mies ei ilmoita menoistaan, tulisiko minun soitella hänen peräänsä?

Tottakai ilmoitellaan mihin mennään, ja kuinka kauan suunnilleen aikoo olla, tai vastaavasti ettei yhtään tiedä kauanko menee. Molemmat tulevat aina myös yöksi kotiin, ellei ole menoa johonkin kauemmas sovitusti. Meillä ei edes ole yhteisiä lapsia, minkä takia niin tehtäisiin, vaan ihan vain siksi että on normaalia että kumppani tietää missä toinen on, noin suurinpiirtein. Mies myös kulkee moottoripyörällä, jolloin on entistä tärkeämpää tietää mihin hän on menossa, ja mitä kautta ajamassa, ja ilmoitus tietenkin kun on päässyt perille, ja aika tiedossa missä ajassa perille on ajamassa. Mahtaa siellä ojan pohjalla loukkaantuneena olla parempi mieli kun tietää että joku on tulossa etsimään.

Kun mies on 12h töissä, niin ei tietenkään olla yhteyksissä että nyt minä kotona ollessani olen lähdössä kauppaan, tai että nyt mies vaihtaa työpistettä, mutta omat siviilimenot on kyllä tarkkaankin tiedossa.

Joko hahluaa olla sinkkuna ilman että tarvii kertoa kenellekään mitään itsestään ja menoistaan, tai sitteen on parisuhteessa, ei voi olla molempia.

Tällainen mies pitää kumppania äitinään, jota haluaa uhmata. "Minuahan et kahlitse", "minä kyllä olen jo iso poika ja minuahan ei äiti määrää".

En suosittele tekemään lapsia tällaisen miehen kanssa, ja yhteiselämääkin voi suositella vain siinä tapauksessa, että itsekin on vähän vinksahtanut ja hyväksyy tilanteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustellahan teidän täytyy keskenään tuosta, ei ole yhtä oikeaa toimintatapaa ja molemmilla on niin eri näkemykset.

Mitä hyötyä on keskystelusta jos molemmilla on erimäkemykset, toista ei voi muuttaa, eikä kummallakaan edes mitään halua ymmärtää toisen näkemystä. Keskystelusta syntyy vain väittely.

Tällöin on parasta erota.

Minä en ihan ymmärrä mitä nämä ihmiset puhuvat kotonaan? Vai eivätkö sitten koskaan näe? Vai tuleeko jokainen meno täysin yllätyksenä spontaanille ihmiselle?

Meillä ainakin syödään yleensä iltaisin yhdessä ja keskustelussa juurikin puhutaan nämä huomiset ylityöt, shoppailut, terassille menot jne. aikatauluasiat ja suurimman osan ajasta ne on tiedossa viimeistään silloin. Ja sitten jos ne muuttuu niin on kohteliasta ilmoittaa. Minä olen kimppakämpässäkin asuessani tottunut siihen, että suurinpiirtein tietää missä muut talon asukkaat ovat. Oltiin toki kavereita, eikä mitään tuntemattomia.

En tiedä miten se olisi kontrollointia, että kertoo missä on. Tyyliin olen peran kanssa baarissa, voi mennä myöhään, ei tarvitse kertoa jos vaihtaa baaria tai jos seurakin vaihtuu. Jos sitten alkaa baarien sulkemisen jälkeen vielä haluta jatkoille, niin silloin on hyvä laittaa viesti mihin on menossa, ettei toinen huolestu.

Vierailija kirjoitti:

Itellä oli samantyyppinen mies. Piti sitä kontrollointina, jos mä halusin tietää missä hän menee. Toisin päin se kuitenkin oli niin, että mies vaati tietää missä kaikkialla olen. Yritti alistaa minua muutenkin kaikessa ja haukkui jos en tehnyt kuten hän käski. Ei ollut terve suhde.

Yleensä tällaiset tyypit puuhailevat itse kaikenlaista vilunkia parisuhteessa ja siksi luulevat, että niin tekevät kaikki muutkin. Siksi kova kontrollointi.

Soittele sinä vaan omaa perääsi.

