, tästä on piirretty kuvia ja tätä on selitetty vaikka millä. Mies katsoo, että "kaikesta kertominen on kahlitsemista", minä pidän sitä pelkkänä tiedonjakona, mihin menee ja pitkäänkö olettaa viipyvänsä. Perheterapeutti neuvoi, että miestä en voi muuttaa, voin vain muuttaa omaa suhtautumistani ja omia toimintatapojani. Joten minä muutuin: en enää vaadi miestä kertomaan, mihin menee ja koska palaa, en soittele perään, en utele. Toisaalta toimin samalla tavalla kuin hänkin eli en selittele menemisiäni. Se loukkaa miestä, mutta perheterapeutti muistutti, että minulla on samanlaiset tunteet miehen tekemisistä, joten miehen tulee omat tunteensa sietää, koska vaatii minulta samaa.

Miksi terapeutti on sitä mieltä että teidän kuuluu sietää toisianne? Jotenkin ei kuulosta ihan ammattitaitoiselta.

Minä ymmärsin tuon niin, että jos aikovat jatkaa suhdetta ja olla yhdessä, niin pitää sietää toisen tapoja. Kummankin.

-eri-

Mitä iloa sinulle moisesta miehestä

Parisuhteessa ei koskaan ole kyse siitä mitä toisten pitäisi tehdä suhteessaan. Ei kaikissa parisuhteissa tarvitse menemisiään ilmoitella. Kyse on enemmän siitä että hyväksyy sen oman puolisonsa tekemiset. Mua ei ainakaan kiinnosta oman parisuhteeni takia se hyväksyykö naapurin Pertti Liisansa menemiset vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En soittele perään enkä kerro omista menoista/suunnitelmista. Miehen mielestä on outoa, että en halua tietää, missä hän on. Minusta taas on outoa, että mies ei omatoimisesti kerro. Minun puolestani saa tulla ja mennä juuri niin kuin haluaa, mutta ei pidä yllättyä, jos minä en olekaan sunnuntai-iltana kotona, kun hän palaa mökiltä tai missä nyt olikaan ja ryhtyy kiivaasti soittelemaan perään. Että missä vaimo ja lapset.

Eli miestä kiinnostaa sun tekemiset, mutta sua ei miehen.

Miestä kiinnostaa vasta sitten, kun hän pelkää menettävänsä jotain, koska ei ole mukana. Eli voi lähteä kavereiden kanssa terassille lauantaina klo 11 selittelemättä sen enempää, mutta kun palaa klo 17 eikä vaimoa ja lapsia näy missään, niin alkaa soittelemaan, että missä olette, miksi ette ilmoittaneet, että olette lähdössä johonkin. Ei miestä kiinnosta se, missä me olemme vaan se, jääkö hän jostain kivasta paitsi.

Kovin ihanalta kuulostaa teidän parisuhde, mutta jatkakaa toki samalla tavalla.

Tästä on puhuttu, tästä on käyty perheterapiassa, tästä on piirretty kuvia ja tätä on selitetty vaikka millä. Mies katsoo, että "kaikesta kertominen on kahlitsemista", minä pidän sitä pelkkänä tiedonjakona, mihin menee ja pitkäänkö olettaa viipyvänsä. Perheterapeutti neuvoi, että miestä en voi muuttaa, voin vain muuttaa omaa suhtautumistani ja omia toimintatapojani. Joten minä muutuin: en enää vaadi miestä kertomaan, mihin menee ja koska palaa, en soittele perään, en utele. Toisaalta toimin samalla tavalla kuin hänkin eli en selittele menemisiäni. Se loukkaa miestä, mutta perheterapeutti muistutti, että minulla on samanlaiset tunteet miehen tekemisistä, joten miehen tulee omat tunteensa sietää, koska vaatii minulta samaa.

Miksi terapeutti on sitä mieltä että teidän kuuluu sietää toisianne? Jotenkin ei kuulosta ihan ammattitaitoiselta.

Minä ymmärsin tuon niin, että jos aikovat jatkaa suhdetta ja olla yhdessä, niin pitää sietää toisen tapoja. Kummankin.

-eri-

Juuri tuosta minusta parisuhteessa ei pitäisi olla kyse ja oma terapeuttimme oli kyllä asiasta samaa mieltä. Toisen näkemykset asiasta pitää ymmärtää ja ne täytyy hyväksyä vaikka itse ei toimisikaan samalla tavalla. Sietämisessä taas on kyse jostakin muusta kuin tuosta.

Itse en henkilökohtaisesti voisi elää tuollaisen ihmistyypin kanssa. Haluan rehellisyyttä, kunnioitusta ja välittämistä ja mielestäni menoista ilmoittaminen on juuri sitä toisen huomioimista. Ei tietenkään mitään kauppareissuja tarvitse ilmoitella, mutta jos aikoo viipyä pidempään ja on jotain erityistä, niin kyllä pitää. En sietäisi ajatusta, että toinen on sanonut tulevansa vaikka klo 17, mutta ei ole ilmoittanut mitään itsestään vielä klo 21 mennessä ja syynä olisi joku tyyliin "kävin Peran kanssa kaljalla", hyhhyh. Tiedän, että tällaisia "vapaita sieluja" on ja he sopivat hyvin toisilleen, mutta minulle ei sopisi.

