Mt. Everestin vainajat pyörivät mielessäni.

Toivon, että Irvinen ruumis vielä löydetään ja hänellä olisi se kamera vaurioitumattomana. Kodak sanoi, että filmi on edelleen kehityskelpoinen ellei ole päässyt valottumaan. Filmillä saattaisi olla vastaukset tähänkin mysteeriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olikohan tuon ajan 20 l laseissa tietoakaan UV suojista? Ovat voineet huipulla vielä ottaa lasitkin pois koska siihen aikaan kameran linssiin piti katsoa ilman laseja! Tämä selittäisi aika paljon, itseasiassa aika oivallisestikin. Niillä oli kamera.

Siinä olisi saattanut pudota kamerakin sitten vielä tai lentaa raivostuneena sen vaikutuksesta kauaskin. Tuolla sokeutuu lumisokeaksi jo vartissa.

Se voisi selttää Malloryn ja Irvinen asennonkin jos elivät pudottuaan, kasvot kätketty maahan, toinen makuupussissa jo odotellen silmien paranemista.

Ja lumisokeus selittäisi aika lähellä huippua olonkin koska jokin aika päästy hoipparoimaan kyllä muttei pitkälle alas kun kohtalo puuttuu sokeutuneiden peliin. Just tuommosella stepillä se tapahtuisi varmimmin.

Ja lisäksi ne kuvasivat varmaan toisensa eli molemmat riisuneet lasinsa! Ne ei tienneet mitään liian voimakkaasta säteilystä, tiesivät vaan aiemmista kiipeilyistä kyllä käyttää laseja mutta alempana ne voi ottaa poiskin toviksi ei tuolla. Lisäksi 24 oli ilma ihan kirkasta tuolla ja säteily suurta joskin ozonia oli kyllä toisaalta enemmän.

Se kamera voisi olla vaikka Kiinankin puolella vaikeassa kohdassa jos huipulta kimposi.

Vierailija kirjoitti:

Se kamera voisi olla vaikka Kiinankin puolella vaikeassa kohdassa jos huipulta kimposi.

Ai niin Nepals oli suljettu ja tuo olikin jo North route siksi se kinuski näkikin Irvinen kerran.

Toisella huipulle yrittämällä Norton ja Summerwell kokivat jo sokeutumista, ottivat myös kuvia juu: ( Mallory ja Irvine olivat vasta 3  nsia yrittäjiä):

Around 12 o'clock, Somervell was no longer able to climb higher. Norton continued alone and traversed to the deep gulley which leads to the eastern foot of the summit pyramid. This gulley was named "Norton Couloir" or "Great Couloir". During this solo climb, Somervell took one of the most remarkable photographs in mountaineering history. It shows Norton near his high point of 8,570 metres (28,120 ft) where he tried to climb over steep, icy terrain with some spots of fresh snow. This altitude established a confirmed world record climbing altitude which was not surpassed for another 28 years; the 1952 Swiss Mount Everest Expedition, when Raymond Lambert and Tenzing Norgay reached 8,611 metres (28,251 ft) on the south side of Everest.[10]

The summit was less than 280 m (920 ft) above Norton when he decided to turn around because of increasing terrain difficulty, insufficient time and doubts of his remaining strength. He re-joined Somervell at 2 pm; and they descended. Shortly after they joined up, Somervell accidentally dropped his ice axe and it fell down the north face and out of view.[1]:113

While following Norton, Somervell suffered a severe problem with a blockage of his throat, and he sat down to await his death. In a desperate last attempt, he compressed his lungs with his arms, and suddenly disgorged the blockage – which he described as the lining of his throat. He then followed Norton, who was by now 30 minutes ahead, unaware of the life-threatening episode to his partner.

