Mua ihmetyttää suuresti naapurin yh-äiti!
Kyseinen yh on suunnilleen 23-vuotias. Hänellä on 5-vuotias lapsi joka on tosi kiltti ja hyvin kasvatetun oloinen. Tämä yh opiskelee lääkäriksi ja käy töissä. Aina kun näen hänet, hän on tosi hyvällä tuulella eikä ikinä valita siitä miten hänen elämänsä on raskasta mitä se varmasti on koska hän kuitenkin opiskelee, käy töissä, huolehtii lapsestaan ja kodistaan yksin. Itse sain lapset nuorina. En ole siis ehtinyt opiskelemaan lukion jälkeen. Olen yhdessä edelleen lasten isän kanssa, mutta silti joka päivä tuntuu helvetin raskaalta ja pelkkä arjen pyöritys tuntuu ylivoimaiselta, puhumattakaan että pitäisi vielä opiskella ja käydä töissä. Mitä lapsiin tulee niin he eivät ole mitenkään erityisen kilttejä tai hyvätapaisia vaikka yritämme miehen kanssa kaikkemme että he olisivat ns. hyviä lapsia. Siksi en voi ihmetellä miten noin nuori voi jaksaa tuota kaikkea yksin ja miten ihmeessä on saanut kasvatettua lapsensa sellaiseksi kuin on?! Ääh, ei vaan mene ymmärrykseen.
Kommentit (33)
Miten voi käydä töissä kun koulua on pitkälti 8-16 ja päälle illaksi vielä paljon tekemistä? Joko siellä on hirveä kaaos kotona, lapsi heitteillä eikä ikinä näe äitiään tai sitten ei käy töissä.
[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 15:58"]
Hänellä on vain yksi lapsi, sulla useampi ja se mies, kyllä se vie mehut :)
[/quote] Ai siinäkö se syy piilee! Kiitos, tuli vähän parempi ja ei niin riittämätön olo :).
[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 15:59"]
Miten voi käydä töissä kun koulua on pitkälti 8-16 ja päälle illaksi vielä paljon tekemistä? Joko siellä on hirveä kaaos kotona, lapsi heitteillä eikä ikinä näe äitiään tai sitten ei käy töissä.
[/quote] En tiedä varmaksi käykö töissä mutta tällaisen kuvan olen saanut. Voi olla että käy sitten jossain harrastuksessa tms.
Kiitos ap olen itsekin lukenut lääkäriksi yh:na ja yksi lapsi.
Kyllä sitä jaksaa kun pakko on.
[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 16:01"]
Kiitos ap olen itsekin lukenut lääkäriksi yh:na ja yksi lapsi.
Kyllä sitä jaksaa kun pakko on.
[/quote] Miten ihmeessä? Minulla on mies tukena mutta en voisi kuvitellakkaan että jaksaisin alkaa kahden pienen lapsen äitinä opiskelemaan yliopistossa!
[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 16:00"][quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 15:59"]
Miten voi käydä töissä kun koulua on pitkälti 8-16 ja päälle illaksi vielä paljon tekemistä? Joko siellä on hirveä kaaos kotona, lapsi heitteillä eikä ikinä näe äitiään tai sitten ei käy töissä.
[/quote] En tiedä varmaksi käykö töissä mutta tällaisen kuvan olen saanut. Voi olla että käy sitten jossain harrastuksessa tms.
[/quote]
Ei voi käydä. Lääkiksessä on läsnäolopakko luennoilla ja on hyvin koulumainen tiedekunta, 8-16 ainakin läsnäolo
Niin katsos, kaikki eivät ole lasten varjolla vuosi kausia kotona. Lapset eivät ole este opiskelulle tai työnteolle.
Hän on varmaan todella tasapainoinen ihminen.
[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 16:03"]
[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 16:00"][quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 15:59"]
Miten voi käydä töissä kun koulua on pitkälti 8-16 ja päälle illaksi vielä paljon tekemistä? Joko siellä on hirveä kaaos kotona, lapsi heitteillä eikä ikinä näe äitiään tai sitten ei käy töissä.
[/quote] En tiedä varmaksi käykö töissä mutta tällaisen kuvan olen saanut. Voi olla että käy sitten jossain harrastuksessa tms.
[/quote]
Ei voi käydä. Lääkiksessä on läsnäolopakko luennoilla ja on hyvin koulumainen tiedekunta, 8-16 ainakin läsnäolo
[/quote] Okei, no en tiedä tuosta lääkiksestä hirveästi. Ehkä sitten tosiaan käy jossain harrastuksessa tms.