Vierailija kirjoitti:

En soittele perään enkä kerro omista menoista/suunnitelmista. Miehen mielestä on outoa, että en halua tietää, missä hän on. Minusta taas on outoa, että mies ei omatoimisesti kerro. Minun puolestani saa tulla ja mennä juuri niin kuin haluaa, mutta ei pidä yllättyä, jos minä en olekaan sunnuntai-iltana kotona, kun hän palaa mökiltä tai missä nyt olikaan ja ryhtyy kiivaasti soittelemaan perään. Että missä vaimo ja lapset.

Oletko ikinä ajatellut millaisen perhemallin lapsesi saa? Että toinen vanhempi voi elää kuin pahainen teini.

Muut ovatkin jo kommentoineet, että ihan normaaliin tapoihin kuuluu ilmoittaa menemisistä edes suurin piirteinen aikataulu ja ilmoittaa viestillä jos suunnitelmat muuttuu.

Mielestäni parisuhteessa on tärkeä olla huomaavainen toista kohtaan varsinkin kun asutaan yhdessä. Jos menen vaikka käymään jossain tietyssä kaupassa kysyn aina mieheltäni sattuuko hän tarvimaan sieltä jotain, voin sen sitten samalla reissulla napata miehen toiveet mukaan, eikä hänen tarvi tehdä erillistä reissua samaan paikkaan. Tai jos mieheni on vaikka kaupungilla ja tiedän hänen tulevan kotiin joskus päivällisen aikaan, niin voin pyytää häntä tuomaan jotain take awaytä mukanaan.

Arki menee sujuvammin kun tietään toisen menoista, eikä vaan sen takia, että saisi omalta todo-listalta siirtää asioita toisen listalle. Mutta on kätevämpi tietää milloin voi odottaa toisen olevan kotona ja ei tarvi stressata siitä onko toinen nyt hukkunut johonkin katuojaan kun ei ole yöksi tullut kotiin.

laita gps jälitin housun lahkeeseen

voit pitää seurannasa ja tsekata misä mennee

välittämistä!!

☝️

Miehesi vaikuttaa sosiaalisesti taitamattomalta. Hän ajattelee vain itseään ja sopisi ehkä paremmin yksinasujaksi.

Nyt ette tavallaan ole pariskunta vaan kaksi kämppiksinä asuvaa tuntematonta. Parisuhteessa pitää kertoa toiselle, mihin menee ja onko tulossa takaisin tunnin päästä vai yöllä. Se ei ole kahlitsemista vaan normaalia sosiaalista kanssakäymistä. Pahimmillaan nuo tyypit lähtevät sanaakaan sanomatta ja tulevat takaisin, jos huvittaa. Koskaan ei tiedä, ovatko he poissa tunnin vai viikon. Sitten toinen on huolissaan ja peloissaan. Tuo on eräänlaista välinpitämättömyyttä, vallankäyttöä ja henkistä väkivaltaa.

En katselisi tuollaista päivääkään. Suosittelen eroa. Tuollaiset taivaanrannanmaalarit eivät tule muuttamaan käytöstään.

Ap, pikkuhiljaa huomaat että elät omaa elämääsi välittämättä tuon taivaallista miehen menoista. Kiinnostus lakkaa, kun toinen ei halua olla parisuhteessa.

Ei todellakaan ole kontrollointia, jos kertoo puolisolle mitä tekee ja milloin tulee, vaan toisesta välittämistä ja huomioon ottamista.

Suosittelen pikaista eroa.

Mies ei kunnioita sinua. Olet mitätön. Eroa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En soittele perään enkä kerro omista menoista/suunnitelmista. Miehen mielestä on outoa, että en halua tietää, missä hän on. Minusta taas on outoa, että mies ei omatoimisesti kerro. Minun puolestani saa tulla ja mennä juuri niin kuin haluaa, mutta ei pidä yllättyä, jos minä en olekaan sunnuntai-iltana kotona, kun hän palaa mökiltä tai missä nyt olikaan ja ryhtyy kiivaasti soittelemaan perään. Että missä vaimo ja lapset.