Below Camp V it had turned dark, but they managed to reach Camp IV at 9:30 pm and were using "electric torches".[1]:115 They were offered oxygen bottles by Mallory (a sign of his conversion to the shunned aid) but their first wish was to drink water. During the night, Mallory discussed his plan with expedition leader Norton, to make a final attempt with Andrew Irvine and to use oxygen.[3][4]

That night, Norton was struck with a severe pain in his eyes. By morning, he was completely snow blind and remained blinded for sixty hours. Norton remained in Camp IV on 5 June because he was most familiar with Nepalese and he assisted with co-ordinating the porters from his tent.[1]:117 On 6 June, Norton was carried down to Camp III (Advanced Base Camp) by a group of six porters who took turns carrying him.[1]:119 In the film, The Epic of Everest, Norton is seen being carried by one of the porters into Camp III.[8]:01:07:29

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut useilla vuoriretkillä ilman pienimpiäkään sosiaalisia vaikeuksia. On helppoa nähdä ettei täällä ole kiipeilijöitä , sillä nämä toisten asioissa nenäänsä viilettävät eivät todellakaan pärjäisi. Yleensä ne suuttuvat alkuretkestä ja pötkivät kotiin.

Tämä retki AV llä on ihan mahdoton kyllä. Retkenjohtajaa diktaattoria esittävä uhannut jo ihmisiä vaikka millä , solvannut ja jopa heittää rotkoon. Ei näin.

Kukaan ei noista ihmisistä alistu tuollaiseen ,jotka oikeasti kiipeilevät. Siellä on itsenäisesti ajattelevia ihmisiä, tilaa antavia ihmisiä ja muita kunnioittavia ihmisiä. Pissapäät tajauvat hyvin pian miten käy jos alkaa komentelemaan ylitse rajojensa.

Jatkan: vuorilla on kyllä niin kivaa että kukaan ei ole oikein huonotuulinen. Näkee niitäkin kyllä jotka asettavat esim parisuhteensa tiukimman paikan sinne rinteeseen. Mutta yleensä nekin tasoittuvat matkan aikana. Hyvää tekisi tälle porukalle vuorikiipeily jos nyt Everest ei kuitenkaan. :). Siellä ajatukset tuulettuvat uudeen malliin. Se on mukavaa turvallisesti ja mukavassa seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näille itseään ja todellisuutta pakoonjuokseville kiipeilijöille (eivät kaikki varmaan ole sellaisia) mutta niille jotka ovat:

Se on raaka totuss joka ihmisestä kuoriutuu tiukimmissa paikoissa ja jos sinusta kuoriutuu ruumiitten yli kävelijä ja kaverin hylkääjä kun hän anoo apua on reissusi ihan turha. Olet arvoton luuseri vaikk aolisit käynyt 20 huipulla. Joskus tämä iskee päin näköäsi vielä.

Meidän sotaveteraanit pitivät kunnianaan ettei kavereita jätetä. Niitä jätettiin joskus mutta asialla ei hehkutettu. Se ei ole suurinta rakkautta että kääntää selän avun pyytäjälle, pitää mennä yhdessä jos niikseen. Ellei pyydä apua jää rakastava siihen siltikin.

Ymmärrätkö nyt ollenkaan millaiset olosuhteet siellä vuoren huipulla on? Ei siellä voi noin vain jäädä auttamaan kaveria tai kuolet sitten itsekin sen kaverin kanssa. Kaikki siellä vuorella kiipeävät ovat kokoajan hengenvaarassa ja tietävät sen itsekin ja ovat ottaneet sen riskin. Olen tässä lueskellut tämän ketjun läpi ja sun kommenttien typeryys on kyllä käsittämätöntä.

Olen ollut huipuilla varmaan useammin kuin sinä. He eivät lähtisi jos tietäisivät todella mitä tuolla on kuolla.

Ja jotkut eivät lähtisi varsinkaan jos on uhkana joutua jättämään muita, ja tuolla on se uhka.

Ihan varmaan joo! Jankkaaja pelle peloton on huiputtanut Everestin ainaskin kymmenen kertaa. Unissaan. Ja toki myös tietää minkälaista siellä on kuolla ihan omalla kokemuksella.

En ole jankkaaja mutta en ole käynyt Everestillä ja syynkin saat arvata ihan itse. En tiedä millaista siellä olisi kuolla mutta uskon heitä jotka kokivat, ja joitten sanat säilyivät

Eli et tiedä Everestin ja muiden lähes yhtä korkeitten vuorten olosuhteista, etkä tiedä minkälaista siellä on kuolla, mutta silti halusit päteä aiheesta.