Myöskään minä en olisi tuollaisen miehen kanssa yhdessä. Tai en ainakaan jos on tarkoitus perustaa perhe yhdessä.

Soluasunnossa asuessakin sanottiin kämppikselle jos lähdettiin esim pidemmäksi aikaa muualle tai oli jotain erikoista. Ihan vaan kohteliaisuudesta. Mutta ei sitä soluasunnossa ilmoiteltu normaaleja kyläilyjä ym mutta kyseessä ei olekaan parisuhde. Jos elän parisuhteessa niin haluan että se on enemmän kuin kämppissuhde. Ja erityisesti jos on lapsia tai lemmikkieläimiä niin täytyy kommunikoida menoista.

Suosittelen harkitsemaan vakavasti tekeekö tuollaisen miehen kanssa lapsia. Siis miten ihmeessä arki toimii jos toinen haluaa elää vapaana sinkkuna ja mennä mielensä mukaan. Pitääkö toisen olla aina varuiksi vastuussa lasten arjesta. Olisi sama elää yh äitinä jos ei voisi luottaa siihen että mies on kotona perheensä kanssa ellei ole muuta ilmoittanut. Eihän sitä voisi suunnitella mitään itselleen ilman että soittelee miehelle että tulethan tänään kotiin töiden jälkeen että voin käydä kaupassa ilman lapsia tai vaikka pestä ikkunat ilman lapsia. Aina joutuisi odottelemaan ja ihmettelemään kun ei tiedä missä toinen on ja milloin tulee. Tai sitten eläisi kuin yh mutta miksi ihmeessä sellainen parisuhde?

Meillä jopa teinipoika 17 v ilmoittaa minne lähtee ja ilmoittaa jos ei tulekaan sovittuna aikana kotiin. Oppinut kun me vanhemmat aina kerromme perheelle jos lähdemme jonnekkin. Siis jos me lähdetään kauppaan tai kävelylle niin kerrotaan teineille minne mennään.

Siis asutte jo yhdessä ja nyt vasta asia vaivaa? Siis mitä ihmettä!?

Jos on meikäläisen kanssa suhteessa, silloin ilmoittaa mitä aikoo tehdä, jos se poikkeaa kovasti arkirutiineista. Siis jos esim. jää ylitöihin kahdeksi tunniksi, lähtee kavereiden kanssa saunomaan tai lähtee ostoksille. On sitten toisen helpompi suunnitella omat kuvionsa. Meillä ei ole lapsia, joten lupaa ei tarvitse pyytää. Eikä tarvitse millintarkasti raportoida, kunhan minulle tulee joku käsitys siitä, kestääkö hommassa puoli vai viisi tuntia. Ja vastaavasti kerron tietenkin itsekin.

Jos mies ei osaa sanoa "lähden käymään kaupassa/kaverilla/Rovaniemellä" niin on kyllä todella omituinen ja välinpitämätön tapaus.

Kyllä menoista ilmoittaminen mielestäni kuuluu normaaliin yhdessä asumiseen, ihan käytännön seikkojenkin takia. Mielestäni turvallisuuden takia on aina hyvä, jos ihmisellä on joku joka tietää missä menee, ja osaa ihmetellä jos ei yhteydenottoa tule sovitusti. Muutenhan voi käydä niin, että jos sattuu jotain, ei kukaan osaa etsiä mistään tai olla yhteydessä mihinkään pitkään aikaan. Mutta vaikka tällaisia ei pelkäisikään tai kokisi tarpeelliseksi, niin on ihan käytännön asioita, joita yhdessä asuessa pitää koordinoida. Alkaen vaikka siitä, laitetaanko yhteistä ruokaa ja mihin kellonaikaan, vai syökö kumpikin osapuoli omatoimisesti omien menojensa mukaan. Tai sopiiko jokin yhteinen meno tiettyyn aikaan. Ei voi vaan tulla ja mennä ihan miten huvittaa, tai asiat ainakin menevät hankaliksi jos näin spontaani haluaa olla, eikä pidä ihmetellä jos se ei toista osapuolta oikein miellytä.

Hmm. Kun yhdessä asutte niin.olis asiallista ilmoittaa jotain.

Mulla oli joskus mieskaveri, joka suuttui kun en vastannut puhelimeen kun hän soitti, mua vaan ei huvittanut vastata. Olin sitä mieltä että puhelin saa olla kiinni vaikka päiviä. Mutta kaksipiippuinen asia...

Jos asut tyypin kanssa outoa että ei ilmoittele. Itse asuin vuosia eri osoitteessa entisen mieheni kanssa, tosin eri puolella Suomea. Ei sekään ilmoitellut menoistaan mutta soiteltiin, tai minä enempi. Jokatapauksessa tilanteesi on eri. Mä en itse koskaan halua muuttaa miehen kanssa yhteeen koska en halua soitella tai halua että mun perään soitellaan pakon edessä. Mutta kuten sanoin jos yhdessä asuu on hyvä tietää missä toinen menee. Joko muutitte liian aikasi yhteen tai sitten oot pakottanut hänet yhteen muuttamaan jolloin hän haluaa edes vähän vapautta.

koska ootte jo yhdessä niin joko a) mies rupee elää kuin yhdessä asuttaisiin b) eroatte. c) Eri kämpät tossa tilanteessa ei enää mielestäni toimi ku ootte kerran yhteen muuttaneet.

Tsempit ap