Itsellä edessä viiden vuoden opinnot yliopistossa ja yh olen kahdelle lapselle. Kaupunki, jossa koulu on ei asu ketään sukua ja lasten isäkin eri kaupungissa, mutta uskon kyllä että kaikki järjestyy. Rahallisesti olen tosi säästeliääs, joten se ei tule olemaan ongelma. :)
Rispektit naapurin äidille! Tuo kyllä auttaa, kun on vain yksi lapsi. Sinullahan niitä on kolme, jos se mieskään ei oikein aikuinen ole. Lisäksi lapsissa on eroja. Naapurilla saattaa olla sellainen rauhallinen lapsi, joka viihtyy omissa puuhissaan pitkiäkin aikoja. Sellaisen kanssa on elämä kyllä rauhallista ja leppoisaa, vaikka itsellä olisikin kädet täynnä. Luultavasti on myös tukiverkot kunnossa - ehkä mummola jossain lähellä?
Veikkaan silti, että lapsi jää väkisinkin jossain kohti vähemmälle huomiolle, eihän tuo kuvio muuten toimi. Muistan itse opiskeluajoilta, kun opiskelin nyt aikuisena, ne tenttiviikot. Vaikka olin läsnä, en ollut läsnä ja suustani pääsi usein "älä puhu mulle nyt". Varmasti tuo äiti joutuu tasapainoilemaan opiskelun ja lapsen kanssa, mutta toisaalta tuo opiskelualakin on sellainen, että varma työpaikka on tiedossa ja se kannustaa tsemppaamaan tämän vaikean vaiheen yli.
[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 16:02"]
[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 16:01"]
Kiitos ap olen itsekin lukenut lääkäriksi yh:na ja yksi lapsi.
Kyllä sitä jaksaa kun pakko on.
[/quote] Miten ihmeessä? Minulla on mies tukena mutta en voisi kuvitellakkaan että jaksaisin alkaa kahden pienen lapsen äitinä opiskelemaan yliopistossa!
[/quote]
No sinä et jaksa, kun ei ole pakko. Jos olisi pakko, niin jaksaisit kyllä!
täällä palstalla aina huudetaan että yh:t on alinta pohjasakkaa, mutta tässäkin huomasimme ettei näin ole. hienoa että joku pystyy moiseen :)
Olipas tä positiivinen ketju, melkein provoksi voisi luulla :) Täällä av:lla kun yksinhuoltajat on aina alinta sakkia.
Itsekin olen pienen lapsen yh ja syksyllä alkaa yliopisto-opinnot. Toki ala on helpompi kuin lääkis. Tämä kotona oleminen vasta raskasta on, en tajua miten opiskelu voisi olla enää tämän raskaampaa. Tosi rankkaa olla kotona koko päivä ja ainoa keskustelukumppani on kaksivuotias.
[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 16:02"]
[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 16:01"]
Kiitos ap olen itsekin lukenut lääkäriksi yh:na ja yksi lapsi.
Kyllä sitä jaksaa kun pakko on.
[/quote] Miten ihmeessä? Minulla on mies tukena mutta en voisi kuvitellakkaan että jaksaisin alkaa kahden pienen lapsen äitinä opiskelemaan yliopistossa!
[/quote]
Erosin vuotta ennen valmistumistani.
Oli vaan pakko. Millä me muuten olisimme eläneet. Ja oli vielä kiire, koska minua odotti valmis työpaikka ja valmistumisellani oli hirviä hoppu. Lapseni oli silloin 3 v. Päivät koulussa, iltapäivät lapsen kanssa ja yöt luin ja tein lisuria. Unta kuupaan 4-5 h/vrk. Kun on nuori, sitä jaksaa. Ja kun on pakko ja huoli minun ja lapsen tulevaisuudesta, sitä jaksaa vielä kahta kauheammin.
Viikonloppuisin tein kandina töitä, että elimme. Äitini hoisi silloin lastani.
No 7
Meilläkin naapurissa asui 5 lapsen yh. Lapset hyvinkasvatetun oloisia, eivät kirkuneet, huutaneet tms pihalla ollessaan ja tulivat aina sisälle syömään kun käskettiin. Minä avioliitossa ja kaksi lasta ja tuntuu että ovat pihan ainoat huonokäytöksiset lapset. :/
Oho, kerrankin jotain positiivista! Odotin taas jo jotain "kyllä on hirveä tuo naapurin yh, se tekee näin ja näin ja valivalivali..." ;)
Kuulostaa siltä että naapurisi on erittäin lujatahtoinen nainen.
Hänellä on vain yksi lapsi, sulla useampi ja se mies, kyllä se vie mehut :)