Tiedän minä. Mutta se yrittää päteä joka muka luulee tietävänsä millaista tuolla on kuolla, minä en. Minä uskon vaan heitä jotka sanoneet

millaista se on. Annan heidän päteä.

Olen minäkin kuullut, miltä se hypotermia siellä vuorella on tuntunut, kun joku pelastunut on ollut kuolemaisillaan, ja täytyy sanoa, että ei ole kyllä yhtään pöllömpi tapa kuolla verrattuna moneen muuhun. Esim. parantumattomasti sairaat ja vanhukset kuolee aika karmealla tavalla - päivien ja viikkojen ajan kuivumalla ja kuihtumalla ilman nesteytystä ja ravintoa ja tämä tapahtuu ihan sairaalaolosuhteissa.

Tässä kohtaa voidaan esittää kysymys miksi Ap ei tehnyt sitten vanhustenkodista esimerkkiä mielessä pyörivistä vanhuksista

vaan teki sen Everestillä olevista vainajista. Miksi ne menevät mielessä yli. Suomivanhukset kuivaamossa olisivat kelpo aihe hyvinkin, pitkän ketjullisen verran.

Kiitollinen olen kuitenkin että teki ketjun.

Voihan kuka tahansa halutessaan tehdä ketjun kuolevista vanhuksista hoitolaitoksissaan.

Itseäni kiehtoo näissä Everest-kuolemissa nimenomaan se, että ruumiit säilyvät kohtalaisen muuttumattomina pitkään ja tulevat tavallaan osaksi vuoren maisemaa. Vanhainkodeista taidetaan ruumiit kärrätä haudattavaksi tai poltettavaksi kun lähtö on tullut.

"Tuossa on Curly Permanent, menehtyi infarktiin 12 vuotta sitten. Tästä kun lähtee oikealle pääsee lääkevarastoon, vasemmalla käytävän päässä on kanttiini."

Ap

Muumioituneet ihmisen ruumiit on jollain oudolla, makaaberilla tavalla kiehtovia. Sama Egyptin faaraoitten ja suoruumiiden kanssa. Nämä vuorella kuolleet ovat säilyneet vieläpä poikkeuksellisen hyvin.

Meidän yhteiskunnassa on totuttu, että kun ihminen kuolee, myös hänen ruumiinsa katoaa tuhkaksi tai maan alle, ja sen takia nämä muumioruumiit herättää ristiriitaisia tunteita.

Se että ihminen on voinut kuolla kymmeniä, satoja tai tuhansia vuosia sitten, mutta silti hänen kehonsa on säilynyt muistuttamaan muita hänen elämästään, mutta samalla myös kuolemasta, on jotenkin todella kiehtovaa ja kammottavaa.

Superrikkaiden hyvä hautausmaa olisi tuo Mount Everest. Saa ottaa kopin liikeideasta.

Onkos kenelläkään tietoa noista "electric torch" lampuista milläs voimalla ne toimivat? Niissähän oli kotona olevissa säteileviä osia, vaikkeivat electric, esim Thilleyssä oli thorium- sukkaa jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näille itseään ja todellisuutta pakoonjuokseville kiipeilijöille (eivät kaikki varmaan ole sellaisia) mutta niille jotka ovat:

Se on raaka totuss joka ihmisestä kuoriutuu tiukimmissa paikoissa ja jos sinusta kuoriutuu ruumiitten yli kävelijä ja kaverin hylkääjä kun hän anoo apua on reissusi ihan turha. Olet arvoton luuseri vaikk aolisit käynyt 20 huipulla. Joskus tämä iskee päin näköäsi vielä.

Meidän sotaveteraanit pitivät kunnianaan ettei kavereita jätetä. Niitä jätettiin joskus mutta asialla ei hehkutettu. Se ei ole suurinta rakkautta että kääntää selän avun pyytäjälle, pitää mennä yhdessä jos niikseen. Ellei pyydä apua jää rakastava siihen siltikin.

