Mua ihmetyttää suuresti naapurin yh-äiti!

Hänellä on helppo, vähään tyytyvä lapsi ja tämä äiti laittaa uransa lapsensa edelle. Käytännössähän yksi ihminen voi joko täyspäiväisesti opiskella + hoitaa lasta TAI opiskella + käydä töissä. Jos viimeinen vaihtoehto, niin silloin lasta hoitaa tarhantäti päivän ja joku sukulainen tms. illan.

Toki voidaan ajatella, että äiti haluaa lapselleen parempituloisen äidin, jolloin pitkä lääkäriksiopiskelu on perusteltua. Lapsi tosin äidin jatkyvasta poissaolosta kärsii, eikä tuota voi myöhemmin paikata paremmalla toimeentulolla. Lapselle kun kuitenkin tärkeämpää on tarpeeksi läsnäoleva vanhempi, kuin kalliit tavarat. Tokihan moni hyvätuloinen vanhempi koittaa paikata läsnäolemuuttaan materialla, mutta ei se lapsen jonkinasteista heitteilläoloa paikkaa.

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 16:08"]

täällä palstalla aina huudetaan että yh:t on alinta pohjasakkaa, mutta tässäkin huomasimme ettei näin ole. hienoa että joku  pystyy moiseen :)

[/quote]

Eronneita on Suomessa aika paljon, joten väite siitä että lasten lähihuoltajana toimiva nainen on aina yhteiskunnan alinta pohjasakkaa on aika perseestä. Se perustuu vain vuosisatoja vanhaan naisvihaan. Mummini kertoi että sotaleskiin suhtauduttiin ennen aivan samalla tavalla, heitä jopa huoriteltiin, jos nähtiin liikkuvan kenenkään miehen kanssa. Sotaleskiin kohdistuvasta halveksunnasta on muuten olemassa tutkimuksiakin.

Yksinhuoltajaisiä sama leimaaminen ei koske, he ovat aina sankareita, olivat millaisia pelimiehiä (huom. tuokaan nimitys ei ole halventava) tahansa.

Täällä ei voi koskaan tietää kuka kirjoittaa totta ja kuka keksittyä.

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 16:05"]

Rispektit naapurin äidille! Tuo kyllä auttaa, kun on vain yksi lapsi. Sinullahan niitä on kolme, jos se mieskään ei oikein aikuinen ole. Lisäksi lapsissa on eroja. Naapurilla saattaa olla sellainen rauhallinen lapsi, joka viihtyy omissa puuhissaan pitkiäkin aikoja. Sellaisen kanssa on elämä kyllä rauhallista ja leppoisaa, vaikka itsellä olisikin kädet täynnä. Luultavasti on myös tukiverkot kunnossa - ehkä mummola jossain lähellä?

Veikkaan silti, että lapsi jää väkisinkin jossain kohti vähemmälle huomiolle, eihän tuo kuvio muuten toimi. Muistan itse opiskeluajoilta, kun opiskelin nyt aikuisena, ne tenttiviikot. Vaikka olin läsnä, en ollut läsnä ja suustani pääsi usein "älä puhu mulle nyt". Varmasti tuo äiti joutuu tasapainoilemaan opiskelun ja lapsen kanssa, mutta toisaalta tuo opiskelualakin on sellainen, että varma työpaikka on tiedossa ja se kannustaa tsemppaamaan tämän vaikean vaiheen yli. 

[/quote] Ja miten niin lapsi jää valttämättä heikommalle kuin muut. Kyllä suurimmassa osassa perheitä vanhemmat käy myös töissä tuon 8-16. Ja lapset ovat hoidossa tuon ajan. Miten se opiskelu mukama on rankempaa kuin työnteko. Itse opiskelin yliopistossa maisterintutkinnon työn ohessa ja minulla oli silloin 4pientä lasta. Paljon vaikuttaa oma luonne ja motivaatio. Aika monella on se luontainen asenne pessimistinen ja valittava. Toiset ovat myös väsyneempiä, eivätkä jaksa organisoida asioita asioita samallatavalla. Itse koen olevani nyt paljon masentuneempi, kun ei ole opintoja, jotka pitäisivät aivotoimintaa virkeänä, vaan helposti vaan istuu koneella tai tuijottaa telkkaria ja valittaa. Tylsyys on paljon ahdistavampaa, kuin jatkuva kiire ja tekeminen. :)

Mistä tiedät, että hän hoitaa kaiken yksin? Et edes juttele hänen kanssaan..