Eli miestä kiinnostaa sun tekemiset, mutta sua ei miehen.

Miestä kiinnostaa vasta sitten, kun hän pelkää menettävänsä jotain, koska ei ole mukana. Eli voi lähteä kavereiden kanssa terassille lauantaina klo 11 selittelemättä sen enempää, mutta kun palaa klo 17 eikä vaimoa ja lapsia näy missään, niin alkaa soittelemaan, että missä olette, miksi ette ilmoittaneet, että olette lähdössä johonkin. Ei miestä kiinnosta se, missä me olemme vaan se, jääkö hän jostain kivasta paitsi.

Kovin ihanalta kuulostaa teidän parisuhde, mutta jatkakaa toki samalla tavalla.

Tästä on puhuttu, tästä on käyty perheterapiassa, tästä on piirretty kuvia ja tätä on selitetty vaikka millä. Mies katsoo, että "kaikesta kertominen on kahlitsemista", minä pidän sitä pelkkänä tiedonjakona, mihin menee ja pitkäänkö olettaa viipyvänsä. Perheterapeutti neuvoi, että miestä en voi muuttaa, voin vain muuttaa omaa suhtautumistani ja omia toimintatapojani. Joten minä muutuin: en enää vaadi miestä kertomaan, mihin menee ja koska palaa, en soittele perään, en utele. Toisaalta toimin samalla tavalla kuin hänkin eli en selittele menemisiäni. Se loukkaa miestä, mutta perheterapeutti muistutti, että minulla on samanlaiset tunteet miehen tekemisistä, joten miehen tulee omat tunteensa sietää, koska vaatii minulta samaa.

Miksi terapeutti on sitä mieltä että teidän kuuluu sietää toisianne? Jotenkin ei kuulosta ihan ammattitaitoiselta.

Minä ymmärsin tuon niin, että jos aikovat jatkaa suhdetta ja olla yhdessä, niin pitää sietää toisen tapoja. Kummankin.

-eri-

Juuri tuosta minusta parisuhteessa ei pitäisi olla kyse ja oma terapeuttimme oli kyllä asiasta samaa mieltä. Toisen näkemykset asiasta pitää ymmärtää ja ne täytyy hyväksyä vaikka itse ei toimisikaan samalla tavalla. Sietämisessä taas on kyse jostakin muusta kuin tuosta.

Siinä oudostiymmärretyssä tekstissä oli tämä lause "Se loukkaa miestä, mutta perheterapeutti muistutti, että minulla on samanlaiset tunteet miehen tekemisistä, joten miehen tulee omat tunteensa sietää, koska vaatii minulta samaa."

Siinä ei sanota, että täytyy sietää toista tai toisen tapoja, siinä sanotaan, että täytyy sietää omia tunteitaan. Se on ihan eri asia kuin toisen sietäminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En soittele perään enkä kerro omista menoista/suunnitelmista. Miehen mielestä on outoa, että en halua tietää, missä hän on. Minusta taas on outoa, että mies ei omatoimisesti kerro. Minun puolestani saa tulla ja mennä juuri niin kuin haluaa, mutta ei pidä yllättyä, jos minä en olekaan sunnuntai-iltana kotona, kun hän palaa mökiltä tai missä nyt olikaan ja ryhtyy kiivaasti soittelemaan perään. Että missä vaimo ja lapset.

Oletko ikinä ajatellut millaisen perhemallin lapsesi saa? Että toinen vanhempi voi elää kuin pahainen teini.

Lapsi saa varmaan sellaisen mallin, että ei tarvitse luopua omasta elämästään ja hauskanpidosta edes parisuhteessa. Ei ole pakko elää toisen ehdoilla ja odotella kotona, kun voi lähteä leikkipuistoon, mummolaan tai risteilylle ilman, että isä on mukana. Paljon ankeampi olisi se malli, jossa ei pääse leikkipuistoon, mummolaan tai risteilylle siksi, että isi kyllä lupasi, että mennään, mutta sitten isi lähtikin kavereiden kanssa ja tuli niin myöhään takaisin, että myöhästyttiin laivasta.