Ymmärrätkö nyt ollenkaan millaiset olosuhteet siellä vuoren huipulla on? Ei siellä voi noin vain jäädä auttamaan kaveria tai kuolet sitten itsekin sen kaverin kanssa. Kaikki siellä vuorella kiipeävät ovat kokoajan hengenvaarassa ja tietävät sen itsekin ja ovat ottaneet sen riskin. Olen tässä lueskellut tämän ketjun läpi ja sun kommenttien typeryys on kyllä käsittämätöntä.

Olen ollut huipuilla varmaan useammin kuin sinä. He eivät lähtisi jos tietäisivät todella mitä tuolla on kuolla.

Ja jotkut eivät lähtisi varsinkaan jos on uhkana joutua jättämään muita, ja tuolla on se uhka.

Ihan varmaan joo! Jankkaaja pelle peloton on huiputtanut Everestin ainaskin kymmenen kertaa. Unissaan. Ja toki myös tietää minkälaista siellä on kuolla ihan omalla kokemuksella.

En ole jankkaaja mutta en ole käynyt Everestillä ja syynkin saat arvata ihan itse. En tiedä millaista siellä olisi kuolla mutta uskon heitä jotka kokivat, ja joitten sanat säilyivät

Eli et tiedä Everestin ja muiden lähes yhtä korkeitten vuorten olosuhteista, etkä tiedä minkälaista siellä on kuolla, mutta silti halusit päteä aiheesta.

Tiedän minä. Mutta se yrittää päteä joka muka luulee tietävänsä millaista tuolla on kuolla, minä en. Minä uskon vaan heitä jotka sanoneet

millaista se on. Annan heidän päteä.

Olen minäkin kuullut, miltä se hypotermia siellä vuorella on tuntunut, kun joku pelastunut on ollut kuolemaisillaan, ja täytyy sanoa, että ei ole kyllä yhtään pöllömpi tapa kuolla verrattuna moneen muuhun. Esim. parantumattomasti sairaat ja vanhukset kuolee aika karmealla tavalla - päivien ja viikkojen ajan kuivumalla ja kuihtumalla ilman nesteytystä ja ravintoa ja tämä tapahtuu ihan sairaalaolosuhteissa.

Tässä kohtaa voidaan esittää kysymys miksi Ap ei tehnyt sitten vanhustenkodista esimerkkiä mielessä pyörivistä vanhuksista

vaan teki sen Everestillä olevista vainajista. Miksi ne menevät mielessä yli. Suomivanhukset kuivaamossa olisivat kelpo aihe hyvinkin, pitkän ketjullisen verran.

Kiitollinen olen kuitenkin että teki ketjun.

Voihan kuka tahansa halutessaan tehdä ketjun kuolevista vanhuksista hoitolaitoksissaan.

Itseäni kiehtoo näissä Everest-kuolemissa nimenomaan se, että ruumiit säilyvät kohtalaisen muuttumattomina pitkään ja tulevat tavallaan osaksi vuoren maisemaa. Vanhainkodeista taidetaan ruumiit kärrätä haudattavaksi tai poltettavaksi kun lähtö on tullut.

"Tuossa on Curly Permanent, menehtyi infarktiin 12 vuotta sitten. Tästä kun lähtee oikealle pääsee lääkevarastoon, vasemmalla käytävän päässä on kanttiini."

Ap

Muumioituneet ihmisen ruumiit on jollain oudolla, makaaberilla tavalla kiehtovia. Sama Egyptin faaraoitten ja suoruumiiden kanssa. Nämä vuorella kuolleet ovat säilyneet vieläpä poikkeuksellisen hyvin.

Meidän yhteiskunnassa on totuttu, että kun ihminen kuolee, myös hänen ruumiinsa katoaa tuhkaksi tai maan alle, ja sen takia nämä muumioruumiit herättää ristiriitaisia tunteita.

Se että ihminen on voinut kuolla kymmeniä, satoja tai tuhansia vuosia sitten, mutta silti hänen kehonsa on säilynyt muistuttamaan muita hänen elämästään, mutta samalla myös kuolemasta, on jotenkin todella kiehtovaa ja kammottavaa.