Eihän sitä rappusissa itke ja ole pahalla päällä. Jokainen jaksaa sen verran olla "normaali" että näyttää ulospäin hyvältä. Olen aivan varma, että joka yh_llä on jossain vaiheessa rankkaa ja tuskaa, mutta sitä ei haluta välttämättä kertoa/näyttää muille, koska se voisi antaa kuvan epäonnistumisesta. Kaikki kunnioitus yksinhuoltajille. Ja mieluusti annan teille luvan valittaa ja tuskailla, jos se teitä helpottaa, edes hetken.

Niin, uskomatonta kyllä kaikki yh-äidit eivät ole niitä yhteiskunnan varoilla eläviä elämässä epäonnistujia.
Itse tulin raskaaksi 16-vuotiaana. Söin e-pillereitä, en siis ollut mikään huoleton teini joka vain "antoi mennä". Silloinen poikaystäväni oli saman ikäinen. Hän sanoi suoraan ettei ole valmis isäksi vielä, mikä oli täysin ymmärrettävää sillä en minäkään ollut valmis äidiksi. Varasin ajan aborttiin mutta viime hetkellä tulin toisiin ajatuksiin ja täytyy sanoa etten ole katunut päivääkään.
Tuosta on nyt 16 vuotta. Työskentelen juristina, lapseni aloittaa lukiossa syksyllä ja meillä menee mitä loistavimmin. Helppoa ei todellakaan ole ollut, mutta lapseni on ollut ja tulee aina olemaan kaiken tämän arvoista.

Joskus kysyin tätä isoisältäni, joka oli sodat kokenut, isoa perhettä pyörittänyt, raskasta työtä tehnyt ja vaatimattomasti elänyt mies. Ikinä en kuullut hänen valittavan mistään. Sanoi että kun pitää huonoinakin hetkinä mielessä mitä on saanut(/saavuttanut) niin ne onnistumiset tulee aikanaan, jos alkaa miettiä sitä kuinka asiat voisi olla paremmin, se lista ei lopu koskaan. Ehkä vaan keskityt nyt vääriin asioihin elämässäsi, voihan naapurisikin ihmetellä miten jaksat hoitaa kokopäiväisesti kahta verrattain vilkkaampaa lasta?

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 16:16"]

Hänellä on helppo, vähään tyytyvä lapsi ja tämä äiti laittaa uransa lapsensa edelle. Käytännössähän yksi ihminen voi joko täyspäiväisesti opiskella + hoitaa lasta TAI opiskella + käydä töissä. Jos viimeinen vaihtoehto, niin silloin lasta hoitaa tarhantäti päivän ja joku sukulainen tms. illan.

Toki voidaan ajatella, että äiti haluaa lapselleen parempituloisen äidin, jolloin pitkä lääkäriksiopiskelu on perusteltua. Lapsi tosin äidin jatkyvasta poissaolosta kärsii, eikä tuota voi myöhemmin paikata paremmalla toimeentulolla. Lapselle kun kuitenkin tärkeämpää on tarpeeksi läsnäoleva vanhempi, kuin kalliit tavarat. Tokihan moni hyvätuloinen vanhempi koittaa paikata läsnäolemuuttaan materialla, mutta ei se lapsen jonkinasteista heitteilläoloa paikkaa.

[/quote]

Lapseni ei todellakaan ollut helppo (ruoka-aineallergioita useita) eikä hänen täytynyt tyytyä vähään. Vastauksesi on todella asiaton!

Olisiko minun pitänyt jättäytyä yhteiskunnan elätiksi sen takia, että exmieheni oli törppö, joka kanssa ei voinut elää?