Niissä kiehtoo tuon lisäksi se aikakapseluus tamineitten osalta. Nykyään vielä saadaan kaikki esille, viimeinen ateria, , kaikki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heitteillepanoon syyllistyy ensinnäkin se, joka saattaa toisen avuttomaan tilaan. Toiseksi heitteillepanoon syyllistyy myöskin se, joka jättää avuttomaan tilaan sellaisen henkilön, josta hän on velvollinen huolehtimaan ja siten aiheuttaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle. Heitteillepanosta on rangaistuksena sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta.

Heitteillepanosäännös korostaa velvollisuutta huolehtia avuttomaan tilaan joutuneesta ensinnäkin silloin, kun tekijä on aiheuttanut avuttoman tilan. Kuka tahansa voi siis syyllistyä heitteillepanoon, jos on ensiksi saattanut toisen avuttomaan tilaan. Teon kohteena on usein nuori, vanha, sairas tai muuten heikossa kunnossa oleva henkilö. Uhri voidaan saattaa avuttomaan tilaan millä tahansa aktiivisella toiminnalla eikä teon rangaistavuus edellytä, että tekijällä olisi muutoin velvollisuutta huolehtia uhristaan. Heitteillepanoon voi syyllistyä esimerkiksi poistamalla pientä lasta suojaavan aitauksen, viemällä sokean kepin tai huononäköisen silmälasit.

Siinä vaiheessa kun kiipeilijä alkaa oirehtia hypotermiasta on liian myöhäistä. Alas on liian pitkä matka jotta selviksi elossa. Käytännössä kiipeilijä on jo kuollut vaikka hoipertelee sekopäisenä vuorella.

Ei suinkaan, jäissä aivot säilyvät ja tässäkin ketjussa eräs jo kertoi miten menetettyä tapausta luultua saatiin veivattuun henkiin. Nimenomaan kylmään kuolleita ollana pelastettu aikojen päästä ihan avantoonkin joutunut pelastettiin Norjassa pitkän ajan "kuoleman" jälkeen vielä.

Vierailija kirjoitti:

Onkos kenelläkään tietoa noista "electric torch" lampuista milläs voimalla ne toimivat? Niissähän oli kotona olevissa säteileviä osia, vaikkeivat electric, esim Thilleyssä oli thorium- sukkaa jne.

Ruskohiilipatterin voimalla toimiva tavallinen taskulamppu. Normikamaa ne litteät 4,5V patterit vielä 70-luvulle asti, sitten alkoi hiljalleen tulla alkaliparistoja ja halogenipolttimoita 80-luvulla. Nyt mennään LEDien ja litiumakkujen voimalla, valoteho ja hyötysuhde kymmenkertainen (tai ainakin tuntuu siltä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkos kenelläkään tietoa noista "electric torch" lampuista milläs voimalla ne toimivat? Niissähän oli kotona olevissa säteileviä osia, vaikkeivat electric, esim Thilleyssä oli thorium- sukkaa jne.

Ruskohiilipatterin voimalla toimiva tavallinen taskulamppu. Normikamaa ne litteät 4,5V patterit vielä 70-luvulle asti, sitten alkoi hiljalleen tulla alkaliparistoja ja halogenipolttimoita 80-luvulla. Nyt mennään LEDien ja litiumakkujen voimalla, valoteho ja hyötysuhde kymmenkertainen (tai ainakin tuntuu siltä).

lisäys: britit sanoo "torch" (soihtu oikeastaan) ja amarikkalaiset "flashlight" (salamavalo oikeastaan). Tarkoittaa samaa asiaa.

-sama-

Kuolemaa ei itseasiassa tunneta kovinkaan hyvin. Mutta hirveästi ihmiset leikkii sen tuntevansa. Emme me tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näille itseään ja todellisuutta pakoonjuokseville kiipeilijöille (eivät kaikki varmaan ole sellaisia) mutta niille jotka ovat:

Se on raaka totuss joka ihmisestä kuoriutuu tiukimmissa paikoissa ja jos sinusta kuoriutuu ruumiitten yli kävelijä ja kaverin hylkääjä kun hän anoo apua on reissusi ihan turha. Olet arvoton luuseri vaikk aolisit käynyt 20 huipulla. Joskus tämä iskee päin näköäsi vielä.