Jos siinä joku jäi vähälle, se olin minä ja yöuneni, mutta sitä jaksaa kun on pakko.

Lapseni kanssa olin kaikki ne tunnit, mitkä muutkin työtätekevät äidit ja viikonloppuna oli lapsella rakastava mummo koko ajan.

no 7

Itse asiassa lääkisopiskelussa on varsinkin alakursseilla yllättävän paljon "itseopiskeluaikaa" ainakin Helsingin tiedekunnassa, joten tehokkaana (ja äitinähän osaa eri lailla pistää tuulemaan) saa 8-16 välillä käytyä töissä, lääkiksessä ja opiskeltua. :)

Itse koen, että jos lapsille on niukemmin aikaa, on silloin niiden kanssa tehokkaammin (ja esim.tekee kotityöt lasten nukkuessa), nyt hoitovapaalla ollessa lapset joutuvat enemmän puuhaamaan keskenään (vaikka olisinkin kotona) kun välillä tarvitsee omaa aikaa tai täytyy saada jotain tehtyä.

Jos lääkäri on unelma-ammatti, niin antaahan jo sen alan opiskelu voimia arkeen? En aina ymmärrä, miten monet pitävät opiskelua pakollisena pakkopullana. Itsekin mieluummin opiskelen kuin esimerkiksi lomailen kovin pitkään yhtäjaksoisesti. Opiskelen unelma-alaani ja joka päivä yliopistolla on mukava.

Väsyn, jos joudun olemaan pitkään kotona yhtäjaksoisesti tekemättä mitään. Toisilla se vain on niin! Ehkä naapurisi jaksaa nimenomaan mukavan opiskeluympäristön ja ihastuttavan lapsen voimin =)

Et taida puhua minun naapurissani asuvasta yh-äidistä. Hänellä on 5 lasta eri miesten kanssa. Yksikään näistä miehistä ei ole kuvioissa. Enkä ihmettele yhtään sillä tällä yh-äidillä on aika tarkkaan kerran viikossa joku uusi mies joten miten ihmeessä hän edes voisi tietää kuka on kenenkin isä... Kaiken kukkuraksi hän istuu päivät pitkät paikallisessa kittaamassa kaljaa, lapset ovat sillä välin hoidossa milloin missäkin. Ls-ilmoitus on tehty mutta mitään ei ole tapahtunut.

Olin niin hyvä äiti tyttärelleni, kun olin yh. Nyt minulla on toinenkin tytär sekä avopuoliso ja olen ihan loppu. Olin paljon onnellisempi, kun olin lapsen kanssa kahden.

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 15:57"]

Kyseinen yh on suunnilleen 23-vuotias. Hänellä on 5-vuotias lapsi joka on tosi kiltti ja hyvin kasvatetun oloinen. Tämä yh opiskelee lääkäriksi ja käy töissä. Aina kun näen hänet, hän on tosi hyvällä tuulella eikä ikinä valita siitä miten hänen elämänsä on raskasta mitä se varmasti on koska hän kuitenkin opiskelee, käy töissä, huolehtii lapsestaan ja kodistaan yksin. Itse sain lapset nuorina. En ole siis ehtinyt opiskelemaan lukion jälkeen. Olen yhdessä edelleen lasten isän kanssa, mutta silti joka päivä tuntuu helvetin raskaalta ja pelkkä arjen pyöritys tuntuu ylivoimaiselta, puhumattakaan että pitäisi vielä opiskella ja käydä töissä. Mitä lapsiin tulee niin he eivät ole mitenkään erityisen kilttejä tai hyvätapaisia vaikka yritämme miehen kanssa kaikkemme että he olisivat ns. hyviä lapsia. Siksi en voi ihmetellä miten noin nuori voi jaksaa tuota kaikkea yksin ja miten ihmeessä on saanut kasvatettua lapsensa sellaiseksi kuin on?! Ääh, ei vaan mene ymmärrykseen.

[/quote]

Olet laiska ja tyhmä paska, siinä se selitys. Ei kestä kiittää.