Meidän sotaveteraanit pitivät kunnianaan ettei kavereita jätetä. Niitä jätettiin joskus mutta asialla ei hehkutettu. Se ei ole suurinta rakkautta että kääntää selän avun pyytäjälle, pitää mennä yhdessä jos niikseen. Ellei pyydä apua jää rakastava siihen siltikin.

Ymmärrätkö nyt ollenkaan millaiset olosuhteet siellä vuoren huipulla on? Ei siellä voi noin vain jäädä auttamaan kaveria tai kuolet sitten itsekin sen kaverin kanssa. Kaikki siellä vuorella kiipeävät ovat kokoajan hengenvaarassa ja tietävät sen itsekin ja ovat ottaneet sen riskin. Olen tässä lueskellut tämän ketjun läpi ja sun kommenttien typeryys on kyllä käsittämätöntä.

Olen ollut huipuilla varmaan useammin kuin sinä. He eivät lähtisi jos tietäisivät todella mitä tuolla on kuolla.

Ja jotkut eivät lähtisi varsinkaan jos on uhkana joutua jättämään muita, ja tuolla on se uhka.

Ihan varmaan joo! Jankkaaja pelle peloton on huiputtanut Everestin ainaskin kymmenen kertaa. Unissaan. Ja toki myös tietää minkälaista siellä on kuolla ihan omalla kokemuksella.

En ole jankkaaja mutta en ole käynyt Everestillä ja syynkin saat arvata ihan itse. En tiedä millaista siellä olisi kuolla mutta uskon heitä jotka kokivat, ja joitten sanat säilyivät

Eli et tiedä Everestin ja muiden lähes yhtä korkeitten vuorten olosuhteista, etkä tiedä minkälaista siellä on kuolla, mutta silti halusit päteä aiheesta.

Tiedän minä. Mutta se yrittää päteä joka muka luulee tietävänsä millaista tuolla on kuolla, minä en. Minä uskon vaan heitä jotka sanoneet

millaista se on. Annan heidän päteä.

Olen minäkin kuullut, miltä se hypotermia siellä vuorella on tuntunut, kun joku pelastunut on ollut kuolemaisillaan, ja täytyy sanoa, että ei ole kyllä yhtään pöllömpi tapa kuolla verrattuna moneen muuhun. Esim. parantumattomasti sairaat ja vanhukset kuolee aika karmealla tavalla - päivien ja viikkojen ajan kuivumalla ja kuihtumalla ilman nesteytystä ja ravintoa ja tämä tapahtuu ihan sairaalaolosuhteissa.

Tässä kohtaa voidaan esittää kysymys miksi Ap ei tehnyt sitten vanhustenkodista esimerkkiä mielessä pyörivistä vanhuksista

vaan teki sen Everestillä olevista vainajista. Miksi ne menevät mielessä yli. Suomivanhukset kuivaamossa olisivat kelpo aihe hyvinkin, pitkän ketjullisen verran.

Kiitollinen olen kuitenkin että teki ketjun.

Voihan kuka tahansa halutessaan tehdä ketjun kuolevista vanhuksista hoitolaitoksissaan.

Itseäni kiehtoo näissä Everest-kuolemissa nimenomaan se, että ruumiit säilyvät kohtalaisen muuttumattomina pitkään ja tulevat tavallaan osaksi vuoren maisemaa. Vanhainkodeista taidetaan ruumiit kärrätä haudattavaksi tai poltettavaksi kun lähtö on tullut.

"Tuossa on Curly Permanent, menehtyi infarktiin 12 vuotta sitten. Tästä kun lähtee oikealle pääsee lääkevarastoon, vasemmalla käytävän päässä on kanttiini."

Ap

Mulle tämä ketju kaikessa kamaluudessaan on ollut kesäpäivien piristys! Kuten tuolla jo sanoin, en YHTÄÄN kuvitellut innostuvani tästä aiheesta, mutta olen ollut aivan koukussa. Mahtavaa kuulla kiipeilijöiden, etenkin Vanhan Jetin, omia juttuja, kuten myös vain purkaa ajatuksia koko hommasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkos kenelläkään tietoa noista "electric torch" lampuista milläs voimalla ne toimivat? Niissähän oli kotona olevissa säteileviä osia, vaikkeivat electric, esim Thilleyssä oli thorium- sukkaa jne.

Ruskohiilipatterin voimalla toimiva tavallinen taskulamppu. Normikamaa ne litteät 4,5V patterit vielä 70-luvulle asti, sitten alkoi hiljalleen tulla alkaliparistoja ja halogenipolttimoita 80-luvulla. Nyt mennään LEDien ja litiumakkujen voimalla, valoteho ja hyötysuhde kymmenkertainen (tai ainakin tuntuu siltä).

Kiitoksia. Niitä DDR ssä tehtyjä löytyy vieläkin perunapelloista jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut useilla vuoriretkillä ilman pienimpiäkään sosiaalisia vaikeuksia. On helppoa nähdä ettei täällä ole kiipeilijöitä , sillä nämä toisten asioissa nenäänsä viilettävät eivät todellakaan pärjäisi. Yleensä ne suuttuvat alkuretkestä ja pötkivät kotiin.

Tämä retki AV llä on ihan mahdoton kyllä. Retkenjohtajaa diktaattoria esittävä uhannut jo ihmisiä vaikka millä , solvannut ja jopa heittää rotkoon. Ei näin.

Kukaan ei noista ihmisistä alistu tuollaiseen ,jotka oikeasti kiipeilevät. Siellä on itsenäisesti ajattelevia ihmisiä, tilaa antavia ihmisiä ja muita kunnioittavia ihmisiä. Pissapäät tajauvat hyvin pian miten käy jos alkaa komentelemaan ylitse rajojensa.

Kerran eräs rouva huusi miehelleen: -Jos sinä...poltat vielä yhdenkin tupakin niin minä hyppään rotkoon! Mies sytytti rauhallisesti uuden tupakan. Rouva lähti kävelemään vaiti.

Jatkan: vuorilla on kyllä niin kivaa että kukaan ei ole oikein huonotuulinen. Näkee niitäkin kyllä jotka asettavat esim parisuhteensa tiukimman paikan sinne rinteeseen. Mutta yleensä nekin tasoittuvat matkan aikana. Hyvää tekisi tälle porukalle vuorikiipeily jos nyt Everest ei kuitenkaan. :). Siellä ajatukset tuulettuvat uudeen malliin. Se on mukavaa turvallisesti ja mukavassa seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut useilla vuoriretkillä ilman pienimpiäkään sosiaalisia vaikeuksia. On helppoa nähdä ettei täällä ole kiipeilijöitä , sillä nämä toisten asioissa nenäänsä viilettävät eivät todellakaan pärjäisi. Yleensä ne suuttuvat alkuretkestä ja pötkivät kotiin.

Tämä retki AV llä on ihan mahdoton kyllä. Retkenjohtajaa diktaattoria esittävä uhannut jo ihmisiä vaikka millä , solvannut ja jopa heittää rotkoon. Ei näin.

Kukaan ei noista ihmisistä alistu tuollaiseen ,jotka oikeasti kiipeilevät. Siellä on itsenäisesti ajattelevia ihmisiä, tilaa antavia ihmisiä ja muita kunnioittavia ihmisiä. Pissapäät tajauvat hyvin pian miten käy jos alkaa komentelemaan ylitse rajojensa.

Jatkan: vuorilla on kyllä niin kivaa että kukaan ei ole oikein huonotuulinen. Näkee niitäkin kyllä jotka asettavat esim parisuhteensa tiukimman paikan sinne rinteeseen. Mutta yleensä nekin tasoittuvat matkan aikana. Hyvää tekisi tälle porukalle vuorikiipeily jos nyt Everest ei kuitenkaan. :). Siellä ajatukset tuulettuvat uudeen malliin. Se on mukavaa turvallisesti ja mukavassa seurassa.

Tämä oli se asia:

Kerran eräs rouva huusi miehelleen: -Jos sinä...poltat vielä yhdenkin tupakin niin minä hyppään rotkoon! Mies sytytti rauhallisesti uuden tupakan. Rouva lähti kävelemään vaiti.

Entä oliko tämä jo täällä: